Vauvan ulkona nukuttaminen aiheuttaa kiintymyssuhdehäiriön lapselle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tämä trolli? No jokatapauksessa, minä nukutin omaani ulkona päiväunilla varsinkin 0,6-1,5-vuotiaana, pakkasella ja kesäsäällä. Yöt nukkui vieressä perhepedissä. Kiintymyssuhdetta arvioitiin lastenpsykiatrin toimesta noin 2,5-vuotiaana muista syistä, tuloksena turvallinen kiintymyssuhde molempiin vanhempiin. Ulkona nukuttamisesta ja todellisista traumaattisista kokemuksista huolimatta.

Koska tunsin lapseni unirytmin, hyvin harvoin lapsi ehti hermostua tai itkeä herätessään, useammin hän vain liikehti vaunuissaan ja uteliaana tapitti silmät auki siellä kun menin hakemaan. Ei sitä osannut olla katsomatta sinne koko ajan, varsinkaan kun ei ollut itkuhälytintä niin jatkuvastihan siellä ramppasi kurkkimassa. Sitä muka kuuli koko ajan että nyt se parkuu, ja kun meni katsomaan, ihan hiljaa nukkui. Ehkä tähän vaikutti myös että on nukkumistyypiltään hidas herääjä ja tyytyväinen vauva, ehkä oli sopivasti vaatetta ja vatsa tarpeeksi täynnä nukkumaan laittaessa?

Onko sinulla Ap joku esimerkki elämässäsi, että lapsi on kärsinyt ulkona nukuttamisesta?

Minä lähtisin etsimään syitä kiintymyssuhdehäiriöille ennemminkin vanhempien omista kiintymyssuhdeongelmista, en ulkona nukuttamisesta. Minunkin anoppini yritti sanoa että lapsen keuhkot eivät tule vahvoiksi kun heti menen paapomaan, kun alkaa itkeä. Ja hyvin pienen vauvan itkuun appiukko kommentoi sen olevan tekoitkua. Eli ihan toisaalla on ollut niitä malleja lapsen tunteiden mitätöintiin, kuin ulkona nukuttamisessa. Appivanhempien mielestä minä taas olin paapomisellani tyyppiesimerkki hysteerisestä äidistä. Ei ole vaikeaa nähdä, mistä lapsen isän tunnekylmyys on lähtöisin. Onneksi kaikkia neuvoja ei tarvitse ottaa vastaan.

Hyvin hanakasti nekin vanhemmat, joita itse pidän huonoina esimerkkeinä, yrittävät neuvoa jälkikasvuaan lapsenhoidossa, tai kuten omalla kohdallani, lapsen toisen vanhemman vanhemmat. Onneksi en ollut kovin nuori saadessani ensimmäisen lapsen ja luin paljon raskausaikana, niin osasin ajatella itsekin miten kannattaa toimia.

Voin hyvin kuvitella, että anoppini on antanut lastensa parkua kurkkusuorana, ennen kuin on hakenut sisään, joten ehkä hänen tekemänään ulkona nukuttaminen on voinutkin olla turvallisuudentunnetta vahingoittavaa.

Ei se varmasti kaikkiin siten vaikutakaan, mutta mietin vaikutusta suurempien massojen/väkimäärien kohdalla, ts. voisiko olla tilastollista yhteyttä. Näissä asioissa vaikuttavat useat seikat päällekkäin ja pitäisikin tutkia sitä tarkan tieteellisesti (sulkea mm. muut vaikuttavat tekijät pois).

Sorry, mulla on tylsää, eikä mulla ole tänään oikein juttuseuraa, joten siksi mietin "ääneen" ajatuksiani täällä. :) Muutenkaan mulla ei oikein ole aikuista keskusteluseuraa. :/ En ole trolli.

T. Ap

Ymmärrän kyllä mistä ajatuksesi on lähtenyt, minäkin olen aprikoinut saman kysymyksen parissa, että mikä Suomessa on vikana. Ja tullut siihen tulokseen että se on hoitajan herkkyys, joka vaihtelee ja lapsen herkkyys myös. Huonoin yhdistelmä on epäherkkä hoitaja ja hyvin herkkä vauva.