Miten suurperheen äidit ehtii mitään..

Ei ole ongelma pestä koneellinen pyykkiä päivässä, mutta ihan varmasti 5 lapsen vaatehuolto vie enemmän aikaa kuin yhden tai kahden. Ne vaatteet pitää kuivattaa, js viikata, lajitella ja viedä kaappiin. Jotkut vaatteet pitää vielä silittääkin.

Ruuanlaitto vie periaatteessa saman ajan jos laittaa esim makaronilaatikkoa.

Mutta perunaruokia varten pitää kuoria enemmän perunoita, paistaa useampi pihvi, sämpylä ja pulla. Tehdä enemmän lihapullia jne. Eli kyllä siihen ruuanlaittoonkin tuhraantuu enemmän aikaa.

Itse olen kolmen teinipojan äiti. Aiemmin pesukone pyöri varmasti joka ilta, nyt sotkua syntyy vähemmän, joten viikonloppuisin pyöritän useamman koneellisen. Nyt pyörii kolmas. Punaiset, mustat ja vaaleat ovat jo pyörineet. Huomiselle on vielä 2 koneellista. Meillä ei ole kuivausrumpua, joten pyykin pitää mahtua myös kuivumaan.

Useamman lapsen kanssa enemmän aikaa kuluu varmasti hygieniasta huolehtimiseen, esim hiusten pesuun, ihon rasvaamiseen ja osaa pitää vessattaakin. Isompien lasten kanssa aikaa kuluu mm läksyihin ja harrastuksissa kuskaamisiin.

Minulle kolmessa on juuri sopivasti, välilöä tuntui, että on liikaakin. Mutta on ollut sikas joka jannulle, aikaa itselle, puolisolle ja myöd uralle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruuanlaittoon ja pyykinpesuun kuluu suunnilleen sama aika, oli lapsia kaksi tai viisi. Vieraiden lasten hoito on yleensä selvästi työläämpää kuin omien lasten.

Ai kahden lapsen jälkeen ei enää vaihdeta puhtaita vaatteita päälle ja lakanoita sänkyyn? Sanoisin että enemmänkin pyykin pesuun tulee säännöllisempi rytmi kun lapsia on monta, usein ihan kuivausteknisistä syistä.

Pienten lasten vaatteet viekin niin JULMETUSTI tilaa pyykkikoneessa

Todellakin pyykki kertautuu henkilömäärien mukaan ja aivan eriasia onko 2 vai 5 lasta. Itsessään jo liinavaatteiden vaihtopäivät saa ahkerasti pyörittää 10kg.n rumpua. Pyykkimäärä on valtava. T. Kuuden pienen äiti.

En tiedä onko meillä suurperhe kun on neljä lasta mutta ei tämä nyt niin rankkaa ole. Raskaampaa minulla oli kun oli vaan kaksi tai kolme kun he olivat pieniä.

Nyt nämä kolme ovat koululaisia, vanhin 14-vuotta ja kuopus on vuoden.

Eikä meilläkään kyllä edes tuo 14-vuotias hoida pienintä. Leikkii kyllä hänen kanssa ja ottaa huoneeseensa mutta tämä on täysin vapaaehtoista. Ulos en ole päästänyt keskenään vaikka varmaan haluaisikin. Siis keskenään kuopuksen kanssa 😀

Muuten menevät kavereiden kanssatai yleensä ovat meillä. Saattaa olla 7-8 lasta samaan aikaan meillä ja yökyläläisiä on usein.

Kuopuksella on hyvät unenlahjat ja aamulla olen pienempien koululaisten apuna lähdöissä ja kuopus nukkuu. Aamupäivällä tehdään kotitöitä kuopuksen kanssa ja ehkä ulkoillaan. Joko aamupäivällä tai iltapäivällä tai molempina. Sitten hän nukkuu kolmisen tuntia päikkäreitä ja minulla on omaa aikaa jonka käytän miten huvittaa. Monesti otan itsekin torkut.

