Onko eroaminen se "helppo ratkaisu"? Miten lakata olemasta se nalkuttava bitch ja pelastaa oma parisuhde?

Erottaa suosiolla. Miehen kyvyt ei riitä vastuulliseksi aikuiseksi ja vanhemmaksi ja sinä et jaksa aina olla se organisaattori. Toki voit antaa miehen hoidella esim kaupassa käynti oman päänsä mukaan ja sitten kun seuraavana päivänä ei ole mitään ruokaa niin kysyt häneltä, mitä hän on ajatellut porukalle syöttää. Siitä se oppiminen pikkuhiljaa alkaa.

Vierailija kirjoitti:

Erottaa suosiolla. Miehen kyvyt ei riitä vastuulliseksi aikuiseksi ja vanhemmaksi ja sinä et jaksa aina olla se organisaattori. Toki voit antaa miehen hoidella esim kaupassa käynti oman päänsä mukaan ja sitten kun seuraavana päivänä ei ole mitään ruokaa niin kysyt häneltä, mitä hän on ajatellut porukalle syöttää. Siitä se oppiminen pikkuhiljaa alkaa.

Mene sinä vain ihan itse ostamaan jätesäkillinen irtokarkkeja, siihen kykysi riittävät.

Erosin. Asun lasten kanssa ja minulla on miesystävä, jonka kanssa ei yhteen muuteta. Ei yhteisiä arkihuolia. Tuetaan toisiamme kaikessa.

Onnistuisiko erilleen muutto. Näin helpottaisi ruokahuoltokin ym. Molemmat hoitaisi omat arkiasiansa.

Pariterapiaan. Teidän kahden välillä on kummallinen dynamiikka ja ilmapiiri on kireä. Koitat kontrolloida kaikkea ja väsytät itsesi. Mitenköhän läheisesi kokevat kontrollointisi?

Kuvittelet osaavasi ja tietäväsi kaiken. Olet aina oikeassa. Muut on väärässä, tekee huonosti, on laiskoja. Pidä illuusiosi omasta erinomaisuudestasi ja päästä mies vapauteen.

Holhoat aikuista ihmistä ja hän kapinoi sun sääntöjä kohtaan. Sääntöjä jotka sä olet luonut. Ei yllätä että välit myös sukuun ja exään huonot.

Ota peili käteen ja katso minkälainen puoliso sieltä näkyy.

Mitkä osa-alueet hoituvat mieheltä ja mitkä sinulta? Tehkää työnjako vahvuuksien mukaan.

Joo, tiesän itsekin etten ole tällä hetkellä mikään unelmapuoliso. Sehän tämän aloituksen pointti olikin, että kuinka pystyn muuttumaan itse? Tiedän ettei toista pysty muuttamaan. En kuitenkaan haluaisi lyödä hanskoja tiskiin ja luovuttaa vaan haluaisin oppia olemaan toisenlainen, luopumaan siitä kontrollista. Mutta kuinka sen teen? Olen koko aikuisikäni ollut ennen kaikkea muuta äiti ja tottunut huolehtimaan näistä asioista. Miten päästä eroon tästä roolista ja antaa vastuuta myös toiselle?

Jaa että elämä sitten kierosti yllätti, vieläpä useamman kerran. Jännä juttu joo...

Vierailija kirjoitti:

Jaa että elämä sitten kierosti yllätti, vieläpä useamman kerran. Jännä juttu joo...

Joskus elämä yllättää :) Ja tarkoitin tässä yllätystä siinä mielessä, että päätimme sittenkin haluta lapsia ja naimisiin. Mutta se nyt ei kuitenkaan ollut jutun pointti..

Alkuperäinen kirjoitti:

Joo, tiesän itsekin etten ole tällä hetkellä mikään unelmapuoliso. Sehän tämän aloituksen pointti olikin, että kuinka pystyn muuttumaan itse? Tiedän ettei toista pysty muuttamaan. En kuitenkaan haluaisi lyödä hanskoja tiskiin ja luovuttaa vaan haluaisin oppia olemaan toisenlainen, luopumaan siitä kontrollista. Mutta kuinka sen teen? Olen koko aikuisikäni ollut ennen kaikkea muuta äiti ja tottunut huolehtimaan näistä asioista. Miten päästä eroon tästä roolista ja antaa vastuuta myös toiselle?

Kysy mieheltä sama kysymys. Kuuntele älä puolustaudu

Hanskat naulaan, ei siinä muukaan auta.

Ei sitä suhdetta tarvitse lopettaa kuitenkaan. Vastapuoli aktivoituu sillä että sinä annat tilaa olla aktiivinen. Kannattaa kuitenkin valmistautua siihen että vaikeaa ei ole hanskojen naulaan iskeminen, vaan sen hyväksyminen että toinen tekee omalla tyylillään.

Mieheltä todennäköisesti menee paljon energiaa raha-asioista huolehtimiseen, jos mahdollista niin ota sinä sitä taakkaa kantaaksesi, joko tuloja lisäämällä tai menoja vähentämällä.

