Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En oikeasti halua enää töihin..
25.01.2019 |
Minulla on mielekäs ja ihan hyväpalkkainen työ, josta olen tällä hetkellä hoitovapaalla. Töissä olen käynyt 16v lähtien, nyt ikää 38.
Olen paljon pohtinut paluuta töihin. Kiireisiä aamuja, jatkuvan paineen alla suorittamista, ruuhkissa istumista, lasten päiväkoti/koulu/harrastusrumbaa jne. Lopputulos on, että en vaan enää jaksaisi. Lyhennetty työviikko ei sekään ole ratkaisu, ei se oikeastaan poista näitä ongelmia.
Onko muilla ollut samoja fiiliksiä? Miten olette saaneet asian käsiteltyä? Oletteko tehneet vain jotain radikaaleja elintason alennuksia ja jääneet pois työelämästä, vai palanneet töihin ja löytäneet sen motivaation taas?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Osa-aikatyö oli mun ratkaisu. En halunnut enää kokoaikatyöhön koska halusin enemmän aikaa lapsille, mutta pää hajoaisi jos olisin vain kotona. Teen nyt 15 tuntia viikossa töitä ja jää ihanasti aikaa lapsille :)
Kuulostaa kivalta! Omassa työssäni en pysty osa-aika viikkoa tekemään, pitäisi etsiä uusi työpaikka. Mutta kieltämättä yksi ihan sinänsä ok vaihtoehto. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä sitten mitään tukia nosta jos huvikseen vaan kotiin jäät. Elintaso sen mukaiseksi että pärjäät omillasi, jos et oikeasti vaan viitsi mennä töihin vaikka sellaisia olisi.
Mä vaihdoin takaisin ensimmäiseen duunariammattiini, jotta sain osa-aikatyön. Asuantuntijatyöt eivät joustaneet. Suomi on kyllä kumma maa, täällä pitäisi joko olla naimisissa työn kanssa tai täysin ulkona. No, sitä odotellessa.
Vierailija kirjoitti:
Älä sitten mitään tukia nosta jos huvikseen vaan kotiin jäät. Elintaso sen mukaiseksi että pärjäät omillasi, jos et oikeasti vaan viitsi mennä töihin vaikka sellaisia olisi.
Ah, eipä se montaa viestiä vaatinut, kun pätijä on paikalla. Kysyin kokemuksia, en moraalisaarnoja kiitos. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mä vaihdoin takaisin ensimmäiseen duunariammattiini, jotta sain osa-aikatyön. Asuantuntijatyöt eivät joustaneet. Suomi on kyllä kumma maa, täällä pitäisi joko olla naimisissa työn kanssa tai täysin ulkona. No, sitä odotellessa.
Tämä minuakin ihmetyttää. Hyvin voisin pääosin etätöinä tehdä paljon samaa mitä normaalisti teen toimistolla. Ja samalla vähentää tunteja vaikkapa 20h/viikko. Mutta ei tunnu onnistuvan millään. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sanoin itseni irti hoitovapaan aikana ja keskityin monta vuotta vain lasten kanssa olemiseen. Nyt nuorinkin menee jo kolmannelle ja mielessä paluu työelämään. Voi tosin olla haastavaa ja olen asennoitunut siihen, että opiskelemaan täytyy lähteä.
Tässä on ollut paljon hyvää, mutta leveästi emme tosiaan ole yhden ihmisen palkalla eläneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä sitten mitään tukia nosta jos huvikseen vaan kotiin jäät. Elintaso sen mukaiseksi että pärjäät omillasi, jos et oikeasti vaan viitsi mennä töihin vaikka sellaisia olisi.
Ah, eipä se montaa viestiä vaatinut, kun pätijä on paikalla. Kysyin kokemuksia, en moraalisaarnoja kiitos. Ap
Ei ole kyse mistään moraalisaarnasta. Jokaisen vain pitäisi ajatella hieman omaa napaansa pidemmälle. Ei Suomella ole varaa elättää lusmuilijoita, on todella vastuutonta olla ihan huvikseen vaan menemättä töihin, vaikka sellaisia olisi tarjolla. Toki, jos on varaa elättää itsensä ilman työntekoa ja tukia, niin sittenhän on järkevää jättää työt niille, jotka tarvitsevat palkkansa elämiseen. Miettisit vähän, minkälaista yhteiskuntaa lapsillesi rakennat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoin itseni irti hoitovapaan aikana ja keskityin monta vuotta vain lasten kanssa olemiseen. Nyt nuorinkin menee jo kolmannelle ja mielessä paluu työelämään. Voi tosin olla haastavaa ja olen asennoitunut siihen, että opiskelemaan täytyy lähteä.
Tässä on ollut paljon hyvää, mutta leveästi emme tosiaan ole yhden ihmisen palkalla eläneet.
