Harmittaa kun hankittiin lapsia pienituloisina ilman säästöjä

Niinpä, kannattaisi miettiä asioita, ennenkuin reitesi levitit.

Niin. Semmoista se on kun ei ajattele yhtään pidemmälle.

Aika provokatiivinen otsikko, ainakin minun korvaani kuulostaa aika ikävältä ilmaisu "harmittaa kun hankittiin lapsia". Eli harmittaako, että hankitte lapsia vai harmittaako, että olette köyhiä? Montako lasta teillä on? Teillä on kuitenkin käytössä miehen palkka ja sinun sairauspäiväraha tms. Koittakaa nyt pärjätä sillä mitä on, monella on paljon vähemmän. Lasten harrastuksiin voi hakea tukia, asumiseen saa tukia, kaikkeen saa tukia jos tulot ovat oikeasti riittämättömät. Voi myös olla, että jostain pitää luopua, jostain ylimääräisestä mihin teillä ei ole varaa. Ja epäselvä ilmaus "sairauslomalle ja en tiedä voinko palata edes töihin koskaan". Niin mikä sairaus ja suosittelen joka tapauksessa asennetta, että joko kuntoudut ja palaat töihin tai opiskelet toisen alan. Typerää heittää elämänsä hukkaan vain kun ei oikein viitsi nähdä vaivaa tehdäkseen siitä parempaa. Ole esimerkkinä lapsillenne.

Asiat voisivat olla huonomminkin.

Samassa tilanteessa, mutta ei harmita yhtään, ei raha ole elämässä tärkeintä, ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot.

Rakastava vanhempi ja yhteinen aika lapsen kanssa on paljon enemmän kuin ostaa rakkautta ja aikaa meekkivaatteilla, kallilla harrastuksilla ja lomamatkalla, mitkä usein ovat pelkkää aikataulutettua ohjelmaa...

Hyvät muistot ovat niitä mitä ihminen kantaa mukanaan, eikä niiden luominen maksa juuri mitään.

Kirppareilta saa paljon hyväkuntoisia vaatteita ja urheiluvälineitä (näille on myös omia kirppiksiä).

Tietokoneet ja puhelimet eivät tarvitse olla uusinta uutta, itseasiassa teet palveluksen lapselle jos hän ei saa näillä koko päivää viettää. Teknologian perässä pysyy helposti ilman mitään huippu pelikonetta.

Sosiaalitoimi voi joskus avustaa vaikka lapsen harrastuksessa esim. sähly on melko edullinen ja silti yhtä aktiivista liikuntaa kuin vaikka jääkiekko, joka maksaa pienen omaisuuden...

Kannattaa kysyä aina lapsen mielipidettä mitä hän itse haluaa harrastaa, Kaikki eivät tykkää liikunnasta, esim. kansanopisto tarjoaa musiikkia, teatteria, taidetta.

Lasta kannattaa kuitenkin aina rohkaista harrastamaan, hyvä harrastus voi kestää koko eliniän.

Yhdessä voi harrastaa koko perheen voimin, luistelu, hiihto, pulkkamäki, uiminen, kotona voi pelata perinteisiä lautapelejä, rakentaa palapeliä, pelata korttia (nämä tekevät hyvää vuorovaikutukselle), katsokaa leffoja vaikka Netflixistä, leipokaa yhdessä (pullaa, kääretorttu yms. jokainen osaa kun vaan yrittää), tehkää ruokaa yhdessä, lapsi on myös hyvä ottaa kauppaan mukaan ja opettaa mm. vertaamaan kilohintaa, ruoka ja ostoslistaa voidaan tehdä koko perheen kanssa, jolloin jokainen saa vaikuttaa siihen mitä syödään (näitä taitoja lapsi tarvitsee tulevaisuudessa pärjätäkseen itsenäisessä elämässä). Jopa siivoaminen voi olla kivaa, heittäkää matot hankeen puhdistumaan ja olkaa vaikka lumisotaa samalla.

100000e pitää olla säästöjä per lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Asiat voisivat olla huonomminkin.

Niin - voisihan sitä olla sota ja asua Biafrassa....

Hei haloo, sun lapset ovat jo murrosikäisiä. Kannustat nyt vielä heitä opiskelemaan ja etsimään kesätöitä ja sitten voit tehdä ukkosi kanssa mitä lystäätte.

Vierailija kirjoitti:

100000e pitää olla säästöjä per lapsi.

Loppuisi lapset aika pian Suomesta :D

Minä olen tällainen köyhän perheen lapsi. Vanhemmat ovat pienituloisia duunareita, mutta käyvät kuitenkin töissä. Meillä ei ole ikinä korostettu rahan tärkeyttä, mutta opiskeluun on kannustettu aina ja korostettu että se henkinen pääoma on niitä tärkeimpiä ja arvokkaimpia, mitä voi saada. Lapsesta asti meille on luettu paljon, retkeilty luonnossa, opetettu huolehtimaan ympäristöstä ja vaalittu luontoarvoja, opetettu laittamaan edullista ja terveellistä ruokaa, hoitamaan metsää, kannustettu omavaraisuuteen ja tuettu kyllä kaikin mahdollisin tavoin opiskeluamme lukiossa ja yliopistossa. Sisko on gradua vaille valmis maisteri ja itse olen aloitellut lukiota tässä oikein hyvin arvosanoin. Ei se raha ole se ongelma, vaan asenne. Me olemme auttaneet muita vielä heikommassa asemassa olevampia esimerkiksi vapaaehtoistyön ja keräysten avulla. Olen päässyt myös verkostoitumaan järjestötoiminnan kautta ja löytänyt sitä kautta kesätyöpaikan itselleni kesäksi.

