Lue keskustelun säännöt.
Miten sinä toimisit tässä tilanteessa?
21.01.2019 |
Meillä on siis uusperhe ja ongelmana on miehen käytös exänsä suhteen. Heillä siis yksi yhteinen lapsi, joka asuu viikko-viikko systeemillä vanhempiensa luona.
Lapsella on ADHD ja on pienluokalla. Kuitenkin koulussa on jatkuvasti ongelmia. Ei oppimisessa vaan käyttäytymisessä. Lapsi on fiksu ja saa kiitettäviä numeroita kokeista, JOS jaksaa keskittyä. Mutta tuo keskittyminen on se hankala homma. Etenkin alkuviikko menee lapsella monesti sähläykseksi. Ollaan mietitty, että johtuuko osittain siitä, että lapsi vaihtaa kotia sunnuntai-iltana ja käytännössä niin myöhään, että pitää mennä suoraan nukkumaan. Siltikin nukkumaanmeno useimmiten venyy todella myöhään, koska lapsi on levoton kodin vaihtamisen takia.
Ollaan koitettu ehdottaa, että vaihdettaisiin vaihtopäivä perjantaiksi, jolloin lapsi saisi itse kulkea suoraan koulusta aina toiseen kotiin. Siinä olisi myös viikonloppu aikaa sopeutua ennen seuraavaa koulupäivää. Tämä ei kuitenkaan käy lapsen äidille mitenkään päin. Muutenkaan yhteistyö lapsen äidin kanssa ei suju alkuunkaan, hän ei mm. noudata heidän lastenvalvojalla tehtyä sopimusta yhteisistä hankinnoista jne.
Lapsella on siis omat tavarat eri kodeissa. Jopa koulurepun ja tarvikkeet hän joutuu vaihtamaan viikottain. Hän ei myöskään saa tuoda äidin kodista mitään omia tavaroitaan mukanaan meidän kotiin vaikka ne olisi kuinka tärkeitä lapselle. Ei edes sellaisia, joita on saanut vaikka lahjaksi joltain muulta kuin äidiltään.
Tämä homma käy todella raskaaksi kaikille. Mies (lapsen isä siis) ei saa sanottua lapsen äidille vastaan ja alistuu tuohon äidin touhuun vaikka näkee, että lapsi siitä selkeästi kärsii. Omaan oikeustajuun tuollainen lapsen pompottaminen ei sovi sitten millään, mutta minkäs minä voin asialle tehdä? Asia kiristää myös minun ja mieheni välejä, sillä turhaudun siitä ettei mies huolehdi paremmin oman lapsensa hyvinvoinnista vaan alistuu exänsä tahtoon. Tämä aiheuttaa riitaa meidän välille, josta johtuen mies on sitten alkanut valehdella minulle asioista, jotten suuttuisi eikä hänen tarvitsisi tapella.
Joten tuntuu, että olen itse ajautunut umpikujaan enkä oikein tiedä miten toimisin. Lapsen huono käytös kuitenkin vaikuttaa koko perheeseemme ja vie siten kaikilta voimia.
Olen pohtinut seuraavia keinoja selvitä tilanteesta:
A: Koittaa edelleen taistella lapsen puolesta ja koittaa saada mies tajuamaan oma velvollisuutensa taistella oman lapsen hyvinvoinnin eteen
B: Luovuttaa ja antaa miehen hoitaa oma lapsensa ja exänsä keskenään vaikka lapsi on se, joka tästä tulee eniten kärsimään (mahdollisesti loppuikänsä, kun identiteetti on jakautunut kahtia)
C: Erota ja jättää kaikki tämä taakse ja keskittyä vain omien lasten hyvinvointiin
Miten sinä toimisit? Tai tuleeko joku muu ratkaisu mieleen kuinka tilanteessa voisi toimia?
Kommentit (12)
Ikävä kyllä C kuulostaa sinun kannaltasi järkevimmältä ratkaisulta, jos olet jo vaihtoehtoa A yrittänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä C kuulostaa sinun kannaltasi järkevimmältä ratkaisulta, jos olet jo vaihtoehtoa A yrittänyt.
Olen yrittänyt ja pitkään jo.. ei vain tunnu tulevan muutosta tilanteeseen :(
D: Keskustella lapsen äidin kanssa yrittäen saada selville ymmärtääkö mitä aiheuttaa käytöksellään lapselle.
Vierailija kirjoitti:
D: Keskustella lapsen äidin kanssa yrittäen saada selville ymmärtääkö mitä aiheuttaa käytöksellään lapselle.
