Kuuluuko tuska elämään?

Kertoisitko ikäsi ja jonkinlainen arvio siitä, miten monta vuotta siitä koet olleen elämisen arvoista, suht onnelista aikaa ja miten monta vuotta olet kokenut vastoinkäymisiä tai ihan tuskallista aikaa. Minulla oli onnellinen lapsuus n 15v ilman mitään isoja vastoinkäymisiä, sittemmin elämä on ollut enemmän tai vähemmän ankeaa ja parikymmentä vuotta olen kokenut hätää. Kuuluuko tämän mennä näin? Saanko vain sen, mitä ihmisen eloon kuuluu vai onko kohtalo peräti julma minulle? Olisi helpompi sinnitellä, jos parviäly päätyisi siihen, että jokainen, ei vain minä, saa vuorollaan ja jossain kohtaa elämässä kokea tuskaa. Että elämä on tasaisen epäreilu kaikille. Että kärsimyksellä ikäänkuin olisi jokin tarkoitus.