Lue keskustelun säännöt.
Lapsi riehui nukkumaanmenoajalla, peruin synttärit
13.01.2019 |
Okei ehkä meni hieman yli... tartuin viimeiseen oljenkorteen, koska olin kutakuinkin loppu tuon eskari-ikäisen koppavaan ja superrrasittavaan käytökseen. Mites tästä nyt selvitään, ilman että kokonaan romutan auktoriteettini... ?
Kommentit (47)
Täysin kohtuuton rangaistushan tuo olisi, perua hetken kiukuttelun takia juhlat, jotka on kerran vuodessa. Eskarilaisen elämässä joku 10x pienempi rangaistus on jo ankara.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kuin suoraan oppikirjasta: kuinka kasvatetaan lapsesta narsisti.
No ei kyllä liity mitenkään narsismiin tämä asia. Eikö tuo narsisteista jankkaaminen ole muutenkin vähän kulunut juttu jo.
Eikö se lapsi tajunnut lopettaa riehumista kun sä löit sitä? Etkö lyönyt tarpeeksi lujaa?
Vierailija kirjoitti:
aloittaja. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä ole iltarutiinit kunnossa? Meillä eskarilaisen menee nukkumaan, kun luetaan iltasatu sängyssä. Eskarilainen on vielä lapsi eikä mikään teini.
Rangaistus on myös kohtuuton.
Etkö lukenut mitä kirjoitin? Menee normaalisti ihan nätisti nukkumaan. Nyt testailee rajojaan eri asioissa, tänään se oli nukkumaanmeno. Ja joo, on lapsi. Mutta on myös uhmaikäinen lapsi. Joka kokeilee rajojaan ja niitä rajoja pitää vanhemman myös asettaa, vaikka se ei aina tunnu kivalle ja tulee kiukku.
Ja joo, ehkä oli hieman kohtuuton. Enkai olisi muuten asiasta kirjoittanut. Kokonaan ei kuitenkaan voi hänen käytöstä maton alle lakaista.
Turhaa selitellä. Sinä toimit väärin. On kohtuutonta antaa tuollaisia hamaan tulevaisuuteen ulottuvia rangaistuksia, ja muutenkin rangaistuksen tulee seurata välittömästi rikkomusta.
Et vastannut kysymykseen iltarutiineista. Kannattaisi ottaa ohjelmaan iltasatu tai muuta rauhoittavaa toimintaa.
Luetaan iltasatu joka ilta. En muista koska viimeksi oltaisiin taisteltu nukkumaanmenoista, ei juuri koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täysin kohtuuton rangaistushan tuo olisi, perua hetken kiukuttelun takia juhlat, jotka on kerran vuodessa. Eskarilaisen elämässä joku 10x pienempi rangaistus on jo ankara.
Miten itse olisit hoitanut tilanteen?
Voin sitten kertoa myös yritinkö sitä jo. Ei todellakaan ihan heti tai pienestä tullut tuo seuraamus.
Ap teki ihan oikein. Anna asian olla vaikka yhden päivän ajan. Se on tuon ikäiselle pitkä aika. Sitten juttelette miten käyttäydytään ja mietitte synttäreitä uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja nyt lapsi itkee sängyssä arvaan ma? Mene pyytämään anteeksi. Kyllä lapset ymmärtää että aikuisellakin menee välillä hermot, mutta se pitää hoitaa loppuun asti, eikä jättää auki ja olla niin kuin mitään ei ois tapahtunut. Ja tosiaankaan et peru synttäreitä.
No ei kun aloittajan ei pidä enää koskaan puhua tästä asiasta lapsensa kanssa. Mutta nyt kun se lapsi on sängyssä niin aloittajan pitää mennä sen oven taakse ja soittaa kaverilleen ja puhelimeen sitten huutaa mahdollisimman kovaan ääneen "Niin, tuo Ville taas riehui illalla! Ei se osaa käyttäytyä! Aina iltaisin vaan riehuu! Niin, mä peruin sen synttärit! Siitähän oppii! Ei kannattais riehua!"
Noin mut kasvatettiin :)
Jep.
Minäkin suosittelen nyt, ettei synttäreitä peruta, koska se ja sen tapaiset ovat niin pahoja juttuja, että hiertävät aina.
