Oletteko olleet häpyhuulten pienennysleikkauksessa?

Siriina kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siriina kirjoitti:

Olen kuullut. Kannattaa jos ne oikeasti haittaa.

Kannattaa kyllä ensin poissuljea syyt jotka aiheuttavat oireita.

Esteettinen ja psyykkinem haitta on asia erikseen.

Yhdessä dokumentissa muistaskseni tanskalaisgynekologi sanoi että kookkaatkaan häpyhuulet eivät ole ongelma sillä miehillä on vastaavasti kivespussit. Se ei ole heille ongelma...

Tarkoitin kirjoittaa, että jos haitta on todellinen = hiertää, tulehtuu, näkyy uikkareita käyttäessä tjs.

Miksi ne eivät saisi näkyä? Kuka sen määrittelee?

Ulkonevat häppärit eivät oikeasti roiku ja heilu vapaina haaroissa vaan ovat siistissä paketissa pikkupöksyissä vasten häpyvakoa. Niihin voi laittaa lävistyksiä ja siltikään niitä ei tunne.

Puhun tässä kokemusasiantuntijana. 2,5mm /11mm renkaat molemmin puolin.

(Ja kyllä, näitä minunkokoisia häppäreitä leikataan.)

N43

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut lukemattomissa sukupuolielinten leikkauksissa yksityispuolella kirurgian erikoissairaanhoitajana.

Kosmeettisia pienennysleikkauksia sisempien häpyhuulien osalta leikataan eniten

symmetrisiksi. Eli vain toista puolta pienennetään.

Seuraavaksi eniten tulee molemmin puolinen pienennys. Usein edellämainitut tulee julkisen puolen lähetteellä itsemaksavana asiakkaana.

Piennennysleikkaukset ovat viimevuosina yleistyneet voimakkaasti.

Itse kävin vähän aikaa sitten juuri tällaisessa operaatiossa. Toinen puoli oli selkeästi isompi ja hiersi inhottavasti housuissa. Ei auttanut, vaikka yritin asetella ulompien huulten väliin suojaan, ei mahtunut. Tiedostin tämän ongelman jo 12-vuotiaana, parikymppisenä yritin etsiä netistä tietoa, mutta törmäsin vain yhden yksityisen klinikan sivuilla lyhyeen mainintaan että Suomessa kosmeettisia häpyhuulten pienennyksiä ei tehdä. En uskonut että itsellä vaivaa oltaisiin otettu todesta julkisella puolella, joten yritin vain elää asian kanssa. Kunnes nyt yli 30-vuotiaana, kun lapsetkin on tehty, hetken mielijohteesta "nyt tai ei koskaan", otin yhteyttä muutamaan klinikkaan ja toiseen pääsin jo samalla viikolla toimenpiteeseen. Se taisi olla virhe, koska konsultaatiokäyntiä ei ollut, menin suoraan leikattavaksi. Luotin kirurgin kokemukseen ja ammattitaitoon, mutta lopputulos oli juuri mitä pelkäsinkin: pienestä häpyhuulesta tulikin se isompi ja toinen oli leikattu käytännössä kokonaan pois. Toipuminen oli hankalaa, koska haava aukesi ja kipuja oli 5 viikkoa. Tikkien solmut poistettiin 3 viikon jälkeen ja kirurgi sanoi, että olisi voinut leikata toisenkin puolen "lirpakkeen" samalla kertaa toisen kanssa, mutta kun ei ollut puhetta etukäteen.  Nyt olinkin sitten epävarma myös toisesta, ennen ihan normaalina pitämästäni häpyhuulesta. Ainoa vaihtoehto edes jotenkin symmetriseen lopputulokseen oli korjausleikkaus, jonka kirurgi lupasi halutessani tehdä. Jo ensimmäinen leikkaus oli kokemuksena niin hirveä, että nyt pähkäilen, että elänkö tällaisen friikin alapään kanssa vai kestänkö leikkauksen uudestaan ja menetän toisenkin häpyhuuleni. Olisin halunnut säilyttää kaikki alapäähän kuuluvat "osat", mutta nyt pitää vain miettiä minkä vaihtoehdon kanssa voin elää jatkossa. Hankaaminen kuitenkin on poissa ja se on ihanaa. Kaikesta huolimatta menisin leikkaukseen uudestaan, mutta en hätiköiden. Miehiltä ei koskaan tullut kommenttia isosta häppäristä, mutta itseä se mietitytti enemmän ja vähemmän vuosikaudet, joten olisipa leikkaus ollut samalla tavalla mahdollista jo nuorempana.

