Lue keskustelun säännöt.
Olen todella masentunut raskauden jälkeisestä kropastani
13.01.2019 |
Vaikka synnytyksestä on jo 3 vuotta, en vieläkään tunne minua ”minuksi”. Ennen raskautta olin hoikka hyväkroppainen, nyt rinnat ovat venähtäneet ja vatsassa löysää ja joka puolella raskausarpia. Alapää näyttää hirveältä ja menee ilmaa. Voisin vaan itkeä koko ajan. En tunnea itseäni naiseksi tai haluttavaksi. En ole koskaan halunnut lapsia mutta (oma vika) en muistanut ottaa ajallaan e- pillereitä. En pääse tästä yli, murehdin tätä joka päivä. Tuntuu kuin tämä olisi jo joku pakkomielle. Olen itsekin nuori mutta kadehdin hirveästi muita hyväkroppaisia nuoria ja olen miettinyt jo rintaleikkausta ja alapääleikkausta. Missä voisin käydä puhumassa ongelmastani? Itken nytkin kun tätä kirjoitan... :’(
Kommentit (56)
Ap, jos olet menossa gastrokirurgille, voisit ehkä saada sieltä lähetteen lantionpohjan kuntoutukseen erikoistuneelle fysioterapeutille. Googlaa biopalautehoito, jolla kartoitetaan lantionpohjan kunto ja treenataan lihasten toimintaa.
Kaikkea hyvää sinulle ja parempaa tulevaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle jäi karmiva sektiopussi, iso venynyt paksu maha roikkuu arven yläpuolella, vaikka muuten en ole ylipainoinen. Kävin plastiikkakirurgin konsultaatiossa, sanoi, että mikään jumppa ei auta, vain leikkaus, mutta ei välttämättä sitä suosittele koska leikkaus on kallis ja lopputulos ei välttämättä ole niin hyvä, että leikkaus kannattaisi. Venynyt iho on venynyt iho, sitä ei voi jumpata erilaiseksi ja minun kudostyypillä tulee isoja rumia arpia ja lisää erilailla venynyttä ihoa leikkauksen jälkeen vain.
Vierailija kirjoitti:
Ap, jos olet menossa gastrokirurgille, voisit ehkä saada sieltä lähetteen lantionpohjan kuntoutukseen erikoistuneelle fysioterapeutille. Googlaa biopalautehoito, jolla kartoitetaan lantionpohjan kunto ja treenataan lihasten toimintaa.
Kaikkea hyvää sinulle ja parempaa tulevaisuutta.
Kiitos vinkistä! :) Ajattelin nyt alkaa tekemään kaikkeni elämänlaatuni ja itsetuntoni parantamiseksi. En ole ylipainoinen, mutta parannan ruokavaliotani ja lisään aluksi kevyttä liikuntaa. Käyn siellä gastokirurgilla ja vielä gynekologilla puhumassa jokapäiväisistä säryistäni, onko niille jotain tehtävissä ja mikä on pielessä. Soitan neuvolaan ja kysyn minne pääsisin purkamaan tunteitani synnytyksestä ja sen jälkeisistä tuntemuksista. Lisäksi hankin sen fysioterapeutin jonka kanssa tutustutaan lantionpohjalihaksiin. Ja pinnallista tai ei, ehkä myöhemmin korjautan rintojani kunhan saan säästettyä tarpeeksi. Haluan tuntea itseni taas naiselliseksi. Eihän tässä surkuttelu päivästä toiseen auta, vaan itse teot. Pitkä prosessi kaikkineen on varmasti edessä, mutta odotan sitä päivää kun olen vihdoin taas sinut itseni kanssa ja ns. puhdistunut sisältäpäin kun olen päässyt esim. terapiaan puhumaan ongelmistani. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kiitos taas kommenteista, tämä ei ole provo. Tiedostan kyllä itsekin että tämä asenteeni kehoani kohtaan ei luultavasti enää ole normaalia, siksi kysyinkin täältä apua minne minun kannattaisi mennä puhumaan. Koska en haluaisi hukata nuoruuttani olemalla koko ajan epävarma. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa että kärsin päivittäin säryistä alapäässäni ja lievästä ulosteenkarkailusta koska sain pahat repeämät. Ja kyllä olen sen vuoksi menossa lääkäriin. Ja tällä hetkellä varmasti olisinkin pulkkamäessä jos en olisi neljättä päivää kipeänä.
Olen ensinäkin todella surullinen siitä että synnytys on aiheuttanut mulle luultavasti koko loppuelämän vaivat. Kaikenlisäksi tämä nykyaika, missä meille pamahtaa joka paikassa esim. Instagramissa vähäpukeisia ja ns täydellisiä naisia, ei helpota oloa. Otan siitä kauheat paineet itselleni, vaikkei pitäisi. Synnytys oli traumaattinen ja kaikki vaivat sen jälkeen, minun on pakko päästä puhumaan jollekin entä kun vatvon näitä asioita oman pääni sisällä päivästä toiseen.
