Lue keskustelun säännöt.
Mitä pitäisi ajatella ihmisestä joka väittää että hänellä on enemmän elämänkokemusta kuun muilla saman ikäisillä?
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi uskoa häntä. Oikeasti kun ihmisillä voi olla paljonkin enemmän elämänkokemusta kuin muilla saman ikäisillä. Otetaanpa esimerkiksi 22-vuotiaat Nella ja Maria.
Nella asuu Iisalmessa. Hän on asunut siellä koko ikänsä ja kauimmainen paikka, jossa hän on käynyt on Kuopio. Peruskoulun jälkeen Nella opiskeli lähihoitajaksi ja sai valmistuttuaan töitä Iisalmen kunnalta. Hän vuokrasi kodin lapsuudenkotinsa naapurista ja asuu siellä nyt yksin elellen tasaista rauhallista arkea.
Mariakin asui Iisalmessa. Hän kuitenkin muutti 16-vuotiaana Helsinkiin käydäkseen siellä lukion. Lukioaikana Maria oli vuoden vaihto-oppilaana Berliinissä. Lukion jälkeen Maria pakkasi reppunsa ja lähti kiertelemään vuodeksi Aasiaa. Hän reppureissasi ja asusteli lähinnä paikallisten luona nähden yhtä sun toista. Takaisin palattuaan Maria tapasi Teemun ja muutaman kuukauden tapailun jälkeen Maria huomasi olevansa raskaana. Teemu ja Maria muuttivat yhteiseen kotiin Teemun kotipaikkakunnalle Järvenpäähän. Siellä he nyt asuvat parivuotiaan Emma-tyttärensä kanssa. Maria on toistaiseksi kotiäitinä, mutta valmistautuu parhaillaan kauppakorkeakoulun pääsykokeisiin.
Eikö sinustakin ap, Marialla ole enemmän elämänkokemusta kuin Nellalla?
Eiköhän tämän avauksen pointti ollut se että millainen ihminen itse väittää itsestään tuollaista ja millaisilla perusteilla, eikä se kenellä sitä elämänkokemusta oikeasti on.
Minun kokemukseni mukaan tuollaista väittävät kahden tyyppiset ihmiset. Sellaiset joilla elämänkokemusta on oikeasti enemmän, ja sellaiset joilla sitä on keskimääräistä vähemmän, mutta itse kuvittelevat muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noita asioita tuli mietittyä 20-25-vuotiaana.
Nykyään ei voisi vittujakaan kiinnostaa mitä joku ajattelee elämänkokemuksestani tai että itse ajattelisin että jollakin toisella on enemmän kokemusta :D
Ja joo, olen itsekin menetyksiä kokenut, olen opiskellut pian 3 ammattia, minulla on silti enemmän rahaa säästössä kuin muilla alle kolmekymppisillä ja minulla on kaikenlisäksi vielä lapsiakin eli minun ”kuuluisi olla tyyppillinen alle kolmekymppinen köyhä ja elämänkokematon äiti”. No enpä ole.
Nauratti, kun minua 4 vuotta nuorempi työkaveri alkoi puhumaan omasta ”omaisuudestaan” ja että kun ”ne, joilla lapsia ei mahdollisuutta matkustaa eikä säästää”..
Sitten aloin kertomaan hänelle perheemme viimeisistä matkoista ja siitä että olen vuokranantaja ja sijoittaja. Naama meni vähän jännän näköiseksi ja asenne minua kohtaan muuttui.
Ei kannata olla ennakkoluuloinen.
Lukion äidinkielenopettaja PMS-oireissaan ja filosofian maikka kuumissa aalloissaan suorastaan huusivat että tulkaa nuoret kollit p.anemaan, rivien välistä tuo oli tulkittava. Sitten ne opet joita ois tehnyt mieli olivat nuoria ja niin etäisiä. Kuilu 19-vuotiaan abiturientin ja 25-vuotiaan fil.maisterin välillä saattoi olla kuin elintasoero Texasin ja Mexicon välillä, käytännössä ylittämätön ilman muuriakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lapsuudenystäviä/tuttavia jotka jäivät asumaan pienelle kotipaikkakunnalle (eivät siis ole edes opiskelleet muualla), avioituneet parikymppisinä ja saanet lapsia ja tehneet koko työuransa siellä tyyliin sairaalassa tai kaupassa. Nyt ollaan keski-iässä.
