Mitä jos ei vaan pärjää elämässä?

Voisitko alkaa käyttämään alkoholia ahdistukseesi?

Ydinongelmana on tämä tuhoisa ajattelumaailma. Ratkaisuna kokonaisuuteen on ajattelutavan muutos.

Se on helppo näin kirjoittaa, mutta itse muutos on haastava. Halitessasi mm. pään tyhjentämisen ajatuksista lopetat turhan stressaamisen ja voit keskittyä olennaiseen.

Harjoitin itse meditaatiota jonkin aikaa vietnamilaisen mestarin opissa ja koko olemukseni muuttui vapatuneemmaksi sen jälkeen. Ennen kuin kukaan tulee kommentoimaan jostain pilipalimeditaatiohuuhaakurssista niin tein sitä henkilökohtaisesti muista lähtökohdista ja syyn oli taito hallita lihasten rentouttaminen urheiluseuorituksissa maksimaalisen tehon lisäämiseksi. Uskon tämän myös vaikuttavan vahvasti turhan stressaamisen ja monimutkaisen ajattelun kitkemiseen.

Aika hyvin olet tsempannut, jos olet hakeutunut Ruotsiin ja pärjäät siellä. Itselläni on ollut sama ongelma, mutta psykoterapiasta sain apua. Kuvittelin olevani sopimaton tähän elämään, mutta kuitenkin olen ollut vaativassa ammatissa, hermoilun siitä saa maksaa joskus edelleen. 

Jos opiskelet mielestäsi oikeaa alaa (vielä toisessa maassa) ja pärjäät opinnoissasi kohtuullisesti, minusta se jo osoittaa, että olet pärjäämässä ihan hyvin.

Ne katastrofiajatukset ovat varmaan liioiteltuja. Jos hoitaa perusasiat ja omat tehtävät tunnollisesti ja ajallaan, ainakin osan katastrofeista pystyy estämään pelkästään sillä. Sitten on katastrofeja, joille ei mahda itse mitään, mutta silloinkin selviää pienin askelein ja muiden (tarvittaessa ammattilaisten) avulla.