Munasolun lahjoitus : onko paikalla luovuttajia, lahjamunasolulla hoitoa saaneita tai lahjamunasolusta syntyneitä henkilöitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen saanut lapsen luovutetulla munasolulla. Lapsi on jo yläasteella ja hönellä menee hyvin. On hyvä koulussa ja paljon kavereita ja todella ihana tyyppi kaikenkaikkiaan. Luovuttaja on meille tuntematon ja itse koen olevani lapsen ns oikea äiti, kun se on mahassakin kasvanut ja bänormaalisti syntynyt. Lapsikin kokee minut äidikseen, vaikka periaatteessa tietää alkeperänsä. Luovuttaja on vähän kuin verenluovuttaja.

Muutamia tilanteita lukuunottamatta - lääkärissä usein kysytään, että mitä sairauksia vanhemmilla on tms terveystietoja, esim että onko mahdollista, että olisi saanut allergiataipumuksen. On tyhmää, kun ei tiedä niistä mitään, mutta onneksi se ei ole hoitoa haitannut vielä koskaan.

Lapsen saaminen oli tärkein asia elämässäni, on yhä. Olen äärimmäisen kiitollinen lahjoittajslle. En pysty kirjoittamaan enempää, alan itkeä, sillä asia on herkkä ja olen julkisella paikalla.

Eikö niitä luovuttajien terveystietoja kerrotakaan eteenpäin? Meiltä ainakin alkioita luovuttaessa kartoitettiin kaikki omat/lähisuvun sairaudet ja allergiat, jotenkin olin siinä uskossa että ne tiedot välitetään "lahjoituksen" kanssa eteenpäin.

Ei luovuteta. Tiedämme vain silmien ja hiustenvärin ja oliko se nyt pituus tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Munasolujen luovuttamisessa on riskinsä ja nykyään lapsella on oikeus saada tietää biologiset vanhempansa, joten mieti tarkkaan, tahdotko tukea munasoluistasi syntyviä lapsia osaksi elämääsi ja sukusi historiaa? Tiedä vaikka lainsäädäntökin vielä muuttuisi niin, että saisi kirjata omat biologiset vanhempansa ihan julkisiksi tiedoikseen! Lapsi omistaa geeninsä, joten voitko kieltää häneltä tätejä, setiä, serkkuja, sisaruspuolia jne vaikka kieltäisitkin itsesi äitinä?

Ja taas virheellistä tietoa. Kysykää klinikoilta miten asiat on. Täällä joku haluaa lyödä omaa ideologiaansa kartalle, ettei kukaan luovuttaisi soluja kun itsekään ei ole omillaan lapsia saanut. Netissä on tosi paljon mutu ja harhatietoa. Klinikalla tietävät paremmin eikä sieltä jaeta virheellistä informaatiota.

Tässä ketjussa omaa ideologiaansa tuputtavat lähinnä ne, jotka yrittävät saada naisia luovuttamaan solujaan. Ällöttävää mielipiteenmuokkausta. Toimenpiteissä on todellakin riskinsä ja moni ei ole saanut omia lapsia niiden jälkeen. Englanniksi juttua löytyy enemmän. Klinikat vähättelevät usein ongelmia, koska ne käärivät isot rahat noilla luovutetuilla soluilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luovutin, ja minulla meni sen takia pysyvästi hormonitoiminta sekaisin enkä voi saada omia lapsia. Tiedän muitakin, joille käynyt samoin. Vaikka kaikille oikein sanottiin, että ei varmasti tule ongelmia myöhemmin kun yrittää omia saada. Riskejä on. Kannattaa luovuttaa vasta sitten, kun omat lapset tehty.

Miksi valehtelet?

Alalla yleisesti suositellaan, vaikkakaan ei ehdottomasti edellytetä, että munasolujen luovuttajalla on oma lapsiluku täynnä. Hormonihoidoissa on aina riskinsä, ja niistä myös kerrotaan ennen luovuttamista. Aivan varmasti kenellekään ei sanota, että "ei varmasti tule ongelmia". 

Ei se suositus ihan tyhjästä tule. Sille on hyvät perusteet olemassa ja sitä ohjetta kannattaa noudattaa. Luovutus siis vasta sitten, kun omat lapset tehty! Tietysti klinikat ja luovuttajat mielummin haluaisivat nuorten luovuttajien soluja, mutta luovuttajan kannattaa myös ajatella itseään kun kyseessä on kuitenkin iso asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen saanut lapsen luovutetulla munasolulla. Lapsi on jo yläasteella ja hönellä menee hyvin. On hyvä koulussa ja paljon kavereita ja todella ihana tyyppi kaikenkaikkiaan. Luovuttaja on meille tuntematon ja itse koen olevani lapsen ns oikea äiti, kun se on mahassakin kasvanut ja bänormaalisti syntynyt. Lapsikin kokee minut äidikseen, vaikka periaatteessa tietää alkeperänsä. Luovuttaja on vähän kuin verenluovuttaja.

Muutamia tilanteita lukuunottamatta - lääkärissä usein kysytään, että mitä sairauksia vanhemmilla on tms terveystietoja, esim että onko mahdollista, että olisi saanut allergiataipumuksen. On tyhmää, kun ei tiedä niistä mitään, mutta onneksi se ei ole hoitoa haitannut vielä koskaan.

Lapsen saaminen oli tärkein asia elämässäni, on yhä. Olen äärimmäisen kiitollinen lahjoittajslle. En pysty kirjoittamaan enempää, alan itkeä, sillä asia on herkkä ja olen julkisella paikalla.