Monella nämä häpyhuuliongelmat on varmaan enemmän pään sisällä ja tuli siksi mieleen suositella kirjaa. En ole itse vielä ehtinyt lukemaan, mutta Maxwell Maltzin Psycho-Cybernetics olisi (kaverin suositusten perusteella) hyvää luettavaa varmaan monelle ketjussa. Ilmeisesti kirjailija oli kosmeettista kirurgiaa harjoittanut mies, jonka lähtökohta oli parantaa ihmisten itsetuntoa, siis kirurgialla. Ongelma ei vain tuntunut olevan kellään kosmeettinen vaan pintaa syvemmällä ja näin voisi sanoa, että leikkaukset pääasiassa täysin turhia potilaan elämänlaadulle. Ilmeisesti hän tähän herättyään perehtyi ja opiskeli psykologiaa ja niin päin pois. Jos jota kuta kiinnostaa niin lukekaa, varmasti hyödyllisempää ja opettavampaa kuin häpyhuulten pienentäminen.

Jos jonkun häpyhuulet ovat kuin norsun korvat ja aiheuttavat terveysongelmia niin en halunnut loukata, silloin leikkauskin varmasti parantaa elämänlaatua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut lukemattomissa sukupuolielinten leikkauksissa yksityispuolella kirurgian erikoissairaanhoitajana.

Kosmeettisia pienennysleikkauksia sisempien häpyhuulien osalta leikataan eniten

symmetrisiksi. Eli vain toista puolta pienennetään.

Seuraavaksi eniten tulee molemmin puolinen pienennys. Usein edellämainitut tulee julkisen puolen lähetteellä itsemaksavana asiakkaana.

Piennennysleikkaukset ovat viimevuosina yleistyneet voimakkaasti.

Itse kävin vähän aikaa sitten juuri tällaisessa operaatiossa. Toinen puoli oli selkeästi isompi ja hiersi inhottavasti housuissa. Ei auttanut, vaikka yritin asetella ulompien huulten väliin suojaan, ei mahtunut. Tiedostin tämän ongelman jo 12-vuotiaana, parikymppisenä yritin etsiä netistä tietoa, mutta törmäsin vain yhden yksityisen klinikan sivuilla lyhyeen mainintaan että Suomessa kosmeettisia häpyhuulten pienennyksiä ei tehdä. En uskonut että itsellä vaivaa oltaisiin otettu todesta julkisella puolella, joten yritin vain elää asian kanssa. Kunnes nyt yli 30-vuotiaana, kun lapsetkin on tehty, hetken mielijohteesta "nyt tai ei koskaan", otin yhteyttä muutamaan klinikkaan ja toiseen pääsin jo samalla viikolla toimenpiteeseen. Se taisi olla virhe, koska konsultaatiokäyntiä ei ollut, menin suoraan leikattavaksi. Luotin kirurgin kokemukseen ja ammattitaitoon, mutta lopputulos oli juuri mitä pelkäsinkin: pienestä häpyhuulesta tulikin se isompi ja toinen oli leikattu käytännössä kokonaan pois. Toipuminen oli hankalaa, koska haava aukesi ja kipuja oli 5 viikkoa. Tikkien solmut poistettiin 3 viikon jälkeen ja kirurgi sanoi, että olisi voinut leikata toisenkin puolen "lirpakkeen" samalla kertaa toisen kanssa, mutta kun ei ollut puhetta etukäteen.  Nyt olinkin sitten epävarma myös toisesta, ennen ihan normaalina pitämästäni häpyhuulesta. Ainoa vaihtoehto edes jotenkin symmetriseen lopputulokseen oli korjausleikkaus, jonka kirurgi lupasi halutessani tehdä. Jo ensimmäinen leikkaus oli kokemuksena niin hirveä, että nyt pähkäilen, että elänkö tällaisen friikin alapään kanssa vai kestänkö leikkauksen uudestaan ja menetän toisenkin häpyhuuleni. Olisin halunnut säilyttää kaikki alapäähän kuuluvat "osat", mutta nyt pitää vain miettiä minkä vaihtoehdon kanssa voin elää jatkossa. Hankaaminen kuitenkin on poissa ja se on ihanaa. Kaikesta huolimatta menisin leikkaukseen uudestaan, mutta en hätiköiden. Miehiltä ei koskaan tullut kommenttia isosta häppäristä, mutta itseä se mietitytti enemmän ja vähemmän vuosikaudet, joten olisipa leikkaus ollut samalla tavalla mahdollista jo nuorempana.

