Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Onko eroaminen se "helppo ratkaisu"? Miten lakata olemasta se nalkuttava bitch ja pelastaa oma parisuhde?

Vierailija
26.01.2019 |

Löysin muutama vuosi sitten miehen, jonka kanssa synkkasi. Suhde muuttui vakavaksi aika nopeasti. Vannoimme ettemme enää mene naimisiin emmekä ainakaan hanki lapsia. Molemmilla oli jo takanaan epäonnistunut avioliitto ja lapsia. Olimme onnellisia yhdessä, tosin oli pari asiaa (ei mitenkään oleellisia parisuhteen kannalta) missä arvomme eivät kohdanneet.

Aikaa kului ja elämä yllätti. Huomasinkin olevani raskaana. Samoihin aikoihin alkoi myös ajatus naimisiinmenosta houkutella. Siispä tuumasta toimeen. Nyt meillä on jo kaksi yhteistä lasta + molempien aiemmat lapset. Porukkaa siis riittää.

Naimisiinmenon ja yhteenmuuton jälkeen suhteeseen hiipikin se tavanomainen pikkulapsiarki, joka harvalla varmaan on pelkkää onnea ja autuutta. Pinna on molemmilla kireällä. Miehen kaikki huomio on rahassa tai oikeastaan sen puutteessa. Emme siis ole rikkaita, mutta minun mielestäni pärjäämme ihan kohtuullisesti. Mies ei kuitenkaan huomaa ympärillään mitään muuta kuin rahan puutteen.

Itse vannoin edellisen eroni jälkeen etten ala enää ikinä holhota aikuista ihmistä samalla tavalla kuin holhosin alkoholisti-exääni. Nyt huomaan kuitenkin toistavani samaa kaavaa kuin hänen kanssaan. En osaakaan päästää piuhoja käsistäni ja antaa toisen viedä. En luota, että asiat hoituu vaikken minä olisi johtamassa.

Perheen pyörittäminen kuitenkin vaatii paljon metatyötä, joka yleisimmin on aina äidin harteilla. Mieheni ei edes tajua mitä tämä metatyö on. Hän elää vain hetkestä toiseen ajattelematta sen suuremmin. Esimerkkinä kaupassa käynti: jos miehen laitta sinne ilman kauppalistaa, ostaa hän ruokatarvikkeita vain siksi päiväksi. Ei edes seuraavaksi saati, että hän osaisi ajatella kokonaisen viikon ruokaostoksia. Sama juttu kaikilla muilla osa-alueilla.

Tämä nykyinen järjestely kuitenkin aiheuttaa paljon riitoja meidän välille, sillä mies kapinoi sitä vastaan, että minä järjestän kaiken. Ei hänellä ole itsellä mitään ideoita, jos kysyn kuinka hän sitten tekisi, mutta minun ratkaisuni ei kuitenkaan ole hänelle tyydyttävä. Ja minä väsyn henkisesti, kun joudun yksin vastuuseen kaikesta.

Taustalla tilannetta kuormittamassa on myös hankalat suhteet miehen sukuun ja exään.

Onko kellään mitään vinkkejä kuinka tästä selviäisi voittajana? Vai onko ero ainoa ratkaisu? Millainen arki teillä muilla on? Etenkin teillä, jotka koette elävänne onnellisessa suhteessa hyvää perhearkea?

Kommentit (31)

Vierailija
21/31 |
26.01.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jätä kaikki sellainen tekemättä, jossa mies ei hyväksy sinun päällepäsmäröintiäsi. Sitten näet, mitä tapahtuu.

Ehkä mies ryhdistäytyy ja alkaa toimia, tai sitten vaan kaaos iskee päälle. Siinä sinulla ei ole oikeastaan muuta vaihtoehtoa kuin elää omaa elämääsi, vain lapsi huollettavana.

Vierailija
22/31 |
26.01.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

No on ihan ymmärrettävää jos huolettaa että ei ole hätävararahastoa tilillä.

Hätävaran puuttuessa mikä tahansa äkillinen tilanne johtaa siihen että olette joko sukulaisten taskuilla, otatte pikalainaa tai näette nälkää.