Koululaiset on aika omatoimisia ja tekee itse välipalansa. Ruokaa laitan kerran päivässä ja välillä syödään eineksiä esim kokkikartanon ruokia jos on ollut kiirepäivä.

Iltapäivisin kuskaan lapsia harrastuksiin, ulkoilen, teen ruokaa, makaan sohvalla, siivoan. En todellakaan stressaa enkä suorita vaan teen niin kuin itsestä hyvältä tuntuu. Jos ei huvita niin en tee mitään. En ole koskaan ollut lasten ohjelmatoimisto eli lapset keksii tekemistä keskenään. Paljon viihtyvät alakerrassa minun ja mieheni kanssa tai sitten pelaa kavereiden kanssa tai leikkii.

Jokainen lapsi saa vuorollaan kahdenkeskistä aikaa kauppareissujen, harrastusreissujen tai jonkun spesiaalin, esim teatterin muodossa.

Ensi viikonloppuna menen kylpylään kolmen vahimman kanssa.

Tänään meillä on tyttären kaveri yökylässä ja tuntuu että lapsia on tavallista vähemmän 😀 Edes mieheni ei ole nyt illalla kotona.

Tein lämpimiä voileipiä ja lapset syö siitä kun on nälkä. Muroja hain kaupasta ja hedelmiä pilkoin ja vähän karkkia. Kuopus nukkuu ja itse makaan sohvalla ja palstailen.

Pyykit laitan vielä kuivumaan, muuta en tee. Pari kertaa olen tänään imuroinut alakerran ja tiskikone on pyörinyt pari kertaa ja keittiö siivottu muutamaan otteeseen. Normipäivä.

Olen kotiäiti. Töissä en nyt jaksaisi käydä mutta parin vuoden päästä sekin on taas mahdollista.

Jos olisi monta pientä lasta niin olisin varmaan ihan poikki! Nyt on helppoa 😊

Ihan tähän pyykkikysymykseen vaan: Me hommattiin kuivausrumpu kolmannen jälkeen eli aamulla pistän koneen pyörimään ja aamupalan jälkeen heitän kuivuriin ja unohdan. Viikkaan sitten kun on sopiva väli jossain päiväuniaikaan/isompien puuhaillessa. Ei ole mahdottoman työlästä, vie max 10 min kaikkinensa.

Tiskausvinkki: Tiskikone päälle illalla, aamupalaa laittaessa tyhjennys, kun täyttyy niin uudestaan päälle, tyhjennys illalla kun laitat iltapala-astiat pesuun, ei ongelmaa. Ja tämän voi tehdä mieskin jos on kotona.

Eli vaikka perusaskareet paisuu, eivät ne vaikeudu. Eniten haastetta on mielestäni lasten nukuttamisessa, mutta sekin sujuu kun rauhoitutaan ajoissa ja pysytään terveinä. Samoin siinä, että ehtii viettää lasten kanssa myös yksittäin aikaa, mutta usein seurustelu sujuu isommalla porukalla ja erityistä äiti-lapsi/isä-lapsiaikaa voi järjestää silloin kun tarvitsee.

Harjoituksen puutetta ja miehen osallistumattomuutta. Meilla vasta 4 lasta, lisää tulossa, ja olen itse perheen pääelättäjä. Mies tekee lyhennettyä päivää, auttaa paljon. Ruoanlaitto ei mikään ongelma, toinen aina ulkoilee lasten kanssa sillävälun kun toinen kokkaa.

Siivouspäivä kerran viikossa, silloinkin toinen vie lapset ulos ja toinen siivoaa, vuoto vaihtuu viikottain.

Teen pitkää päivää, mitään tukiverkkoja ei ole ja koskaan ei olla saatu sekuntiakaan lastenhoitoapua. SILTI PÄRJÄTÄÄN HYVIN.

Mutta kai kaikkeen tottuu, siitä lienee kyse.

