8 vuotias ei osaa puhua, kuka vastuussa?

Luulisi että koulussa toi olisi jo huomattu

Voi olla pelkkä r-vika, ei ole haitallista, tätä voi esiintyä aikuisenakin.

Lapsi on jo koulussa ja varmasti puuttuvat tilanteeseen, jos siinä on joku ongelma, sillä ilman tarvittavia taitoja ei voi edes siirtyä seuraavalle luokalle.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla pelkkä r-vika, ei ole haitallista, tätä voi esiintyä aikuisenakin.

Lapsi on jo koulussa ja varmasti puuttuvat tilanteeseen, jos siinä on joku ongelma, sillä ilman tarvittavia taitoja ei voi edes siirtyä seuraavalle luokalle.

Ei ole pelkkä R vika. Jos olisi, puhetta ymmärtäisi. Nyt lapsen vanhemmatkaan eivät ymmärrä....

Kuvitteletko ettei neuvolassa, hoidossa, eskarissa ja viimeistään koulussa ole asiaan puututtu? Opettele pitämään huoli omista asioistasi, kaikki ei sinulle kuulu.

Vierailija kirjoitti:

Luulisi että koulussa toi olisi jo huomattu

Luulisi niin, mutta kaikissa kunnissa resurssit ovat minimissään ja opettajat sulkevat karuiltakin asioilta silmänsä. Olen tavannut lapsia joilla puheessa jollain kohtaa vaikeuksia, mutta tämä lapsi erityisesti tarvitsisi mielestäni apua. Nämä muissa kunnissa asuvat ovat saaneet apua, vaikka kyseessä on ollut pieni haaste ja puheesta on saanut hyvin selvää. 

Vierailija kirjoitti:

Kuvitteletko ettei neuvolassa, hoidossa, eskarissa ja viimeistään koulussa ole asiaan puututtu? Opettele pitämään huoli omista asioistasi, kaikki ei sinulle kuulu.

Että pitäisi jättää lapsi pulaan vai?

Opettele sinä ymmärtämään ettet tiedä ihan kaikkea ja voi antaa noin huonoja neuvoja. Kaltaistesi takia joitakin lapsia laiminlyödään.

Vierailija kirjoitti:

Kaverini 8 vuotias ei oikein osaa puhua. En ymmärrä hänen puheestaan puoliakaan, joten mielestäni jonkun pitäisi saada hänelle puheterapiaa. Rahaa hän sanoo esimerkiksi halaa jne.

Jos kyseessä olisi oma lapseni pitäisin hänelle tuokioita jolloin opetellaan sanomaan sanoja oikein. Olen silloin tällöin tavuttanut hänelle hänen väärin sanomiaan sanoja ja silloin hän on ne osannut.

Kaverini on aika menevää sorttia. Harvoin lastensa kanssa kotona. Mielestäni hän laiminlyö lastaan, koska ei hae lapselle apua. Lasta ei ole vielä kiusattu, mutta se saattaa olla edessä ellei saa apua tuohon puhetapaansa.

Miten voisin saada lapselle apua sotkeutumatta perheen asioihin?

Vaikea katsoa vierestä.

Vanhemmat ovat lapsistaan vastuussa, ei esimerkiksi koulu! Jos epäilet tosiasiallisesti laiminlyöntiä voit tehdä nimettömänä lastensuojeluilmoituksen ko. kunnan sosiaalitoimeen. Älä kuitenkaan toimi musta tuntuu juttujen perusteella, vaan ja ainoastaan tosiasioiden pohjata.

Itse olen törmännyt tapaukseen, jossa lapsen vanhemmat eivät halunneet lapselle puheterapiaa, vaikka selvästi siihen olisi ollut aihetta. Puheesta oli todella vaikea saada selvää, ja kyseessä ei siis ollut enää mikään pikkulapsi. Vanhemmat puolustivat kantaansa sillä, että eivät halua lapsensa leimautuvan. Eli ilmeisesti heidän mielestään on häpeä käydä puheterapiassa.