Hätävararahastoa ei ole helppo kartuttaa jos toisen puolison mielestä sille ei ole edes tarvetta.

Ymmärrän kyllä kädestä suuhun -tyylin myös, olen valtaosan elämästäni elänyt niin, mutta oikeasti: tieto niistä parista ylimääräisestä tonnista tilillä rauhoittaa kummasti, ja rauhoittunut ihminen pystyy toimimaan paljon järkevämmin suhteen eteen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/31 |
26.01.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toki pariterapiakin saattaisi auttaa, mutta etenkin jos se maksaa jotain, se tuskin auttaakaan teitä tilanteessanne.

Joo, itsetutkiskelu ja parisuhteen tutkiskelu on aina hyväksi, mutta rahastressi (kuin myös muu paine) tuhoaa kaikki hyvät aikeet jos ette tee konkreettisia tekoja sen vähentämiseksi.

Vierailija
24/31 |
26.01.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ole koskaan ymmärtänyt miksi uusperheeseen pitää hankkia lisää yhteisiä lapsia jos molemmat ovat jo epäonnistuneet edellisissä suhteissa ja tietävät kuinka lapsiarki kuluttaa ja ehkä huonontaakin parisuhdetta..

..mutta.. vahinko on jo tapahtunut joten nyt sinun on päätettävä jäätkö (taas) yksinhuoltajaksi ja jatkat arjen pyörittämistä (tällä kettaa 4:n lapsen kanssa) vai päätätkö hieman luopua kontrollista ja otat arjessanne päivän tai pari kerrallaan ja löysäät hieman tuota kontrollia.

En kyllä itsekään naisena osaisi/viitsisi kaupassa miettiä jotain kauppalistaa viikoksi eteenpäin, kaupathan on iltaan asti avoinna niin tuskin te nälkään kuolette jos hyllyt ja jääkaappi ei pursu ruokaa 24h..?

Työstä edellistä suhdetta pääsi sisälläsi (tai terapeutin) ja yritä olla siirtämättä edellisiä toimintatapoja (traumoja?) ed. suhteestasi nykyiseen.

Ja lopuksi, miehet EIVÄT ole samanlaisia kuin naiset. Et tule koskaan saamaan miehestä samanlaista kumppania kuin itse olet ja jos et ole tätä valmis hyväksymään niin ryhdy lesboksi.

Vierailija
25/31 |
26.01.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Toki pariterapiakin saattaisi auttaa, mutta etenkin jos se maksaa jotain, se tuskin auttaakaan teitä tilanteessanne.

Joo, itsetutkiskelu ja parisuhteen tutkiskelu on aina hyväksi, mutta rahastressi (kuin myös muu paine) tuhoaa kaikki hyvät aikeet jos ette tee konkreettisia tekoja sen vähentämiseksi.

En oikein keksi muuta ratkaisua tähän kuin se, mitä olen jo tehnyt eli suunnitellut viikkoruokalistat, kartoittanut kodin tarpeelliset ostokset ja priorisoinut kaupassa käynnin tapahtuvaksi vain kerran tai kaksi viikossa listan kanssa, kaikki ylimääräinen karsittu pois. Vain pakollinen ostetaan, ei mitään ylimääräistä. Silti ei tahdo rahaa riittää säästöön asti, vaan kaikki mikä tulee meneekin. Olen tällä toiminnalla saanut kuitenkin miinuksen käännettyä nollaksi eli saamme kuukaudessa kaikki laskut maksettua (viime vuonna olimme vielä miinuksella). Tämä ei kuitenkaan riitä miehelle eikä hän näe esim. viiden vuoden päähän, kuinka tällä tavalla olisimme maksaneet ylimääräiset lainat pois ja sitten jäisi sitä ylimääräistä tilille. Hän kun ajattelee, että tilille on jätettävä sitä ylimääräistä nyt ja mieluummin jättää ne laskut maksamatta. Tähän en suostu, sillä en halua menettää luottotietojani.

