Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko täällä poikalasten isiä?
19.01.2019 |
Sohaisen nyt ehkä vähän muurahaispesää ja tartun aiheeseen, joka on melkolailla tabu. Toivon, että ehkä tästä aiheesta keskustelemalla saisin omiin ajatuksiini jonkinlaisen päätöksen, tai ehkä vain sekoitan mieltäni tällä vieläkin enemmän.. Jos perheestäsi löytyy lisäksi myös tyttö/tyttöjä niin tällaiset kokemukset kiinnostaa myös kovasti.
Olen siis itse kahden tytön äiti. Jostain syystä lapsesta saakka olin ajatellut itseni poikalapsen äidiksi ja toki molempien raskauksien kohdalla "toivoin" vähän enemmän poikaa. Luonto kuitenkin päätti toisin ja saimme kaksi rakasta tyttölasta. En siis millään tietenkään pysty enää ajattelaan elämääni ilman heitä ja olen hirmu onnellinen lapsistani.Tytöt ovat nyt jo alakouluikäisiä molemmat. Olen näin monet vuodet ollut sinut sen asian kanssa, että lapsilukumäärämme on täysi ja tilanne nyt vain on tämä.
Mutta nyt viimeiset puoli vuotta on ollut yhtä ajatusten vuoristorataa. Poikalapsen kaipuu on välillä ihan suunnaton. Tulen surulliseksi kun ajattelen, että mieheni olisi aivan mahtava kasvattamaan pojan, mutta ei voi kokea sitä elämässään. Hän on niin hyvä sukulaisten poikalasten kanssa, ihan syttyy uudella tavalla eloon kun touhuaa heidän kanssaan. Itse olisin siis valmis vaikka heti tekemään kolmannen lapsen (ja rakastaisin mahdollista kolmatta tyttöä ihan yhtä paljon kuin jo olemassa oleviakin lapsiamme), mutta mieheni on ehdoton eikä halua enempää lapsia. Tottakai tässä mietittyttää se, että kolmas tyttö ei helpottaisi tätä kyseistä kaipuuta. Siksi tiedän, että ajatus on mahdoton..
Toivoisin, että te isät olisitte raadollisen todellisia, kun kirjoitatte vastauksenne. Miten olette kokeneet poikanne syntymän? Syntyykö poikalapseen erilainen side kuin tyttölapseen? Jos tiesitte jo odotusaikana, että perheeseen tulee tyttö tai poika, tuntuiko odotus erilaiselta eri sukupuolen kohdalla? Jos et olisi saanut poikaa, olisitko jäänyt kaipaamaan sitä?
Kertokaa ihan mitä tahansa kokemuksia ja ajatuksia! Olenko ihan sekaisin ajatusteni kanssa vai ymmäärtäkö joku yhtään mitä ajan takaa? Haluaisin jonkinlaisen päätöksen ajatuksilleni, mutta en tiedä miten.. Ehkä täytyy antaa ajan vain kulua, ja ajan kanssa ajatukset taas tasaantuu..
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Olen kolmen lapsen isä. Lasten iät 2,4 ja 6, joista nuorin on poika. Ei mun mielestä mitään eroa odotusajan, syntymän tai muunkaan asian suhteen oli lapsen sukupuoli mikä tahansa.
Kiitos vastauksestasi. Itseasiassa tämän aloituksen kirjoittaminen avasi jo nyt silmiäni vähäsen. Kun luin tekstiäni läpi myöhemmin niin aloin ajattelemaan, että haaveilenko poikalapsesta enemmän mieheni, itseni vai molempien vuoksi.. Tiedän kyllä, että hänelläkin tämä kaipuu on olemassa, mutta hän on kokenut vauva-ajat niin raskaina ettei halua enempää lapsia. Silti minä jotenkin toivon sitä hänelle, vaikka hän pystyy jatkamaan elämäänsä ilmankin. Ääh, hankalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On poika ja tyttö. Vauvana ja taaperona ero on vähäinen, nyt lapset kouluiässä ja kyllä vain poikaan syntyy miehinen suhde. Poikien meininki kouluiässä on myös hyvin erilaista kuin tyttöjen. En tiedä sitten mitä tapahtuu murrosiässä. Ehdottomasti on parempi että on kumpaakin sukupuolta lapsia, mutta toisaalta tämä on elämässä vain yksi asia muiden joukossa. Toisaalta tiedän yhden pariskunnan jotka lopuksi tekivät lapsia lisää kun halusivat vielä pojan, ja neljäntenä lapsena saivat
Vaikka sinulla olisi poikalapsi, et olisi tyytyväisempi kuin nyt. Sinulla on jokin muu asia elämässäsi pielessä. Koita miettiä mikä se on ja laittaa sitä kuntoon.
