Uusperheelliset: kumpi muutti kumman luokse vai hankitteko uuden yhteisen kodin?

Minä en haluaisi muuttaa tästä ihanasta omakotitalosta, eikä lapsetkaan. Varmasti sama tilanne on miehelläkin, jolla on kotona asuvia lapsia. Olisiko parempi vain asua erillään? ap

parin vuoden yhdessäolon jälkeen muutettiin yksiin. Johtui vähän siitäkin että olin viimeisilläni paksuna ja mies päätti olla sen verran miehekäs että on aika muuttaa saman katon alle kun eukko poikii ihan just. Mutta hyvin tässä on pärjätty, yhteinen taapero on nyt ja miehen tytär käy viikonloput. :D

Vierailija kirjoitti:

parin vuoden yhdessäolon jälkeen muutettiin yksiin. Johtui vähän siitäkin että olin viimeisilläni paksuna ja mies päätti olla sen verran miehekäs että on aika muuttaa saman katon alle kun eukko poikii ihan just. Mutta hyvin tässä on pärjätty, yhteinen taapero on nyt ja miehen tytär käy viikonloput. :D

Karjan on hyvä olla samassa ometassa, etenkin poikimisen aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

parin vuoden yhdessäolon jälkeen muutettiin yksiin. Johtui vähän siitäkin että olin viimeisilläni paksuna ja mies päätti olla sen verran miehekäs että on aika muuttaa saman katon alle kun eukko poikii ihan just. Mutta hyvin tässä on pärjätty, yhteinen taapero on nyt ja miehen tytär käy viikonloput. :D

Karjan on hyvä olla samassa ometassa, etenkin poikimisen aikaan.

totta, ärsyttikö tuo ilmaisu sua vähäsen? :)

Oletko katunut uusperheen muodostamista? Olisiko parempi ollut asua erikseen ja jatkaa suhdetta niin?

up

Vierailija kirjoitti:

Minä en haluaisi muuttaa tästä ihanasta omakotitalosta, eikä lapsetkaan. Varmasti sama tilanne on miehelläkin, jolla on kotona asuvia lapsia. Olisiko parempi vain asua erillään? ap

Jos olisin tilanteessasi, jatkaisin erillään, mutta helppo tässä sanoa, kun ei ole suuria tunteita ilmassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

parin vuoden yhdessäolon jälkeen muutettiin yksiin. Johtui vähän siitäkin että olin viimeisilläni paksuna ja mies päätti olla sen verran miehekäs että on aika muuttaa saman katon alle kun eukko poikii ihan just. Mutta hyvin tässä on pärjätty, yhteinen taapero on nyt ja miehen tytär käy viikonloput. :D

Karjan on hyvä olla samassa ometassa, etenkin poikimisen aikaan.

totta, ärsyttikö tuo ilmaisu sua vähäsen? :)

Ei, pidän sinua vain typeryksenä. Siitä kertoo jo uusperheily.

Vierailija kirjoitti:

Minä en haluaisi muuttaa tästä ihanasta omakotitalosta, eikä lapsetkaan. Varmasti sama tilanne on miehelläkin, jolla on kotona asuvia lapsia. Olisiko parempi vain asua erillään? ap

Ei ole pakko muuttaa yhteen, erillään voi olla jopa parempi ratkaisu kuin kaikki saman katon alla. Jos kuitenkin muutatte yhteen, niin melkeinpä kannattaisi hankkia oma yhteinen koti eikä muuttaa toisen luokse. Itse tein tämän virheen ja melkein päivittäin kadun etten pitänyt päätäni asiassa vaan suostuin muuttamaan miehen luokse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en haluaisi muuttaa tästä ihanasta omakotitalosta, eikä lapsetkaan. Varmasti sama tilanne on miehelläkin, jolla on kotona asuvia lapsia. Olisiko parempi vain asua erillään? ap

Ei ole pakko muuttaa yhteen, erillään voi olla jopa parempi ratkaisu kuin kaikki saman katon alla. Jos kuitenkin muutatte yhteen, niin melkeinpä kannattaisi hankkia oma yhteinen koti eikä muuttaa toisen luokse. Itse tein tämän virheen ja melkein päivittäin kadun etten pitänyt päätäni asiassa vaan suostuin muuttamaan miehen luokse.