Voin kyllä sanoa rehellisesti että minulla on todennäköisesti enemmän elämänkokemusta kuin heillä. Muutin pois heti lukion jälkeen välivuodeksi Hkiin, opiskelin pk-seudulla, lähdin vuosiksi ulkomaille töihin (kahdessa maassa asuin), avioiduin ulkomaalaisen kanssa ja saanut lapsia jotka ovat kaksikielisiä, olen vaihtanut alaa, verkostoitunut ja menestynyt alallani. Lisäksi olen näistä elämän nurjista puolista joutunut kokemaan läheisen sairastumisen ja saattohoitamisen ja yksin hoitanut kaikki kuolemaan liittyvät jutut asuntojen myynnit ymym ja lisäksi hoitanut yksin toisen iäkkään sukulaisen kaikkia taloudellisia asioita ja hoidon järjestämistä.
Elämä ei ole kilpailu mutta kyllä se nyt vain on niin että toiset ovat aktiisempia ja heidän elämässään tapahtuu enemmän kuin joidenkin muiden jotka ovat valinneet sen tutun ja turvallisen pienen elämänpiirin. Ei siinäkään tietysti mitään pahaa ole.
Minusta tämä lainaamani henkilö kuulostaa aktiiviselta ja monia asioita kokenelta. Mutta itse en yhdistäisi tuota elämää välttämättä elämänkokemukseksi. Itse ajattelisin elämänkokemuksen enemmänkin ihmisenä kasvamiseksi. Ja siihen ei liity niinkään se onko asunut eri paikoissa, tehnyt erilaisia töitä jne vaan sellainen henkinen kasvu ja kokemus. Esimerkiksi miten ymmärtää elämää. Miten kestää vastoinkäymiset. Miten kestää yksinäisyyttä ja muiden seuraa. Miten auttaa muita ja miten kokee elämän yleensäkin. Sellaista syvällistä pohdintaa.
No tuota... Näin ulkomaalaisen hyvin erilaisesta kulttuurista tulevan miehen vaimona on pakko tarttua tähän. Siinä, jos missä tulee pohdittua asioita syvällisesti ja monelta kantilta, kun yrittää sovitella arkielämää ja kasvattaa lapsia kahden arvomaailmalta lähes vastakkaisen kulttuurin ristipaineessa. Ei voi tuijotella vain omaa napaa, vaan asiat on nähtävä niin laajassa perspektiivissä, ettei sitä ymmärräkään ennen kuin sellaiseen tilanteeseen joutuu. Siinä heittää monet omatkin "kiveenhakatut" arvot kuperkeikkaa monta kertaa. Ei riitä pelkkä yksinäisyyden ja muiden seuran pohdinta, vaan on pohdittava pohjamutia myöten yhtään kiveä paikalleen jättämättä.
Ai niin ja koska olemme av:lla on pakko loppuun mainita, että mieheni ei ole tur-va-pai-kan-ha-ki-ja. Ei ole koskaan ollutkaan.
No monella muulla on sen verran elämänkokemusta, ettei ajaudu tuollaisiin tilanteisiin.
Toiset ymmärtävät jo välttää tuollaisia tilanteita ihan vaan silmät auki elämällä ja oppimalla ympäristöään tarkkailemalla.
Mallioppilas sorvasi d.ildon puusta kirjoitti:
Lukion äidinkielenopettaja PMS-oireissaan ja filosofian maikka kuumissa aalloissaan suorastaan huusivat että tulkaa nuoret kollit p.anemaan, rivien välistä tuo oli tulkittava. Sitten ne opet joita ois tehnyt mieli olivat nuoria ja niin etäisiä. Kuilu 19-vuotiaan abiturientin ja 25-vuotiaan fil.maisterin välillä saattoi olla kuin elintasoero Texasin ja Mexicon välillä, käytännössä ylittämätön ilman muuriakin.
Eli kun sinua p.netti niin päätit että halusi kohteet ovat lapsellisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänen pitäisi tarkentaa että millä elämän alueilla sitä kokemusta on. Niitä kun on tuhansia eikä toinen ole toista parempaa.
Totta kai on elämänkokemukset ovat eriarvoisia. Jos omassa elämässään ei ole koskaan kärsinyt puutetta, vakavaa sairautta tai muuta vastaavaa ikinä, eikä koskaan tehnyt mitään sen mainittavaa kun pelaillut pleikkaa kotona, ei sellainen elämänkokemus ole mitään elämänkokemusta, tai jos on niin ei ainakaan minkään arvoista.
Ei ne ole eriarvoisia, sisäiset tuntemuksetkin ovat kokemuksia, suuri rakkaus on kokemus jota ei ole kaikilla. Miksi vain tuska ja puute olisi arvokasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänen pitäisi tarkentaa että millä elämän alueilla sitä kokemusta on. Niitä kun on tuhansia eikä toinen ole toista parempaa.
Totta kai on elämänkokemukset ovat eriarvoisia. Jos omassa elämässään ei ole koskaan kärsinyt puutetta, vakavaa sairautta tai muuta vastaavaa ikinä, eikä koskaan tehnyt mitään sen mainittavaa kun pelaillut pleikkaa kotona, ei sellainen elämänkokemus ole mitään elämänkokemusta, tai jos on niin ei ainakaan minkään arvoista.
