Lue keskustelun säännöt.
Mikä oli lapsuutesi omituinen hyvä haju?
Toisesta ketjusta innostuneena, jossa keskusteltiin lapsuuden pahoista hajuista. Eli omituinen haju/tuoksu, jota muut pitivät pahana. Itselläni oli pakokaasujen hajut, jotka olivat omituisella tavalla hyvänhajuisia :D
Kommentit (592)
Vierailija kirjoitti:
Hiihtopäivänä koulussa suksien ja monojen tuoksu. Hiihtokilpailun jälkeen nautittavan mehun tuoksu.
Sit ku tuli Anttila ja Ellos kuvastot niin niistä lähtevä tuoksu.
Narsissien tuoksu pääsiäisen aikaan.
Lankalauantaina kokon tuoksu ja suklaamunien ,pajunkissojen, loskaisen lumen tuoksu ja mämmimaltaista lähtevä tuoksu.
Tämä oli sellainen kuvaus, että minua alkoi itkettää. IHANA. Kaikki nämä tunnistan, haistan yhä, muistan nuo kevättalven tunnelmat, valon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaskan haju.Pikkuisena naapurin poika Jaska haisi aina ihan kuin leivonnaisille,piparkakuille tms.
Aika jännää. Mulla oli hoitokissa Jaska, joka tuoksui aina Hanna-tädin pikkuleiviltä. Eikä sen vanhapoika-isäntä ihan varmasti ikinä sellaisia leiponu 🥨🐈
Mäntysuopa. Sillä pestiin kaikki mummolassa. Ihana kun kesäisenä päivänä muuripadassa joen rannalla kiehui vettä ja mummo pesi mäntysuovalla mattoja. Ne tuoksui ihanalle.
Toinen mieleenpainuva oli terva. Maalla tervattiin veneen lisäksi jotain muitakin juttuja.
Terva tuoksuu hyvälle vieläkin.
Bensan haju täälläkin... autotalli tuoksui lapsen nenään hyvältä. :D
Näitä on useita, muistaisipa vaan mainita kaikki.
- Kaupan suolakurkkusammiot, niitä oli kiva nuuhkia lapsena.
- Bensiinin haju aitoa tankatessa, nykyään se tuntuu lähes kuvottavalta
- Puiset ratapölkyt
- Pesutupa ja kuivaushuoneet, se puhtaan pyykin ja pesuaineiden sekä mäntysuovan tuoksut
- Vaarin puutyöhuone sekä puuliiteri
- Vanha sauna, etenkin puhuhuone, jossa tuoksuu ajan patina
- Puun, etenkin koivuhalon poltosta syntyvä tuoksu
- Pannuhuone, jossa kellarin ja lämmityskattilan luoma hyvä lämmin tuoksu
- Keltaiset liimapuikot koulussa
- Uimahallin tuoksu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuuden kaupungissa haisi aina jokin tehdas: joko sulfaatti- tai sulfiittisellutehdas tai paskatehdas eli lannoitetehdas. Ne oli siroteltu hienosti eri puolille kaupunkia siten, että oli sama, mistäpäin tuuli, aina lemusi joku tehdas. Haisi, löyhkäsi ja lemusi. Muut hajut, hyvät ja pahat, peittyivät niiden alle.
En voi käsittää, miten siellä voivat jotkut viihtyä. Onneksi pääsin pois, kun tulin täysi-ikäiseksi.
Serkkuni tuoksumuisto: Tokalon-ihovoide 50- ja/tai 60-luvulla. Serkkuni enon kaunis vaimo levitti sitä saunan jälkeen aitassa iholleen ennen kuin hän lähti enon kanssa lavatansseihin. Kaikki oli hyvin. Oli kesä.
Oma ihana tuoksumuistoni: kookoksentuoksuinen aurinkovoide vaihto-oppilasvuonna Yhdysvalloissa 70-luvun lopussa, Floridan-matkalla. Alkuun se tuoksu ei ihastuttanut, mutta sittemmin, aina kun haistan sen saman tuoksun, olen hetkessä takaisin Floridassa ja vasta 17-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus 1970-luvulla pikkulapsille annettiin tippoina Ra-Ma-Vit- nimistä vitamiinia. Siinä oli " rautaa, maksaa, vitamiineja " ja se tuoksui ovelalle; lievästi öljylle. Samoiten Vitaliksen keltainen purkki ja paksu naamarasva tuoksui erikoiselle.
