Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nelosluokkalaisen kaveri aina jotenkin niskan päällä... Häiritsee.
13.01.2019 |
Oma lapsi muuttuu tämän kaverin kanssa kauhean uhmakkaaksi ja jotenkin kummalliseksi. Kaveri ei meillä ollessa myöskään aina oikein tottele minua normaalisti sanoessa vaan vasta kun esim sanon, että nyt loppu sisällä riekkuminen ja lähette ulos tai lähet kotiin. Tätä nykyä otan tuollaisen vaihtoehdon valitsemisen heti seuraavaksi normaalisti sanomisen jälkeen, koska kokemuksesta tiedän että joku "oikeesti, Nyt!" tiukempi kehotus ei aiheuta noissa kahdessa muuta kuin lisää venkoilua. Harrastavat esimerkiksi leikkipainia, jossa tuo kaveri tuntuu pääsevän helposti voitolle ja hakkaa tyynyllä, lapsi nauraa mutta onko oikeasti mukavaa riehumista... Mulle tulee väkisin inhottava olo, että kaveri lievästi kiusaa lasta ja lapsi ei osaa/tajua puolustautua. Kun kyselen kahden kesken niin sanoo, että hyvin menee. Kestää kuitenkin hetki palautua tän kaverin vierailusta. Muiden kavereiden kanssa ei juuri tämmöistä ole vaan on suht oma itsensä ja tasainen mieliala.
Mitä tekisitte mun tilanteessa? Olen lapselle jutellut ja sanonut, että kannattaa aina olla vain niiden kanssa kenen seura tuntuu hyvältä. Ja koetan näyttää esimerkkiä itse, että en hyväksy huonoa kohtelua keltään. Mutta en oikein voi kavereiden vanhemmillekaan puhua, kun se ei varsinaisesti kiusaa, niin mitä mä edes sanoisin. Kuulostaisin siltä että oma lapsi on niin Herran terttu ja toinen pahan alku ja juuri, kun se ei kumminkaan ole niin että ajattelisin, että oma on aina viaton.
Kommentit (8)
Miksi toistat turhaan kehoitusta? Meillä sanotaan yhden kerran ja kaveri lähtee sen jälkeen samantien Selkeä viesti "Meillä ei saa juosta sisällä, lopettakaa juokseminen" on paljon parempi puuttuminen kuin joku epämääräinen "oikeesti nyt". Ja jos sen jälkeen otetaa yksikin juoksuaskel, niin kaverille sanotaan, että kiva kun kävit, nyt sinun on aika lähteä kotiin. Ei vastaväitteitä, ei moitteita, vaan kohteliaasti ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puuttuisi, jos menee liiallisuuksiin. Muuten on hyvä tottua erilaisiin ihmisiin ja harjoitella selviämistä. Sosiaaliset taidot kehittyy vaikeiden kavereiden kanssa.
Älä kääri lastasi pumpuliin, vaan anna elämän kasvattaa. Anna lasten leikkiä ja puutu vasta jos jotain ainuisten oikeasti vaarallista tapahtuu. Sinun seuraasi ei tässä kaivata.
Vierailija kirjoitti:
Miksi toistat turhaan kehoitusta? Meillä sanotaan yhden kerran ja kaveri lähtee sen jälkeen samantien Selkeä viesti "Meillä ei saa juosta sisällä, lopettakaa juokseminen" on paljon parempi puuttuminen kuin joku epämääräinen "oikeesti nyt". Ja jos sen jälkeen otetaa yksikin juoksuaskel, niin kaverille sanotaan, että kiva kun kävit, nyt sinun on aika lähteä kotiin. Ei vastaväitteitä, ei moitteita, vaan kohteliaasti ulos.
Niinhän mä just sanoin että teen. Muut kaverit tottelee herkästi ekasta sanomisesta, mutta jos on meno päällä niin seuraava äänensävyn kovennus tehoaa. Eli kilttejä kavereita en heitä suoraan pihalle yhtä herkästi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Tuo toinen lapsi saattaa olla ns. pomohahmo koulussa. On pakko pysyä kaverina vaikka ei haluaisi, mieluummin siis alistettuna kaverina kuin kiusattuna ryhmän ulkopuolella.
Ap, sun lapsesi "kaveri" on menolippu menestykseen. Todennäköisesti pomohahmosta tulee jonkinlainen esimies työelämään, kenties jopa lääkäri tai juristi. Tulevina kouluvuosina sosiaalinen status on kaikkikaikessa ja sen pomohahmon seura nostaa lapsesi asemaa. Vähentää riskiä joutua kiusatuksi ja nostaa itsetuntoa. Nyt kasvatat lastasikin pikkasemman paksunahkaiseksi, jotta kaveruus kestää. Kenties pomohahmosta on hyötyä lapsellesi vielä aikuisiälläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saattaa luonnehäiriöinen kaveri siinä vain harjoitella alistamista ja kiusaamista. Olet jo huomannut, että on niskan päällä. Tilanne saattaa pahentua kaiken aikaa.
Minulla oli häiriintynyt "kaveri" ala-asteiässä. Eräs tilanne: olimme järvellä uimassa, kaveri tuli istumaan harteilleni, painoi minut veden alle. Rimpuilin ja pääsin pois. Mutta en vieläkään osannut irtautua kaveruudesta, vaikka toinen jo leikki hukuttamisellani. Monta vuotta sitä kesti, kunnes tämä kaveri dumppasi minut kuin tiskirätin.
Traumaattinen kokemus, sekä tuo kaltoinkohtelu että hylkääminen, jonka jälkeen minusta tuli koulun hylkiö, kun en enää ollut tämän "pomon" kaveri.
Vierailija kirjoitti:
Älä kääri lastasi pumpuliin, vaan anna elämän kasvattaa. Anna lasten leikkiä ja puutu vasta jos jotain ainuisten oikeasti vaarallista tapahtuu. Sinun seuraasi ei tässä kaivata.
Kuulostaa aika Steinerläiseltä näkökannalta. Eli annetaan vaan piestä menemään eli pahoinpidellä muita, lapset kyllä kasvattavat toisiaan...
Alue: Aihe vapaa
Tuo toinen lapsi saattaa olla ns. pomohahmo koulussa. On pakko pysyä kaverina vaikka ei haluaisi, mieluummin siis alistettuna kaverina kuin kiusattuna ryhmän ulkopuolella.