Lukiolaisena naimisiin, mitä ajatuksia herättää?
Lapseni lukiossa yksi pari valmistelee innolla häitä, jotka pidetään lähiaikoina siis kesken lukio-opintojen.
Kommentit (25)
Tulee mieleen, että eikö vanhojenpäivä riitäkään prinsessaleikkeihin?
Ensimmäinen ajatus on, että kyse on lestadiolaisista. Opettajana näitä tulee aina välillä vastaan. On sanottava, että he kyllä yleensä hoitavat opintonsa kunnialla päätökseen, vaikka usein aika pian häiden jälkeen alkaa jälkikasvukin ilmoitella itsestään.
Haluaa säästää naimisiin asti...mutta kun p*nettaa niin hemmetisti. Semmoisia tekopyhiä.
En ymmärrä, tai no käy mielessä että pari on tai toinen heistä on, joko hyvin uskovainen tai sitten tai tuleva pari odottaa (myös) yhteistä lasta ja haluavat uskoa, että menemällä naimisiin vakuuttavat paitsi itselleen niin myös toisille, että ovat sitoutuneet yhdessä yhteiseen tulevaisuuteen enemmän kuin vain avoparina.
Ysärin alussa luokallani oli yksi tällainen "mä oon niiiiiiin paljon aikuisempi"-leidi eli naimisiin yms abiviuotena.
Nelikymppisenä viisi lasta (kahdelle miehelle), ei koulutusta ja mies/miehet jättäneet. Ja katkera elämälle kun ei mennytkään kuin kuvitteli.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen ajatus on, että kyse on lestadiolaisista. Opettajana näitä tulee aina välillä vastaan. On sanottava, että he kyllä yleensä hoitavat opintonsa kunnialla päätökseen, vaikka usein aika pian häiden jälkeen alkaa jälkikasvukin ilmoitella itsestään.
Hmm. Vaikka tällä palstalla varsin usein törmää uskovaisia kohtaan osoitettuja halveksivia kirjoituksia, niin uskaltaudun väittämään, että monta asiaa voisi oppia tai ottaa mallia lestadiolaisilta. - En nyt tarkoita, että pitäsi kovasti alkaa puuhaaman lapsia saati häiden järjestämistä, vaan enempi monen realiteetin tajuamista. Mutta tämä on tietysti vaikea kuvata tarkemmin. yritän. Monella ei kaikilla mutta monella lestadiolaisella on tukijoukot verraten hyvin kunnossa, jolloin laps(i)en saaminen nuorempana on ja opintojen yhdistäminen on, ehkä luontevampaa toteuttaa kuin toisessa äääripäässä jossa tukijoukkoja ei juurikaan ole ja elämän suunta on itseltäkin hieman sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Kerro nyt syy tällä pika-avioliitolle
En tiedä syistä sen enempää kuin että ei ole raskautta, ovat rakastuneita.
Veikkaan itsekin, että uskonto voisi liittyä tähän. Oma lapsenikin liikkuu jonkin verran uskispiireissä, tosin ihan perus ev. lut. nuortenillat, isosjutut yms. eli varmasti kepeämpää kuin moni muu suuntaus. Ja kun on lapseni kanssa samoissa piireissä kuitenkin. Voisin veikata helluntaiseurakuntaa, täällä on sellainen ja siellä käy paljon nuoria, tiedän. Lestoja täällä on kait aika vähän. Muttei sekään poissuljettua. Pari ei kait ole mitenkään avoimen superuskovainen kuitenkaan, mutta veikkaan kuitenkin sydämen uskoa ja lojaaliutta Jeesukselle.
ap
Aivan järjetöntä. Nii-in kun ei voi naideskella ilman papin aamenta.
Omalla luokallani oli tyttö, joka teki näin 80-luvulla. Lapsi syntyi, pari muutaman vuoden yhdessä ja uudet suhteet ja lisää lapsia molemmille.
Eipä tuossa mitään. Olen kateellinen. Itse olen ikisinkku 29-v. Haluaisin kovasta naimisiin. Tosin perhekin jää perustamatta kun siihen tarvitaan se mies. Enkä tule saamaan montaa lasta enää tämän ikäisenä :(
Olin itsekin 18-vuotias lukiolainen kun menin naimisiin. Ei siinä mitään ihmeellistä ollut. Nyt olemme olleet naimisissa melkein 30-vuotta. Nykyisin tuo toki lienee harvinaisempaa.
Mikäs tuossa nyt on niin ihmeellistä? Yhtälailla ne lukiolaiset voi mennä naimisiin kuin muutkin 18-19-vuotiaat. Nuoremmatkin, jos presidentti antaa luvan.
Prinsessa- ja kotileikit tulee mieleen. Olisi kannattanut leikki ne silloin päiväkoti-ikäisenä niin ei 18-vuotiaana tarvitsisi.
Haiskahtaa helluntalaiselle meiningille.