Raha ei ratkaise kaikkia ongelmia, mitä köyhillä olen. Tarvittaisiin elämänhallintaa ja vaikka ihan vaan opastusta ruoanlaittoon.

Ei minua harmita vaikka rahaa oli niin vähän että 300. Maksavat vaunutkin piti ostaa luotolla. Lapsi nyt ei niin kallis ole. Aivan älyttömiä summia ajatellaan lapsen maksavan, mutta minusta tuo on ihan mitä lapsesta halutaan maksaa. Nyt on 3 lasta ja vieläkään ei kaduta vaikka konkurssi on muutamasta satasesta kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tällainen köyhän perheen lapsi. Vanhemmat ovat pienituloisia duunareita, mutta käyvät kuitenkin töissä. Meillä ei ole ikinä korostettu rahan tärkeyttä, mutta opiskeluun on kannustettu aina ja korostettu että se henkinen pääoma on niitä tärkeimpiä ja arvokkaimpia, mitä voi saada. Lapsesta asti meille on luettu paljon, retkeilty luonnossa, opetettu huolehtimaan ympäristöstä ja vaalittu luontoarvoja, opetettu laittamaan edullista ja terveellistä ruokaa, hoitamaan metsää, kannustettu omavaraisuuteen ja tuettu kyllä kaikin mahdollisin tavoin opiskeluamme lukiossa ja yliopistossa. Sisko on gradua vaille valmis maisteri ja itse olen aloitellut lukiota tässä oikein hyvin arvosanoin. Ei se raha ole se ongelma, vaan asenne. Me olemme auttaneet muita vielä heikommassa asemassa olevampia esimerkiksi vapaaehtoistyön ja keräysten avulla. Olen päässyt myös verkostoitumaan järjestötoiminnan kautta ja löytänyt sitä kautta kesätyöpaikan itselleni kesäksi.

Raha ei ratkaise kaikkia ongelmia, mitä köyhillä olen. Tarvittaisiin elämänhallintaa ja vaikka ihan vaan opastusta ruoanlaittoon.

👍

Me hankittiin lapset nuorina. Minä olin vielä koulussa ilman ammattia ja mies vakityössä perus "duunari".

Se oli ihan tietoinen päätös siitä että elämä on sitten tiukkaa, meillä ei ole vara tarjota samanlaista elämää jota me itse olemme lapsuudessa eläneet ulkomaanmatkoineen ja kalliine harrastuksineen.

Koskaan ei ole harmittanut. Olemme itseasiassa todella tyytyväisiä siihen mitä olemme pystyneet tarjoamaan. Vanhin on nyt 10.v , seuraava 9.v. He eivät ole koskaan kokeneet että olisivat köyhiä tai ettei meillä ole vara jotakin. Harrastuksen ovat ilmaisia, ei ne sitä tiedä. Jos kysyvät miksi he eivät voi pitää syntymäpäiviään HopLopissa niinkuin naapurin Jerekin piti, en koskaan perustele asiaa sillä ettei ole varaa. Jos lapset kysyvät miksi he eivät voi saada pleikkaria niinkuin kaikilla kavereillakin on? En vastaa koska on niin kallis, vaan kerron kuinka kenelläkään ei ole kaikkia, ja luettelen asioita joita heillä on mutta naapurin Jerellä ei ole.

Mikään ei ole tullut pettymyksenä tai yllätyksenä. Olemme oikein tyytyväisiä valinnasta. Nyt olemme 30.v ja lapset tehty. Meillä on mahdollisuus vaikka aloittaa opiskelut uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Ei minua harmita vaikka rahaa oli niin vähän että 300. Maksavat vaunutkin piti ostaa luotolla. Lapsi nyt ei niin kallis ole. Aivan älyttömiä summia ajatellaan lapsen maksavan, mutta minusta tuo on ihan mitä lapsesta halutaan maksaa. Nyt on 3 lasta ja vieläkään ei kaduta vaikka konkurssi on muutamasta satasesta kiinni.

Murrosikäiset maksaa. Jos heillä ei ole rahaa opiskeluun ja sosiaaliseen elämään, syrjäytyvät. Ja siitä onkin sitten vaikea nousta. Meillä nuoret ovat vielä varsin ekologisia, kierrättävät, välttävät turhaa kulutusta jne. Mutta satasia menee koko ajan. Nuorena löydetään paikka yhteiskunnasta ja elämä lähtee rullaamaan. Tai ei löydetä.

Ehkä sinulla ap menisi paremmin, jos et jatkuvasti aloittaisi näitä lapsiaiheisia keksittyjä tarinoita.