Itselle irtisanoutuminen ilman uutta työtä tietäisi melko varmasti loppuiän työttömyyttä tai uudelleenkouluttautumisen pakkoa. Alalla ei ole paljoa työpaikkoja ja koko ajan pitäisi pysyä vauhdissa mukana. Elintasosta olisin valmis karsimaan kyllä, joskin mieli saattaa muuttua, kun lapset tulevat teini-ikään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä sitten mitään tukia nosta jos huvikseen vaan kotiin jäät. Elintaso sen mukaiseksi että pärjäät omillasi, jos et oikeasti vaan viitsi mennä töihin vaikka sellaisia olisi.
Ah, eipä se montaa viestiä vaatinut, kun pätijä on paikalla. Kysyin kokemuksia, en moraalisaarnoja kiitos. Ap
Ei ole kyse mistään moraalisaarnasta. Jokaisen vain pitäisi ajatella hieman omaa napaansa pidemmälle. Ei Suomella ole varaa elättää lusmuilijoita, on todella vastuutonta olla ihan huvikseen vaan menemättä töihin, vaikka sellaisia olisi tarjolla. Toki, jos on varaa elättää itsensä ilman työntekoa ja tukia, niin sittenhän on järkevää jättää työt niille, jotka tarvitsevat palkkansa elämiseen. Miettisit vähän, minkälaista yhteiskuntaa lapsillesi rakennat!
Yhteiskunnan kannalta on samantekevää, teenkö minä nykyiset työni vai vakinaistetaanko sijaiseni siihen hommaan. Me molemmat emme tässä työpaikassa voi olla yhtä aikaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän täysin. En tajua miten jotkut jaksavat sitä oravanpyörää vuodesta toiseen.. itselleni myös osa-aikatyö oli ratkaisu. Joskus teen huvikseni enemmän töitä jos haluan enemmän rahaa ja muuten n.20-30h viikko. Onneksi on hyvin tienaava mies joten tämä on mahdollista ja silti voidaan asua omakotitalossa ja on 2 autoa jne.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän täysin. En tajua miten jotkut jaksavat sitä oravanpyörää vuodesta toiseen.. itselleni myös osa-aikatyö oli ratkaisu. Joskus teen huvikseni enemmän töitä jos haluan enemmän rahaa ja muuten n.20-30h viikko. Onneksi on hyvin tienaava mies joten tämä on mahdollista ja silti voidaan asua omakotitalossa ja on 2 autoa jne.
Minullakin on hyvin tienaava mies, mutta rajansa toki kaikella. Toisaalta koen myös, että naisen olisi hyvä olla taloudellisesti edes suhteellisen omillaan, kaikkea voi kuitenkin sattua.
Voi että kun saisikin oman työn muokattua osa-aikaiseksi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teen keikkaa hoitoalalla ja olen tosi tyytyväinen. Töitä on hyvin tarjolla, palkka ihan ok, mukavan joustavaa ja muutenkin mukavaa työtä.
Muistakaa vaikka kumppani hyväpalkkainen, niin aina voi sattua jotain jolloin jäät omillesi. Tosi tärkeä asia muistaa!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko se on töitä tehdä jos meinaa perheelle elämän kustantaa. Vai aiotko jäädä miehen loiseksi, että hän maksaa kaiken ja sinä vain makaat kotona?
Vierailija kirjoitti:
Älä sitten mitään tukia nosta jos huvikseen vaan kotiin jäät. Elintaso sen mukaiseksi että pärjäät omillasi, jos et oikeasti vaan viitsi mennä töihin vaikka sellaisia olisi.
Miksi hän ei saisi nostaa tukia, mutta me otamme lähi idästä tänne ihmisiä nostamaan tukia. Helou baby jos he saa nostaa niin minäkin nostan.
Siis onko lapsilla isä kuvioissa? Kai hän osallistuu arjen pyörittämiseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä sitten mitään tukia nosta jos huvikseen vaan kotiin jäät. Elintaso sen mukaiseksi että pärjäät omillasi, jos et oikeasti vaan viitsi mennä töihin vaikka sellaisia olisi.
Ah, eipä se montaa viestiä vaatinut, kun pätijä on paikalla. Kysyin kokemuksia, en moraalisaarnoja kiitos. Ap
Ei täällä sun pillin mukaan tanssita
Vierailija kirjoitti:
Teen keikkaa hoitoalalla ja olen tosi tyytyväinen. Töitä on hyvin tarjolla, palkka ihan ok, mukavan joustavaa ja muutenkin mukavaa työtä.
Kuulostaa tosi hyvältä! Ap
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa vaikka kumppani hyväpalkkainen, niin aina voi sattua jotain jolloin jäät omillesi. Tosi tärkeä asia muistaa!!
Tämäpä juuri. Sairastuminen, ero, kuolema.. Siksi en täysin tulottomaksi uskalla jättäytyä myöskään. Ap
Alue: Aihe vapaa
Osa-aikatyö oli mun ratkaisu. En halunnut enää kokoaikatyöhön koska halusin enemmän aikaa lapsille, mutta pää hajoaisi jos olisin vain kotona. Teen nyt 15 tuntia viikossa töitä ja jää ihanasti aikaa lapsille :)