Lue keskustelun säännöt.
Vähävaraisten ruokakulttuuri kummastuttaa. T. entinen köyhä
25.01.2019 |
Äitini oli 7 lapsen yksinhuoltaja ja todella pienituloinen. Asuimme pk-seudulla, ei ollut autoa eikä maksullisia harrastuksia kellään. Isäni ei maksanut elareita velkojensa vuoksi, joten äiti sai siis minimielarit sossusta. Muita tukia ei ylpeyttään suostunut hakemaan. Ei oikein huolinut apua sukulaisiltakaan, korkeintaan meille lapsille toki vanhaa vaatetta ym. otti vastaan.
Asuttiin vuokralla älyttömän ahtaasti (8 hlö ja 3 makkaria), koska äiti yritti tietenkin tinkiä kaikessa, missä pystyi ja mikä oli järkevää. Silti meillä oli terveellistä ruokaa kotona aina. Siis aina. Perunaa, kananmunakastiketta, kaalilaatikkoa, juurespaistoksia jne. Leivottiin itse yhdessä ruisleipää, sämpylöitä jne. Kaikki tähteet hyödynnettiin. Äiti opetti meidät itse tekemään marjoista mehua, jotta ei tarvinnut ostaa esim. maitoa niin paljon ja sai vitamiinejakin. Jos taskurahaa halusi, piti kerätä pulloja. Vaatteita paikattiin/ommeltiin itse. Eikä kuljettu missään rumissa räsyissä, vaan esim. sinisestä pöytäliinasta sai 2 kivaa mekkoa jne kun vaan harjoitteli ompelemisen taidon.
Ei, en ymmärrä, miten joku kehtaa somessa inistä, ettei ole rahaa lanttuun, porkkanaan, papuihin, banaaneihin tai omppuihin. Ymmärrän toki, jos sairaana ei jaksa tai pysty leipätaikinaa vaivaamaan. Mutta senkin taidon voi opettaa lapsille (ei toki taaperolle, mutta teineille), lukee yhdessä netistä ohjeet ja neuvoo ite vieressä. Äiti kun selitti, miksi ollaan köyhiä ja miten selvitään siitä yhdessä, niin kasvoi kyllä luonteenlujuus, yhteistyötaidot ja motivaatio kammeta itsensä siitä ylös. Kaikki tehtiin jotain perheen eteen, talutettiin naapurin koiria ja ostettiin rahoilla pitsat tai pistettiin säästöön. Pieniä iloja. Meille lapsena makaronitkin oli luksusta, koska äitin mielestä raha meni suorastaan hukkaan, jos osti vehnähöttöä, jonka ravintoarvo on nolla :D
Koen, että lapsuuteni oli rikas monellakin tapaa, vaikka rahaa ei ollut. Ja äitini oli ehkä maailman paras. Oli ajanut ”itse itsensä suohon” niin kuin sanoi, mutta päätti selvitä ja yritti tarjota lapsilleen paremmat eväät elämään. Niin vain mentiin jokainen lukioon ja korkeakouluun. Lukiokirjat oli tietty näppärä kierrättää kun jonossa oli heti kohta seuraava sisarus :)
Halusin vain jakaa tarinan
A) jotta kaikkia köyhiä ei pidettäisi uusavuttomina tumpeloina, kyvyttöminä etenemään elämässä
B) koska välillä ärsyttää, ettei moni vähävarainen tajua, että oli köyhyys itse aiheutettua tai ei, niin lapsensa voi kasvattaa kierteestä irti. Tiedän kyllä, että juuri se köyhyyskulttuuri on tuon kierteen taustalla. Tämän kuin vähävarainen oivaltaisi niin monella olisi mahdollisuuksia päästä eteenpäin.
Kommentit (16)
Kylläpä olet työttömien kadehtija ahkerana tänä iltana! Ettet vain ole pienessä nousukännissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
0/5
Lopettakaa jo trollaus vtun kokoomuspellet.