Kuinka paljon se isompi häpyhuulen puoli tuli sinulla näkyviin ennen operaatiota?

Vierailija kirjoitti:

Monella nämä häpyhuuliongelmat on varmaan enemmän pään sisällä ja tuli siksi mieleen suositella kirjaa. En ole itse vielä ehtinyt lukemaan, mutta Maxwell Maltzin Psycho-Cybernetics olisi (kaverin suositusten perusteella) hyvää luettavaa varmaan monelle ketjussa. Ilmeisesti kirjailija oli kosmeettista kirurgiaa harjoittanut mies, jonka lähtökohta oli parantaa ihmisten itsetuntoa, siis kirurgialla. Ongelma ei vain tuntunut olevan kellään kosmeettinen vaan pintaa syvemmällä ja näin voisi sanoa, että leikkaukset pääasiassa täysin turhia potilaan elämänlaadulle. Ilmeisesti hän tähän herättyään perehtyi ja opiskeli psykologiaa ja niin päin pois. Jos jota kuta kiinnostaa niin lukekaa, varmasti hyödyllisempää ja opettavampaa kuin häpyhuulten pienentäminen.

Jos jonkun häpyhuulet ovat kuin norsun korvat ja aiheuttavat terveysongelmia niin en halunnut loukata, silloin leikkauskin varmasti parantaa elämänlaatua.

Kirjoitit aluksi hyvin. Eivät ne silti ole kenelläkään ”kuin norsun korvat”; kyse on aina muutamasta sentistä jonka ne näkyvät häpyvaosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella nämä häpyhuuliongelmat on varmaan enemmän pään sisällä ja tuli siksi mieleen suositella kirjaa. En ole itse vielä ehtinyt lukemaan, mutta Maxwell Maltzin Psycho-Cybernetics olisi (kaverin suositusten perusteella) hyvää luettavaa varmaan monelle ketjussa. Ilmeisesti kirjailija oli kosmeettista kirurgiaa harjoittanut mies, jonka lähtökohta oli parantaa ihmisten itsetuntoa, siis kirurgialla. Ongelma ei vain tuntunut olevan kellään kosmeettinen vaan pintaa syvemmällä ja näin voisi sanoa, että leikkaukset pääasiassa täysin turhia potilaan elämänlaadulle. Ilmeisesti hän tähän herättyään perehtyi ja opiskeli psykologiaa ja niin päin pois. Jos jota kuta kiinnostaa niin lukekaa, varmasti hyödyllisempää ja opettavampaa kuin häpyhuulten pienentäminen.

Jos jonkun häpyhuulet ovat kuin norsun korvat ja aiheuttavat terveysongelmia niin en halunnut loukata, silloin leikkauskin varmasti parantaa elämänlaatua.

Kirjoitit aluksi hyvin. Eivät ne silti ole kenelläkään ”kuin norsun korvat”; kyse on aina muutamasta sentistä jonka ne näkyvät häpyvaosta.

Olen kuullut tuon vertauksen vain av:ssa, anteeksi se oli aika raflaava. Jos häpyhuulet oikeasti hankaavat ja aiheuttavat epämukavaa oloa niin silloin voi olla syytä tehdä asialle jotain. Jos ei, niin kyse ei ole "norsun korvista".