Vierailija
26/31 |
26.01.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Alkuperäinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki pariterapiakin saattaisi auttaa, mutta etenkin jos se maksaa jotain, se tuskin auttaakaan teitä tilanteessanne.

Joo, itsetutkiskelu ja parisuhteen tutkiskelu on aina hyväksi, mutta rahastressi (kuin myös muu paine) tuhoaa kaikki hyvät aikeet jos ette tee konkreettisia tekoja sen vähentämiseksi.

En oikein keksi muuta ratkaisua tähän kuin se, mitä olen jo tehnyt eli suunnitellut viikkoruokalistat, kartoittanut kodin tarpeelliset ostokset ja priorisoinut kaupassa käynnin tapahtuvaksi vain kerran tai kaksi viikossa listan kanssa, kaikki ylimääräinen karsittu pois. Vain pakollinen ostetaan, ei mitään ylimääräistä. Silti ei tahdo rahaa riittää säästöön asti, vaan kaikki mikä tulee meneekin. Olen tällä toiminnalla saanut kuitenkin miinuksen käännettyä nollaksi eli saamme kuukaudessa kaikki laskut maksettua (viime vuonna olimme vielä miinuksella). Tämä ei kuitenkaan riitä miehelle eikä hän näe esim. viiden vuoden päähän, kuinka tällä tavalla olisimme maksaneet ylimääräiset lainat pois ja sitten jäisi sitä ylimääräistä tilille. Hän kun ajattelee, että tilille on jätettävä sitä ylimääräistä nyt ja mieluummin jättää ne laskut maksamatta. Tähän en suostu, sillä en halua menettää luottotietojani.

No mies ei nyt selvästikään osaa käyttää rahaa lainkaan, jos ajattelee laskujen maksamattomuuden tuovan "säästöä".

Kun tuon viestisi luin, niin täytyy todeta että elämäsi on kovin kuormittavaa, ja varmaan jossain vaiheessa joudut tosissaan miettimään myös eroa. Tai sinun kohdalla se aika on varmaan nyt sitten. Ei siihen kuitenkaan kukaan pysty täällä sanomaan vastausta, itsestä se pitää löytää.

On myös maksuttomia pariterapioita, mutta alkaa kuulostamaan siltä että mies on yksilöterapian tarpeessa. On äärimmäisen kuluttavaa elää pikkulapsiarkea sellaisen kanssa, joka valittaa rahasta mutta ei ymmärrä sen päälle lainkaan. Eikö mies saa edes siitä iloa että sinä menet aikanaan töihin? Siis onhan suunnitelmissa kuitenkin että sinä menet töihin muutaman vuoden sisään?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/31 |
26.01.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Alkuperäinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki pariterapiakin saattaisi auttaa, mutta etenkin jos se maksaa jotain, se tuskin auttaakaan teitä tilanteessanne.

Joo, itsetutkiskelu ja parisuhteen tutkiskelu on aina hyväksi, mutta rahastressi (kuin myös muu paine) tuhoaa kaikki hyvät aikeet jos ette tee konkreettisia tekoja sen vähentämiseksi.

En oikein keksi muuta ratkaisua tähän kuin se, mitä olen jo tehnyt eli suunnitellut viikkoruokalistat, kartoittanut kodin tarpeelliset ostokset ja priorisoinut kaupassa käynnin tapahtuvaksi vain kerran tai kaksi viikossa listan kanssa, kaikki ylimääräinen karsittu pois. Vain pakollinen ostetaan, ei mitään ylimääräistä. Silti ei tahdo rahaa riittää säästöön asti, vaan kaikki mikä tulee meneekin. Olen tällä toiminnalla saanut kuitenkin miinuksen käännettyä nollaksi eli saamme kuukaudessa kaikki laskut maksettua (viime vuonna olimme vielä miinuksella). Tämä ei kuitenkaan riitä miehelle eikä hän näe esim. viiden vuoden päähän, kuinka tällä tavalla olisimme maksaneet ylimääräiset lainat pois ja sitten jäisi sitä ylimääräistä tilille. Hän kun ajattelee, että tilille on jätettävä sitä ylimääräistä nyt ja mieluummin jättää ne laskut maksamatta. Tähän en suostu, sillä en halua menettää luottotietojani.