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli 7 lapsen yksinhuoltaja ja todella pienituloinen. Asuimme pk-seudulla, ei ollut autoa eikä maksullisia harrastuksia kellään. Isäni ei maksanut elareita velkojensa vuoksi, joten äiti sai siis minimielarit sossusta. Muita tukia ei ylpeyttään suostunut hakemaan. Ei oikein huolinut apua sukulaisiltakaan, korkeintaan meille lapsille toki vanhaa vaatetta ym. otti vastaan.
Asuttiin vuokralla älyttömän ahtaasti (8 hlö ja 3 makkaria), koska äiti yritti tietenkin tinkiä kaikessa, missä pystyi ja mikä oli järkevää. Silti meillä oli terveellistä ruokaa kotona aina. Siis aina. Perunaa, kananmunakastiketta, kaalilaatikkoa, juurespaistoksia jne. Leivottiin itse yhdessä ruisleipää, sämpylöitä jne. Kaikki tähteet hyödynnettiin. Äiti opetti meidät itse tekemään marjoista mehua, jotta ei tarvinnut ostaa esim. maitoa niin paljon ja sai vitamiinejakin. Jos taskurahaa halusi, piti kerätä pulloja. Vaatteita paikattiin/ommeltiin itse. Eikä kuljettu missään rumissa räsyissä, vaan esim. sinisestä pöytäliinasta sai 2 kivaa mekkoa jne kun vaan harjoitteli ompelemisen taidon.
Ei, en ymmärrä, miten joku kehtaa somessa inistä, ettei ole rahaa lanttuun, porkkanaan, papuihin, banaaneihin tai omppuihin. Ymmärrän toki, jos sairaana ei jaksa tai pysty leipätaikinaa vaivaamaan. Mutta senkin taidon voi opettaa lapsille (ei toki taaperolle, mutta teineille), lukee yhdessä netistä ohjeet ja neuvoo ite vieressä. Äiti kun selitti, miksi ollaan köyhiä ja miten selvitään siitä yhdessä, niin kasvoi kyllä luonteenlujuus, yhteistyötaidot ja motivaatio kammeta itsensä siitä ylös. Kaikki tehtiin jotain perheen eteen, talutettiin naapurin koiria ja ostettiin rahoilla pitsat tai pistettiin säästöön. Pieniä iloja. Meille lapsena makaronitkin oli luksusta, koska äitin mielestä raha meni suorastaan hukkaan, jos osti vehnähöttöä, jonka ravintoarvo on nolla :D
Koen, että lapsuuteni oli rikas monellakin tapaa, vaikka rahaa ei ollut. Ja äitini oli ehkä maailman paras. Oli ajanut ”itse itsensä suohon” niin kuin sanoi, mutta päätti selvitä ja yritti tarjota lapsilleen paremmat eväät elämään. Niin vain mentiin jokainen lukioon ja korkeakouluun. Lukiokirjat oli tietty näppärä kierrättää kun jonossa oli heti kohta seuraava sisarus :)
Halusin vain jakaa tarinan
A) jotta kaikkia köyhiä ei pidettäisi uusavuttomina tumpeloina, kyvyttöminä etenemään elämässä
B) koska välillä ärsyttää, ettei moni vähävarainen tajua, että oli köyhyys itse aiheutettua tai ei, niin lapsensa voi kasvattaa kierteestä irti. Tiedän kyllä, että juuri se köyhyyskulttuuri on tuon kierteen taustalla. Tämän kuin vähävarainen oivaltaisi niin monella olisi mahdollisuuksia päästä eteenpäin.
Moni ei jaksa värkätä nykyaikana monipuolisia aterioita halvoista aineista. Liian rasittavaa ja kaikki paikat täynnä, että kuluta ja osta.
