Lue keskustelun säännöt.
Päiväkodissa aina kun joku tekee jotain pahaa, sanotaan "se oli vahinko"
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole vanhempi vaan opiskelijana päiväkodissa ja tuo tapa minusta väärin, kyse jo eskari-ikäisistä
Lapset oikein vetoavat siihen että se oli vahinko ja oppivat minusta valehtelemaan
Opiskelija päiväkodissa? Eikö sulle ole sitten opetettu lapsipsykologiaa? Lapsella on jokin sanoittamaton tarve tms, jos tahallaan tekee pahaa tai väärin. Se on SUN tyyppistes tehtävä selvittää ja tietää mikä, ja auttaa.
Niin, aloittajahan on aivan oikeaoppisesti huolissaan vahingollisesta käytännöstä, jossa sen sijaan, että todelliset ongelmat selvitettäisiin, kaikki kuitataan vahingolla, jolloin oireilevan lapsen käytös jää selvittämättä ja mahdollisen uhrin kokemus jää kuulematta eikä väärintekijä joudu käsittelemään tekoaan.
Eihän hänen fokuksensa lainkaan ollut lapsen auttamisessa, vaan syyllistämisessä. "Oppivat käyttämään hyväkseen..." Siitä hän oli huolissaan, että lapsi, jonka tarpeita ei kuunnella saisi jotakin etua pahasta käytöksestään. Hyvä, jos saa, kun on noin onnettomat kasvattajat ympärillä.
Et voi olla tosissasi. Jos Janne-Jenna on huomannut kuinka kätevää on kuitata omat tekemiset sanomalla "vahinko", ei siinä jää mitään mystistä suurta sanoittamatonta tarvetta ole takana. Tarve voi olla vaikka päästä helpolla (otin kaverin kynät kun en jaksanut kävellä kynälaatikon luo), "vahingossa otin" tai kateus (kaverilla oli hienompi legotalo kun itse sain aikaan ja haluan rikkoa sen) oli "vahinko" että työnsin sen pöydältä alas. OK.
Ei saa olla niin että saa kohdella muita huonosti, rikkoa sovittuja köytäntöjä tai muuten olla huono kaveri kunhan muistaa sanoa "vahinko".
On siinä. Ei kukaan lapsi ala tehdä tahallista pahaa jos hänen tarpeensa havaittaisiin ilman sitä. Paha tahallinen käytös on lapsen tarpeen ilmaisua väärällä tavalla. Sinunlaisesi aikuiset ohittavat ne koska saat kiksit lasten vihaamisesta ja syyllistämisestä. Vaikka itsessäsi on se vika kasvattajana tai äitinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaaha. Kivikissa tuli pilaamaan ketjun.
Niin. Ette saa haukkua ja syyttää lapsia ihan rajattomasti. Ottaa varmaan koville.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole vanhempi vaan opiskelijana päiväkodissa ja tuo tapa minusta väärin, kyse jo eskari-ikäisistä
Lapset oikein vetoavat siihen että se oli vahinko ja oppivat minusta valehtelemaan
Opiskelija päiväkodissa? Eikö sulle ole sitten opetettu lapsipsykologiaa? Lapsella on jokin sanoittamaton tarve tms, jos tahallaan tekee pahaa tai väärin. Se on SUN tyyppistes tehtävä selvittää ja tietää mikä, ja auttaa.
Niin, aloittajahan on aivan oikeaoppisesti huolissaan vahingollisesta käytännöstä, jossa sen sijaan, että todelliset ongelmat selvitettäisiin, kaikki kuitataan vahingolla, jolloin oireilevan lapsen käytös jää selvittämättä ja mahdollisen uhrin kokemus jää kuulematta eikä väärintekijä joudu käsittelemään tekoaan.
Eihän hänen fokuksensa lainkaan ollut lapsen auttamisessa, vaan syyllistämisessä. "Oppivat käyttämään hyväkseen..." Siitä hän oli huolissaan, että lapsi, jonka tarpeita ei kuunnella saisi jotakin etua pahasta käytöksestään. Hyvä, jos saa, kun on noin onnettomat kasvattajat ympärillä.
Et voi olla tosissasi. Jos Janne-Jenna on huomannut kuinka kätevää on kuitata omat tekemiset sanomalla "vahinko", ei siinä jää mitään mystistä suurta sanoittamatonta tarvetta ole takana. Tarve voi olla vaikka päästä helpolla (otin kaverin kynät kun en jaksanut kävellä kynälaatikon luo), "vahingossa otin" tai kateus (kaverilla oli hienompi legotalo kun itse sain aikaan ja haluan rikkoa sen) oli "vahinko" että työnsin sen pöydältä alas. OK.
Ei saa olla niin että saa kohdella muita huonosti, rikkoa sovittuja köytäntöjä tai muuten olla huono kaveri kunhan muistaa sanoa "vahinko".
Käytöksen takana ovat lapsen pahat tunteet, joita aikuinen ei ole huomannut, eikä osannut sanoittaa lapselle ja tehdä turvallisiksi. Pahaa lasta ei ole olemassakaan, mutta on paljon lapsen pahana näkeviä aikuisia.