Eikö kellään ole mitään hyvää esimerkkiä kuinka heillä on vastaava tilanne ratkaistu? Vai olenko tosiaan ainoa tämän ongelman kanssa?

Hei ap.

Ajattelen, että parisuhde on myös oiva tapa oppia tuntemaan omia sudenkuoppiaan, eikä vain tuntemaan, vaan myös oppia toimimaan toisin pudotuksen välttämiseksi.

Kerroit että jo etukäteen päätit, ettet ryhdy ylivastuulliseksi kumppaniksi, mutta niin kuitenkin kävi. Jokin sinussa alkaa venyttää omia vastuusi rajoja ja siirryt kantamaan myös toisen osapuolen vastuuta, joka puolestaan sen sinulle luovuttaa.

Tämä itse skeema tai kuvio ei lopu eroamalla. Sen sijaan sen prosessoiminen ja uudenlaisten vuorovaikutustaitojen oppiminen auttaa elämässä kaikissa ihmissuhteissa. Missä 'minä' alan ja lopun, missä on toisen ihmisen vastuualue. Rajojen kunnioittaminen sekä itsen että toisen suhteen on eräs asia, jota tavalla tai toisella kaikissa parisuhteissa käydään läpi. Parisuhteessa pitää oppia löytämään balanssi erillisyyden ja läheisyyden suhteen.

Ajattelen,e ttä pariterapia tai parisuhdekurssit voisivat olla hyödyksi opetellessa uudenlaisia tapoja olla vuorovaikutuksessa. Jos vain eroatte ilman että oppimista tapahtuu, on enemmän kuin todennäköistä, että samankaltainen kuvio tulee toistumaan tulevissa ihmissuhteissa. 

Mitä ajattelet tästä?

Alkuperäinen kirjoitti:

Joo, tiesän itsekin etten ole tällä hetkellä mikään unelmapuoliso. Sehän tämän aloituksen pointti olikin, että kuinka pystyn muuttumaan itse? Tiedän ettei toista pysty muuttamaan. En kuitenkaan haluaisi lyödä hanskoja tiskiin ja luovuttaa vaan haluaisin oppia olemaan toisenlainen, luopumaan siitä kontrollista. Mutta kuinka sen teen? Olen koko aikuisikäni ollut ennen kaikkea muuta äiti ja tottunut huolehtimaan näistä asioista. Miten päästä eroon tästä roolista ja antaa vastuuta myös toiselle?

Anna miehen hoitaa huonosti ne asiat. Itse tein niin. En puuttunut asiaan vaikka näin että hän tekee asoita päin prinkkalaa eli annoin hänen oppia kantapään kautta miten ei kannata tehdä. Koin sen paremmaksi vaihtoehdoksi kuin huomauttamisen. Nykyään hänestä on tullut jopa minua huomattavasti tarkempi monien asioiden suhteen. Tähän on tietysti edellytyksenä että mies ei ole laiska lapatossu.

KirkkoSisko kirjoitti:

Hei ap.

Ajattelen, että parisuhde on myös oiva tapa oppia tuntemaan omia sudenkuoppiaan, eikä vain tuntemaan, vaan myös oppia toimimaan toisin pudotuksen välttämiseksi.

Kerroit että jo etukäteen päätit, ettet ryhdy ylivastuulliseksi kumppaniksi, mutta niin kuitenkin kävi. Jokin sinussa alkaa venyttää omia vastuusi rajoja ja siirryt kantamaan myös toisen osapuolen vastuuta, joka puolestaan sen sinulle luovuttaa.

Tämä itse skeema tai kuvio ei lopu eroamalla. Sen sijaan sen prosessoiminen ja uudenlaisten vuorovaikutustaitojen oppiminen auttaa elämässä kaikissa ihmissuhteissa. Missä 'minä' alan ja lopun, missä on toisen ihmisen vastuualue. Rajojen kunnioittaminen sekä itsen että toisen suhteen on eräs asia, jota tavalla tai toisella kaikissa parisuhteissa käydään läpi. Parisuhteessa pitää oppia löytämään balanssi erillisyyden ja läheisyyden suhteen.

Ajattelen,e ttä pariterapia tai parisuhdekurssit voisivat olla hyödyksi opetellessa uudenlaisia tapoja olla vuorovaikutuksessa. Jos vain eroatte ilman että oppimista tapahtuu, on enemmän kuin todennäköistä, että samankaltainen kuvio tulee toistumaan tulevissa ihmissuhteissa. 

Mitä ajattelet tästä?

Ihan hyvä pointti. En ole ajatellut eroa sillä periaatteella, että uutta matoa koukkuun vaan ennemminkin niin, että olen sitten mieluummin yksin, jos en kerran parisuhteessa osaa olla. Ei se vaihtamalla parane tässä tapauksessa.

Olemme käyneet parissakin eri terapiassa viime keväänä/kesänä. Niistä ei kuitenkaan ollut sen suurempaa hyötyä, kun tapaamisista mikään neuvo ei siirtynyt arkeemme.