No mies ei nyt selvästikään osaa käyttää rahaa lainkaan, jos ajattelee laskujen maksamattomuuden tuovan "säästöä".

Kun tuon viestisi luin, niin täytyy todeta että elämäsi on kovin kuormittavaa, ja varmaan jossain vaiheessa joudut tosissaan miettimään myös eroa. Tai sinun kohdalla se aika on varmaan nyt sitten. Ei siihen kuitenkaan kukaan pysty täällä sanomaan vastausta, itsestä se pitää löytää.

On myös maksuttomia pariterapioita, mutta alkaa kuulostamaan siltä että mies on yksilöterapian tarpeessa. On äärimmäisen kuluttavaa elää pikkulapsiarkea sellaisen kanssa, joka valittaa rahasta mutta ei ymmärrä sen päälle lainkaan. Eikö mies saa edes siitä iloa että sinä menet aikanaan töihin? Siis onhan suunnitelmissa kuitenkin että sinä menet töihin muutaman vuoden sisään?

Kyllä on tarkoitus mennä töihin muutaman vuoden sisällä ja tällä hetkellä teen töitä osa-aikaisesti yrittäjänä äitiysloman ohella. Ja olet oikeassa, elämä on todella kuormittavaa tällä hetkellä.

Vierailija
28/31 |
26.01.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Löysin muutama vuosi sitten miehen, jonka kanssa synkkasi. Suhde muuttui vakavaksi aika nopeasti. Vannoimme ettemme enää mene naimisiin emmekä ainakaan hanki lapsia. Molemmilla oli jo takanaan epäonnistunut avioliitto ja lapsia. Olimme onnellisia yhdessä, tosin oli pari asiaa (ei mitenkään oleellisia parisuhteen kannalta) missä arvomme eivät kohdanneet.

Aikaa kului ja elämä yllätti. Huomasinkin olevani raskaana. Samoihin aikoihin alkoi myös ajatus naimisiinmenosta houkutella. Siispä tuumasta toimeen. Nyt meillä on jo kaksi yhteistä lasta + molempien aiemmat lapset. Porukkaa siis riittää.

Naimisiinmenon ja yhteenmuuton jälkeen suhteeseen hiipikin se tavanomainen pikkulapsiarki, joka harvalla varmaan on pelkkää onnea ja autuutta. Pinna on molemmilla kireällä. Miehen kaikki huomio on rahassa tai oikeastaan sen puutteessa. Emme siis ole rikkaita, mutta minun mielestäni pärjäämme ihan kohtuullisesti. Mies ei kuitenkaan huomaa ympärillään mitään muuta kuin rahan puutteen.

Itse vannoin edellisen eroni jälkeen etten ala enää ikinä holhota aikuista ihmistä samalla tavalla kuin holhosin alkoholisti-exääni. Nyt huomaan kuitenkin toistavani samaa kaavaa kuin hänen kanssaan. En osaakaan päästää piuhoja käsistäni ja antaa toisen viedä. En luota, että asiat hoituu vaikken minä olisi johtamassa.

Perheen pyörittäminen kuitenkin vaatii paljon metatyötä, joka yleisimmin on aina äidin harteilla. Mieheni ei edes tajua mitä tämä metatyö on. Hän elää vain hetkestä toiseen ajattelematta sen suuremmin. Esimerkkinä kaupassa käynti: jos miehen laitta sinne ilman kauppalistaa, ostaa hän ruokatarvikkeita vain siksi päiväksi. Ei edes seuraavaksi saati, että hän osaisi ajatella kokonaisen viikon ruokaostoksia. Sama juttu kaikilla muilla osa-alueilla.

