Varakkaat, osaatteko arvostaa sitä, ettei tarvitse miettiä mitä kukin tuote maksaa?

Vaikka varallisuutta on jo jonkin verran kertynyt, olen yleensä hyvin tarkka rahoistani ja todellakin katson mitä kukin tuote maksaa ja mistä sen saa halvimmalla.



Mutta - on ihanaa kuitenkin, kun jonkun tuotteen todella tarvitsee eikä tarvitse miettiä milloin sen pystyy hankkimaan.



Autan myös mielelläni muita - niitä joilla rahasta tekee tiukkaa. Mieluiten autan kuitenkin henkilökohtaisesti ja läheisesti apua tarvitsevien kanssa yhteistyötä tekeviä. En pidä siitä, että avustuseuroni uppoavat jonkun suuren järjestön byrokratiaan.

Nyt on helppoa kun voi ostaa mitä vaan haluaa.

Itselläni on siitä skitsofreninen suhtautuminen, että ruokakaupassa katson aina tosi tarkkaan kilo/litrahintoja, ja valitsen pääsääntöisesti halvimman mahdollisen, mutta vaatekaupassa en juurikaan (kohtuullisuuden rajoissa) hintalappuja pohdi. Siis voin ostaa parit 150¿ kengät tai 250¿ laukun silmääkään räpäyttämättä, koska ne eivät tunnu kalliilta, mutta valitsen takuulla juuston, joka on .02 senttiä toista halvempi ...Fiksua :-)



Käyn siis töissä ja tienaan itse omat rahani, ja asuntolainasta huolimatta rahaa ja kivasti yli omiin menoihin.

Minäkin olen aikanani kokenut suoranaista köyhyyttä ja venyttänyt penniä mitä mielikuvituksellisimmin konstein.

Kun on vielä niin tuoreessa muistissa kun jokainen hankita oli aina varsinainen " projekti" . Eli ihan jotkut uudet lakanat, uusi matto, uudet verhot, jne. Niitä mietittiin pitkään, harkittiin ja vertailtiin hintoja.



Tuon takia jaksoinkin sitten opiskella itselleni ammatin jossa tienaan ihan ok, niin että jos tarvitsen jotain voin ostaa sen. Mutta silti edelleen vertaan hintoja tosi tarkasti kaikessa ja mietin tarkkaan mitä ostan.



Ja autan myös kavereita joilla ei ole niin paljon rahaa, jotka esim. vielä opiskelevat. Koska olisin niin toivonut silloin kun olin itse samassa tilanteessa että joku olisi minua auttanut.