Itselläni on ollut päähänpinttymä "riippurinnoista" varmaan 15-vuotiaasta, joten minun ongelmani on ainakin ollut täysin itsetuntokysymys. Siksi meinasin tehdä asialle oikeasti jotain, pelkään, että leikkauksen ja nännien siirtelyn jälkeen en olisi yhtään tyytyväisempi, joten syy on joku muu, siis itsetunto ja -arvostus. En halua murehtia olemattomia asioita lopun ikääni vaan keskittyä ja saada elämässä hyvää aikaan. Ja jos mahdollista niin ei yhtään haittaa jos tästä self help-haahuilustani olisi vähän apua muillekin.

En usko, että suurimmanosan naisista häpyhuulet ovat terveyshaitta, miesten varustus on kuitenkin niin paljon "roikkuvampi" ja hekin pääasiassa pärjäävät hankaamisesta huolimatta. Toki häpyhuulet ja limakalvot ovat herkempiä hankaamiselle, joten en väitä kaikki leikkauksia turhiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella nämä häpyhuuliongelmat on varmaan enemmän pään sisällä ja tuli siksi mieleen suositella kirjaa. En ole itse vielä ehtinyt lukemaan, mutta Maxwell Maltzin Psycho-Cybernetics olisi (kaverin suositusten perusteella) hyvää luettavaa varmaan monelle ketjussa. Ilmeisesti kirjailija oli kosmeettista kirurgiaa harjoittanut mies, jonka lähtökohta oli parantaa ihmisten itsetuntoa, siis kirurgialla. Ongelma ei vain tuntunut olevan kellään kosmeettinen vaan pintaa syvemmällä ja näin voisi sanoa, että leikkaukset pääasiassa täysin turhia potilaan elämänlaadulle. Ilmeisesti hän tähän herättyään perehtyi ja opiskeli psykologiaa ja niin päin pois. Jos jota kuta kiinnostaa niin lukekaa, varmasti hyödyllisempää ja opettavampaa kuin häpyhuulten pienentäminen.

Jos jonkun häpyhuulet ovat kuin norsun korvat ja aiheuttavat terveysongelmia niin en halunnut loukata, silloin leikkauskin varmasti parantaa elämänlaatua.

Kirjoitit aluksi hyvin. Eivät ne silti ole kenelläkään ”kuin norsun korvat”; kyse on aina muutamasta sentistä jonka ne näkyvät häpyvaosta.

Olen kuullut tuon vertauksen vain av:ssa, anteeksi se oli aika raflaava. Jos häpyhuulet oikeasti hankaavat ja aiheuttavat epämukavaa oloa niin silloin voi olla syytä tehdä asialle jotain. Jos ei, niin kyse ei ole "norsun korvista".

Itselläni on ollut päähänpinttymä "riippurinnoista" varmaan 15-vuotiaasta, joten minun ongelmani on ainakin ollut täysin itsetuntokysymys. Siksi meinasin tehdä asialle oikeasti jotain, pelkään, että leikkauksen ja nännien siirtelyn jälkeen en olisi yhtään tyytyväisempi, joten syy on joku muu, siis itsetunto ja -arvostus. En halua murehtia olemattomia asioita lopun ikääni vaan keskittyä ja saada elämässä hyvää aikaan. Ja jos mahdollista niin ei yhtään haittaa jos tästä self help-haahuilustani olisi vähän apua muillekin.

En usko, että suurimmanosan naisista häpyhuulet ovat terveyshaitta, miesten varustus on kuitenkin niin paljon "roikkuvampi" ja hekin pääasiassa pärjäävät hankaamisesta huolimatta. Toki häpyhuulet ja limakalvot ovat herkempiä hankaamiselle, joten en väitä kaikki leikkauksia turhiksi.

Ympärileikatun peniksen, terskan, limakalvo on suojaamaton eikä silti suoriteta terskan amputointeja vrt. labia minora.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kakkis kirjoitti:

Olenko ketjun eka, joka on käynyt? Aikaa on jo melkein 20 v eli hintaa en muista. Mulla tehtiin kevyessä sedaatiossa ja paikallispuudutuksessa. Aikaa meni ehkä tunti tai vähän toista. Epämiellyttävä paranemisvaihe ekan viikon, sitten ok.

