Lue keskustelun säännöt.
Uusperheelliset: kumpi muutti kumman luokse vai hankitteko uuden yhteisen kodin?
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me muutimme yhteen reilun kahden vuoden seurustelun jälkeen. Sitä ennen ehdimme naimisiinkin. Asunnon etsiminen viivästyi, koska uusperheen kämpältä vaaditaan enemmän kuin ydinperheen. Asunnossa pitää olla kaikille oma tila ja oma rauha.
Olen samaa mieltä tuosta omasta tilasta ja rauhasta. Millaisen ratkaisun löysitte? Onko teillä suuri perhe? Miten asumiskustannukset jaetaan teillä?
Löydimme vuokra-asunnon, johon oli yhdistetty kaksi asuntoa. Maksoi 2000 e kk, mutta kun vanhimmasta päästä eka muutti pois, niin ostimme omaan. Silloin olimme jo muotoutuneet niin hyvin, että voitiin muuttaa pienempään.
Meillä on yhteensä viisi lasta, joista minun lapseni asuvat koko ajan. Miehen lapset käyvät joka toinen vkl, max. Ei yhteisiä, eikä tule.
Asumiskulut tasan, vaikka miehen lapsilla on yhteinen huone ja minun kahdella lapsellani omat huoneet. Aikalailla yhteiset rahat on. Miehellä tosin isommat tulot, mutta enemmän lapsiakin.
Tuossa saa 5 lapsen kanssa olla melkoisesti tilaa. 2000e kuukausittainen vuokrakin aika iso menoerä ellei tulot ole sen mukaiset myös.
Mukava, että teille on löytynyt hyvä ratkaisu tilanteeseen ja se toimii. Aina kiva kuulla erolaisia vaitoehtoja ja miten ne ovat toimineet. Meillä uusioperhe on vasta muodostumassa ja menee varmaan vuosi vähintään ennen kuin saa selkoa miten kannattaa asumisjärjestelyt tehdä.
Laitoimme omat asuntomme vastaavasti vuokralle, eli saimme tuloja.
Emme olisi ikinä saaneet niin paljoa lainaa, että olisimme voineet ostaa niin ison asunnon. Eikä minusta kannattanutkaan, kun lapset olivat jo niin vanhoja.
Oman huoneen lisäksi pitää muistaa, että kenenkään elämän ei uusperheen muodostamisen myötä huonontua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tilanne, jossa miehellä on 2 lasta edellisestä suhteesta. Miehellä oma vuokrakaksio lähellä lapsiaan joita hoitaa arkisin päivittäin harrastusten ym. muodossa ja viikonloppuisin vaihtelevasti. Lapset nukkuvat miehen ja exän luona puoliksi. Tyttö enemmän äidillään ja poika isällään. Miehen ex asuu vuokralla myös kaksiossa. Lapsilla ei ole omaa huonetta, vaan jakavat kaksion makkarin molemmassa paikassa.
Minulla on myös oma omistuskaksio, joka on hieman suurempi kuin näiden kahden asunnot. (Naapurissa asuu 4 hengen perhe tällaisessa asunnossa.) Olemme miehen kanssa olleet nyt noin 1,5 vuotta yhdessä. Kovasti olen miettinyt mitä tekisimme tämän asumisasian kanssa. Saisin asuntoni hinnalla uuden kolmion sieltä missä mieheni asuu. Saisimme isomman asunnon vielä, jos mieheni alkaisi maksamaan osan lainasta ja ostaisi oman osuutensa.
Mutta olen kuitenkin kallistumassa siihen suuntaan, johtuen lasten äidistä ja lapsista, ettei ole minun asiani miettiä yhteisiä asumisratkaisuja perheelle, jossa minulla ei ole lapsia ja jossa minua vierastetaan johtuen mieheni exän puuhista. Jos meille tulee lapsi, mahdumme ihan hyvin nykyiseen asuntooni. Mies jatkakoot sitten matkustamista kotien välillä.