Näin olen ajatellutkin. En ikinä suostuisi muuttamaan toisen valmiiseen kotiin, jossa tuntisin olevani ulkopuolinen. Samoin kävisi lapsille. ap

Miksi on kamalaa muuttaa toisen kotiin? Minua se vaivaisi jos en omistaisi asuntoa, mutta olen ostanut mieheltäni puolet tästä asunnosta. Siksi se on ihan juridisestikin yhtä paljon minun kotini.

Ehkä tuossa tilanteessa on järkevintä asua erillään. Se on myös lastesi koti. Älä ainakaan myy omaa taloasi ja muuta miehen luokse. Jos tulee ero, niin sitten joudutte taas muuttaa uuteen paikkaan.

Meillä tilanne, jossa miehellä on 2 lasta edellisestä suhteesta. Miehellä oma vuokrakaksio lähellä lapsiaan joita hoitaa arkisin päivittäin harrastusten ym. muodossa ja viikonloppuisin vaihtelevasti. Lapset nukkuvat miehen ja exän luona puoliksi. Tyttö enemmän äidillään ja poika isällään. Miehen ex asuu vuokralla myös kaksiossa. Lapsilla ei ole omaa huonetta, vaan jakavat kaksion makkarin molemmassa paikassa.

Minulla on myös oma omistuskaksio, joka on hieman suurempi kuin näiden kahden asunnot. (Naapurissa asuu 4 hengen perhe tällaisessa asunnossa.) Olemme miehen kanssa olleet nyt noin 1,5 vuotta yhdessä. Kovasti olen miettinyt mitä tekisimme tämän asumisasian kanssa. Saisin asuntoni hinnalla uuden kolmion sieltä missä mieheni asuu. Saisimme isomman asunnon vielä, jos mieheni alkaisi maksamaan osan lainasta ja ostaisi oman osuutensa. 

Mutta olen kuitenkin kallistumassa siihen suuntaan, johtuen lasten äidistä ja lapsista, ettei ole minun asiani miettiä yhteisiä asumisratkaisuja perheelle, jossa minulla ei ole lapsia ja jossa minua vierastetaan johtuen mieheni exän puuhista. Jos meille tulee lapsi, mahdumme ihan hyvin nykyiseen asuntooni. Mies jatkakoot sitten matkustamista kotien välillä. 

Lasten äiti on koittanut vieraannuttaa minua lapsista, joten en halua työntää nokkaani enempää kuvioon, jossa minun ei haluta olevan. Minulla on tarjota miehelle kotonani aina paikka kun lapsensa on äidillään. Lapsetkin voivat halutessaan kyläillä, mutta asuntoni on liian pieni meidän kaikkien asuttavaksi. Kuukaudessa on paljon päiviä. Toivon kaikille parasta. Jos mieheni lasten äiti olisi suopeampi voisin ajatella hankkivani asuntoa koko katraalle ja muuttavani minulle uuteen asuinympäristöön, josta saa puolet halvemmalla neliöitä kuin täältä missä nyt asun. Nyt koen ettei ole se hetki ja että jos meille tulee vauva, mahdumme tähän nykyiseen kotiini hyvin.

Totta kai uusi koti. Jos haluaa minimoida riskit.

Muilla kokemuksia tästä?

Aloittajan kysymys oli kuinka nopeasti muutitte yhteen? 

Olisin kiinnostunut myös tästä ja kokemuksista jollaisen yhden 13 kuvaili. Lasten ja perheiden parastahan tässä haetaan kaikki toivottavasti!

Me muutimme yhteen reilun kahden vuoden seurustelun jälkeen. Sitä ennen ehdimme naimisiinkin. Asunnon etsiminen viivästyi, koska uusperheen kämpältä vaaditaan enemmän kuin ydinperheen. Asunnossa pitää olla kaikille oma tila ja oma rauha.

Vierailija kirjoitti:

Me muutimme yhteen reilun kahden vuoden seurustelun jälkeen. Sitä ennen ehdimme naimisiinkin. Asunnon etsiminen viivästyi, koska uusperheen kämpältä vaaditaan enemmän kuin ydinperheen. Asunnossa pitää olla kaikille oma tila ja oma rauha.

Olen samaa mieltä tuosta omasta tilasta ja rauhasta. Millaisen ratkaisun löysitte? Onko teillä suuri perhe? Miten asumiskustannukset jaetaan teillä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me muutimme yhteen reilun kahden vuoden seurustelun jälkeen. Sitä ennen ehdimme naimisiinkin. Asunnon etsiminen viivästyi, koska uusperheen kämpältä vaaditaan enemmän kuin ydinperheen. Asunnossa pitää olla kaikille oma tila ja oma rauha.

