Mies, miten sinut kasvatettiin isäsi toimesta kunnioittamaan naisen oikeutta koskemattomuuteen?

Isä kohteli naisia tasa-arvoisesti ja kunnioittaen, puhui äidistämme aina kauniisti eikä lapsille jäänyt epäselväksi etteikö olisi tehnyt kaikkensa perheensä ja vaimonsa eteen. Ikinä ei haukkunut, huutanut tai menettänyt malttiaan, vain avioeron yhteydessä kuultiin äänenkorotusta. Työ moraali oli myös hyvin korkea eikä ikinä käyttänyt alkoholia. Oli lämmin ja rento ja helposti lähestyttävä.

Musta on ollut ihanaa ja hienoa seurata kun veli on ihan samanlainen. Suhteet on ollut pitkiä ja sitoutuneita, auttaa ja arvostaa ja huomioi naistaan, ja nyt kun kasvattaa perhettä niin tekee töitä sen eteen ja toiminnallaan selväksi kaikille että tässä ollaan ja pysytään :) rehti ja suoraselkäinen mies.

On loogista uskoa muiden oikeuksiin, jos uskoo omiinsa.

Siitä se aina lähtee, jos ylipäätään lähtee.

Kai täällä kaipailtais miten joku päätyy sanomaan esim nauraen *uorak*si kun sanoo ei kiitos juomatarjoukselle. Että minkälainen isä sinulla oli, helsinkiläinen n. 30v vaalea mies viime viikolta baaristä? Tuskin saan vastausta,

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nuo asiat aikalailla ihan itse oivalletaan silloin kun eletään Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa.

Haha, hyvä vitsi. Ne kaikki kerrat kun luokkakaverit, kavereiden sukulaiset, tuntemattomat kaupassa tai töissä tai missä milloinkin ovat käyneet käsiksi, mitä ne ovat?

Käännän tämän toisinpäin: meillä äiti opetti omalla esimerkillään tyttärilleen, ettei naisen mielipiteillä ole väliä eikä heitä tule arvostaa lainkaan. Elin aika pitkään oletuksessa, että mies saa parisuhteessa hallita ja vihata vaimoaan. Vaati yhden omakohtaisen avioeron ennen kuin opin, että tässä maailmassa kaikkia tulisi arvostaa yhtä korkealle sukupuolesta riippumatta.

Joten oi kyllä, molempien vanhempien esimerkillä on valtava vaikutus.

Vierailija kirjoitti:

Muutama sanoo, että isä "ei opettanut mitenkään". Luulen että siinä on kuitenkin ollut taustalla esimerkki, miten toisia kohdellaan. 

Tuossa kysytään kuinka isä opetti. Äijää ei ole näkynyt n.40 vuoteen eli HÄN ei ole opettanut minulle kuin EHKÄ sen kuinka potalla istutaan, tuskin sitäkään.

Vierailija kirjoitti:

Kai täällä kaipailtais miten joku päätyy sanomaan esim nauraen *uorak*si kun sanoo ei kiitos juomatarjoukselle. Että minkälainen isä sinulla oli, helsinkiläinen n. 30v vaalea mies viime viikolta baaristä? Tuskin saan vastausta,

ihan uteliaisuudesta... juttelit niin pitkään että ilmeni hänen olevan helsinkiläinen?

Vai päättelit jostain?

sorry ot...

Vierailija kirjoitti:

Muutama sanoo, että isä "ei opettanut mitenkään". Luulen että siinä on kuitenkin ollut taustalla esimerkki, miten toisia kohdellaan. 

Itsekkin vastasin että ei mitenkään koska kysymys oli miten isä on opettanut. Isäni ei ollut ehkä se maailman paras esimerkki kun olin lapsi, joten onneksi en ottanut hänestä mallia. Mutta totta on että se esimerkki on jostain tietenkin tullut. Omassa tapauksessa todennäköisesti siihen on vaikuttanut äiti, kaveripiiri, päiväkoti, koulu, erilaiset mediat, ja koko Suomi yhteiskuntana. Ja näistä kaikista olen suht järkevänä ihmisenä loppupelissä ihan itse asiat oivaltanut. 

Ei mitenkään. Sen sijaan yksinhuoltajaäidin ja siskon kanssa kasvaminen opetti suhtautumaan naisiin kanssaihmisinä eikä minään metsästämisen kohteina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama sanoo, että isä "ei opettanut mitenkään". Luulen että siinä on kuitenkin ollut taustalla esimerkki, miten toisia kohdellaan. 

Tuossa kysytään kuinka isä opetti. Äijää ei ole näkynyt n.40 vuoteen eli HÄN ei ole opettanut minulle kuin EHKÄ sen kuinka potalla istutaan, tuskin sitäkään.

Viittaatko tohon joka osaa ommella.

Äitee mua opasti, että pysy etäällä äläkä katso silmiin ellei mun tasoinen nainen sano joo. Että ei kannata itseään parempia ees yrittää lähestyy. että oon yksinkertanen ku oon mies enkä oikee saa sanaa suustakaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nuo asiat aikalailla ihan itse oivalletaan silloin kun eletään Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa.

Haha, hyvä vitsi. Ne kaikki kerrat kun luokkakaverit, kavereiden sukulaiset, tuntemattomat kaupassa tai töissä tai missä milloinkin ovat käyneet käsiksi, mitä ne ovat?

No toi on valitettavaa että olet joutunut tuollaista kokemaan, mutta puhuin lähinnä normaaleista hyvistä ihmisistä mitä kuitenkin suurin osa ihmisistä on. 

Ainoastaan esimerkillään. Näkyi että isä arvosti äitiä. Asuttiin maalla ja meillä oli tyttöjen työt ja poikien työt, jos työt ei menny tasan niin rajat liukui, molempiin suuntiin. Kun äidillä oli tiedossa raskas päivä niin isä jäi auttamaan ennen kun meni omiin töihinsä. Sodasta ( oli siellä molemmat sodat) isä sanoi "ne joille siellä ei käynyt mitään, pääsi paljon helpommalla kuin akat kotona". Tuo kommentti teki minulle selväksi isän suhtautumisen naisiin ja heidän panokseensa yhteiskunnassa. Siinä sitä kasvettiin yhdessä, tytöt ja pojat. Minä kasvoin arvostamaan ihmisiä, sukupuolesta riippumatta. Heikompia on autettava ja viisaampi on vastuussa, jäi motoksi!

Vierailija kirjoitti:

Äitee mua opasti, että pysy etäällä äläkä katso silmiin ellei mun tasoinen nainen sano joo. Että ei kannata itseään parempia ees yrittää lähestyy. että oon yksinkertanen ku oon mies enkä oikee saa sanaa suustakaa.

Oliko tuo olevinaan vitsi? Eihän yksinkertaisuus sukupuolta katso?

Varmaankin tässä kierrellen ja kaarellen ihmetellään millä opeilla tänäpäivänäkin poikia voidaan opettaa tavoille mitkä täällä ole enään tullut kuuloon jo satoja vuosia ja äidin kylmä sivuuttanutaminen kasvatuksesta.

Onko naisella oikeus omaan vartaloonsa ylipäätään?