Ja esim etelänmatka oli 70-luvulla luksusta, mutta nykyään ihan jokainen käy etelässä. Kauhea silmätikku, jos joku lapsi ei ole käynyt etelässä. Omien lasteni luokilla ei ole ainoatakaan tyttöä, joka ei olisi käynyt. (pojista ei ole varmaa tietoa)
Trolli tai ei, niin itse elän tällä hetkellä juuri aloituksen kaltaista elämää. Paitsi, että vaatteet ostetaan kirpputoreilta, lapselle ennakkoon, itselleni kun edelliset menee rikki. On itsestäänselvää, että ruualla on merkitystä aivojen kehitykseen. Eikä tarvitse ostaa avokadoja tai jotain muuta kallista ja epäeettistä ruokaa syödäkseen terveellisesti ja monipuolisesti. Kalaa syömme liian vähän, mutta kun tulee tarjous vastaan, niin venytän budjettia sen verran, että saan ostettua kaksi kalaa, joista puolitoista menee sitten pakkaseen. Se maksaa itsensä sitten toisella kertaa takaisin, kun ei tarvitse mennä kauppaan ostamaan kaikkea.
Ruoka ja lukeminen on sijoitus lapseen. Ja toinen noista on ilmaista.
Voi viddu, mulla on vain yksi pöytäliina, se siitä mekosta sitten...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap hienosti kirjoitettu!
Kun ihminen tulee vanhemmaksi alkaa se arvostaa kotimaisia juureksia. Ennen oli kellarit niitä varten.
Minä teen yhä keitot itse juurekset pilkkomalla. Maku on taivaallinen. Iso kattila täyteen.
Olen sen ikäinen, että meitä vielä koulussa opetettiin keittämään ja käsityöitä oli myös. Parhaat ohjeet sain omalta rakkaalta mummolta, joka opetti kaiken tarpeellisen ja motivoi myös.
Nykyaikana ihmisiltä puuttuu motivaatio. Mainonta on vienyt meidät normaalista elämästä alas.
Miten olisi korin punonta, neulominen, virkkaaminen, kangaspuiden kokeileminen, kenkien huolto, vaatehuolto yleensä, maalaaminen, kirjoittaminen, lampunvarjostimen tekeminen, kasvien kasvattaminen, kukkien juurruttaminen ja enemmän aikaa perheen kanssa keittiössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon pitkäaikaistyötön ja toimeentulotuella. Tupakoin ja joskus jopa juon. Melkein kaiken käytettävän ostan alennuksesta tai sesonkien jälkeen alennuksesta jos jotain uutta tarvitsen. Muuten vaatteet kirpparilta. Käyn ilta-alessa. Syön kilon vihanneksia päivään. Maitoa ostan ehkä joka toinen kuukausi purkin verran, lihaa en syö, leipää en osta. Ja multa jää säästöön vielä 50-100e kuukaudessa. Mä saan lääkkeet, hammashuollon ja terveyskeskus palvelut toimeentulotuella kuitattua.
Mutsi ompeli itse, ruoka maasta lautaselle, tarkka budjetti, kasvatti ruokaa, keräsi marjoja ja sieniä, kaikki mikä voitiin niin tehtiin itse ja jos ei osattu niin tehtiin silti kunnes osattiin. Esim joulua varten pisti sivuun rahaa jo kesästä asti.
En koe että multa puuttuu mitään, mulla on mielestäni asiat todella huolettomasti ja hyvin.
Valintoja valintoja.
Ite vedän velliä ja porkkanaa koko ajan, enkä ymmärrä köyhiä!!!! XD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi viddu, mulla on vain yksi pöytäliina, se siitä mekosta sitten...
Tee siitä minihame
Vierailija kirjoitti:
Ap hienosti kirjoitettu!
Kun ihminen tulee vanhemmaksi alkaa se arvostaa kotimaisia juureksia. Ennen oli kellarit niitä varten.
Minä teen yhä keitot itse juurekset pilkkomalla. Maku on taivaallinen. Iso kattila täyteen.
Olen sen ikäinen, että meitä vielä koulussa opetettiin keittämään ja käsityöitä oli myös. Parhaat ohjeet sain omalta rakkaalta mummolta, joka opetti kaiken tarpeellisen ja motivoi myös.
Nykyaikana ihmisiltä puuttuu motivaatio. Mainonta on vienyt meidät normaalista elämästä alas.
