Rukousvastaukset

Vierailija kirjoitti:

Ap, en sano tätä pahalla mutta hieman huvittaa suhtautumisesi normaaleihin elämän tapahtumiin rukousvastauksina. Se että päivä alkaa huonosti mutta muuttuu hyväksi, tai että migreeni vaihtelee on täysin normaalia ja inhimillistä, ei yliluonnollista. Näitä asioita tapahtuu ateisteille ihan yhtä paljon kuin teillekin.

Nämä jutut vain tuntuvat teistä rukousvastauksilta, koska uskotte niiden olevan sellaisia. Ihan sama ilmiö toistuu muissakin "uskomushoidoissa". Ihminen alkaa voida paremmin, koska hän uskoo hoidon tehoon. Se on luonnollinen ja tutkittu ilmiö, placebovaikutus.

Raamatussakin taidetaan sanoa, että turhilla asioilla ei saa jumalaa vaivata. Turhat asiat ovat maallisia ja materiaalisia.

Jos lääkäri ei onnistu pelastamaan kuolemansairasta, niin uskovat suuttuvat lääkärille ja jopa vetävät hoitovirheestä oikeuteen. Kummallista, että eivät suutu jumalalle, joka uskovaisten logiikan mukaan on kuolemasta päävastuussa.

Jos taas lääkäri onnistuu parantamaan, niin uskovat kiittävät jumalaa, eivätkä lääkäriä.

Heh, olen rukoillut, että ulosotto loppuisi ja haastemiehet lopettaisivat kirjeiden lähettämisen, mutta jeesus ei näköjään kuule minua :D!

Olen rukoillut kauan että yksi paha ihminen pysäytettäisiin, mutta päinvastoin sillä menee vaan paremmin.

Nyt rukoilen, että saisin ruokaa. En kuitenkaan odota ruoan putoavan tauvaasta, vaan aion kävellä lounasravintolaan. Kun ruoka tuodaan siellä minulle, niin onko kyseessä rukousvastaus?

Tunnen yhden naisen joka rukoili miljoonia. Yksi päivä ne sitten tupsahtivat tilille.

Ei nää jutut mitään huijausta ole.

Jumalahan antoi ihmiselle asuinsijaksi paratiisin, mutta eihän ihminen kykene sellaisessa elämään.  Olisi ollut mahdollisuudet, mutta ihminenhän haluaa pahuutta.  Tälläkin palstalla haukutaan toisia ja nälvitään minkä ehditään ; se on  pahuutta.

Siksi elämme maailmassa, missä tapahtuu pahoja asioita.  Onneksi tapahtuu myös hyviä asioita.  Mutta pahuus tuntuu olevan turhan vahvoilla.  Maapallon antamilla varoilla pystyisimme ruokkimaan ja luomaan hyvinvointia koko maailman ihmisille.  Mutta eipä vaan tapahdu.

Olen saanut kokea eräänlaisia ihmeitä, mutta en halua niistä avautua, koska ilkkujakuoro on aina asemissa.  Kävin rukouskokouksessa, jossa tapahtui hyvin erikoinen ilmiö.  Sen jälkeen elämäni muuttui erilaiseksi kuin ennen ja sain kokea ihania ihmeitä.  En olisi ikinä voinut kuvitellakaan mitään sellaista enkä tiennyt, mitä johdatus oikeasti tarkoittaa.  Nyt tiedän.  Saatte vapaasti arvostella ja rääpiä miten tahdotte, mutta mikään ei osu.  

Joku minultakin kerran tenttasi Jumalan olemusta ja vaati ikään kuin minua tilille siitä, miksi Jumala sallii lasten kärsivän ja kuolevan.  Mitä voisin siihen vastata muuta, kuin että miksi ei sallisi?  Jos Jumala olisi tehnyt lapsesta koskemattoman ja kuolemattoman, miten ymmärtäisimme sen, että lapsi voisi pudota pilvenpiirtäjästä, eikä kuolisi?  Ihmiskunta olisi luultavasti aika erilainen, jos lapsi olisi kuolematon.  Luultavasti lapset hallitsisivat maailmaa, koska heitä ei voisi vahingoittaa, ja meillä olisi lapsiarmeijoita.  Lapset voisivat käyttää kuolemattomuuttaan hyväkseen.  Minkälainen aikuinen kasvaisi lapsesta, joka ei oppisi pelkäämään vahingoittumista eikä kuolemaa?  Entä oppisivatko vanhemmat rakastamaan lasta, jota ei tarvitsisi varjella eikä suojella.  Lapset voisivat tapella keskenään veitsin ja saksin eikä heille tapahtuisi mitään.  Tietysti tästäkin joku vääntää sitten teorian siitä, että vain vahinkoja ei lapsille saisi tapahtua.  Mutta miten määrittelet vahingon?  Jumala huolehtisi siis siitä, että lapsen voisi tarkoituksella tappaa, mutta ei vahingossa?  Miten ihmiset sen käsittäisivät?

Ja mistä me tiedämme, kuinka monta niin lapsen kuin aikuisenkin uhkaavaa vahinkoa Jumala on estänyt?  Emme tiedä sitä mistään, koska onnettomuutta ei tapahtunut.