Lue keskustelun säännöt.
Kannattaa harkita erittäin tarkkaan, kenen kanssa avioituu
14.01.2019 |
Kannattaa oikeasti miettiä niitä taustojakin hieman, siis piolison perhetaustaa, sillä se vaikuttaa tulevan puolison arvoihin vahvasti. "Lika barn leker bäst" pitää paikkansa. Niistä erilaisista taustoista tulee ongelmia, vaikka se aluksi tuntuisikin jännittävältä ja erilaiselta. Lisäksi kannattaa vähän miettiä, haluatteko edes samoja asioita, pidättekö samoista asioista, onko oma arvopohja samanlainen.
Sitten väärin valinneena on ikävää erota ja päätyä esim. yksinhuoltajaksi. Sellaisena elämä on rankkaa ja yksinäistä sekä hieman lohdutontakin, kun ei enää oikein kelpaa kenellekään. Kannattaa tosiaan vakaasti harkita ja myös järjellä - ei vain tunteella.
T. Kantapään kautta asioita vasta aikuisena oppinut
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sun pitäs hallita toisten elämii. Vähän epäkunnioittavaa määräillä sillee. Jos haluan syödä skeidaa niin syön skeidaa. Jos se on pahaa niin en syöne enempää.
N44
Ajattelin, että kokemuksistani voisi olla jollekin jotain hyötyä. Itse epäonnostuin siinä elämäni tärkeimmässä asiassa ja paluuta tai peruutusnappia ei ole olemassakaan. Täytyy vain jaksaa selvitä, vaikka tein hirvittäviä erehdyksiä. En toivo tällaista kohtaloa kenellekään muulle.
T. Ap
Hmm. Osasyy voi olla siinä, että muut ihmiset eivät näe asiaa noin. Sinulla on kuitenkin lapsi ja olet kokenut vakavan suhteen. Onpahan "kohtalo". Huonosti loppui mutta niin loppuu monelta muultakin. Sinun pitää löytää ne positiiviset asiat ja jatkaa eteenpäin.
Ei kukaan pysty peruuttamaan. Selviytyjiä ovat ne, jotka eivät märehdi tai pelkää elämää. Ei elämässä voi epäonnistua. Se vain kulkee eri attribuuteilla eteenpäin.
Joillain kuolee lapsia tai mies hakkaa, alkoholisoituu, tapahtuu onnettomuuksia. Mielestäsi ongelmasi on suht triviaali vaikka tietysti yksilönä koet sen merkittävänä. Mielestäni kirjoituksestasi kannattaa ennemmin oppia, miten asioihin ei kannata suhtautua. Ei muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sun pitäs hallita toisten elämii. Vähän epäkunnioittavaa määräillä sillee. Jos haluan syödä skeidaa niin syön skeidaa. Jos se on pahaa niin en syöne enempää.
N44
Ajattelin, että kokemuksistani voisi olla jollekin jotain hyötyä. Itse epäonnostuin siinä elämäni tärkeimmässä asiassa ja paluuta tai peruutusnappia ei ole olemassakaan. Täytyy vain jaksaa selvitä, vaikka tein hirvittäviä erehdyksiä. En toivo tällaista kohtaloa kenellekään muulle.
T. Ap
Hmm. Osasyy voi olla siinä, että muut ihmiset eivät näe asiaa noin. Sinulla on kuitenkin lapsi ja olet kokenut vakavan suhteen. Onpahan "kohtalo". Huonosti loppui mutta niin loppuu monelta muultakin. Sinun pitää löytää ne positiiviset asiat ja jatkaa eteenpäin.
Ei kukaan pysty peruuttamaan. Selviytyjiä ovat ne, jotka eivät märehdi tai pelkää elämää. Ei elämässä voi epäonnistua. Se vain kulkee eri attribuuteilla eteenpäin.
Joillain kuolee lapsia tai mies hakkaa, alkoholisoituu, tapahtuu onnettomuuksia. Mielestäsi ongelmasi on suht triviaali vaikka tietysti yksilönä koet sen merkittävänä. Mielestäni kirjoituksestasi kannattaa ennemmin oppia, miten asioihin ei kannata suhtautua. Ei muuta.
Eroamalla eväsin lapselta mahdollisuuden elää lapsuutta ydinperheessä. Lisäksi eväsin itseltäni mahdollisuuden enää saada muita lapsia. Onhan se sinänsä ikävä, peruuttamaton kohtalo. Jos nyt Raamatun mukaan haluttaisiin elää, niin en voisi edes periaatteessa enää avioitua uudelleen tai ottaa puolisoakaan, vaikka sellaisen löytäisin. Tavallaan esim. uskispiireissä olisin alinta r*skasakkia siksi, kun mulla oli tällainen kohtalo.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sun pitäs hallita toisten elämii. Vähän epäkunnioittavaa määräillä sillee. Jos haluan syödä skeidaa niin syön skeidaa. Jos se on pahaa niin en syöne enempää.