Hajukynät koulussa, kaikilla piti olla hajukynä! Omituiselta kemikaalilta haisivat, mutta olipahan cool käyttää hajukynää 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusi vaxtuuki eli keittiön pöydän vahakangas.
Oliko ne ihanan tuoksuiset nuket kuttaperkkaa ? Ja mistä se sitten oli tehty ?
Muistatteko niitä aika isoja nukkeja, joita sai 1950-luvulla palkinnoksi paperinkeräyksestä ?
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Pakokaasu.
Ulkomailla oli aina oikein ihanat pakokaasun tuoksut. Johtuiko se siitä, että siellä on erilaista bensaa, kuin täällä neukkulandiassa ?
Nythän lapsilta riistetään pakokaasu-ja bensatuoksutkin, kun on vain sähköautoja.
Ja minulla taas päinvastoin! 80-luvun alkupuolelta lähtien olen matkaillut "neukkulandiassa".
Inturistin Ikarus-bussit ja niiden löpön haju. Kuuma öljyinen asvaltti tai marraskuun sohjo ja siihen tuo löpön haju.
En tiedä onko Venäjällä jotenkin erikoista polttoöljyä, mutta se haisi/haisee erilaiselle kuin Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen-64 kirjoitti:
Joskus 1970-luvulla pikkulapsille annettiin tippoina Ra-Ma-Vit- nimistä vitamiinia. Siinä oli " rautaa, maksaa, vitamiineja " ja se tuoksui ovelalle; lievästi öljylle. Samoiten Vitaliksen keltainen purkki ja paksu naamarasva tuoksui erikoiselle.
Nam Ra- ma- vit! (ja nyt vielä se vanhin vitsi: Ramasee, masentaa ja vituttaa)
Mutta mikä se haju oikeastaan oli?
Vitalis haisi myös hyvälle, oliko se sellaista vihertävää?
Vierailija kirjoitti:
Uudet koulukirjat
Mulle taas toi tuoksu oli kammotus koska inhosin koulukirjoja. Toki, olin tarkkiksella enkä oikein lukemisesta piitannu🙃 mutta ihan järjen nainen oon nykyään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinoli... ei kun se iski hermoon ja rentoutti.
Hieman kuin tänä päivänä Au https://tinyurl.com/2ujs3n8t
Kävin kouluni pienessä kyläkoulussa, ja sen veistoluokkaan astuessa nenäni iloitsi :) Mukava puutyön tuoksu.
tääl on paljon ihania lapsuuden hajumuistoja :)
itsellä myös Nivea rasva ja sahanpuruihin ja heinään sekoittunut hevosen haju
Kaksitahtisen pakokaasut... voi sitä mopoilun riemua ennen rajoituksia ja kypäräpakkoja.
Myöhemmin samat tuoksut tutuksi karting kisoista ja varikoilta.
Tuoreen asfaltin piki, tervashampoo.
Mummolan kylmästä eteisestä oli ovi ruokahuoneeseen. Ja todella huoneeseen, ei komeroon.
Siellä säilytettiin puista leipäkorvoa, hierrintä (jollain seudulla härkin) jauhopusseja, suolakalaa, ruisleipää ja tietysti Hanna-tätin kakkuja. Ja muita tähteeksi jääneitä ruokia, joita säilytettiin viileässä.
Äiti kävi 70-luvulla Firenzessä ja oli ostanut sieltä suihkutettavaa deodoranttia.
Aah, mikä makea 70-lukulainen tuoksu. Purkkia piti käydä haistelemassa tämän tästä.
Meidän kellarimme haisi myös hyvältä, ei siis homeiselta tai tunkkaiselta vaan
viileiltä betonirappusilta ja -seiniltä, kellarin rapussa oli hyllyt ja siinä pärekori täynnä äidin tekemää ruisleipää. Joulun aikaan siellä tuoksuivat myös tanskalaiset omenat pahvilaatikossaan.