Tietenkään ei ole ok kuitata asiaa sanomalla, että se oli vahinko, mutta se on aikuisen vastuulla, eikä sitä ratkaista lapsen syyllistämisellä, paitsi tietenkin surkeat vanhemmat tekee niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole vanhempi vaan opiskelijana päiväkodissa ja tuo tapa minusta väärin, kyse jo eskari-ikäisistä
Lapset oikein vetoavat siihen että se oli vahinko ja oppivat minusta valehtelemaan
Opiskelija päiväkodissa? Eikö sulle ole sitten opetettu lapsipsykologiaa? Lapsella on jokin sanoittamaton tarve tms, jos tahallaan tekee pahaa tai väärin. Se on SUN tyyppistes tehtävä selvittää ja tietää mikä, ja auttaa.
Niin, aloittajahan on aivan oikeaoppisesti huolissaan vahingollisesta käytännöstä, jossa sen sijaan, että todelliset ongelmat selvitettäisiin, kaikki kuitataan vahingolla, jolloin oireilevan lapsen käytös jää selvittämättä ja mahdollisen uhrin kokemus jää kuulematta eikä väärintekijä joudu käsittelemään tekoaan.
Eihän hänen fokuksensa lainkaan ollut lapsen auttamisessa, vaan syyllistämisessä. "Oppivat käyttämään hyväkseen..." Siitä hän oli huolissaan, että lapsi, jonka tarpeita ei kuunnella saisi jotakin etua pahasta käytöksestään. Hyvä, jos saa, kun on noin onnettomat kasvattajat ympärillä.
Et voi olla tosissasi. Jos Janne-Jenna on huomannut kuinka kätevää on kuitata omat tekemiset sanomalla "vahinko", ei siinä jää mitään mystistä suurta sanoittamatonta tarvetta ole takana. Tarve voi olla vaikka päästä helpolla (otin kaverin kynät kun en jaksanut kävellä kynälaatikon luo), "vahingossa otin" tai kateus (kaverilla oli hienompi legotalo kun itse sain aikaan ja haluan rikkoa sen) oli "vahinko" että työnsin sen pöydältä alas. OK.
Ei saa olla niin että saa kohdella muita huonosti, rikkoa sovittuja köytäntöjä tai muuten olla huono kaveri kunhan muistaa sanoa "vahinko".
Käytöksen takana ovat lapsen pahat tunteet, joita aikuinen ei ole huomannut, eikä osannut sanoittaa lapselle ja tehdä turvallisiksi. Pahaa lasta ei ole olemassakaan, mutta on paljon lapsen pahana näkeviä aikuisia.
Tietenkään ei ole ok kuitata asiaa sanomalla, että se oli vahinko, mutta se on aikuisen vastuulla, eikä sitä ratkaista lapsen syyllistämisellä, paitsi tietenkin surkeat vanhemmat tekee niin.
Ja tähän ovat ainoastaan syynä voimasuhteet. Jos lapset ois niitä vahvempia, vanhemmat joutuis ihan oikeasti opastamaan lapsiaan, eikä kuittaisi asioita "lapsen pahuudella".
Vierailija kirjoitti:
Jaaha. Kivikissa tuli pilaamaan ketjun.
Sutkin pitäis viedä saunan taa ja opettaa, kun oot tollanen idi ootti, joka haluat laittaa lasten vioiksi sen, ettet itse ymmärrä niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole vanhempi vaan opiskelijana päiväkodissa ja tuo tapa minusta väärin, kyse jo eskari-ikäisistä
Lapset oikein vetoavat siihen että se oli vahinko ja oppivat minusta valehtelemaan
Opiskelija päiväkodissa? Eikö sulle ole sitten opetettu lapsipsykologiaa? Lapsella on jokin sanoittamaton tarve tms, jos tahallaan tekee pahaa tai väärin. Se on SUN tyyppistes tehtävä selvittää ja tietää mikä, ja auttaa.
Niin, aloittajahan on aivan oikeaoppisesti huolissaan vahingollisesta käytännöstä, jossa sen sijaan, että todelliset ongelmat selvitettäisiin, kaikki kuitataan vahingolla, jolloin oireilevan lapsen käytös jää selvittämättä ja mahdollisen uhrin kokemus jää kuulematta eikä väärintekijä joudu käsittelemään tekoaan.
Eihän hänen fokuksensa lainkaan ollut lapsen auttamisessa, vaan syyllistämisessä. "Oppivat käyttämään hyväkseen..." Siitä hän oli huolissaan, että lapsi, jonka tarpeita ei kuunnella saisi jotakin etua pahasta käytöksestään. Hyvä, jos saa, kun on noin onnettomat kasvattajat ympärillä.
Et voi olla tosissasi. Jos Janne-Jenna on huomannut kuinka kätevää on kuitata omat tekemiset sanomalla "vahinko", ei siinä jää mitään mystistä suurta sanoittamatonta tarvetta ole takana. Tarve voi olla vaikka päästä helpolla (otin kaverin kynät kun en jaksanut kävellä kynälaatikon luo), "vahingossa otin" tai kateus (kaverilla oli hienompi legotalo kun itse sain aikaan ja haluan rikkoa sen) oli "vahinko" että työnsin sen pöydältä alas. OK.