Lasten äiti on koittanut vieraannuttaa minua lapsista, joten en halua työntää nokkaani enempää kuvioon, jossa minun ei haluta olevan. Minulla on tarjota miehelle kotonani aina paikka kun lapsensa on äidillään. Lapsetkin voivat halutessaan kyläillä, mutta asuntoni on liian pieni meidän kaikkien asuttavaksi. Kuukaudessa on paljon päiviä. Toivon kaikille parasta. Jos mieheni lasten äiti olisi suopeampi voisin ajatella hankkivani asuntoa koko katraalle ja muuttavani minulle uuteen asuinympäristöön, josta saa puolet halvemmalla neliöitä kuin täältä missä nyt asun. Nyt koen ettei ole se hetki ja että jos meille tulee vauva, mahdumme tähän nykyiseen kotiini hyvin.
Hiukan samoja ajatuksia, tosin sillä erotuksella et minulla omiakin lapsia ja yhteistä lasta ei tule. Olen murehtinut asuntoasiaa, asumme minun omistamassani kodissa. Miehen lapset mahtuvat vierailemaan, muttei asumaan. Lopetin myös asian murehtimisen miehen lasten osalta, koska heidän äitinsä touhu on niin p***eestä. Jos mies haluaa lapsilleen sijaa kodissamme, on hänen hommansa nähdä sen eteen vaivaa. Hoidan jo oman osuuteni. Kyllä uusperheen asumisasiat on hankalia usein. Mielikuvissa ostellaan uusia koteja ja iso onnellinen uusperhe temmeltää isossa talossa, vaik oikeasti harvalla uusperheellä on varaa siihen tilaan mitä tarttis.
Tosi harmillista kun osa lasten vanhemmista ei osaa käyttäytyä. Tämä vaikuttaa lapsiin negatiivisesti ja sehän ei ole hyvä juttu alkuunkaan.
Olen samaa mieltä, että mielikuvissa voi tehdä mitä vain. Niin minäkin alkuun tein, mutta kuin oikein aloin miettiä, niin miksi minun tarvitsisi miettiä toisten puolesta asioita, kun usein vastaanotto on se etten kuulu joukkoon ja muut eivät mieti ratkaisua ollenkaan. Kai mies ja hänen lapset voivat jatkaa nykyistä kuviotaan ja meillä on sitten oma perhe minun kodissa. Kyllähän moni on matkatöissä ja silloin lapsi ei näe vanhempaansa. Voisihan tämän ajatella niinkin, jos meille tulee lapsia ja emme hanki yhteistä kotia johon kaikki mahtuisivat. Minulle jää ihan tarpeeksi aikaa mieheni kanssa, vaikka hänellä 2 lasta onkin joiden elämässä hän on tiiviisti mukana ja hoitaa hyvin vastuunsa isänä. Kannustankin häntä olemaan lastensa kanssa niin paljon kuin vaan voi. Lapsilla on oma äiti, jonka luona lapset sitten ovat kun haluavat. Yleensä noin puolet kuusta, vaikka isä hoitaakin arkisin paljon lasten asioita, koska exällä ei ole autoa, eikä näin ollen voi hoitaa harrastus sun muita menoja.
Vierailija kirjoitti:
Miksi on kamalaa muuttaa toisen kotiin? Minua se vaivaisi jos en omistaisi asuntoa, mutta olen ostanut mieheltäni puolet tästä asunnosta. Siksi se on ihan juridisestikin yhtä paljon minun kotini.
Me seurustelimme useita vuosia ennen yhteenmuuttoa. Lapsia on 5 ja iso okt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me muutimme yhteen reilun kahden vuoden seurustelun jälkeen. Sitä ennen ehdimme naimisiinkin. Asunnon etsiminen viivästyi, koska uusperheen kämpältä vaaditaan enemmän kuin ydinperheen. Asunnossa pitää olla kaikille oma tila ja oma rauha.
Olen samaa mieltä tuosta omasta tilasta ja rauhasta. Millaisen ratkaisun löysitte? Onko teillä suuri perhe? Miten asumiskustannukset jaetaan teillä?
Löydimme vuokra-asunnon, johon oli yhdistetty kaksi asuntoa. Maksoi 2000 e kk, mutta kun vanhimmasta päästä eka muutti pois, niin ostimme omaan. Silloin olimme jo muotoutuneet niin hyvin, että voitiin muuttaa pienempään.
Meillä on yhteensä viisi lasta, joista minun lapseni asuvat koko ajan. Miehen lapset käyvät joka toinen vkl, max. Ei yhteisiä, eikä tule.