Ei todellakaan tullut mikään pornomallin viiva vaan luonnollinen. Menin operaatioon ensisijaisesti fyysisistä syistä (pyöräilyharrastus yms...auts miten hiersivät!). Toista puolta korjattiin vielä varsinaisesta leikkauksesta kuukauden - parin päästä uusintaleikkauksella, jotta lopputulos on symmetrinen.

Jos en kertoisi läyneemi, ei kukaan uskoisi. Kyllä minulla edelleen on häppärit, nyt vain normaalin kokoiset.

Se pornomallin viivakin voi hyvinkin olla luonnollinen. T: viivapimpsa ilman leikkuuta

Hyvin harvalla pornomallilla on viivapimppi. Lähes jokaisella häpyvako avautuu kun jalat avaa. Viivapimppi pysyy kiinni aina ja joka asennossa.

Ok, se onkin sitten tosiviiva. Minä ajattelin sellaista, josta ei näy sisempiä häppäreitä seisten paraatilevossa. My bad.

Kyllä, juuri näin.

- Tiedän vain yhden pornomallin, tsekkiläisen Marry Queenin jolla on sitten tuollainen ”tosiviiva”. Kyllä hänelläkin sisemmät häpyhuulet on, millin-parin kokoiset ihan luonnostaan. Kovin kehittymättömät siis.

M46

Marry Queen aka. Miela

Olen harkinnut itse myös tätä operaatiota. Minulla on toinen sisempi paljon isompi kuin toinen ja roikkuu ulkona. Tämän takia en esim voi harrastaa pyöräilyä (tai triathlonia) koska satulassa pitkäaikainen istuminen tekee kipeää. Myös pitkillä juoksulenkeillä joskus tulee hiertymää. Visuaalisuus ei ole minulle ongelma vaan juuri nämä urheilua rajoittavat tekijät.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys AP:lle. Kenen pornotähden pillua haluaisit omasi muistuttavan?

Sipilän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut lukemattomissa sukupuolielinten leikkauksissa yksityispuolella kirurgian erikoissairaanhoitajana.

Kosmeettisia pienennysleikkauksia sisempien häpyhuulien osalta leikataan eniten

symmetrisiksi. Eli vain toista puolta pienennetään.

Seuraavaksi eniten tulee molemmin puolinen pienennys. Usein edellämainitut tulee julkisen puolen lähetteellä itsemaksavana asiakkaana.

Piennennysleikkaukset ovat viimevuosina yleistyneet voimakkaasti.

Itse kävin vähän aikaa sitten juuri tällaisessa operaatiossa. Toinen puoli oli selkeästi isompi ja hiersi inhottavasti housuissa. Ei auttanut, vaikka yritin asetella ulompien huulten väliin suojaan, ei mahtunut. Tiedostin tämän ongelman jo 12-vuotiaana, parikymppisenä yritin etsiä netistä tietoa, mutta törmäsin vain yhden yksityisen klinikan sivuilla lyhyeen mainintaan että Suomessa kosmeettisia häpyhuulten pienennyksiä ei tehdä. En uskonut että itsellä vaivaa oltaisiin otettu todesta julkisella puolella, joten yritin vain elää asian kanssa. Kunnes nyt yli 30-vuotiaana, kun lapsetkin on tehty, hetken mielijohteesta "nyt tai ei koskaan", otin yhteyttä muutamaan klinikkaan ja toiseen pääsin jo samalla viikolla toimenpiteeseen. Se taisi olla virhe, koska konsultaatiokäyntiä ei ollut, menin suoraan leikattavaksi. Luotin kirurgin kokemukseen ja ammattitaitoon, mutta lopputulos oli juuri mitä pelkäsinkin: pienestä häpyhuulesta tulikin se isompi ja toinen oli leikattu käytännössä kokonaan pois. Toipuminen oli hankalaa, koska haava aukesi ja kipuja oli 5 viikkoa. Tikkien solmut poistettiin 3 viikon jälkeen ja kirurgi sanoi, että olisi voinut leikata toisenkin puolen "lirpakkeen" samalla kertaa toisen kanssa, mutta kun ei ollut puhetta etukäteen.  Nyt olinkin sitten epävarma myös toisesta, ennen ihan normaalina pitämästäni häpyhuulesta. Ainoa vaihtoehto edes jotenkin symmetriseen lopputulokseen oli korjausleikkaus, jonka kirurgi lupasi halutessani tehdä. Jo ensimmäinen leikkaus oli kokemuksena niin hirveä, että nyt pähkäilen, että elänkö tällaisen friikin alapään kanssa vai kestänkö leikkauksen uudestaan ja menetän toisenkin häpyhuuleni. Olisin halunnut säilyttää kaikki alapäähän kuuluvat "osat", mutta nyt pitää vain miettiä minkä vaihtoehdon kanssa voin elää jatkossa. Hankaaminen kuitenkin on poissa ja se on ihanaa. Kaikesta huolimatta menisin leikkaukseen uudestaan, mutta en hätiköiden. Miehiltä ei koskaan tullut kommenttia isosta häppäristä, mutta itseä se mietitytti enemmän ja vähemmän vuosikaudet, joten olisipa leikkaus ollut samalla tavalla mahdollista jo nuorempana.