Ei saa olla niin että saa kohdella muita huonosti, rikkoa sovittuja köytäntöjä tai muuten olla huono kaveri kunhan muistaa sanoa "vahinko".
Ja lapsethan ovat keskenkasvuisia. Ei lasta saa kuitata pahaksi, jos ei jaksa kävellä kynälaatikolle. Ei saa ottaa kynää toisen kädestä (jos sellaista tarkoitit), mutta sellaistahan se kasvaminen on, etkö ole itse ollut koskaan lapsi?
Eikä mulle ainakaan ole koskaan tullut paha mieli siitä, että joku ottaisi kynän kädestäni. Menin sanomaan siitä aikuisille ja sain kynän takaisin. Ei ongelmaa. Aivan sama, oliko se toisesta vahinko vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole vanhempi vaan opiskelijana päiväkodissa ja tuo tapa minusta väärin, kyse jo eskari-ikäisistä
Lapset oikein vetoavat siihen että se oli vahinko ja oppivat minusta valehtelemaan
Opiskelija päiväkodissa? Eikö sulle ole sitten opetettu lapsipsykologiaa? Lapsella on jokin sanoittamaton tarve tms, jos tahallaan tekee pahaa tai väärin. Se on SUN tyyppistes tehtävä selvittää ja tietää mikä, ja auttaa.
Niin, aloittajahan on aivan oikeaoppisesti huolissaan vahingollisesta käytännöstä, jossa sen sijaan, että todelliset ongelmat selvitettäisiin, kaikki kuitataan vahingolla, jolloin oireilevan lapsen käytös jää selvittämättä ja mahdollisen uhrin kokemus jää kuulematta eikä väärintekijä joudu käsittelemään tekoaan.
Eihän hänen fokuksensa lainkaan ollut lapsen auttamisessa, vaan syyllistämisessä. "Oppivat käyttämään hyväkseen..." Siitä hän oli huolissaan, että lapsi, jonka tarpeita ei kuunnella saisi jotakin etua pahasta käytöksestään. Hyvä, jos saa, kun on noin onnettomat kasvattajat ympärillä.
Et voi olla tosissasi. Jos Janne-Jenna on huomannut kuinka kätevää on kuitata omat tekemiset sanomalla "vahinko", ei siinä jää mitään mystistä suurta sanoittamatonta tarvetta ole takana. Tarve voi olla vaikka päästä helpolla (otin kaverin kynät kun en jaksanut kävellä kynälaatikon luo), "vahingossa otin" tai kateus (kaverilla oli hienompi legotalo kun itse sain aikaan ja haluan rikkoa sen) oli "vahinko" että työnsin sen pöydältä alas. OK.
Ei saa olla niin että saa kohdella muita huonosti, rikkoa sovittuja köytäntöjä tai muuten olla huono kaveri kunhan muistaa sanoa "vahinko".
Ja lapsethan ovat keskenkasvuisia. Ei lasta saa kuitata pahaksi, jos ei jaksa kävellä kynälaatikolle. Ei saa ottaa kynää toisen kädestä (jos sellaista tarkoitit), mutta sellaistahan se kasvaminen on, etkö ole itse ollut koskaan lapsi?
Ensimmäisen kerran lapsi tekee tietämättömyyttään. Mutta jatkuvasti sama asia ei tapahdu vahingossa, jos on selitetty, että toiselle tulee asiasta paha mieli ja että niin ei saa tehdä. Onhan näitä lapsia (ja sittemmin aikuisia), jotka tarkoituksella tekevät asian jonka tietävät pahoittavan toisen mielen ja virnuillen odottavat kiusatun hätääntynyttä reaktiota. Sitten valmistelevat naamansa peruslukemille odottaen, että aikuinen tulee puuttumaan asiaan. Pienet itkutkin voi tirauttaa ja sitten irvistää kiusatulle, kun aikuinen ei huomaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole vanhempi vaan opiskelijana päiväkodissa ja tuo tapa minusta väärin, kyse jo eskari-ikäisistä
Lapset oikein vetoavat siihen että se oli vahinko ja oppivat minusta valehtelemaan
Opiskelija päiväkodissa? Eikö sulle ole sitten opetettu lapsipsykologiaa? Lapsella on jokin sanoittamaton tarve tms, jos tahallaan tekee pahaa tai väärin. Se on SUN tyyppistes tehtävä selvittää ja tietää mikä, ja auttaa.
Niin, aloittajahan on aivan oikeaoppisesti huolissaan vahingollisesta käytännöstä, jossa sen sijaan, että todelliset ongelmat selvitettäisiin, kaikki kuitataan vahingolla, jolloin oireilevan lapsen käytös jää selvittämättä ja mahdollisen uhrin kokemus jää kuulematta eikä väärintekijä joudu käsittelemään tekoaan.
Eihän hänen fokuksensa lainkaan ollut lapsen auttamisessa, vaan syyllistämisessä. "Oppivat käyttämään hyväkseen..." Siitä hän oli huolissaan, että lapsi, jonka tarpeita ei kuunnella saisi jotakin etua pahasta käytöksestään. Hyvä, jos saa, kun on noin onnettomat kasvattajat ympärillä.