Itse olen kokenut vastaavan "rangaistuksen" 57 vuotta sitten ja yhä kirpaisee sen pienen 6-vuotiaan tytön puolesta.
aloittaja. kirjoitti:
Hän mm. heitti (kevyesti) mutta heitti kuitenkin minua tyynyllä. Karjui. Ja komensi että minun on tuotava lahja hänelle juuri nyt 😂 Ei muuten tule tapahtumaan, että korvat luimussa pyytäisin häneltä ekana anteeksi 😁 Senkin kyllä osaan tehdä, ei ole siitä kiinni. Varmaan menen tuolla että annan hänen hetken olla pelko pehvassa ja sitten totean että asia voidaan vielä yhdessä korjata jos lapsen käytös paranee.
Eskarilainen saa (täytyy) uhmata vanhempiaan välillä. Ei siihen uhkailulla kannata vastata, tai kohtuuttomilla rangaistuksilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja nyt lapsi itkee sängyssä arvaan ma? Mene pyytämään anteeksi. Kyllä lapset ymmärtää että aikuisellakin menee välillä hermot, mutta se pitää hoitaa loppuun asti, eikä jättää auki ja olla niin kuin mitään ei ois tapahtunut. Ja tosiaankaan et peru synttäreitä.
No ei kun aloittajan ei pidä enää koskaan puhua tästä asiasta lapsensa kanssa. Mutta nyt kun se lapsi on sängyssä niin aloittajan pitää mennä sen oven taakse ja soittaa kaverilleen ja puhelimeen sitten huutaa mahdollisimman kovaan ääneen "Niin, tuo Ville taas riehui illalla! Ei se osaa käyttäytyä! Aina iltaisin vaan riehuu! Niin, mä peruin sen synttärit! Siitähän oppii! Ei kannattais riehua!"
Noin mut kasvatettiin :)
Jep.
Minäkin suosittelen nyt, ettei synttäreitä peruta, koska se ja sen tapaiset ovat niin pahoja juttuja, että hiertävät aina.
Itse olen kokenut vastaavan "rangaistuksen" 57 vuotta sitten ja yhä kirpaisee sen pienen 6-vuotiaan tytön puolesta.
En ole niitä oikeasti perumassa. Siksi kysyin, koska tiedostan että meni vähän pitkälle seuraamus, enkä ole sitä oikeasti valmis toteuttamaan - ja siksi sitä ei olisi pitänyt sanoa. Mutta silti olen sitä mieltä että lapsen käytös oli erityisen huonoa ja jonkinlainen seuraamus oli paikallaan, eikä lapsi mitään päähäntaputteluakaan ansaitse.
No, eiköhän joku kohta kutsu sossun paikalle. Nykyäänhön aikuiset kattoo vaan korvat luimussa vierestä kun pentu riehuu kaupass tai muualla. Jos vanhempi kovemmin ärähtää niin jo on iltalehdessä jonkun huolestuneen aikuisen kommentit, että lasta on vähintään pahoinpidelty. Saa sitten lastentarhan tädit ja koulussa opettajat käyttää oppitunnit siihen, että pennut rauhoittuu, ja sitten kysytään, että mitä laatua Suomen kouluissa on opetus nykyään. Hyvä hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
aloittaja. kirjoitti:
Hän mm. heitti (kevyesti) mutta heitti kuitenkin minua tyynyllä. Karjui. Ja komensi että minun on tuotava lahja hänelle juuri nyt 😂 Ei muuten tule tapahtumaan, että korvat luimussa pyytäisin häneltä ekana anteeksi 😁 Senkin kyllä osaan tehdä, ei ole siitä kiinni. Varmaan menen tuolla että annan hänen hetken olla pelko pehvassa ja sitten totean että asia voidaan vielä yhdessä korjata jos lapsen käytös paranee.
Eskarilainen saa (täytyy) uhmata vanhempiaan välillä. Ei siihen uhkailulla kannata vastata, tai kohtuuttomilla rangaistuksilla.
Saa ja kuuluu. Ja vanhempi asettaa sille myös rajat kun tarpeen. Ja vanhemman pitää asettaa ne rajat vaikka siitä tulee kaikille paha mieli.