Ei ne ole eriarvoisia, sisäiset tuntemuksetkin ovat kokemuksia, suuri rakkaus on kokemus jota ei ole kaikilla. Miksi vain tuska ja puute olisi arvokasta?
En sanonutkaan että vain tuska ja puute olisi arvokasta, suuri rakkauskin on kokemus kunhan se on oikea suhde, eikä mikään yksipuolinen ihastus jolle ei ikinä uskalla päivää sanoa. Vastoinkäymisistä sitä elämänkokemusta kertyy kuitenkin suhteellisesti nopeammin kun helposta elämästä. Helpossa elämässäkin kokemusta saa esim. omatoimisella matkailulla, toisin kun pakettimatkalla. Mutta sellaisella joka asuu parikymppiseksi kotona pleikkaa pelaten, ja jonka äiti pesee vaatteet, siivoaa ja laittaa ruuan, ei kyllä ole minkäänlaista elämänkokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi uskoa häntä. Oikeasti kun ihmisillä voi olla paljonkin enemmän elämänkokemusta kuin muilla saman ikäisillä. Otetaanpa esimerkiksi 22-vuotiaat Nella ja Maria.
Nella asuu Iisalmessa. Hän on asunut siellä koko ikänsä ja kauimmainen paikka, jossa hän on käynyt on Kuopio. Peruskoulun jälkeen Nella opiskeli lähihoitajaksi ja sai valmistuttuaan töitä Iisalmen kunnalta. Hän vuokrasi kodin lapsuudenkotinsa naapurista ja asuu siellä nyt yksin elellen tasaista rauhallista arkea.
Mariakin asui Iisalmessa. Hän kuitenkin muutti 16-vuotiaana Helsinkiin käydäkseen siellä lukion. Lukioaikana Maria oli vuoden vaihto-oppilaana Berliinissä. Lukion jälkeen Maria pakkasi reppunsa ja lähti kiertelemään vuodeksi Aasiaa. Hän reppureissasi ja asusteli lähinnä paikallisten luona nähden yhtä sun toista. Takaisin palattuaan Maria tapasi Teemun ja muutaman kuukauden tapailun jälkeen Maria huomasi olevansa raskaana. Teemu ja Maria muuttivat yhteiseen kotiin Teemun kotipaikkakunnalle Järvenpäähän. Siellä he nyt asuvat parivuotiaan Emma-tyttärensä kanssa. Maria on toistaiseksi kotiäitinä, mutta valmistautuu parhaillaan kauppakorkeakoulun pääsykokeisiin.
Eikö sinustakin ap, Marialla ole enemmän elämänkokemusta kuin Nellalla?
Toki on, nuo mitä luettelit. Mutta et kertonut mitään Nellan elämän sisällöstä, mitä on tapahtunut hänen ihmissuhteillensa, onko sairauksia, kuolemaa, kehittääkö itseään kirjallisuudella tms.
Kovin yksinkertaisen esimerkin otit ja ihmettelen - kuten usein muulloinkin - miksi muualle muuttaminen ja matkustelu on automaattisesti tae elämänkokemuksesta mutta kotipaikkakunnalle jäävillä tällaista ei ole?
Tunnen ihmisiä jotka eivät juurikaan ole matkustelleet jne mutta he ovat paljon syvällisempiä ja viisaampia ihm isiä kuin monet matkustelleet ja korkeakoulutetut, juuri sen takia että heille on sattunut aika rankkojakin asioita elämässään, toisin kuin näille "pintaliitäjille".
Vierailija kirjoitti:
Etenkin nuorilla (alle 30) tuo yleensä tarkoittaa että on kännätty, vedetty huumeita, paneskeltu ympäriinsä jne.
Höpsis. Minulla se tarkoitti raskasta saattohoitoa läheiselle ja paria muuta rankkaa, mutta opettavaa kokemusta.
En päihteile.
Liibalaaba, mistä sinä tiedät mitä se kaupan kassa on tehnyt muuta kuin asunut pienellä paikkakunnalla ja ollut tuossa kaupassa töissä.
Minä olen asunut melkein koko ikäni pienellä paikkakunnalla, ollut eläessäni vain kahdessa työpaikassa virallisesti ja vain hyvin harvat tietävät että olen ollut parissa moottoriurheilulajissa mm-tasolla mekaanikkona ja olen ollut voittamassa maailmanmestaruuden, suomessa mun rakentamilla/huoltamilla vehkeillä on voitettu f-cup, rallin sm hopea ym.ym.
Olen ollut dokumentissa televisiossa, eurosportilla ym.