Et voi olla tosissasi. Jos Janne-Jenna on huomannut kuinka kätevää on kuitata omat tekemiset sanomalla "vahinko", ei siinä jää mitään mystistä suurta sanoittamatonta tarvetta ole takana. Tarve voi olla vaikka päästä helpolla (otin kaverin kynät kun en jaksanut kävellä kynälaatikon luo), "vahingossa otin" tai kateus (kaverilla oli hienompi legotalo kun itse sain aikaan ja haluan rikkoa sen) oli "vahinko" että työnsin sen pöydältä alas. OK.
Ei saa olla niin että saa kohdella muita huonosti, rikkoa sovittuja köytäntöjä tai muuten olla huono kaveri kunhan muistaa sanoa "vahinko".
Ja lapsethan ovat keskenkasvuisia. Ei lasta saa kuitata pahaksi, jos ei jaksa kävellä kynälaatikolle. Ei saa ottaa kynää toisen kädestä (jos sellaista tarkoitit), mutta sellaistahan se kasvaminen on, etkö ole itse ollut koskaan lapsi?
Ensimmäisen kerran lapsi tekee tietämättömyyttään. Mutta jatkuvasti sama asia ei tapahdu vahingossa, jos on selitetty, että toiselle tulee asiasta paha mieli ja että niin ei saa tehdä. Onhan näitä lapsia (ja sittemmin aikuisia), jotka tarkoituksella tekevät asian jonka tietävät pahoittavan toisen mielen ja virnuillen odottavat kiusatun hätääntynyttä reaktiota. Sitten valmistelevat naamansa peruslukemille odottaen, että aikuinen tulee puuttumaan asiaan. Pienet itkutkin voi tirauttaa ja sitten irvistää kiusatulle, kun aikuinen ei huomaa.
Ai kerran? Eikä tässä ollut kyse TIETÄMISESTÄ, idi ootti, vaan siitä, että lapselta sellainen käytös on viesti, jonka syytä hän ei itse tiedä eikä hallitse. Se olisi aikuisen nähtävä ja ymmärrettävä ja autettava lasta. Eri asia on, jos on kyse vain asiapenttitilanteesta. Ei kaikki käytös VARSINKAAN lapsilta ole kontrolloitua. Jos niin kuvittelet, olet urpo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole vanhempi vaan opiskelijana päiväkodissa ja tuo tapa minusta väärin, kyse jo eskari-ikäisistä
Lapset oikein vetoavat siihen että se oli vahinko ja oppivat minusta valehtelemaan
Opiskelija päiväkodissa? Eikö sulle ole sitten opetettu lapsipsykologiaa? Lapsella on jokin sanoittamaton tarve tms, jos tahallaan tekee pahaa tai väärin. Se on SUN tyyppistes tehtävä selvittää ja tietää mikä, ja auttaa.
Niin, aloittajahan on aivan oikeaoppisesti huolissaan vahingollisesta käytännöstä, jossa sen sijaan, että todelliset ongelmat selvitettäisiin, kaikki kuitataan vahingolla, jolloin oireilevan lapsen käytös jää selvittämättä ja mahdollisen uhrin kokemus jää kuulematta eikä väärintekijä joudu käsittelemään tekoaan.
Eihän hänen fokuksensa lainkaan ollut lapsen auttamisessa, vaan syyllistämisessä. "Oppivat käyttämään hyväkseen..." Siitä hän oli huolissaan, että lapsi, jonka tarpeita ei kuunnella saisi jotakin etua pahasta käytöksestään. Hyvä, jos saa, kun on noin onnettomat kasvattajat ympärillä.
Et voi olla tosissasi. Jos Janne-Jenna on huomannut kuinka kätevää on kuitata omat tekemiset sanomalla "vahinko", ei siinä jää mitään mystistä suurta sanoittamatonta tarvetta ole takana. Tarve voi olla vaikka päästä helpolla (otin kaverin kynät kun en jaksanut kävellä kynälaatikon luo), "vahingossa otin" tai kateus (kaverilla oli hienompi legotalo kun itse sain aikaan ja haluan rikkoa sen) oli "vahinko" että työnsin sen pöydältä alas. OK.
Ei saa olla niin että saa kohdella muita huonosti, rikkoa sovittuja köytäntöjä tai muuten olla huono kaveri kunhan muistaa sanoa "vahinko".
Ja lapsethan ovat keskenkasvuisia. Ei lasta saa kuitata pahaksi, jos ei jaksa kävellä kynälaatikolle. Ei saa ottaa kynää toisen kädestä (jos sellaista tarkoitit), mutta sellaistahan se kasvaminen on, etkö ole itse ollut koskaan lapsi?
Ensimmäisen kerran lapsi tekee tietämättömyyttään. Mutta jatkuvasti sama asia ei tapahdu vahingossa, jos on selitetty, että toiselle tulee asiasta paha mieli ja että niin ei saa tehdä. Onhan näitä lapsia (ja sittemmin aikuisia), jotka tarkoituksella tekevät asian jonka tietävät pahoittavan toisen mielen ja virnuillen odottavat kiusatun hätääntynyttä reaktiota. Sitten valmistelevat naamansa peruslukemille odottaen, että aikuinen tulee puuttumaan asiaan. Pienet itkutkin voi tirauttaa ja sitten irvistää kiusatulle, kun aikuinen ei huomaa.