Mieheni kokee kaikenlaiset konfliktit kovin epämukavaksi ja koittaa välttää niitä viimeiseen asti. Siksi hänen kanssaan on erittäin vaikea puhua mistään ja sitä kautta saada ratkaisuja. Jos kysyn häneltä mikä hänen mielestään mättää, niin vastaus on, että vika on yksinomaan hänessä ja minä olen täydellinen. Ja kaikki tiedämme, että tälläinen vastaus on täyttä paskaa, mutta jos toisesta ei saa enempää irti, niin minkäs teet?

Anna miehen hoitaa kaikki kauppa-asiat. Niin hän oppii vähitellen suunnitelmallisuutta, kun toinen ei paikkaakaan seuraavana päivänä omia unohduksia. Selkeä työjako auttaa ja siirtää osan metatyöstä miehellesi.

Hyvinkin voi olla, että olet valinnut kuitenkin uudenkin kumppanin esim.lapsuudenkodin mallin mukaisesti, eli itsellesi ns. "huollettavan". Et sinä siis yksin ole ainoa viallinen tuossa kuviossa, vaan todennäköisesti miehen perheessä myös äiti on dominoiva ja tiedostamattaan hankkinut sellaisia kumppaneita itselleen. Sitten kapinoi näitä vastaan - ikään kuin kapinoisi äitiään vastaan. Kuulostaako yhtään tutulta?

Jos, niin ongelma on monisyinen, varsinkin kun parisuhteessa ja perheessänne vaikuttaa myös miehen ex ja miehen suku. Teidän olisi hyvä mennä pariterapiaan ja miehen myös yrittää aktiivisesti parantaa välejä omaan exäänsä - tähän naiseen olette sidottuja omalla tavallaan, halusitte tai ette. Olisi hyvä että he voisivat selvittää menneitä ongelmiaan ja sinä tukisit tuota prosessia.

Mitä miehen sukuun tulee, niin rajat nyt kunnolla sinne päin. Teillä on kyllä muutenkin ihan tarpeeksi kuormittava tilanne. Nyt priorisoitte ja panostatte sinne exän suuntaan, joka on kuitenkin äiti miehen toisille lapsille. On tärkeää että homma toimii sinne suuntaan hyvin. Miehen suvun tehtävä on puolestaan sopeutua, joten sinne voi tylysti laittaa välejä jäähyllekin, jos eivät osaa käyttäytyä. Uskon että saatte näihin apua pariterapiasta myös!

Olen kolmen teinin äiti, uusperheessä. Neuvon ap:lle, että alkaa käydä itse vaikka neuvolaspykologin luona. Itseäni tämä auttoi kovasti.

Ap ei kerro, käyvätkö molemmat aikuiset töissä, miten lastenhoito on järjestetty, onko omat vai yhteiset rahat ja kuinka paljon ansaitaan.

Suosittelen mallia jossa molemmat käy töissä, kumnmallakin on omat rahat ja yhteiset kulut jaetaan nettotulojen suhteessa. Kotityöt jaetaan tasan taipumusten mukaan, lapset otetaan mukaan kotitöihin ja lasten ollessa pieniä hankitaan myös apua, esim siivooja on hyvä, ruoat tilataan netistä ja lakanat viedään pesulaan.

Uskon ettö ap saa elämänsä järjestykseen, hän vaikuttaa ajattelevalta ja kypsältä ihmiseltä. Eroa en suosittele jos ei ole pettämistä, väkivaltaa, alkoholismia tai vastaavaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen kolmen teinin äiti, uusperheessä. Neuvon ap:lle, että alkaa käydä itse vaikka neuvolaspykologin luona. Itseäni tämä auttoi kovasti.

Ap ei kerro, käyvätkö molemmat aikuiset töissä, miten lastenhoito on järjestetty, onko omat vai yhteiset rahat ja kuinka paljon ansaitaan.

Suosittelen mallia jossa molemmat käy töissä, kumnmallakin on omat rahat ja yhteiset kulut jaetaan nettotulojen suhteessa. Kotityöt jaetaan tasan taipumusten mukaan, lapset otetaan mukaan kotitöihin ja lasten ollessa pieniä hankitaan myös apua, esim siivooja on hyvä, ruoat tilataan netistä ja lakanat viedään pesulaan.

Uskon ettö ap saa elämänsä järjestykseen, hän vaikuttaa ajattelevalta ja kypsältä ihmiseltä. Eroa en suosittele jos ei ole pettämistä, väkivaltaa, alkoholismia tai vastaavaa.

Rahat ovat meillä yhteisiä. Mies on matalapalkka-alalla töissä ja minä olen äitiyslomalla. Teen ohessa töitä myös yrittäjänä. Juuri nyt en pysty tulojamme lisäämään, mutta mielestäni pärjäämme kyllä juuri ja juuri näinkin. Mies vaan on luonteeltaan sellainen, että sitä ylimääräistä rahaa pitäisi aina olla tilillä ja tällä hetkellä sellaista ei ole.

Kotityöt on jaettu kaikille reilusti ja juurikin ne omat vahvuudet huomioiden (kolme lapsista on siis teini-ikäisiä tai lähellä sitä). Siivojaan ja pesuloihin meillä ei ole varaa, joten itse on hoidettava kaikki askareet.