Jos sun eskari-ikäinen päättää että ei mene nukkumaan vaan haluaa valvoa ja katsoa telkkaria (joka ei ollut edes päällä), fyysisesti kieltäytyy menemästä sänkyyn, karjuu niin että naapurit tulee melkein postiluukusta sisälle ja päällisiksi vielä heittelee tyynyä ja komentelee sinua, niin mitä teet? Mikään neuvotteleva puhe tai komennus ei nyt riittänyt. Kuten ei myöskään porkkana eli muistutus siitä että kun menee nätisti nukkumaan saa keräilytarran. Eikä se että hänet fyysisesti kannettiin sänkyyn kolmesti. Ja hyvä tovi kuunneltiin sitä karjuntaa - sen kuitenkaan menemättä ohi.
Koko yönkö annan sen täällä kerrostalossa karjua ja valvoa miten huvittaa? Kyllä se uhkailu ja seuraamus oli tänään viimeinen oljenkorsi.
Ja ps. Meni sinne sänkyynsä lopulta mukisematta ja on nyt nukkunut siellä jo hyvän tovin.
Vierailija kirjoitti:
Teet selväksi että haluat anteeksipyynnön ja sitten "harkitset" synttäreitä. Jonkun aikaa annat olla pelko per seessä ja sitten kysyt oppiko mitään käytöksestä. Jos oppi niin synttärit ok.
Mitä tarkalleen ottaen haluat lapsen pyytävän anteeksi? Mikä on kiristetyn anteeksipyynnön arvo? Opettaako se katumusta ja empatiaa vai lietsoo vastakkainasettelua ja valtataistelua?
Nelonen vastasikin tyhjentävästi. Ei nyt enää enempää tartte kipata syyllisyyttä 6-vuotiaan harteille aikuisen keinottomuudesta ja hermojen menetyksestä, se on aikuisen ratkaistava juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teet selväksi että haluat anteeksipyynnön ja sitten "harkitset" synttäreitä. Jonkun aikaa annat olla pelko per seessä ja sitten kysyt oppiko mitään käytöksestä. Jos oppi niin synttärit ok.
Mitä tarkalleen ottaen haluat lapsen pyytävän anteeksi? Mikä on kiristetyn anteeksipyynnön arvo? Opettaako se katumusta ja empatiaa vai lietsoo vastakkainasettelua ja valtataistelua?
Nelonen vastasikin tyhjentävästi. Ei nyt enää enempää tartte kipata syyllisyyttä 6-vuotiaan harteille aikuisen keinottomuudesta ja hermojen menetyksestä, se on aikuisen ratkaistava juttu.
Plaaplaa.
Pelkkää puhetta, ei keinoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teet selväksi että haluat anteeksipyynnön ja sitten "harkitset" synttäreitä. Jonkun aikaa annat olla pelko per seessä ja sitten kysyt oppiko mitään käytöksestä. Jos oppi niin synttärit ok.
Mitä tarkalleen ottaen haluat lapsen pyytävän anteeksi? Mikä on kiristetyn anteeksipyynnön arvo? Opettaako se katumusta ja empatiaa vai lietsoo vastakkainasettelua ja valtataistelua?
Nelonen vastasikin tyhjentävästi. Ei nyt enää enempää tartte kipata syyllisyyttä 6-vuotiaan harteille aikuisen keinottomuudesta ja hermojen menetyksestä, se on aikuisen ratkaistava juttu.
Aikuisen kuuluukin hermostua jos häntä heitetään tyynyllä päähän.
aloittaja. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teet selväksi että haluat anteeksipyynnön ja sitten "harkitset" synttäreitä. Jonkun aikaa annat olla pelko per seessä ja sitten kysyt oppiko mitään käytöksestä. Jos oppi niin synttärit ok.
Mitä tarkalleen ottaen haluat lapsen pyytävän anteeksi? Mikä on kiristetyn anteeksipyynnön arvo? Opettaako se katumusta ja empatiaa vai lietsoo vastakkainasettelua ja valtataistelua?