Lisään tähän, että ei lapsi tietenkään tätäkään pahuuttaan tee. Hän vain kaipaa aikuisen huomiota ja on keksinyt, että näin sitä saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole vanhempi vaan opiskelijana päiväkodissa ja tuo tapa minusta väärin, kyse jo eskari-ikäisistä
Lapset oikein vetoavat siihen että se oli vahinko ja oppivat minusta valehtelemaan
Opiskelija päiväkodissa? Eikö sulle ole sitten opetettu lapsipsykologiaa? Lapsella on jokin sanoittamaton tarve tms, jos tahallaan tekee pahaa tai väärin. Se on SUN tyyppistes tehtävä selvittää ja tietää mikä, ja auttaa.
Niin, aloittajahan on aivan oikeaoppisesti huolissaan vahingollisesta käytännöstä, jossa sen sijaan, että todelliset ongelmat selvitettäisiin, kaikki kuitataan vahingolla, jolloin oireilevan lapsen käytös jää selvittämättä ja mahdollisen uhrin kokemus jää kuulematta eikä väärintekijä joudu käsittelemään tekoaan.
Eihän hänen fokuksensa lainkaan ollut lapsen auttamisessa, vaan syyllistämisessä. "Oppivat käyttämään hyväkseen..." Siitä hän oli huolissaan, että lapsi, jonka tarpeita ei kuunnella saisi jotakin etua pahasta käytöksestään. Hyvä, jos saa, kun on noin onnettomat kasvattajat ympärillä.
Et voi olla tosissasi. Jos Janne-Jenna on huomannut kuinka kätevää on kuitata omat tekemiset sanomalla "vahinko", ei siinä jää mitään mystistä suurta sanoittamatonta tarvetta ole takana. Tarve voi olla vaikka päästä helpolla (otin kaverin kynät kun en jaksanut kävellä kynälaatikon luo), "vahingossa otin" tai kateus (kaverilla oli hienompi legotalo kun itse sain aikaan ja haluan rikkoa sen) oli "vahinko" että työnsin sen pöydältä alas. OK.
Ei saa olla niin että saa kohdella muita huonosti, rikkoa sovittuja köytäntöjä tai muuten olla huono kaveri kunhan muistaa sanoa "vahinko".
Ja lapsethan ovat keskenkasvuisia. Ei lasta saa kuitata pahaksi, jos ei jaksa kävellä kynälaatikolle. Ei saa ottaa kynää toisen kädestä (jos sellaista tarkoitit), mutta sellaistahan se kasvaminen on, etkö ole itse ollut koskaan lapsi?
Ensimmäisen kerran lapsi tekee tietämättömyyttään. Mutta jatkuvasti sama asia ei tapahdu vahingossa, jos on selitetty, että toiselle tulee asiasta paha mieli ja että niin ei saa tehdä. Onhan näitä lapsia (ja sittemmin aikuisia), jotka tarkoituksella tekevät asian jonka tietävät pahoittavan toisen mielen ja virnuillen odottavat kiusatun hätääntynyttä reaktiota. Sitten valmistelevat naamansa peruslukemille odottaen, että aikuinen tulee puuttumaan asiaan. Pienet itkutkin voi tirauttaa ja sitten irvistää kiusatulle, kun aikuinen ei huomaa.
Sinussakin on vikoja joita ei ole saatu ikinä kitkettyä, vai väitätkö muka olevasi täydellinen ihmisenä? Varmana on sussakin vikoja, joita et edes SUOSTU korjaamaan. Ne ovat sinusta vain inhimillisiä tai hyväksyttäviä. Vai letko muka täydellinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole vanhempi vaan opiskelijana päiväkodissa ja tuo tapa minusta väärin, kyse jo eskari-ikäisistä
Lapset oikein vetoavat siihen että se oli vahinko ja oppivat minusta valehtelemaan
Opiskelija päiväkodissa? Eikö sulle ole sitten opetettu lapsipsykologiaa? Lapsella on jokin sanoittamaton tarve tms, jos tahallaan tekee pahaa tai väärin. Se on SUN tyyppistes tehtävä selvittää ja tietää mikä, ja auttaa.
Niin, aloittajahan on aivan oikeaoppisesti huolissaan vahingollisesta käytännöstä, jossa sen sijaan, että todelliset ongelmat selvitettäisiin, kaikki kuitataan vahingolla, jolloin oireilevan lapsen käytös jää selvittämättä ja mahdollisen uhrin kokemus jää kuulematta eikä väärintekijä joudu käsittelemään tekoaan.
Eihän hänen fokuksensa lainkaan ollut lapsen auttamisessa, vaan syyllistämisessä. "Oppivat käyttämään hyväkseen..." Siitä hän oli huolissaan, että lapsi, jonka tarpeita ei kuunnella saisi jotakin etua pahasta käytöksestään. Hyvä, jos saa, kun on noin onnettomat kasvattajat ympärillä.