Asumiskulut tasan, vaikka miehen lapsilla on yhteinen huone ja minun kahdella lapsellani omat huoneet. Aikalailla yhteiset rahat on. Miehellä tosin isommat tulot, mutta enemmän lapsiakin.
Tuossa saa 5 lapsen kanssa olla melkoisesti tilaa. 2000e kuukausittainen vuokrakin aika iso menoerä ellei tulot ole sen mukaiset myös.
Mukava, että teille on löytynyt hyvä ratkaisu tilanteeseen ja se toimii. Aina kiva kuulla erolaisia vaitoehtoja ja miten ne ovat toimineet. Meillä uusioperhe on vasta muodostumassa ja menee varmaan vuosi vähintään ennen kuin saa selkoa miten kannattaa asumisjärjestelyt tehdä.
Laitoimme omat asuntomme vastaavasti vuokralle, eli saimme tuloja.
Emme olisi ikinä saaneet niin paljoa lainaa, että olisimme voineet ostaa niin ison asunnon. Eikä minusta kannattanutkaan, kun lapset olivat jo niin vanhoja.
Oman huoneen lisäksi pitää muistaa, että kenenkään elämän ei uusperheen muodostamisen myötä huonontua.
Samaa mieltä tuosta ettei saa huonontua. Meillä "onneksi" lapset ovat asuneet aika tiiviisti nykyisissä kodeissaankin, eli mieheni 2 lasta jakaa huoneen keskenään sekä äidillään, että isällään. Aikuisella olohuoneessa nukkumapaikka. Tällä hetkellä miehen lapset mahtuisivat kotiini asumaan, mutta se tarkoittaisi, että minun pitäisi luopua makkaristani. Olen luopunutkin aina kun lapset ovat täällä ja nukun silloin sohvalla. Mutta pidemmän päälle tämä ei toimi, koska jokainen tarvitsee oman sopin mihin vetäytyä tarvittaessa. Aika näyttää millaiseen ratkaisuun päädymme. Mies haluaisi lapsia kanssani, mutta minä jarruttelen vielä, koska haluan, että silloin nämä kotiasiatkin on jo ratkaistu ja että hänen ex hyväksyy tuon vauva-asian ettei hän tuota enää enempää stressiä mitä on jo lasten kautta tuottanut.
Tämän kotiasian lisäksi olen kokenut uusperheen talouden varsin haastavaksi. Minulla on aina ollut oma tili, enkä ole nytkään valmis laittamaan rahojani yleiseen jakoon. Pitkälti siksi että rahasta on tiukkaa, eivätkä tulot ole säännölliset, jolloin on oltava perillä tarkasti siitä mitä tuloja ja menoja itsellä on. Kun tapasin kumppanini, minulla ja lapsillani oli ok elintaso, ei mitään ylimääräistä todellakaan, mutta lapsilla mahdollisuus matkustaa silloin tällöin, opiskella ja harrastaa. Osittain myös heidän isänsä kustantamana. Miehellä taas tulot vähäiset ja hänen lapsensa elävät melko köyhästi, äitinsä vielä köyhempi. Minulla ei ole yhtään ylimääräistä, joilla voisin tukea kumppanin lapsia. Jos laittaisimme rahat kasaan ja jakaisimme ne tasan, miehen lapset hyötyisivät minun osuudesta, mun lapset taas joutuisivat tinkimään nykyisestä elämästään. Minusta minun tehtäväni on turvata lasteni hyvinvointi ensisijaisesti. Tästä syystä perheellämme ei ole yhteistä tiliä. Ruokaa toki on tasapuolisesti kaikille. Minusta olisi tietysti kiva et kaikilla olis sama elintaso. Mutta en taida olla kuitenkaan omien lasteni kustannuksella vastuussa miehen ja hänen exänsä lapsilleen suomasta elintasosta.
Tuossa saa 5 lapsen kanssa olla melkoisesti tilaa. 2000e kuukausittainen vuokrakin aika iso menoerä ellei tulot ole sen mukaiset myös.
Mukava, että teille on löytynyt hyvä ratkaisu tilanteeseen ja se toimii. Aina kiva kuulla erolaisia vaitoehtoja ja miten ne ovat toimineet. Meillä uusioperhe on vasta muodostumassa ja menee varmaan vuosi vähintään ennen kuin saa selkoa miten kannattaa asumisjärjestelyt tehdä.