Äitini tuo lapselle neulomiaan lapasia, ymmärtämättä ettei lapsi voi käyttää niitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kun olin lapsi niin oli vaan tavis lapasia. Ei kurahanskoja, ei goretekseja eikä muuta hienoa. Lapaset kun kastui niin sitten vaihdettiin kuivat.

Ei paleltumia eikä tarumoja. Miksi kaikki on nykyään niin vaikeeta.

Jep muistan kuinka ala-asteella saatto olla kolmetkin lapaset mukana. Yleensä kaikilla oli kuitenkin kahdet, kun ekat kastui laitettiin ne luokan patterille kuivumaan ja otettiin seuraavalle välitunnille kuivat, kun ne kastui vaihdettiin taas niihin jotka oli ollut kuivumassa. Sitten jos oli vaan yhdet tai kaikki märkinä nii sit oli vaan ilman ja kädet hihojen sisässä eikä siinä sen ihmeempiä

Ovat taas muodissa. Koululaiset haluaisivat vain neulelapasia!

Meille ei kelpaa kuin tuotteet joissa pääsääntöisesti on keino kuitua

Kahdet päällekkäin ja vaihto tarvittaessa. Mikä on ongelma?

Vanhemmat eivät nykyisin kestä, jos lapsella on sekunnin verran kylmä tai märkä tai vaate väärän merkkinen tai värinen. Tai jos joutuu itse vaivaa näkemään. Myös lahjaksi saatu neulelapanen aiheuttaa stressin. Tarvitseeko terapiaa? Kela-tukea? Selviääkö kokemuksestaan?

Vierailija kirjoitti:

Ja rukkaset, oli millaiset hyvänsä, on lapsen ihoa vasten kylmän tuntuiset, koska vuori on puuvillaa ja kyllä jo tuon ikäisen kädet hikoilevat.

Puuvilla ei ime kosteutta, toisin kuin villa ja meillä lapset eivät edes suostu käyttämään rukkasia, ellei sisällä ole villalapanen.

Sama myös meillä vanhemilla.

Ymmärrän rukkasten käytön päiväkodissa, mutta vapaa-ajalla tai jos lapsi kotihoidossa, villalapanen on paras, koska se on ihoa vasten lämmin ja kerää kosteutta. Jos lapaset ovat märät, mikä estää sinua vaihtamasta niitä kuiviin.

Meillä kiljuttaisiin riemusta, jos mummot vielä pystyisivät neulomaan, mutta ei, ovat vanhoja ja sairaita. Yleensä ostan lasten lapasia myyjäisistä ja helposti niihin menee satanen ja yli, kun on kaksi käyttäjää.

Kannattais opetella itse neulomaan.

Otsikosta luulin, että lapsella on joku villa-allergia tms, jota mummo ei suostu tajuamaan, mutta tämähän on taas tällainen first world problem. Ketjussa on annettu ihan päteviä vinkkejä lapasten käyttötarkoitukseen, kannattaa kokeilla. Itse olen aina neulonut lapasia lapsilleni niiden rukkasten lisäksi, ja he eivät tarvitse niitä rukkasten alle kuumaverisyytensä vuoksi mutta ovat aina ihan onnessaan kun voivat laittaa vaikka kauppaan tai kyläreissulle lapaset hiostavien rukkasten sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen mummo ja näen tärkeimmäksi tehtäväkseni lapseni vanhemmuuden tukemisen. Kun hänellä on hyvä olla, minulla on hyvä olla. Siihen ei tarvita tavaraa, eikä se vaadi kilpailemaan lapsesta.

Totta, minäkin soittelen tsemppipuheluita, että yritä jaksaa ja lapsenlapset on niin rakkaita. En ryhdy kilpavarustamaan tumpuilla enkä kisaa siitä, kuka saa hoitaa koliikkivauvaa. Tuen vanhempia vanhemmuudessaan ja menen illalla onnellisena elokuviin tai hankin muita mukavia kokemuksia miettien, että mukavalla tavalla taas olin tukemassa nuorta perhettä muistuttamalla, että kaikkihan ei edes saa lapsia.

Taidat olla niitä mummoja, jotka eivät osaa neuloa lapasia ja sukkia. Puhelut auttaakin hyvin jaksamaan koliikkivauvaa....

Lapsesta asti käyttäny sormikkaat+lapaset ja hyvin pärjäsin.

Oletko koskaan ap. miettinyt, miltä lapsen kädessä tuntuu vedenpitävät rukkaset?

Tai miksi ne eivät kastu? Niissähän on jopa saumat teipattu ja rukkasen suussa vielä kuminauha tai vastaava ja ivat erityäin hiostavat, mutta tuon ikäinen ei osaa vielä valittaa.

Mitä jos laittaisit muovipussin käteesi ja antaisit olla sen kädessä tunti pari, niin saattaisi sen jälkeen mummon lapaset kelvata ja pieni vaiva vaihtaa uudet lapaset.

Vierailija kirjoitti:

Minua ihan itkettää meidän mummojen puolesta. Emme osaa tehdä edes lapasia, sukkia tai rahan antamista oikein. Saman olen huomannut. Myös syntymäpäiväpaketin lähetin viimeksi väärin, olisi pitänyt lähettää pakettiautomaattiin eikä postiin. Mutta kun en osaa sellaista automaattia käyttää. Yksivuoislahjaksi tekemäni nalle palautettiin, samoin puulelut. En osaa, en. Silti rakastan.

Ihan hirveää. Miten joku voi palauttaa lahjan. Ja vielä itsetehdyn, josta jäisi muistoja.

On taas isot ongelmat