Et voi olla tosissasi. Jos Janne-Jenna on huomannut kuinka kätevää on kuitata omat tekemiset sanomalla "vahinko", ei siinä jää mitään mystistä suurta sanoittamatonta tarvetta ole takana. Tarve voi olla vaikka päästä helpolla (otin kaverin kynät kun en jaksanut kävellä kynälaatikon luo), "vahingossa otin" tai kateus (kaverilla oli hienompi legotalo kun itse sain aikaan ja haluan rikkoa sen) oli "vahinko" että työnsin sen pöydältä alas. OK.
Ei saa olla niin että saa kohdella muita huonosti, rikkoa sovittuja köytäntöjä tai muuten olla huono kaveri kunhan muistaa sanoa "vahinko".
Ja lapsethan ovat keskenkasvuisia. Ei lasta saa kuitata pahaksi, jos ei jaksa kävellä kynälaatikolle. Ei saa ottaa kynää toisen kädestä (jos sellaista tarkoitit), mutta sellaistahan se kasvaminen on, etkö ole itse ollut koskaan lapsi?
Ensimmäisen kerran lapsi tekee tietämättömyyttään. Mutta jatkuvasti sama asia ei tapahdu vahingossa, jos on selitetty, että toiselle tulee asiasta paha mieli ja että niin ei saa tehdä. Onhan näitä lapsia (ja sittemmin aikuisia), jotka tarkoituksella tekevät asian jonka tietävät pahoittavan toisen mielen ja virnuillen odottavat kiusatun hätääntynyttä reaktiota. Sitten valmistelevat naamansa peruslukemille odottaen, että aikuinen tulee puuttumaan asiaan. Pienet itkutkin voi tirauttaa ja sitten irvistää kiusatulle, kun aikuinen ei huomaa.
Lisään tähän, että ei lapsi tietenkään tätäkään pahuuttaan tee. Hän vain kaipaa aikuisen huomiota ja on keksinyt, että näin sitä saa.
Niin no, eli mitä ap:n asenne sitten tuohon auttaa? Ei mitään. Mutta lapsi on hyvä pistää sijaiskärsijäksi (kantamaan syyllisen ja aloittajaa huonomman ihmisen virkaa), se heikoin siinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole vanhempi vaan opiskelijana päiväkodissa ja tuo tapa minusta väärin, kyse jo eskari-ikäisistä
Lapset oikein vetoavat siihen että se oli vahinko ja oppivat minusta valehtelemaan
Opiskelija päiväkodissa? Eikö sulle ole sitten opetettu lapsipsykologiaa? Lapsella on jokin sanoittamaton tarve tms, jos tahallaan tekee pahaa tai väärin. Se on SUN tyyppistes tehtävä selvittää ja tietää mikä, ja auttaa.
Niin, aloittajahan on aivan oikeaoppisesti huolissaan vahingollisesta käytännöstä, jossa sen sijaan, että todelliset ongelmat selvitettäisiin, kaikki kuitataan vahingolla, jolloin oireilevan lapsen käytös jää selvittämättä ja mahdollisen uhrin kokemus jää kuulematta eikä väärintekijä joudu käsittelemään tekoaan.
Eihän hänen fokuksensa lainkaan ollut lapsen auttamisessa, vaan syyllistämisessä. "Oppivat käyttämään hyväkseen..." Siitä hän oli huolissaan, että lapsi, jonka tarpeita ei kuunnella saisi jotakin etua pahasta käytöksestään. Hyvä, jos saa, kun on noin onnettomat kasvattajat ympärillä.
Et voi olla tosissasi. Jos Janne-Jenna on huomannut kuinka kätevää on kuitata omat tekemiset sanomalla "vahinko", ei siinä jää mitään mystistä suurta sanoittamatonta tarvetta ole takana. Tarve voi olla vaikka päästä helpolla (otin kaverin kynät kun en jaksanut kävellä kynälaatikon luo), "vahingossa otin" tai kateus (kaverilla oli hienompi legotalo kun itse sain aikaan ja haluan rikkoa sen) oli "vahinko" että työnsin sen pöydältä alas. OK.
Ei saa olla niin että saa kohdella muita huonosti, rikkoa sovittuja köytäntöjä tai muuten olla huono kaveri kunhan muistaa sanoa "vahinko".
Ja lapsethan ovat keskenkasvuisia. Ei lasta saa kuitata pahaksi, jos ei jaksa kävellä kynälaatikolle. Ei saa ottaa kynää toisen kädestä (jos sellaista tarkoitit), mutta sellaistahan se kasvaminen on, etkö ole itse ollut koskaan lapsi?
Ensimmäisen kerran lapsi tekee tietämättömyyttään. Mutta jatkuvasti sama asia ei tapahdu vahingossa, jos on selitetty, että toiselle tulee asiasta paha mieli ja että niin ei saa tehdä. Onhan näitä lapsia (ja sittemmin aikuisia), jotka tarkoituksella tekevät asian jonka tietävät pahoittavan toisen mielen ja virnuillen odottavat kiusatun hätääntynyttä reaktiota. Sitten valmistelevat naamansa peruslukemille odottaen, että aikuinen tulee puuttumaan asiaan. Pienet itkutkin voi tirauttaa ja sitten irvistää kiusatulle, kun aikuinen ei huomaa.