Kuinka paljon se isompi häpyhuulen puoli tuli sinulla näkyviin ennen operaatiota?

Vaikea sanoa, ehkä 1,5 cm. Oli tuplasti pitempi ja levempi kuin toinen. Kirurgi sanoi että poisti 2cm, itselle olisi riittänyt 1cm.

Olen ollut viime vuonna. Kyllästyin siihen että ne hankautuivat aina auki kun pyöräilin vähänkään pidemmän matkan, ja vaikeaa autottomana olla pyöräilemättäkään. Monta vuotta harkitsin, ja viime keväänä sitten tuli mitta täyteen ja aloin selvitellä asiaa. Loppukesästä kävin leikkauksessa kun ei ollut enää helteet ja oli aikaa parannella itseään.

Leikkaus tehtiin lääketieteellisin perustein eli ei kosmeettisista systä, joten sairaudenhoitokuluvakuutus maksoi operaation.

Suosittelen, jos jollakin muullakin häpyhuulet hiertyy pahasti. Minun elämänlaatuni parani huomattavasti, kun ei alapää enää hierry.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut viime vuonna. Kyllästyin siihen että ne hankautuivat aina auki kun pyöräilin vähänkään pidemmän matkan, ja vaikeaa autottomana olla pyöräilemättäkään. Monta vuotta harkitsin, ja viime keväänä sitten tuli mitta täyteen ja aloin selvitellä asiaa. Loppukesästä kävin leikkauksessa kun ei ollut enää helteet ja oli aikaa parannella itseään.

Leikkaus tehtiin lääketieteellisin perustein eli ei kosmeettisista systä, joten sairaudenhoitokuluvakuutus maksoi operaation.

Suosittelen, jos jollakin muullakin häpyhuulet hiertyy pahasti. Minun elämänlaatuni parani huomattavasti, kun ei alapää enää hierry.

Moi, Henni!

En ole. Mieheni käyttää niitä sateenvarjona. Aika painavat kyllä ovat, mutta jumppaa siitäkin saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kakkis kirjoitti:

Olenko ketjun eka, joka on käynyt? Aikaa on jo melkein 20 v eli hintaa en muista. Mulla tehtiin kevyessä sedaatiossa ja paikallispuudutuksessa. Aikaa meni ehkä tunti tai vähän toista. Epämiellyttävä paranemisvaihe ekan viikon, sitten ok.

Ei todellakaan tullut mikään pornomallin viiva vaan luonnollinen. Menin operaatioon ensisijaisesti fyysisistä syistä (pyöräilyharrastus yms...auts miten hiersivät!). Toista puolta korjattiin vielä varsinaisesta leikkauksesta kuukauden - parin päästä uusintaleikkauksella, jotta lopputulos on symmetrinen.

Jos en kertoisi läyneemi, ei kukaan uskoisi. Kyllä minulla edelleen on häppärit, nyt vain normaalin kokoiset.

Se pornomallin viivakin voi hyvinkin olla luonnollinen. T: viivapimpsa ilman leikkuuta

Hyvin harvalla pornomallilla on viivapimppi. Lähes jokaisella häpyvako avautuu kun jalat avaa. Viivapimppi pysyy kiinni aina ja joka asennossa.

