Yksinäinen ei ole synonyymi introvertille

Yksinäisyyttäon eri muodoissa, ei se hienoilla sanoilla parane.

Nykyään halutaan leimata kaikki introvertit ties miksi kummajaisiksi, nörteistä se alkoi joskus 90-luvulla, sitten tuli nämä sosiaalisen kanssakäymisen vaatijat tiimipelaajineen, sen jälkeen oivallettiin aspergerin syndrooma ja viimeisimmät muuttuneet jo uhkakuviksi yksinäisistä yhteiskunnan kostajista.  

Ja vielä tärkeämpää; introvertti ei ole sama kuin sosiaalisesti lahjaton ihminen. 

Tarkoitin pääasiassa tätä ketjua jonne introvertit tulivat huutelemaan miten mukavaa on olla yksikseen ja miten kacerien tuputus pitää loppua vaikka kerjun AP puhuin ainoastaan siitä miten yksinäisten on vaikea saada töitä ja tämän jälkeen ketjussa aloitettiin puhumaan YKSINÄISISTÄ: https://www.vauva.fi/keskustelu/3372552/miksi-tietyn-tyyppiset-ihmiset-…

AP

Yksinäinen kokee jäävänsä ulkopuolelle, syrjäytyvänsä. Sekä ekstrovertti että introvertti voivat kokea yksinäisyyttä. Jotkut haluavat omaa aikaa, jolloin ollaan itsekseen. Yksinäisyys - "kukaan ei huomaa minua, ei välitä minusta, nuo viihtyvät niin hyvin porukassa mahdanko päästä mukaan"? ja tuon tyylisiä ajatuksia.

Jopa isossa porukassa voi kokea yksinäisyyttä.

Tämä ontroverttimania alkaa oikeasti ällöttää. Se että joku on introvertti ei tarkoita sitä että yksinäiset eivät tarvitse apun. Nämä "minä minä minä olen introvertti" - ihmiset eivät ajattele omaa napaansa pidemmälle. En toki tarkoita kaikkia introverttejä vaan niitä jotka ovat juuri tälläisiä itsekkäitä "minä minä minä olen maailmannapa" -ihmisiä.

Olen AP ja putosin lapsena pääedellä kaivoon. Siksi olen nyt näin idi oot ti, au tis ti ja tyh mä.

Ap

Ei oikein tainut saada nyt tuulta alleen tämä keskustelu. Tärkeä aihe ja olen samaa mieltä kuin AP, moni täällä ei tunnu ymmärtävän yksinäisyyden ja introverttiyden eroa.