Lisään tähän, että ei lapsi tietenkään tätäkään pahuuttaan tee. Hän vain kaipaa aikuisen huomiota ja on keksinyt, että näin sitä saa.
Niin no, eli mitä ap:n asenne sitten tuohon auttaa? Ei mitään. Mutta lapsi on hyvä pistää sijaiskärsijäksi (kantamaan syyllisen ja aloittajaa huonomman ihmisen virkaa), se heikoin siinä.
Koska lapsi peräti "käyttää hyväkseen" muita, ap EI IKINÄ tekisi niin. Hän on NIIN paljon lasta parempi ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole vanhempi vaan opiskelijana päiväkodissa ja tuo tapa minusta väärin, kyse jo eskari-ikäisistä
Lapset oikein vetoavat siihen että se oli vahinko ja oppivat minusta valehtelemaan
Opiskelija päiväkodissa? Eikö sulle ole sitten opetettu lapsipsykologiaa? Lapsella on jokin sanoittamaton tarve tms, jos tahallaan tekee pahaa tai väärin. Se on SUN tyyppistes tehtävä selvittää ja tietää mikä, ja auttaa.
Niin, aloittajahan on aivan oikeaoppisesti huolissaan vahingollisesta käytännöstä, jossa sen sijaan, että todelliset ongelmat selvitettäisiin, kaikki kuitataan vahingolla, jolloin oireilevan lapsen käytös jää selvittämättä ja mahdollisen uhrin kokemus jää kuulematta eikä väärintekijä joudu käsittelemään tekoaan.
Eihän hänen fokuksensa lainkaan ollut lapsen auttamisessa, vaan syyllistämisessä. "Oppivat käyttämään hyväkseen..." Siitä hän oli huolissaan, että lapsi, jonka tarpeita ei kuunnella saisi jotakin etua pahasta käytöksestään. Hyvä, jos saa, kun on noin onnettomat kasvattajat ympärillä.
Et voi olla tosissasi. Jos Janne-Jenna on huomannut kuinka kätevää on kuitata omat tekemiset sanomalla "vahinko", ei siinä jää mitään mystistä suurta sanoittamatonta tarvetta ole takana. Tarve voi olla vaikka päästä helpolla (otin kaverin kynät kun en jaksanut kävellä kynälaatikon luo), "vahingossa otin" tai kateus (kaverilla oli hienompi legotalo kun itse sain aikaan ja haluan rikkoa sen) oli "vahinko" että työnsin sen pöydältä alas. OK.
Ei saa olla niin että saa kohdella muita huonosti, rikkoa sovittuja köytäntöjä tai muuten olla huono kaveri kunhan muistaa sanoa "vahinko".
Ja lapsethan ovat keskenkasvuisia. Ei lasta saa kuitata pahaksi, jos ei jaksa kävellä kynälaatikolle. Ei saa ottaa kynää toisen kädestä (jos sellaista tarkoitit), mutta sellaistahan se kasvaminen on, etkö ole itse ollut koskaan lapsi?
Ensimmäisen kerran lapsi tekee tietämättömyyttään. Mutta jatkuvasti sama asia ei tapahdu vahingossa, jos on selitetty, että toiselle tulee asiasta paha mieli ja että niin ei saa tehdä. Onhan näitä lapsia (ja sittemmin aikuisia), jotka tarkoituksella tekevät asian jonka tietävät pahoittavan toisen mielen ja virnuillen odottavat kiusatun hätääntynyttä reaktiota. Sitten valmistelevat naamansa peruslukemille odottaen, että aikuinen tulee puuttumaan asiaan. Pienet itkutkin voi tirauttaa ja sitten irvistää kiusatulle, kun aikuinen ei huomaa.
Lisään tähän, että ei lapsi tietenkään tätäkään pahuuttaan tee. Hän vain kaipaa aikuisen huomiota ja on keksinyt, että näin sitä saa.
Niin no, eli mitä ap:n asenne sitten tuohon auttaa? Ei mitään. Mutta lapsi on hyvä pistää sijaiskärsijäksi (kantamaan syyllisen ja aloittajaa huonomman ihmisen virkaa), se heikoin siinä.
Koska lapsi peräti "käyttää hyväkseen" muita, ap EI IKINÄ tekisi niin. Hän on NIIN paljon lasta parempi ihminen.
tai tilannetta
Eniten häiritsee se päiväkotitätien selittely. Jonkun lelun rikkominen on vakavan keskustelun paikka, mutta potku naamaan on pikku haaveri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole vanhempi vaan opiskelijana päiväkodissa ja tuo tapa minusta väärin, kyse jo eskari-ikäisistä
Lapset oikein vetoavat siihen että se oli vahinko ja oppivat minusta valehtelemaan
Opiskelija päiväkodissa? Eikö sulle ole sitten opetettu lapsipsykologiaa? Lapsella on jokin sanoittamaton tarve tms, jos tahallaan tekee pahaa tai väärin. Se on SUN tyyppistes tehtävä selvittää ja tietää mikä, ja auttaa.