Arjessa on silti ne sama tunnit kuin sillä kaksilapsisellakin perheellä, mutta kotitöihin menee enemmän aikaa. Jos lapsia on enemmän kuin kolme ja kohtuullisen pienillä ikäeroilla (eli 1-3 vuoden välein), niin on aivan selvää, että aikaa ei riitä yksilöihin vaan homma pyörii ns. massakohteluna. Satunnaisesti aikaa voi riittää yhdelle tai kahdelle enemmän, mutta ei niin, että jokainen lapsi tulisi kohdattua yksilönä päivittäin.

Tämän huomaa sitten koulussa. Se aikuisen nälkä on jotain sanoinkuvaamatonta, ja suurperheen lapsen tunnistaa aina parissa minuutissa. 12-vuotiaat huolehtivat pienemmistä, kodista ja omista läksyistään niin, että aikaa ei jää muuhun. Välillä valitetaan, että ei saa antaa läksyä, tänään on mun ruokavuoro, huomenna on mun siivousvuoro ja pienempiä sisaruksia pitää leikittää joka välissä. Toki ne sisarukset sitten antavat huomiota, kun vanhemmilla ei sitä aikaa ole. Isä kuulemma kuskaa poikia harrastuksiin, äiti käy kaupassa ja jumpassa ja kouluikäiset lapset pyörittävät sitä kotia, pesevät pyykkiä, tekevät ruokaa, vaihtavat pienempien kakkavaipat ja vievät ulos.

Monella suurperheen pojalla on kyllä harrastuksia ja teininä mopo, jonka avulla karata kauas, mutta suurperheen tyttö ei kyllä aja edes skootterilla ja aina pitää olla äidin apuna joka asiassa. Ei se suurperhe pyöri, jos ei niitä lapsia valjasta avuksi pienestä pitäen. Organisointikykyä siihen tosiaan tarvitaan, se on totta.

Pistää lapset läheiseen mummolaan :(

Ehtii kun on harjoitellut.

Mies itseasiassa hankki mulle aktiivisuusrannekkeen jouluksi, aktiivisuus on joka päivä 150 % ja askelia 24 000.

Et kyllä tässä teputtaa saa.

Vierailija kirjoitti:

Arjessa on silti ne sama tunnit kuin sillä kaksilapsisellakin perheellä, mutta kotitöihin menee enemmän aikaa. Jos lapsia on enemmän kuin kolme ja kohtuullisen pienillä ikäeroilla (eli 1-3 vuoden välein), niin on aivan selvää, että aikaa ei riitä yksilöihin vaan homma pyörii ns. massakohteluna. Satunnaisesti aikaa voi riittää yhdelle tai kahdelle enemmän, mutta ei niin, että jokainen lapsi tulisi kohdattua yksilönä päivittäin.

Tämän huomaa sitten koulussa. Se aikuisen nälkä on jotain sanoinkuvaamatonta, ja suurperheen lapsen tunnistaa aina parissa minuutissa. 12-vuotiaat huolehtivat pienemmistä, kodista ja omista läksyistään niin, että aikaa ei jää muuhun. Välillä valitetaan, että ei saa antaa läksyä, tänään on mun ruokavuoro, huomenna on mun siivousvuoro ja pienempiä sisaruksia pitää leikittää joka välissä. Toki ne sisarukset sitten antavat huomiota, kun vanhemmilla ei sitä aikaa ole. Isä kuulemma kuskaa poikia harrastuksiin, äiti käy kaupassa ja jumpassa ja kouluikäiset lapset pyörittävät sitä kotia, pesevät pyykkiä, tekevät ruokaa, vaihtavat pienempien kakkavaipat ja vievät ulos.

Monella suurperheen pojalla on kyllä harrastuksia ja teininä mopo, jonka avulla karata kauas, mutta suurperheen tyttö ei kyllä aja edes skootterilla ja aina pitää olla äidin apuna joka asiassa. Ei se suurperhe pyöri, jos ei niitä lapsia valjasta avuksi pienestä pitäen. Organisointikykyä siihen tosiaan tarvitaan, se on totta.