Olen samaa mieltä tuosta omasta tilasta ja rauhasta. Millaisen ratkaisun löysitte? Onko teillä suuri perhe? Miten asumiskustannukset jaetaan teillä?

Löydimme vuokra-asunnon, johon oli yhdistetty kaksi asuntoa. Maksoi 2000 e kk, mutta kun vanhimmasta päästä eka muutti pois, niin ostimme omaan. Silloin olimme jo muotoutuneet niin hyvin, että voitiin muuttaa pienempään.

Meillä on yhteensä viisi lasta, joista minun lapseni asuvat koko ajan. Miehen lapset käyvät joka toinen vkl, max. Ei yhteisiä, eikä tule.

Asumiskulut tasan, vaikka miehen lapsilla on yhteinen huone ja minun kahdella lapsellani omat huoneet. Aikalailla yhteiset rahat on. Miehellä tosin isommat tulot, mutta enemmän lapsiakin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä tilanne, jossa miehellä on 2 lasta edellisestä suhteesta. Miehellä oma vuokrakaksio lähellä lapsiaan joita hoitaa arkisin päivittäin harrastusten ym. muodossa ja viikonloppuisin vaihtelevasti. Lapset nukkuvat miehen ja exän luona puoliksi. Tyttö enemmän äidillään ja poika isällään. Miehen ex asuu vuokralla myös kaksiossa. Lapsilla ei ole omaa huonetta, vaan jakavat kaksion makkarin molemmassa paikassa.

Minulla on myös oma omistuskaksio, joka on hieman suurempi kuin näiden kahden asunnot. (Naapurissa asuu 4 hengen perhe tällaisessa asunnossa.) Olemme miehen kanssa olleet nyt noin 1,5 vuotta yhdessä. Kovasti olen miettinyt mitä tekisimme tämän asumisasian kanssa. Saisin asuntoni hinnalla uuden kolmion sieltä missä mieheni asuu. Saisimme isomman asunnon vielä, jos mieheni alkaisi maksamaan osan lainasta ja ostaisi oman osuutensa. 

Mutta olen kuitenkin kallistumassa siihen suuntaan, johtuen lasten äidistä ja lapsista, ettei ole minun asiani miettiä yhteisiä asumisratkaisuja perheelle, jossa minulla ei ole lapsia ja jossa minua vierastetaan johtuen mieheni exän puuhista. Jos meille tulee lapsi, mahdumme ihan hyvin nykyiseen asuntooni. Mies jatkakoot sitten matkustamista kotien välillä. 

Lasten äiti on koittanut vieraannuttaa minua lapsista, joten en halua työntää nokkaani enempää kuvioon, jossa minun ei haluta olevan. Minulla on tarjota miehelle kotonani aina paikka kun lapsensa on äidillään. Lapsetkin voivat halutessaan kyläillä, mutta asuntoni on liian pieni meidän kaikkien asuttavaksi. Kuukaudessa on paljon päiviä. Toivon kaikille parasta. Jos mieheni lasten äiti olisi suopeampi voisin ajatella hankkivani asuntoa koko katraalle ja muuttavani minulle uuteen asuinympäristöön, josta saa puolet halvemmalla neliöitä kuin täältä missä nyt asun. Nyt koen ettei ole se hetki ja että jos meille tulee vauva, mahdumme tähän nykyiseen kotiini hyvin.

Hiukan samoja ajatuksia, tosin sillä erotuksella et minulla omiakin lapsia ja yhteistä lasta ei tule. Olen murehtinut asuntoasiaa, asumme minun omistamassani kodissa. Miehen lapset mahtuvat vierailemaan, muttei asumaan. Lopetin myös asian murehtimisen miehen lasten osalta, koska heidän äitinsä touhu on niin p***eestä. Jos mies haluaa lapsilleen sijaa kodissamme, on hänen hommansa nähdä sen eteen vaivaa. Hoidan jo oman osuuteni. Kyllä uusperheen asumisasiat on hankalia usein. Mielikuvissa ostellaan uusia koteja ja iso onnellinen uusperhe temmeltää isossa talossa, vaik oikeasti harvalla uusperheellä on varaa siihen tilaan mitä tarttis.