Olen lääkäri, joskaan en gynekologi, mutta yleislääkärin ja jopa työterveyslääkärin töissä sekä opiskelujen yhteydessä tietysti on tullut törmättyä todella monen näköisiin vaginoihin ja vulviin, lisäksi tietysti yksityiselämässä työn ulkopuolella, joskaan ei toki niin paljon kuin töissä. Kyllä niissä on eroja, sekä vulvissa että vaginoissa. Mutta sellaista ei ole vastaan tullut joka olisi sellainen viiva etteikö se avautuisi kun nainen jalkojaan tarpeeksi levittää polvien ollessa koukussa. Vaikka olisi miten viiva jalat yhdessä seisoessa tai maatessa.

Mielipiteitähän nämä ovat noin ulkonäön suhteen. Itsestäni parhaan näköinen on sellainen kuin anatomian oppikirjoissakin on eli jalat vähän levällään ollessa pienet häpyhuulet näkyvät selvästi jonkin verran, mutta jalat yhdessä eivät, vaan silloin on viiva. Lisäksi emättimen aukko vähän noin pikkusormen verran raollaan tällöin. Eli siis kun on makuulla polvet koukussa jalat jonkin verran levällään, kuten nyt vaikka suuseksissä usein jos nainen on makuulla eikä esim. istu naamalle tms.

Paljon tärkeämpää yhdynnässä saatavan nautinnon kannalta on kuitenkin vaginan koko ja toiminta, vaginoiden koko vaihtelee kovasti, ihan samalla lailla kuin erektiossa olevien penistenkin. Aivan sattumaa on parisuhteessa miten sukuelinten koko sopii yhteen. Mutta nainen voi erittäin paljon vaikuttaa asiaan lantionpohjan lihastensa kunnolla, parhaita kokemuksia olivat tuossa noin 23-vuotiaana n. 20-vuotiaat naiset jotka olivat jumpanneet lantionpohjaansa jo teini-ikäisestä lähtien (vanhempien naisten vinkkien pohjalta) ja joilla oli sopivan kokoinen emätin penikselleni. Tällöin sai kokea ns. lypsypillun tai imupillun jolloin halusi usein kolmekin kertaa yössä ja parhaillaan jopa yhdyntä jatkui suoraan laukeamisen jälkeen katkeamatta uudelleen toiseen siemensyöksyyn saakka. Joskus emätin myös voi pörähdellä yhdynnän aikana, tätä en ole yhdistänyt tiukkutteen tai löysyytern, ainakaan kondomin kanssa kun tuntemus on vähän alentunut, ja ilman kondomia en ole pörähteleviä vaginoita pannut.

Myös peräaukoissa ja niiden tiukkuudessa on selviä eroja, lisäksi raskaus vaikuttaa peräaukon tiukkuuteen. Anaaliseksissä paras on sopivasti puristava peräaukko, ei liikaa, liian vähän puristavaa ei ole vastaan tullut. Jos emätin on liian suuri, voidaan tilannetta paikata usein anaaliseksillä.

laitetaan vielä kuva hyvän näköisestä vulvasta:

https://www.mayoclinic.org/vulva/img-20005974

Peräaukko my ass.

Eiväthän miehetkään mene peniksen katkomisleikkaukseen. Miksi naisten pitäisi pienentää sukuelimiään?

Onko joku häpeä, jos on isot häppärit? Mikä niissä on vikana?

Leikkely ei paljon eroa muslimien sukuelinten silpomisesta, sitäkin tehdään sosiaalisten standardien mukaan: mikä katsotaan naiselle sopivaksi sukupuolielimeksi.

käänny muslimiksi niin saat pillunsilpojaiset ilmaiseksi

Vierailija kirjoitti:

käänny muslimiksi niin saat pillunsilpojaiset ilmaiseksi

Eiköhän tämä kuitenkin ole yleisempää jenkki-insta-barbie tytöillä kuin islamissa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kakkis kirjoitti:

Olenko ketjun eka, joka on käynyt? Aikaa on jo melkein 20 v eli hintaa en muista. Mulla tehtiin kevyessä sedaatiossa ja paikallispuudutuksessa. Aikaa meni ehkä tunti tai vähän toista. Epämiellyttävä paranemisvaihe ekan viikon, sitten ok.