Ei meillä ainakaan ole noin. Ja onneksi (ainakin meillä) on kaksi vanhempaa jotka kumpikin osallistuu.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Elämä on ihmeitä täynnä. Mutta olen kyllä luullut joskus havaitsevinani, että lapset ovat myös nuorempina yksilöitä. Toisinaan paljon huomiota vaativa lapsi tarvitsee enemmän huomiota kuin useampi vähemmän huomiota tarvistevaa. - Olen kuullut joskus myös, että Kiinassa ollaan paikoin oltu ihmeissään, kun perheen ainokaisnen on hetkelliesti tajunnut, että ihan kaikki ei rakennukaan ja toimi vain ja ainoastaan hänen tahdon ja mieltymysten mukaan, vaan toisinaan joutuu ja saattaa olla mahdollista, että on myös joku toinen, joka vaatii ja tarvtsee huomiota ennen häntä.      

Joo, kiinalaiset haluaa antaa usein ainokaisilleen kaiken ja ainoaa palvoo vielä isovanhemmatkin.

Ovat ihmeissään kun länsimaalaiset eivät tee niin

Mun elämä on tuollaista vauvan ja taaperon kanssa, koska kaiken päälle tulee oletukset, itkut ja kakat. En tiedä miten toiset jaksaa tätä monta vuotta, kaikki kunnia heille.

Kyllä meillä esim. pakkasella jää ulkoiluttaa välistä ja piirrettyjäkin turhan usein katsotaan. Uskon että suurperheissä myös osataan helpottaa taakkaa näin. Ja isommat lapset voivat jo olla pihalla keskenään eivätkä vaadi niin paljon apua.ä kuin pienemmät.

Otetaan lapset arjen askareisiin mukaan,

Tehdään asiat yhdessä,

Aikaa saattaa mennä vähän enemmän mutt ei tarvitse paimentaa ja vahtia mitä pahaa ovat tekemässä

Tuon ikäisistä varmaan 3-4 vanhinta ovat jo koulussa / hoidossa, eli kotona vaan päivisin se 2v tai ehkä myös 3v.

Kyllä siihen tulee sellainen tatsi sitten kun sitä on tarpeeksi kauan tehnyt. Meillä lapset 4, 10, 15 ja 15. Lisäksi kaksi jo omillaan asuvaa parikymppistä lasta. Toki meidän tilanne ei ole verrattavissa siihen, että kaikki lapset olisivat kouluikäisiä, mutta kyllä sitä ajoittain aika kiire tälläkin porukalla on.

Minä matkustan työni puolesta paljon, mutta mieheni sen sijaan tekee puolittaista työaikaa jotta saadaan arki pyörimään. Hän nauttii kun saa viettää aikaa lasten kanssa. Kieltämättä olen itsekin harkinnut alanvaihtoa, mutta toisaalta silloin meillä ei olisi taloudellisesti mahdollista reissata koko perheellä mitä me nyt teemme melko paljon. Viikonloppuisin touhutaan aina koko perheen kesken.

Välillä pyydetään parikymppistä tyttöä meille esim. viikonlopuksi että saadaan miehen kanssa omaa aikaa.

Rankkaa on, mutta nautin joka hetkestä enkä päivääkään kadu sitä että halusin suurperheen. Itse olen valinnut haastavan työn tähän rinnalle. Välillä tuntuu kiireiseltä kun esimerkiksi töissä on kiirettä, 10-vuotias haluaa apua läksyissä, 4-vuotiaan päikyn opettaja soittaa että lapsi on loukannut itsensä ja 15-vuotiaat taas haluavat jutella äidin kanssa päivän tapahtumista. Kun tämä kaikki tapahtuu samaan aikaan ja samalla hetkellä niin tuntuu että kädet ei riitä. Lisäksi vanhempina meidän tehtäviin kuuluu huolehtia myöa siitä että näillä omillaan asuvilla parikymppisillä on kaikki ok ja taloudellisesti pärjäävät ym.

