Haluaisin keskeyttää lukion

Vierailija kirjoitti:

Miten voit olla samaan aikaan masentunut ja sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut?

Yksi kaverini oli juuri tällainen. Lähti oman käden kautta abivuonna. Oli kaikille järkytys, vasta silloin kuultiin että sairasti vakavaa masennusta.

En minä missään vaiheessa masennuksesta ole puhunut. Koen lukion muuten vaan turhan raskaaksi minulle eikä opiskelukaan oikein suju, kun äly ei riitä. Stressaan liikaa ja paineet tekevät olon kaikin puolin kamalaksi, kaikki vapaa-aika menee lähinnä nukkumiseen. Koen isot ryhmät ahdistaviksi ja koulu ylipäätään ahdistaa ja stressaa, enkä kestä näitä nykyajan paineita. Minulla on varmasti jotain henkisen puolen ongelmia, mutta masennusta ne eivät ole eikä minulla ole mitään mielenkiintoa niitä lähteä selvittämään, koska se voisi myöhemmin olla haitallista töitä hakiessa. Olisin tuomittu luuseriksi loppuiäkseni ja menettäisin nekin viimeiset pisarat elämänhalustani.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Voimat ei riitä. Olen äärimmäisen väsynyt ja ainoa asia mitä ajattelen on itsem*rha, ei vaan ole edes mitään motivaatiota opiskeluun. En jaksa tehdä mitään. Kursseja on keskeytynyt jne. eli ei ole mitään järkeä jatkaa. Opiskelusta ei tule yhtään mitään, äly, motivaatio ja voimat ei vaan riitä.

Ap

Äly kyllä riittää. Sinne on keskiarvorajat, jotka läpäisseet kyllä valmistuu ylioppilaiksi.

Käänny psykologin puoleen.

Minulle on lapsesta asti tehty selväksi, ettei minusta tule mitään tai ettei minusta ole mihinkään, joten olen vain alistunut siihen. Välillä oli ihan hyväkin kausi, mutta nyt en jaksa enää yhtään mitään. Olen suunnitellut jo omia hautajaisianikin, kirjoittanut toiveita ylös niin että vanhempani voisivat ne nähdä, jos kuolemani jälkeen lukisivat vaikka päiväkirjaani. Kaikki on jo valmista, mutta lähteä en osaa enkä oikein uskallakaan. Avun hakeminen tuntuu myös ahdistavalta ajatukselta.

Ap

Kyllä sinä apua tarvitset. Masennuskin voi oireilla monella tapaa ja sinä kyllä kuulostat vakavasti masentuneelta.

Pelottaa, että om tytär kirjoittelee tässä ja on salannut kaiken meiltä.

Voin vakuuttaa etten ole tyttäresi, 27. Vanhempani tietävät suunnilleen tilanteestani.

Ap

Epäluuloinen persooballisuushäiriö? Kilpirauhasen vajaatoiminta?

Aika hauskaa että ehdotat samassa persoonallisuushäiriötä ja kilpirauhasta. :D Kokeisiin olen varannut ajan, koska kilpirauhasarvot ovat heitelleet pidemmän aikaa ja sen vuoksi olen kärsinyt rytmihäiriöistä ja hiustenlähdöstä ja kasvotkin ovat turvonneet tunnistamattomiksi. Mikään määrä unta ei riitä. Fyysinen terveys on huolettanut enemmän kuin henkinen. Kovia kipuja ja kaikkea selittämätöntä ja epämääräistä. Vika korvien välissä ilmeisesti, ruokavalio on jo korjattu.

Ap

Ferritiini?

Älä keskeytä, kadut myöhemmin.

En usko, että mitään sellaista kuin "myöhemmin" tulee minun elämässäni olemaan. Minulla on kaikki valmiina, mutta rohkeus puuttuu.

Ap

Entä lähihoitajan koulutus? Työttömänä ei tarvitsisi olla hetkeäkään.

Hoitoala ei sovi itsetuhoiselle ihmiselle.

Olen miettinyt myös lähihoitajan koulutusta, mutta meillä ei ole minulle mieleistä painotusta. Merkonomiksi en pääse kun matikkapäätä ei ole nimeksikään. Kampaajaksi en myöskään sovi, koska minulla on atooppinen iho.

Ap

Hae sinne media-koulutukseen. Jos se ei tunnu omalta alalta, tai lukuhalut palaavat, voit aina jatkaa lukiossa, tai vaihtaa iltalukioon.

Mutta ensin kannattaa hoitaa terveys ja pää kuntoon. Myös opon kanssa olisi hyvä käydä juttelemassa.

Tärkeintä on kuitenkin olla jossain koulussa, ja nykyään voi kouluttautua useamman kerran elämänsä aikana.

Kannattaa keskeyttää. Et tee mitään huonoilla papereilla.

Olen itse aivan samaa mieltä, etten varmasti tekisi mitään huonoilla papereilla. Olen yksinkertaisesti laiska ja saamaton p*ska. Olen haaveillut joutuvani jonkin sortin onnettomuuteen tai vaikka ihan vaan tukehtuvani makkaraan, ihan mitä tahansa. Alan olla oikeasti epätoivoinen. Karma antaa oppitunnin, olen ollut aika rasittava ja asenteeltani aina rasittava kokkarinuori. Se kostautuu sitten kun itse joutuu hankalaan tilanteeseen itse ja silloin toki kaipaisi muilta ymmärrystä. :( Kehittää empatiakykyä ainakin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minulle on lapsesta asti tehty selväksi, ettei minusta tule mitään tai ettei minusta ole mihinkään, joten olen vain alistunut siihen. Välillä oli ihan hyväkin kausi, mutta nyt en jaksa enää yhtään mitään. Olen suunnitellut jo omia hautajaisianikin, kirjoittanut toiveita ylös niin että vanhempani voisivat ne nähdä, jos kuolemani jälkeen lukisivat vaikka päiväkirjaani. Kaikki on jo valmista, mutta lähteä en osaa enkä oikein uskallakaan. Avun hakeminen tuntuu myös ahdistavalta ajatukselta.

Ap

Tee lasu itsestäsi