Niin, aloittajahan on aivan oikeaoppisesti huolissaan vahingollisesta käytännöstä, jossa sen sijaan, että todelliset ongelmat selvitettäisiin, kaikki kuitataan vahingolla, jolloin oireilevan lapsen käytös jää selvittämättä ja mahdollisen uhrin kokemus jää kuulematta eikä väärintekijä joudu käsittelemään tekoaan.
Eihän hänen fokuksensa lainkaan ollut lapsen auttamisessa, vaan syyllistämisessä. "Oppivat käyttämään hyväkseen..." Siitä hän oli huolissaan, että lapsi, jonka tarpeita ei kuunnella saisi jotakin etua pahasta käytöksestään. Hyvä, jos saa, kun on noin onnettomat kasvattajat ympärillä.
Et voi olla tosissasi. Jos Janne-Jenna on huomannut kuinka kätevää on kuitata omat tekemiset sanomalla "vahinko", ei siinä jää mitään mystistä suurta sanoittamatonta tarvetta ole takana. Tarve voi olla vaikka päästä helpolla (otin kaverin kynät kun en jaksanut kävellä kynälaatikon luo), "vahingossa otin" tai kateus (kaverilla oli hienompi legotalo kun itse sain aikaan ja haluan rikkoa sen) oli "vahinko" että työnsin sen pöydältä alas. OK.
Ei saa olla niin että saa kohdella muita huonosti, rikkoa sovittuja köytäntöjä tai muuten olla huono kaveri kunhan muistaa sanoa "vahinko".
Ja lapsethan ovat keskenkasvuisia. Ei lasta saa kuitata pahaksi, jos ei jaksa kävellä kynälaatikolle. Ei saa ottaa kynää toisen kädestä (jos sellaista tarkoitit), mutta sellaistahan se kasvaminen on, etkö ole itse ollut koskaan lapsi?
Ensimmäisen kerran lapsi tekee tietämättömyyttään. Mutta jatkuvasti sama asia ei tapahdu vahingossa, jos on selitetty, että toiselle tulee asiasta paha mieli ja että niin ei saa tehdä. Onhan näitä lapsia (ja sittemmin aikuisia), jotka tarkoituksella tekevät asian jonka tietävät pahoittavan toisen mielen ja virnuillen odottavat kiusatun hätääntynyttä reaktiota. Sitten valmistelevat naamansa peruslukemille odottaen, että aikuinen tulee puuttumaan asiaan. Pienet itkutkin voi tirauttaa ja sitten irvistää kiusatulle, kun aikuinen ei huomaa.
Lisään tähän, että ei lapsi tietenkään tätäkään pahuuttaan tee. Hän vain kaipaa aikuisen huomiota ja on keksinyt, että näin sitä saa.
Niin no, eli mitä ap:n asenne sitten tuohon auttaa? Ei mitään. Mutta lapsi on hyvä pistää sijaiskärsijäksi (kantamaan syyllisen ja aloittajaa huonomman ihmisen virkaa), se heikoin siinä.
Koska lapsi peräti "käyttää hyväkseen" muita, ap EI IKINÄ tekisi niin. Hän on NIIN paljon lasta parempi ihminen.
Rauhoitu.
En ole työurallani tavannut yhtään työntekijää päiväkodissa joka uskoisi joka kerran kun lapsi sanoo että se oli vahinko. Kyllä itse ainakin keskustelen niistä "vahingoistakin" että jatkossa pitää sitten leikkiä varovaisemmin ettei enää satu tuollaista vahinkoa jne. Kyse on kuitenkin lapsista ja vaikka se on ihan totta että moni lapsi osaa puolustautua aina sanomalla tapahtuneen olleen vahinko niin todella pieni osa lapsista kuitenkaan haluaa toista varsinaisesti satuttaa. Monestihan nuo sattuu juuri niin että leikissä huidotaan ja lyödään puolin ja toisin ja sitten lopulta osuu toista naamaan ja tulee itku.
Itse vanhemmille puhuessa käytän sanaa vahinko vain jos tiedän tapahtuneen olleen vahinko. Jos käy vaikka niin että Pekka puree Mattia kun Matti ei antanut Pekalle lelua niin en minä saa kertoa vanhemmalle että Pekka puri vaan minä kerron että tänään kävi niin että toinen lapsi puri Mattia kun tuli kiistaa samasta lelusta, emme valitettavasti ehtineet väliin ennen kuin ehti puremaan ja koitamme jatkossa olla tarkempia.
Et voi olla tosissasi. Jos Janne-Jenna on huomannut kuinka kätevää on kuitata omat tekemiset sanomalla "vahinko", ei siinä jää mitään mystistä suurta sanoittamatonta tarvetta ole takana. Tarve voi olla vaikka päästä helpolla (otin kaverin kynät kun en jaksanut kävellä kynälaatikon luo), "vahingossa otin" tai kateus (kaverilla oli hienompi legotalo kun itse sain aikaan ja haluan rikkoa sen) oli "vahinko" että työnsin sen pöydältä alas. OK.
Ei saa olla niin että saa kohdella muita huonosti, rikkoa sovittuja köytäntöjä tai muuten olla huono kaveri kunhan muistaa sanoa "vahinko".