Tämä nykyinen järjestely kuitenkin aiheuttaa paljon riitoja meidän välille, sillä mies kapinoi sitä vastaan, että minä järjestän kaiken. Ei hänellä ole itsellä mitään ideoita, jos kysyn kuinka hän sitten tekisi, mutta minun ratkaisuni ei kuitenkaan ole hänelle tyydyttävä. Ja minä väsyn henkisesti, kun joudun yksin vastuuseen kaikesta.

Taustalla tilannetta kuormittamassa on myös hankalat suhteet miehen sukuun ja exään.

Onko kellään mitään vinkkejä kuinka tästä selviäisi voittajana? Vai onko ero ainoa ratkaisu? Millainen arki teillä muilla on? Etenkin teillä, jotka koette elävänne onnellisessa suhteessa hyvää perhearkea?

Kuulostaa vanhempieni parisuhteelta. Miehellä vaikuttaa olevan siinä määrin ongelmia, että suhdetta ei välttämättä kannata jatkaa. Yksinolo tai toinen kumppani olisivat parempia vaihtoehtoja. Eivät kaikki miehet ole tuollaisia. Osa ottaa ihan oma-aloitteisesti paljon vastuuta kotona. Tällaisen miehen kanssa elämä on mukavaa, vaikka elämäntilanne olisikin pienten lasten takia kuormittava.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/31 |
26.01.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Google Keep on hyvä sovellus, kun molemmat voivat sähköisesti muokata ostoslistaa ja se kulkee kaupassa aina mukana, kun on kännykän kanssa liikenteessä.

Vierailija
30/31 |
26.01.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sano sille miehelle että "mene kauppaan ja osta viikoksi ruokatarvikkeita, suunnittele ruuat, laske menekki ja kirjoita kauppalista ihan itse". SIlloin hän joutuu ajattelemaan vähän enemmän. Ja ei kai mies ymmärrä että hänen pitäisi ostaa viikon ruuat, jos sanot vain että käy kaupassa. Monelle se tarkoittaa "maito on loppu, haetko salesta". Puhu sille miehellesi.

Ja muutenkin, sano että mitä hänen pitää tehdä. Ei hän itse ymmärrä että joitain pitäisi tehdä, hänhän on mies. Ei miehet ymmärrä että jos lapsi menee ensi syksynä uimakouluun, niin sinne uimakouluun pitää ilmoittautua. Ja hankkia uikkarit, myssy ja lasit. Pakata pyyhe, shampoo ja muut mukaan, ja kotona sitten laittaa ne kuivumaan ja seuraavalla kerralla pakata taas mukaan.

Puhu sille miehelle äläkä pimpitä että mies ei tee mitään, kun hän ei tiedä että hänen pitäisi tehdä jotain.

Sehän on mies, ei miehet tajua, osaa eikä ymmärrä itse.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/31 |
26.01.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Sano sille miehelle että "mene kauppaan ja osta viikoksi ruokatarvikkeita, suunnittele ruuat, laske menekki ja kirjoita kauppalista ihan itse". SIlloin hän joutuu ajattelemaan vähän enemmän. Ja ei kai mies ymmärrä että hänen pitäisi ostaa viikon ruuat, jos sanot vain että käy kaupassa. Monelle se tarkoittaa "maito on loppu, haetko salesta". Puhu sille miehellesi.

Ja muutenkin, sano että mitä hänen pitää tehdä. Ei hän itse ymmärrä että joitain pitäisi tehdä, hänhän on mies. Ei miehet ymmärrä että jos lapsi menee ensi syksynä uimakouluun, niin sinne uimakouluun pitää ilmoittautua. Ja hankkia uikkarit, myssy ja lasit. Pakata pyyhe, shampoo ja muut mukaan, ja kotona sitten laittaa ne kuivumaan ja seuraavalla kerralla pakata taas mukaan.

Puhu sille miehelle äläkä pimpitä että mies ei tee mitään, kun hän ei tiedä että hänen pitäisi tehdä jotain.

Sehän on mies, ei miehet tajua, osaa eikä ymmärrä itse.

Kyllä meillä mies osaa itsenäisesti hoitaa monia asioita. Vastaa esimerkiksi tällä hetkellä pääosin lapsen vaatteiden hankinnasta.