N44
Ajattelin, että kokemuksistani voisi olla jollekin jotain hyötyä. Itse epäonnostuin siinä elämäni tärkeimmässä asiassa ja paluuta tai peruutusnappia ei ole olemassakaan. Täytyy vain jaksaa selvitä, vaikka tein hirvittäviä erehdyksiä. En toivo tällaista kohtaloa kenellekään muulle.
T. Ap
Hmm. Osasyy voi olla siinä, että muut ihmiset eivät näe asiaa noin. Sinulla on kuitenkin lapsi ja olet kokenut vakavan suhteen. Onpahan "kohtalo". Huonosti loppui mutta niin loppuu monelta muultakin. Sinun pitää löytää ne positiiviset asiat ja jatkaa eteenpäin.
Ei kukaan pysty peruuttamaan. Selviytyjiä ovat ne, jotka eivät märehdi tai pelkää elämää. Ei elämässä voi epäonnistua. Se vain kulkee eri attribuuteilla eteenpäin.
Joillain kuolee lapsia tai mies hakkaa, alkoholisoituu, tapahtuu onnettomuuksia. Mielestäsi ongelmasi on suht triviaali vaikka tietysti yksilönä koet sen merkittävänä. Mielestäni kirjoituksestasi kannattaa ennemmin oppia, miten asioihin ei kannata suhtautua. Ei muuta.
Eroamalla eväsin lapselta mahdollisuuden elää lapsuutta ydinperheessä. Lisäksi eväsin itseltäni mahdollisuuden enää saada muita lapsia. Onhan se sinänsä ikävä, peruuttamaton kohtalo. Jos nyt Raamatun mukaan haluttaisiin elää, niin en voisi edes periaatteessa enää avioitua uudelleen tai ottaa puolisoakaan, vaikka sellaisen löytäisin. Tavallaan esim. uskispiireissä olisin alinta r*skasakkia siksi, kun mulla oli tällainen kohtalo.
T. Ap
No sitten ongelmasi on kyllä ensisijaisesti yhteisösi kapeat normit, ei tosimaailma. Ja koska 99% meistä muista on tekemisissä tosimaailman kanssa, niin neuvosi ovat meille muille vain surullinen muistutus että edelleen vuonna 2019 ihmiset pilaa elämänsä pienen joukon pillin mukana tanssimiseen.
Jos voit antaa lapsellesi isän mallin uuden puolison kanssa, joka tekisi teidät molemmat onnellisiksi ja jopa sisaruksia, niin miksi et tarttuisi siihen. Ehkä lapsesi sitten tekee aikanaan paremmat valinnat, nyt saatat kasvattaa hänestä surullisen ja katkeran laillasi, ja hän ei tiedä mitä perhe-elämä on. Eikö uskovaisenkin logiikkaan voisi kuulua uhrautuminen lapsen vuoksi, vaikka siinä nyt maine ja taivaspaikka meniskin.
Onnistunut avioliitto tai muu parisuhde on niin monesta asiasta kiinni, että ei millään kaikki voi mätsätä. Jostain on aina joustettava, ja seurustella pitää tarpeeksi kauan ennen lasten pykäämistä, koska sitten on aina vaikeampi lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Voisin periaatteessa seurustella tyylii akateemisen kanssa,mut sielt esim hulluus on vahvasti korostunutta.henkinen vakivalta voi olla niin salamyhkasta ja vaikeesti naytettavaa,et sellasta kestaa korkeintaan taysin samanlainen ihminen..ton perusteella jo valitsisin duunarin,koska ne on yleensa audompia ja jopa sivistyneempia vaikka ulospain saattais vaikuttaa muulta.ja ite musta tuskin tulee akateemista,ebka pida taustoja minaan isoimpana asiana,arvoja kyllaki.esim lahimmaisen kunnioittaminen,kaikkien ihmisten atvostamineb lahtokohtasesti,sydanellisyys,on mun arvoja.
Erittäin hyvä kuvaus sinulla. Itse en olisi osannut hahmottaa noin hyvin.
Mitä tarkoitat tällä tässä asiayhteydessä? Siis että pitäisi palata exän kanssa yhteen tai oppia valitsemaan toisella kerralla oikein? Kun siis ei keski-ikäiselle yh:lle sitä toista kertaa enää tule. Se on osa sitä ongelmaakin. Pilasin periaatteessa elämäni ja paluuta edeltävään tilanteeseen ei enää tule, ellei nyt jotain ihmettä tapahdu.
T. Ap