Eikö niitä luovuttajien terveystietoja kerrotakaan eteenpäin? Meiltä ainakin alkioita luovuttaessa kartoitettiin kaikki omat/lähisuvun sairaudet ja allergiat, jotenkin olin siinä uskossa että ne tiedot välitetään "lahjoituksen" kanssa eteenpäin.

Ei kerrota eteenpäin kuin pituus sekä silmien ja hiusten väri. Tuo terveyskartoitus johtuu ihan siitä, että luovuttajaksi ei olisi kelpuutettu, jos taustoista olisi löytynyt jotain vakavia perinnöllisiä 

Joo, sitä muistelinkin että tärkeimpänä oli se, että seulotaan luovuttajaksi kelpaavat. Jotenkin kuitenkin jäin siihen luuloon että sen lisäksi tiedot menevät myös eteenpäin :) Kiitos väärän luuloni korjaamisesta. Mihinköhän oikein perustuu se ettei niitä terveystietoja välitetä eteenpäin 🤔 Lapsen etuhan se olisi jos nuo terveystiedot olisivat hänen vanhemmillaan/lapsella itsellään tiedossa.

Tässä on tutkimus munasolun luovutuksen lyhyt- ja pitkäaikaisista vaikutuksista luovuttajan terveyteen: https://academic.oup.com/humrep/article/31/3/597/2384626?fbclid=IwAR2BI…

Auttoi ainakin mua ymmärtämään riskejä paremmin. Ja jottei täällä ketjussa tule heiteltyä turhaan mututietoa riskeistä/niiden puutteesta, niin suosittelen lukasemaan läpi.  

Minulla on omasta takaa yksi lapsi, joka on maailman rakkain <3 Lapsilukuni on täynnä, joten luovutuksen mahdollinen vaikutus hedelmällisyyteeni ei ole huoleni :)

Koen asian niin, että lapsen äiti hän, joka hänet kantaa ja kasvattaa, ja juuri lapsen kasvattaminen on niin ihania asia, että haluaisin jotakuta pariskuntaa auttaa tässä toiveessa. Toivoisin kuitenkin yhteydenottoa lapselta hänen täytettyään 18 vuotta. Vaikka en ole hänen vanhempansa ja ainut meitä yhdistävä asia on geenit, haluaisin silti tavata hänet. 

Ap

”Egg donors also need to be told that the long-term risks of egg donation remain largely unknown. There is little long-term safety data on the infertility drugs commonly used to stimulate egg production, and there have been no follow-up studies on women who have donated their eggs.”

Pitkäisaikaistutkimuksia asiasta ei ole tehty. Monilla asiantuntijoilla on kuitenkin huoli noussut. Kannattaa lukea tämä:

https://www.nytimes.com/2017/07/10/well/live/are-there-long-term-risks-…

Eli hormonien käyttö/luovuttaminen saattaa lisätä merkittävästi syöpäriskiä!

http://www.weareeggdonors.com/blog/2015/11/13/what-i-wish-i-knew-before…

Täällä on oikeita tarinoita luovuttamsesta. Monille tullut pahoja ongelmia ja mm. aikainen menopaussi luovuttamisen johdosta. Syövät (etenkin rinta) ovat myös yleisiä.

Luovutusta kannattaa ajatella niin, että onko valmis riskeeraamaan oman terveytensä auttaessaan tuntematonta toteuttamaan unelmansa. En ymmärrä, miksi suomessa riskeistä vaietaan ja annetaan ymmärtää kaiken olevan tosi helppoa ja ihanaa. Varmaan siksi, että edes joku lahjoittaisi.

Vierailija kirjoitti:

Luovutin kolme kertaa. Ei mitään ongelmaa tai pysyvää vauriota

Pitkäaikaistutkimuksia luovuttamisen haitoista ei ole oikein tehty. Katsotaan, miten voit kymmen vuoden päästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luovutin kolme kertaa. Ei mitään ongelmaa tai pysyvää vauriota

Pitkäaikaistutkimuksia luovuttamisen haitoista ei ole oikein tehty. Katsotaan, miten voit kymmen vuoden päästä.

Luovuttamisesta on nyt 7 vuotta. Eli ainakin vielä olen kunnossa. En jaksa miettiä haittoja sen kummemmin. Meni kuitenkin hyvään tarkoitukseen.

Raskaaksi tulin ainakin vielä sen jälkeen eikä hormoonimuutoksia ole näkynyt.

Itse luovutus oli kiva kokemus. Perusteellinen tutkimus terveydestä esim perinnölliset sairaudet kartoitettiin jne. Kun terveyden puolesta näytettiin vihreää valoa, etsittiin vastaanottaja joka ulkonäöllisesti vastasi minua, ja synkattiin rytmit. Itsellä meni kaikki hyvin siinä mielessä että hoito aloitettiin heti koska meillä meni rytmi hyvin yhteen ja luovutin kaikki kolme kertaa putkeen. Eli ei taukoa.

Kerääminen oli kyllä inhottava kokemus ja siinä en ymmärrä miksei voi nukuttaa niin kuin ulkomailla.. :/

Olen luovuttanut maksimimäärän, eli viidelle vastaanottajalle. Itselle prosessi oli helppo, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Hormoneista en saanut oireita, samoin kerääminen (jota itse jännitin) olikin yllättäen melkein kivutonta. Aikaa lahjoituksesta on noin vuosikymmen. Riskeistä puhuttiin, eikä minulle jäänyt yhtään sellainen vaikutelma, että operaatio olisi täysin riskitön.

Oman roolini koen samanlaisena kuin verenluovuttajan. Oikeastaan toivon, että minuun otetaan yhteyttä, mutta en koe heitä mitenkään osaksi omaa perhettäni tai sukuani. Mutta toki mielelläni tapaan ja vastaan, jos heillä on jotain kysyttävää.