Voi herranen aika, ap. Etkö sä sitten ikinä opi. Yritä nyt vähän hillitä juttujesi pituutta. Eikö me olla tästä sanottu sulle jo monta kertaa?
Vierailija kirjoitti:
Vaikka sinulla olisi poikalapsi, et olisi tyytyväisempi kuin nyt. Sinulla on jokin muu asia elämässäsi pielessä. Koita miettiä mikä se on ja laittaa sitä kuntoon.
Tämä on tavallaan pysäyttävä kommentti, koska minulla on elämässäni tällä hetkellä eräs toinenkin asia, johon en tyytyväinen. En nyt lähde sitä tässä enempää avaamaan, mutta kiitos kommentistasi. Ehkä asia voikin olla näin, että tavallaan "tyhjä" olo jäisi sisälleni, vaikka saisinkin pojan. En halua torjua mitään mahdollisuuksia, vaan nimenomaan avata ajatuksiani ja ymmärtää itseäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen myös kahden tytön äiti. Itse koen, että lapsiluku on täynnä ja olen itse henkilökohtaisesti tyytyväinen näin. Mutta sitten tuo mieheni. Hän tuntui silloin jo aiemmin miettivän molempien ja etenkin toisen raskauden aikana, että josko tulisi poika ja hän on välillä puhunut kolmannesta lapsesta, kenties juuri pojan toivossa. Itse en näe merkitystä sukupuolella, joten tuntuu jotenkin ikävältä, että kolmas lapsi olisi tervetullut vain tietyn sukupuolisena. Eipä oikein innosta noista lähtökohdista käydä hankkimaan lisää lapsia.
Kolme lasta. 2 tyttöä ja poika. Tytöt on kaksosia ja ikä 6v, poika 9v. Pojan kanssa on selkeästi se, että on ihan eri jutut jotenkin. En ole ns huolissani pojasta, kun taas tyttärien kanssa olen liian suojeleva ja passaan niitä enemmän. Tytöt osaa pukea kengät, mutta silti katson kun he pukevat niitä kenkiä, kun taas pojalle sanon vedä kengät jalkaan, niin lähdetään.
Tytöille olen myös lepsumpi, vaikka pojalle en mikään kuspää todellakaan ole. Kaikki noi lapset osaa asioita ja ei ne hölmöjä ole, mutta pojalle se sanominen on silti helpompaa niin ettei tarvi katsella taakse tuleeko se vai ei.
Tykkään touhuta lasten kanssa paljon ja käydä eri paikoissa, mutta pojan kanssa käydään silti välillä kahdestaan lätkämatseissa.
Tietyt asiat on pojan kanssa helpompaa, ehkä se on siksi, kun on isä ja poika juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen myös kahden tytön äiti. Itse koen, että lapsiluku on täynnä ja olen itse henkilökohtaisesti tyytyväinen näin. Mutta sitten tuo mieheni. Hän tuntui silloin jo aiemmin miettivän molempien ja etenkin toisen raskauden aikana, että josko tulisi poika ja hän on välillä puhunut kolmannesta lapsesta, kenties juuri pojan toivossa. Itse en näe merkitystä sukupuolella, joten tuntuu jotenkin ikävältä, että kolmas lapsi olisi tervetullut vain tietyn sukupuolisena. Eipä oikein innosta noista lähtökohdista käydä hankkimaan lisää lapsia.
Juu tämä itseänikin mietityttää, että olisi lähtökohtaisesti väärin lähteä hankkimaan kolmas lapsi vain poikavauvan toivossa..
Kiitos kaikille isille vastauksista tähän asti. Jännä nähdä miten eritavalla isät tämän asian kokevat.
Alue: Aihe vapaa
Olen kolmen lapsen isä. Lasten iät 2,4 ja 6, joista nuorin on poika. Ei mun mielestä mitään eroa odotusajan, syntymän tai muunkaan asian suhteen oli lapsen sukupuoli mikä tahansa.