Juu, kyllä meilläkin joutuvat opettelemaan ruoan laittoa ja siivousta ja huolehditaan että menestyvät vielä koulussakin. Ulkoilla täytyy kyllä päivittäin, että vältetään kapina. Ei onnistu piirretyillä. Ja kyllä, joutuvat välillä katsomaan pienempiensä perään. Ikävää elämää.

Vierailija kirjoitti:

Pistää lapset läheiseen mummolaan :(

Onko mummolassa sitten jotenkin huonot oltavat jos se noin surettaa? Meidän lapset pyytävät päästä mummolaan harvase viikonloppu, ukki vie laavulle paistamaan makkaraa ja mummon kanssa leivotaan. Ei nyt hirveän surullista minusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pistää lapset läheiseen mummolaan :(

Onko mummolassa sitten jotenkin huonot oltavat jos se noin surettaa? Meidän lapset pyytävät päästä mummolaan harvase viikonloppu, ukki vie laavulle paistamaan makkaraa ja mummon kanssa leivotaan. Ei nyt hirveän surullista minusta.

Liian halpoja harrastuksia. Ja leipomaan.. Eikö se ole jotenkin alentavaa kun on kotityö muiden joukossa. Mikset itse leivo lastesi kanssa? _jaa nii kun on liian kiire.

Ja onko mummut ja vaarit jotain palvelijoita, heilläkin pitäisi olla oma elämä.

Ja räksyti räksyti, paska olet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruuanlaittoon ja pyykinpesuun kuluu suunnilleen sama aika, oli lapsia kaksi tai viisi. Vieraiden lasten hoito on yleensä selvästi työläämpää kuin omien lasten.

Ai kahden lapsen jälkeen ei enää vaihdeta puhtaita vaatteita päälle ja lakanoita sänkyyn? Sanoisin että enemmänkin pyykin pesuun tulee säännöllisempi rytmi kun lapsia on monta, usein ihan kuivausteknisistä syistä.

Pienten lasten vaatteet viekin niin JULMETUSTI tilaa pyykkikoneessa

Itse koen suuremmaksi ongelmaksi juuri sen että pientä pyykkiä mahtuu koneeseen niin julmetun paljon, että kuivamaan laitossa tulee ongelma/tilan puute vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pistää lapset läheiseen mummolaan :(

Onko mummolassa sitten jotenkin huonot oltavat jos se noin surettaa? Meidän lapset pyytävät päästä mummolaan harvase viikonloppu, ukki vie laavulle paistamaan makkaraa ja mummon kanssa leivotaan. Ei nyt hirveän surullista minusta.

Liian halpoja harrastuksia. Ja leipomaan.. Eikö se ole jotenkin alentavaa kun on kotityö muiden joukossa. Mikset itse leivo lastesi kanssa? _jaa nii kun on liian kiire.

Ja onko mummut ja vaarit jotain palvelijoita, heilläkin pitäisi olla oma elämä.

Ja räksyti räksyti, paska olet.

:,D juu onse hirveää että lapset tulevat iloiseksi yksinkertaisista halvoista jutuista. Ihan he haluavat lapset kylään ja nauttivat siitä, pusi pusi sinnekin ;)

Kyllä sitä ehtii. Mun lapset on 9, 7, 5, 4 ja 2. Pyykkikone pyörii itsestään. Isommat katsoo taaperon perään sen hetken, kun ripustan pyykit tai taapero tulee saunaan mun kanssa. Isommat ei mua tarvi eikä halua enää leikkejään valvomaan niin mulla ei oo kuin se taapero siinä vahdittavana. Kuulen kyllä heidät huoneistaan, mutta ei tarvi enää itse olla se viihdyttäjä ja vahtia haukkana mitä ne tekee. Yleensä nuo 9-ja 7- vuotiaat leikkii kahdestaan ja 5- ja 4-vuotiaat vastaavasti kahdestaan ja taapero on sitten mun kanssa. Välillä leikkivät kaikki yhdessä.

Siivouksessa kaikki lapset auttavat. Sulla ne on vieraita lapsia niin tietysti vahdit tarkemmin etkä vaadi samalla lailla kuin omiltasi.