Ei todellakaan tullut mikään pornomallin viiva vaan luonnollinen. Menin operaatioon ensisijaisesti fyysisistä syistä (pyöräilyharrastus yms...auts miten hiersivät!). Toista puolta korjattiin vielä varsinaisesta leikkauksesta kuukauden - parin päästä uusintaleikkauksella, jotta lopputulos on symmetrinen.

Jos en kertoisi läyneemi, ei kukaan uskoisi. Kyllä minulla edelleen on häppärit, nyt vain normaalin kokoiset.

Se pornomallin viivakin voi hyvinkin olla luonnollinen. T: viivapimpsa ilman leikkuuta

Hyvin harvalla pornomallilla on viivapimppi. Lähes jokaisella häpyvako avautuu kun jalat avaa. Viivapimppi pysyy kiinni aina ja joka asennossa.

Olen lääkäri, joskaan en gynekologi, mutta yleislääkärin ja jopa työterveyslääkärin töissä sekä opiskelujen yhteydessä tietysti on tullut törmättyä todella monen näköisiin vaginoihin ja vulviin, lisäksi tietysti yksityiselämässä työn ulkopuolella, joskaan ei toki niin paljon kuin töissä. Kyllä niissä on eroja, sekä vulvissa että vaginoissa. Mutta sellaista ei ole vastaan tullut joka olisi sellainen viiva etteikö se avautuisi kun nainen jalkojaan tarpeeksi levittää polvien ollessa koukussa. Vaikka olisi miten viiva jalat yhdessä seisoessa tai maatessa.

Mielipiteitähän nämä ovat noin ulkonäön suhteen. Itsestäni parhaan näköinen on sellainen kuin anatomian oppikirjoissakin on eli jalat vähän levällään ollessa pienet häpyhuulet näkyvät selvästi jonkin verran, mutta jalat yhdessä eivät, vaan silloin on viiva. Lisäksi emättimen aukko vähän noin pikkusormen verran raollaan tällöin. Eli siis kun on makuulla polvet koukussa jalat jonkin verran levällään, kuten nyt vaikka suuseksissä usein jos nainen on makuulla eikä esim. istu naamalle tms.

Paljon tärkeämpää yhdynnässä saatavan nautinnon kannalta on kuitenkin vaginan koko ja toiminta, vaginoiden koko vaihtelee kovasti, ihan samalla lailla kuin erektiossa olevien penistenkin. Aivan sattumaa on parisuhteessa miten sukuelinten koko sopii yhteen. Mutta nainen voi erittäin paljon vaikuttaa asiaan lantionpohjan lihastensa kunnolla, parhaita kokemuksia olivat tuossa noin 23-vuotiaana n. 20-vuotiaat naiset jotka olivat jumpanneet lantionpohjaansa jo teini-ikäisestä lähtien (vanhempien naisten vinkkien pohjalta) ja joilla oli sopivan kokoinen emätin penikselleni. Tällöin sai kokea ns. lypsypillun tai imupillun jolloin halusi usein kolmekin kertaa yössä ja parhaillaan jopa yhdyntä jatkui suoraan laukeamisen jälkeen katkeamatta uudelleen toiseen siemensyöksyyn saakka. Joskus emätin myös voi pörähdellä yhdynnän aikana, tätä en ole yhdistänyt tiukkutteen tai löysyytern, ainakaan kondomin kanssa kun tuntemus on vähän alentunut, ja ilman kondomia en ole pörähteleviä vaginoita pannut.

Myös peräaukoissa ja niiden tiukkuudessa on selviä eroja, lisäksi raskaus vaikuttaa peräaukon tiukkuuteen. Anaaliseksissä paras on sopivasti puristava peräaukko, ei liikaa, liian vähän puristavaa ei ole vastaan tullut. Jos emätin on liian suuri, voidaan tilannetta paikata usein anaaliseksillä.

laitetaan vielä kuva hyvän näköisestä vulvasta:

https://www.mayoclinic.org/vulva/img-20005974

Nussitko sä siis anatomian oppikirjaa?

Aika pervoa.