On yritetty, mutta mahdotonta. Äitiä kiinnostaa vain oma etu, ei lapsen etu. Äidin kanssa keskusteltu myös lastenvalvojan luona ja siellä allekirjoitettu sopimuskin, että asiat lapsella parantuisivat, mutta äiti ei noudata sopimusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisithan ennen eroa laittaa miehelle uhkavaatimuksen. Selitä (rauhallisesti ja asiallisesti), että et kestä enää katsella, miten lasta kohdellaan ja harkitset sen vuoksi vakavasti eroa. Ja että olet menettänyt kunnioituksesi miestä kohtaan, kun olet nähnyt että hän luikertelee vähänkin hankalista tilanteista alistumalla (exälle) tai valehtelemalla (sinulle). Et voi myöskään olla enää suhteessa, jossa sinulle valehdellaan. Sano, että suhteenne on hiuskarvan varassa, ja sen jatkumiseksi on välttämätöntä:
-parisuhdeterapia (tämä oikeastaan terapiana miehelle, koska tarvitsee sitä ja tuskin menee yksilöterapiaan)
-lapsen suhteen täytyy heti tapahtua asiat a,.b, c
-tietyllä aikataululla täytyy tapahtua asiat d, e, f
Tai suhde on ohi. Ja toteutat sen kanssa.
VAihtoehtosi olivat hyvin mustavalkoisia ja karkeita. Kuitenkin B on se oikein, sillä et ole lapsen huoltaja ja sinun tehtäväsi ei ole kommentoida lapsen kohtelua hänen vanhemmilleen. Uskon, että se jopa saa tilanteen kärjistymään. Ei ihme, että miehesi valehtelee. Olet ehkä voimakas ja sanavalmis, tuumasta toimeen tyyppi, mutta joskus se ei ole se paras tapa toimia. Miehesi pitää jaksaa olla lojaali lapselleen ja myös osata toimia exänsä kanssa, ettei konflikteja syntyisi enempää.
Sinun ei tarvitse jättää lasta oman onnensa nojaan, vaikka vetäydytkin nykyisestä tilanteesta. Aika on sinun paras apurisi .Etene asioissa pikku hiljaa. Tilanne on päässyt tuohon jamaan ajan kanssa, niin yhtä lailla tilanteen saa muuttumaankin vain ajan kanssa.
Älä mieti, mitä sinä haluat juuri nyt tehdä, vaan juttele lapsen kanssa. Seuraa, kuuntele ja jos lapsella on toiveita tue lasta puhumaan niistä isälleen ja äidilleen Älä manipuloi lasta, älä syötä valmiita ajatuksia, vaan koeta saada lapsi avautumaan ja mitä lapsi toivoo.
Tutustu millainen adhd on ja hae tukea esim. vertaisryhmistä tai soittamalla tukipuhelimeen, josta saat neuvoja järkevämpään strategiaan lapsen kohdalla. Kerro, mitä kerroit tänne.
Kukaan ei pidä sinun ajatuksiasi huonoina, mutta sinun vaan täytyy osata toteuttaa ne eri tavoin kuin sinä nyt haluaisit ne toteuttaa.
Voimia eteenpäin. Vaikeudet on tarkoitettu voitettaviksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
D: Keskustella lapsen äidin kanssa yrittäen saada selville ymmärtääkö mitä aiheuttaa käytöksellään lapselle.
On yritetty, mutta mahdotonta. Äitiä kiinnostaa vain oma etu, ei lapsen etu. Äidin kanssa keskusteltu myös lastenvalvojan luona ja siellä allekirjoitettu sopimuskin, että asiat lapsella parantuisivat, mutta äiti ei noudata sopimusta.
NÄissä jutuissa on aina kaksi tarinaa. Teidän tilanteessa kolme, joista yhden olet sinä nyt kertonut.
Mitä enemmän perhesuhteissa on mukana viranomaisia, juridiikkaa sitä sotkuisemmaksi se menee. Sähläys on alkanut jo vuosia sitten ja paisunut niin, ettei asioista osata enää sopia aikuisten tavoin järkevästi keskenään. Ja mitä enemmän juridiikkaa ja viranomaisia sitä pelottavampaa, epävarmempaa ja säikkyvämpää porukka voi olla.
Sinun on helppo olla mieltä asioista, koska et ole kuitenkaan vastuussa lapsesta. Haluat auttaa, mutta et välttämättä tiedä miten asiat pitäisi oikeaoppisesti hoidella niin psykologisesti kuin juridisesti. Sinulle asiat ovat helppoja, näet ulkopuolisena mikä olisi järkevää, mutta oletko kertaakaan asettunut lapsen äidin asemaan ja pohtinut mikä saa hänet käyttäytymään niin.
Olkoot lapsen äiti sinun mielestäsi millainen saasta ja itsekkyyden perikuva tahansa, niin ainoa keino selvitä eteenpäin on koettaa ymmärtää hänenkin kantaansa. Ymmärryksestä voi seurata paljon parempi lopputulos kuin hyökäävä ja vaativa asenne häntä kohtaan.