Miten olisi korin punonta, neulominen, virkkaaminen, kangaspuiden kokeileminen, kenkien huolto, vaatehuolto yleensä, maalaaminen, kirjoittaminen, lampunvarjostimen tekeminen, kasvien kasvattaminen, kukkien juurruttaminen ja enemmän aikaa perheen kanssa keittiössä.
Oikein itse vastasit itsellesi. Luuletko, ettei kukaan muka huomaa ja tunnista tyyliäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ite vedän velliä ja porkkanaa koko ajan, enkä ymmärrä köyhiä!!!! XD
Kyllä mielumiin oliisi osana jotakin tatrkoitusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ite vedän velliä ja porkkanaa koko ajan, enkä ymmärrä köyhiä!!!! XD
Kyllä mielumiin oliisi osana jotakin tatrkoitusta.
Porkkkanaakin nykyään tarjitaaan vain niiille jotka onn jossain suoosiossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi viddu, mulla on vain yksi pöytäliina, se siitä mekosta sitten...
Mulla menee vielä huonommin, mulla ei ole yhtään pöytäliinaa.
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli 7 lapsen yksinhuoltaja ja todella pienituloinen. Asuimme pk-seudulla, ei ollut autoa eikä maksullisia harrastuksia kellään. Isäni ei maksanut elareita velkojensa vuoksi, joten äiti sai siis minimielarit sossusta. Muita tukia ei ylpeyttään suostunut hakemaan. Ei oikein huolinut apua sukulaisiltakaan, korkeintaan meille lapsille toki vanhaa vaatetta ym. otti vastaan.
Asuttiin vuokralla älyttömän ahtaasti (8 hlö ja 3 makkaria), koska äiti yritti tietenkin tinkiä kaikessa, missä pystyi ja mikä oli järkevää. Silti meillä oli terveellistä ruokaa kotona aina. Siis aina. Perunaa, kananmunakastiketta, kaalilaatikkoa, juurespaistoksia jne. Leivottiin itse yhdessä ruisleipää, sämpylöitä jne. Kaikki tähteet hyödynnettiin. Äiti opetti meidät itse tekemään marjoista mehua, jotta ei tarvinnut ostaa esim. maitoa niin paljon ja sai vitamiinejakin. Jos taskurahaa halusi, piti kerätä pulloja. Vaatteita paikattiin/ommeltiin itse. Eikä kuljettu missään rumissa räsyissä, vaan esim. sinisestä pöytäliinasta sai 2 kivaa mekkoa jne kun vaan harjoitteli ompelemisen taidon.
Ei, en ymmärrä, miten joku kehtaa somessa inistä, ettei ole rahaa lanttuun, porkkanaan, papuihin, banaaneihin tai omppuihin. Ymmärrän toki, jos sairaana ei jaksa tai pysty leipätaikinaa vaivaamaan. Mutta senkin taidon voi opettaa lapsille (ei toki taaperolle, mutta teineille), lukee yhdessä netistä ohjeet ja neuvoo ite vieressä. Äiti kun selitti, miksi ollaan köyhiä ja miten selvitään siitä yhdessä, niin kasvoi kyllä luonteenlujuus, yhteistyötaidot ja motivaatio kammeta itsensä siitä ylös. Kaikki tehtiin jotain perheen eteen, talutettiin naapurin koiria ja ostettiin rahoilla pitsat tai pistettiin säästöön. Pieniä iloja. Meille lapsena makaronitkin oli luksusta, koska äitin mielestä raha meni suorastaan hukkaan, jos osti vehnähöttöä, jonka ravintoarvo on nolla :D
Koen, että lapsuuteni oli rikas monellakin tapaa, vaikka rahaa ei ollut. Ja äitini oli ehkä maailman paras. Oli ajanut ”itse itsensä suohon” niin kuin sanoi, mutta päätti selvitä ja yritti tarjota lapsilleen paremmat eväät elämään. Niin vain mentiin jokainen lukioon ja korkeakouluun. Lukiokirjat oli tietty näppärä kierrättää kun jonossa oli heti kohta seuraava sisarus :)
Halusin vain jakaa tarinan
A) jotta kaikkia köyhiä ei pidettäisi uusavuttomina tumpeloina, kyvyttöminä etenemään elämässä
B) koska välillä ärsyttää, ettei moni vähävarainen tajua, että oli köyhyys itse aiheutettua tai ei, niin lapsensa voi kasvattaa kierteestä irti. Tiedän kyllä, että juuri se köyhyyskulttuuri on tuon kierteen taustalla. Tämän kuin vähävarainen oivaltaisi niin monella olisi mahdollisuuksia päästä eteenpäin.