Nelonen vastasikin tyhjentävästi. Ei nyt enää enempää tartte kipata syyllisyyttä 6-vuotiaan harteille aikuisen keinottomuudesta ja hermojen menetyksestä, se on aikuisen ratkaistava juttu.
Aikuisen kuuluukin hermostua jos häntä heitetään tyynyllä päähän.
Totta munassa, mutta ei siitä kuulu seurata lapselle joku vuorokauden tai useamman katumusharjoitus ja nöyryytysretriitti jossa aikuinen ei missään nimessä myönnä omaa ylilyöntiään (mitä hermostuminen ei ole vaan sen seurauksena ladellut älyttömät uhkaukset) vaan keskittyy laittamaan lapsen matelemaan.
Kokeile sellaista kuin kokemuksen kautta oppimista. Anna lapsen mennä nukkumaan kun haluaa. Oppii kyllä siihen että menee riittävän aikaisin kun herätys tulee aikanaan.
Vierailija kirjoitti:
aloittaja. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teet selväksi että haluat anteeksipyynnön ja sitten "harkitset" synttäreitä. Jonkun aikaa annat olla pelko per seessä ja sitten kysyt oppiko mitään käytöksestä. Jos oppi niin synttärit ok.
Mitä tarkalleen ottaen haluat lapsen pyytävän anteeksi? Mikä on kiristetyn anteeksipyynnön arvo? Opettaako se katumusta ja empatiaa vai lietsoo vastakkainasettelua ja valtataistelua?
Nelonen vastasikin tyhjentävästi. Ei nyt enää enempää tartte kipata syyllisyyttä 6-vuotiaan harteille aikuisen keinottomuudesta ja hermojen menetyksestä, se on aikuisen ratkaistava juttu.
Aikuisen kuuluukin hermostua jos häntä heitetään tyynyllä päähän.
Totta munassa, mutta ei siitä kuulu seurata lapselle joku vuorokauden tai useamman katumusharjoitus ja nöyryytysretriitti jossa aikuinen ei missään nimessä myönnä omaa ylilyöntiään (mitä hermostuminen ei ole vaan sen seurauksena ladellut älyttömät uhkaukset) vaan keskittyy laittamaan lapsen matelemaan.
Ja siksi muuten kysyinkin mitä tuon vastaajan mielestä kuuluu pyytää anteeksi, koska tuossa vaiheessa ei oltu vielä tuotu esiin tyynyjen heittelyä eikä ollut tiedossa mistä riehumisesta oli kyse. Toisten vahingoittamista tai yritystä pitää tottakai pyytää anteeksi, samoin esim. omaisuuden tuhoamista tai muuta konkreettisen haitan aiheuttamista, mutta esim. riekkumispelleily tai uhmakkuuden puuska joka ei kohdistu henkilöön ei minusta ole anteeksipyynnön arvoinen asia. Mutta joidenkin mielestä kaikenlainen tottelemattomuus edellyttää nöyristelyä jälkikäteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teet selväksi että haluat anteeksipyynnön ja sitten "harkitset" synttäreitä. Jonkun aikaa annat olla pelko per seessä ja sitten kysyt oppiko mitään käytöksestä. Jos oppi niin synttärit ok.
Mitä tarkalleen ottaen haluat lapsen pyytävän anteeksi? Mikä on kiristetyn anteeksipyynnön arvo? Opettaako se katumusta ja empatiaa vai lietsoo vastakkainasettelua ja valtataistelua?
Nelonen vastasikin tyhjentävästi. Ei nyt enää enempää tartte kipata syyllisyyttä 6-vuotiaan harteille aikuisen keinottomuudesta ja hermojen menetyksestä, se on aikuisen ratkaistava juttu.
Plaaplaa.
Pelkkää puhetta, ei keinoja.
Kuten sanoin, nelonen kertoikin sen ainoan järkevän tavan toimia, joten ei ollut tarpeen toistaa.
Turhaa selitellä. Sinä toimit väärin. On kohtuutonta antaa tuollaisia hamaan tulevaisuuteen ulottuvia rangaistuksia, ja muutenkin rangaistuksen tulee seurata välittömästi rikkomusta.
Et vastannut kysymykseen iltarutiineista. Kannattaisi ottaa ohjelmaan iltasatu tai muuta rauhoittavaa toimintaa.