Me emme elä Hollywoodin Ö-luokan elokuvassa, jossa kehnoin vuorosanoin lajitellaan hyvikset ja pahikset omiin karsinoihinsa. Me elämme elämää, jossa on pakko osata myös sovittelua ja diplomatiaa. Se puuttuu teiltä kaikilta kolmelta. Ja kun ei tämän astinen vaativa tyyli ole tuottanut tuloksia kokeile uutta keinoa ja mieti lisää.
Vierailija kirjoitti:
Voisithan ennen eroa laittaa miehelle uhkavaatimuksen. Selitä (rauhallisesti ja asiallisesti), että et kestä enää katsella, miten lasta kohdellaan ja harkitset sen vuoksi vakavasti eroa. Ja että olet menettänyt kunnioituksesi miestä kohtaan, kun olet nähnyt että hän luikertelee vähänkin hankalista tilanteista alistumalla (exälle) tai valehtelemalla (sinulle). Et voi myöskään olla enää suhteessa, jossa sinulle valehdellaan. Sano, että suhteenne on hiuskarvan varassa, ja sen jatkumiseksi on välttämätöntä:
-parisuhdeterapia (tämä oikeastaan terapiana miehelle, koska tarvitsee sitä ja tuskin menee yksilöterapiaan)-lapsen suhteen täytyy heti tapahtua asiat a,.b, c
-tietyllä aikataululla täytyy tapahtua asiat d, e, f
Tai suhde on ohi. Ja toteutat sen kanssa.
Ollaan käyty jo terapiassa ja olen tuon uhkavaatimuksenkin esittänyt. Mitään ei silti tapahdu. Kai se on se ero sit ainoa vaihtoehto vaikken itse sitä haluaisikaan. Mut onko järkeä olla suhteessa, jossa menettää oman järkensä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
D: Keskustella lapsen äidin kanssa yrittäen saada selville ymmärtääkö mitä aiheuttaa käytöksellään lapselle.
On yritetty, mutta mahdotonta. Äitiä kiinnostaa vain oma etu, ei lapsen etu. Äidin kanssa keskusteltu myös lastenvalvojan luona ja siellä allekirjoitettu sopimuskin, että asiat lapsella parantuisivat, mutta äiti ei noudata sopimusta.
NÄissä jutuissa on aina kaksi tarinaa. Teidän tilanteessa kolme, joista yhden olet sinä nyt kertonut.
Mitä enemmän perhesuhteissa on mukana viranomaisia, juridiikkaa sitä sotkuisemmaksi se menee. Sähläys on alkanut jo vuosia sitten ja paisunut niin, ettei asioista osata enää sopia aikuisten tavoin järkevästi keskenään. Ja mitä enemmän juridiikkaa ja viranomaisia sitä pelottavampaa, epävarmempaa ja säikkyvämpää porukka voi olla.
Sinun on helppo olla mieltä asioista, koska et ole kuitenkaan vastuussa lapsesta. Haluat auttaa, mutta et välttämättä tiedä miten asiat pitäisi oikeaoppisesti hoidella niin psykologisesti kuin juridisesti. Sinulle asiat ovat helppoja, näet ulkopuolisena mikä olisi järkevää, mutta oletko kertaakaan asettunut lapsen äidin asemaan ja pohtinut mikä saa hänet käyttäytymään niin.
Olkoot lapsen äiti sinun mielestäsi millainen saasta ja itsekkyyden perikuva tahansa, niin ainoa keino selvitä eteenpäin on koettaa ymmärtää hänenkin kantaansa. Ymmärryksestä voi seurata paljon parempi lopputulos kuin hyökäävä ja vaativa asenne häntä kohtaan.
Me emme elä Hollywoodin Ö-luokan elokuvassa, jossa kehnoin vuorosanoin lajitellaan hyvikset ja pahikset omiin karsinoihinsa. Me elämme elämää, jossa on pakko osata myös sovittelua ja diplomatiaa. Se puuttuu teiltä kaikilta kolmelta. Ja kun ei tämän astinen vaativa tyyli ole tuottanut tuloksia kokeile uutta keinoa ja mieti lisää.
Totta tuokin. Osaisitko antaa tarkempaa vinkkiä millaista tyyliä kannattaisi kokeilla? Itse olen jo jotenkin niin sokea tilanteelle, että en osaa enkä jaksa enää miettiä asiaa uudelleen. Tuntuu, että on seinä vastassa ja helpointa olisi vain nostaa kädet pystyyn.
Ehdottomasti vaihtoehto B. Ei lapsi kuitenkaan heitteillä ole ja jos sinun asiaan puuttuminen lisää riitaa ja draamaa kotonanne, vaikuttaa se varmasti myös lapsen elämään.
Eikö kellään oo mitään vinkkiä?