Asiallinen teksti, kiitos.
Itse olin köyhä nuori aikuinen n. 7 vuotta, ja kotoakin oli lamasta kokemuksena rahapula ja esim. vaatteiden takia kiusattiin. Silloin kyllä toki jo oppi, miten penni venyy ja miten ruokaa hankitaan halvalla tai esim. metsästä keräten, itse säilöen jne. Esim. omppuja sai aina, jos tarjoutui taajamassa keräämään jonkun omput puista opiskelijana, joskus ihan muutenkin.
Osaan yhä tehdä ruokaa halvalla ja teenkin. Mehustan itse, hilloan ja sienestän. Käyn kirppareilla ja kierrätän kavereiden kesken. Nyt on hyvä koulutus valmis ja vakaa työpaikka, mutta 20 vuoden penninvenytyksen jälkeen on niin tottunut tekemään itse soijarouheesta pastakastiketta, kaalilaatikkoa, sienikeittoa, makkarakeittoa jne tai mehustamaan tai hilloamaan naapureiden ylijäämäomenia, että pitää välillä muistuttaa itselleen, että ei tarvitse tosiaan enää etsiä -50 % -tuotteita ja voi ostaa einespinaattilettuja, jos haluaa. Syödään pienten lasten kanssa hyvin ja terveellisesti kuitenkin, toki hedelmiä ostan talvisin isommalla rahalla kuin ennen pystyin. Naapurissa on perhe pahoissa talousvaikeuksissa, ja koetan naapurin äitikaverille kainosti sanoa että älä osta valmismakaronilaatikkoa kaupasta vaan tee itse, niin on halvempaa, js että omat lohkoperunatkin ois halvempia kuin kaupan ranskikset. Olen siis kiitollinen yh-äidilleni siitä, että hän opetti ne perusniksit ja kotityöt, joilla penni venyy arjessa ihan venyttämättäkin.
En yhtään väheksy heitä, joilla ei ole edes sitä 2-10 euroa viikossa ruokaan, mitä minulla oli keskimäärin aina jemmassa. Varmasti on tilanteita, ettei ihan oikeasti ole enää rahaa yhtään eikä siten ruokaakaan. Ei aina tosiaan penni veny määräänsä enempää, ja jos lapsen uudet ehjät kumpparit kirpparilta vievät 5 e ja joudut hakemaan antibioottikuurin parilla kympillä, niin minkäs teet, siinäpä hujahti juuri pihinkin monen viikon perusruokabudjetti. Omistaan on yksin helpompi joustaa kuin lapsen tarpeista, ja varsinkin teinien vanhemmille ruokamenot ovat jo eri luokkaa.
Yllä lainaamani kirjoitus kuitenkin tiivistää senkin, mitä itse ajattelen: kun penninvenytyksen taidot on oppinut, se penni venyy hyvin usein ravitsevaan ruokaan. Jos niitä taitoja ei ole oppinut, menee enemmän rahaa. Meidän kuukausimenomme ovat noin puolet siitä mitä velkaantuneilla naapureillamme.
Ihmettelen kyllä kaikkia köyhiä. En pukeutunut ikinä vaatteisiin, en asunut yhtään missään, enkä syönyt enkä tehnyt ikinä mitään. Säästöön jäi opintotuesta 300 000 euroa ja toimeentulotuesta ja työttömyysetuuksista 600 000 euroa. Nyt säästelen eläkkeestä toista miljoonaani !
OMA VALINTA!!!!