Eiköhän se jossain vaiheessa opi, viimeistään yläasteen aikana tai lopettaa puhumisen sitten kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverini 8 vuotias ei oikein osaa puhua. En ymmärrä hänen puheestaan puoliakaan, joten mielestäni jonkun pitäisi saada hänelle puheterapiaa. Rahaa hän sanoo esimerkiksi halaa jne.

Jos kyseessä olisi oma lapseni pitäisin hänelle tuokioita jolloin opetellaan sanomaan sanoja oikein. Olen silloin tällöin tavuttanut hänelle hänen väärin sanomiaan sanoja ja silloin hän on ne osannut.

Kaverini on aika menevää sorttia. Harvoin lastensa kanssa kotona. Mielestäni hän laiminlyö lastaan, koska ei hae lapselle apua. Lasta ei ole vielä kiusattu, mutta se saattaa olla edessä ellei saa apua tuohon puhetapaansa.

Miten voisin saada lapselle apua sotkeutumatta perheen asioihin?

Vaikea katsoa vierestä.

Vanhemmat ovat lapsistaan vastuussa, ei esimerkiksi koulu! Jos epäilet tosiasiallisesti laiminlyöntiä voit tehdä nimettömänä lastensuojeluilmoituksen ko. kunnan sosiaalitoimeen. Älä kuitenkaan toimi musta tuntuu juttujen perusteella, vaan ja ainoastaan tosiasioiden pohjata.

Seuraan asiaa vielä jonkin verran ja sanon kaverilleni tästä. Ja sanon sen, että teen lasun jos asiaan ei tule muutosta. En tee selän takana mitään. Haluan vaan, että kyseinen lapsi saa apua ajoissa. Kaikki tietämäni lapset ovat tuossa iässä saaneet jo pitkän aikaa puheterapiaa, jos on ollut pelkkä 1 kirjain hakusessa. Hän ei ole saanut. Ja kyse ei ole siitä etteivät vanhemmat haluaisi sitä apua. Saattaa olla kunnassakin vika.

Laitettu puhelin käteen varmaan jo 2 vuotiaana ja siitä asti kaikki vapaa-aika tuijotettu sitä niin eihän siinä ehdi puhumista tietenkään opettelemaan. Pitäisi sinun nyt ymmärtää että tänä päivänä jokainen ei välttämättä tarvitse puhetaitoa, jos on muutoin luova ja lahjakas lapsi.

Onks tää se joka alkoi puhumaankin vasta 6 vuotiaana ylipäätään muutamia sanoja? Olen itsekin ihmetellyt, kun puheterapiassa on käyty joskus 4 vuotiaana, mutta sen jälkeen ei mitään ole äiti tehnyt asialle.

Koulu ei aina huomaa tai välitä. Mun lapsella on lukihäiriö. Oli aika taistelu saada hänet neuropsykologiseen kuntoutukseen.

Ope ja erityisope sanoi, ettei oo mitään vikaa ja menestyi seuloissa tarpeeksi hyvin. Vasta kun sain tietää koulipsykologista, vain sille ja hän huomasi selkeän lukihäiriön.

Me asuimme kunnassa (Pohjois-Pohjanmaalla), jossa puheterapeutti aina vähätteli asioita. Kouluiässä asioista vastaakin jo erityisopettaja, jolla ei todellakaan ole aikaa, eikä välttämättä koulutustakaan, tehokkaaseen puheterapiaan. Vein lapsen erityislastentarhanopettajalle näytille (otti vastaan, vaikka lapsi ei ollut päiväkodissa hoidossa) sekä soitin yksityisille ja suoraan tk:n ylilääkärille, ja saimme viimein ajan sairaalaan tutkimuksiin. Myimme talon ja muutimme toiseen kuntaan, jotta saisimme parempaa terapiaa lapselle! 

Vanhemmat eivät aina tajua tilannetta, koska lapsen puhetta tottuu kuulemaan, ja se ei enää kuulosta ei niin huonolta kuin muiden mielestä. Odottamalla lapsi ei opi puhumaan. Siihen tarvitaan asiantuntevaa opetusta, eli pitää tietää mistä kiikastaa. Vaikea sanoa, keneen voisit olla yhteydessä. Ehkä koulun terveydenhoitajaan. Hän tekee lähetteet tutkimuksiin kouluterveyden kautta lääkäreille. Tai koulupsykologiin. Tosin kaikki tahot joutuvat kirjaamaan, mistä ilmoitukset ovat tulleet, mutta ehkä tarvittaessa nimettömänäkin voi tehdä ilmoituksen kenelle tahansa terveydenhuollon puolelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverini 8 vuotias ei oikein osaa puhua. En ymmärrä hänen puheestaan puoliakaan, joten mielestäni jonkun pitäisi saada hänelle puheterapiaa. Rahaa hän sanoo esimerkiksi halaa jne.

Jos kyseessä olisi oma lapseni pitäisin hänelle tuokioita jolloin opetellaan sanomaan sanoja oikein. Olen silloin tällöin tavuttanut hänelle hänen väärin sanomiaan sanoja ja silloin hän on ne osannut.

Kaverini on aika menevää sorttia. Harvoin lastensa kanssa kotona. Mielestäni hän laiminlyö lastaan, koska ei hae lapselle apua. Lasta ei ole vielä kiusattu, mutta se saattaa olla edessä ellei saa apua tuohon puhetapaansa.

Miten voisin saada lapselle apua sotkeutumatta perheen asioihin?

Vaikea katsoa vierestä.

Vanhemmat ovat lapsistaan vastuussa, ei esimerkiksi koulu! Jos epäilet tosiasiallisesti laiminlyöntiä voit tehdä nimettömänä lastensuojeluilmoituksen ko. kunnan sosiaalitoimeen. Älä kuitenkaan toimi musta tuntuu juttujen perusteella, vaan ja ainoastaan tosiasioiden pohjata.

Seuraan asiaa vielä jonkin verran ja sanon kaverilleni tästä. Ja sanon sen, että teen lasun jos asiaan ei tule muutosta. En tee selän takana mitään. Haluan vaan, että kyseinen lapsi saa apua ajoissa. Kaikki tietämäni lapset ovat tuossa iässä saaneet jo pitkän aikaa puheterapiaa, jos on ollut pelkkä 1 kirjain hakusessa. Hän ei ole saanut. Ja kyse ei ole siitä etteivät vanhemmat haluaisi sitä apua. Saattaa olla kunnassakin vika.

Miksi vanhemmat kertoisivat uteliaalle naapurin akalle, mistä on kyse. Huolehdi omista kakaroistasi vaan.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen törmännyt tapaukseen, jossa lapsen vanhemmat eivät halunneet lapselle puheterapiaa, vaikka selvästi siihen olisi ollut aihetta. Puheesta oli todella vaikea saada selvää, ja kyseessä ei siis ollut enää mikään pikkulapsi. Vanhemmat puolustivat kantaansa sillä, että eivät halua lapsensa leimautuvan. Eli ilmeisesti heidän mielestään on häpeä käydä puheterapiassa.

Olen törmännyt samanlaiseen tapaukseen. Tietämäni lapsi olisi tarvinnut tosin muitakin tukitoimia puheterapian lisäksi. Vanhemmat vaan selittivät, kielsivät ongelmat ja ajattelivat että kaikki korjaantuu itsestään. Ei korjaantunut, tämä nykyään aikuinen lapsi ei tule ikinä kuntoutumaan normaalille tasolle. Saanko kysyä millainen tausta noilla tietämäsi tapauksen vanhemmilla oli? Tuossa itse tietämässäni kyseessä oli ihan korkeakoulutetut, normaaliälyiset arvotettua työtä tekevät vanhemmat, joten tuttujen kynnys puuttua asiaan oli korkea. Perheen äiti kyllä hurahti myöhemmin homeopatiaan yms hömppään.

Monesti ulkopuolinen ei tiedä toisen perheen asioita tai mitä tukia on jo käytössä, nykyään on normaalia että erityislapsi on integroitu tavalliselle luokalle. Puhu niiden vanhempien kanssa ennen kuin lähdet lasua tekemään.