Ap
Miksihän mun eteen ei pamahda tällaisia kuvia? Ai niin, en ole missään Instagramissa. Näin helppoa! Ja noiden Iltiksien ym. kuvat voi ohittaa, eikös niin? Muista myös se, että lähes kaikki kuvat kaikkialla on nykyään niin photoshopattuja ja laitettu filttereitä sun muita kikka kolmosia, että älä todellakaan kuvittele, että noiden kuvien naiset olisivat sen näköisiä oikeassa elämässä.
Yksi hyvä esimerkki on ennen Geordie Shoressa ollut Vicky Pattison. Hän on varmaan kuvien muokkauksen maailmanmestari, koska Insta vs. todellisuus eivät kohtaa. Alla esimerkit:
https://www.instagram.com/p/BsVwnCBBVue/
https://www.instagram.com/p/BsOXTbMBJc3/
https://www.instagram.com/p/BsDTE-mh6Tt/
Tosellisuus:
Nyt te molemmat (sinä ja mies) suljette Instagramin, niin elämäkin alkaa näyttää paremmalta. Ja jos mies haluaa jatkaa kuvien kuolailua, niin onko hän oikea mies sinulle kuitenkaan? En nyt ensimmäisekis ehdota eroamista, mutta omalla kohdallani sekin mahdollisuus ei olisi kaukana. En vaan voisi olla miehen kanssa, joka selailee Instan herkkupeppuja päivät pitkät. Pitää olla muuta sisältöä elämässä. Kuten sinullakin ap.
Mietin vielä, että voisikohan kohdallasi olla kyse myös synnytyksen jäkeisestä masennuksesta, joka on jäänyt hoitamatta? Toki sinulla on oikeita fyysisiäkin ongelmia, jotka pitää hoitaa, mutta onhan tuollainen jatkuva vellominen epävarmuudessa ja muihin ihmisiin vertailu hieman epätasapainoista ja huolestuttavaa.
Kun kuitenkin synnytyksestä on jo 3 vuotta, niin olisihan tässä ollut aikaa tehdä kropalle jotain, ellet tosiaan ole ainakin lievästi masentunut ja siksi se ei ole kiinnostanut, ainakaan tätä hetkeä aiemmin. Tk-lääkäri voi laittaa lähetteen eteenpäin psyk.polille tai juttelemaan terveysaseman hoitsun kanssa, joka on erikoistunut mielenterveyteen.
P.s. Välttämättä mitkään kauneusleikkaukset (en tarkoita alapään) eivät poista epävarmuuttasi, vaan saavat sinut janoamaan lisää korjauksia. Siitä tulee kierre ja et enää voi olla tyytyväinen mihinkään kohtaan naamassasi ja kropassasi. Onhan näitä nähty lehdissä, varoittavia esimerkkejä. Eli pään sisäinen homma kuntoon ensiksi ja sitten vasta mietintään muut asiat.
Otan osaa ap. Osalla meistä on kudostyyppi sellainen, että raskaus ja synnytys jättävät pahaa jälkeä. Itse olin vain 18 v. ensimmäisen lapsen synnytettyäni ja voit kuvitella minkälainen järkytys oli, kun ennen kaunis vartaloni oli kuin jyrän alle jäänyt. Pysyvästi. Siinä ei paljon lohduta kuunnella näitä "kolme isoa lasta olen synnyttänyt eikä mitään huomaa"-tyypit. Todellakaan.
Hae apua henkiseen puoleen ja sitten fysioterapiasta ja kirurgiasta, jos se on taloudellisesti mahdollista. Ilmeisesti olet kuitenkin lapsen kanssa saanut hyvän suhteen. Se on tärkeää. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa ap. Osalla meistä on kudostyyppi sellainen, että raskaus ja synnytys jättävät pahaa jälkeä. Itse olin vain 18 v. ensimmäisen lapsen synnytettyäni ja voit kuvitella minkälainen järkytys oli, kun ennen kaunis vartaloni oli kuin jyrän alle jäänyt. Pysyvästi. Siinä ei paljon lohduta kuunnella näitä "kolme isoa lasta olen synnyttänyt eikä mitään huomaa"-tyypit. Todellakaan.
Hae apua henkiseen puoleen ja sitten fysioterapiasta ja kirurgiasta, jos se on taloudellisesti mahdollista. Ilmeisesti olet kuitenkin lapsen kanssa saanut hyvän suhteen. Se on tärkeää. Tsemppiä!
Voi ei, ymmärrän tunteesi..
Ja meillä on lapsen kanssa erittäin hyvä side toisiimme. Vaikka en koskaan ennen tuntenut itseäni äidilliseksi, lapsen jälkeen olen yllättynyt kuinka äidillinen, hauska ja lempeä äiti olenkaan :D Ap
Käy lääkärissä ja kerro rehellisesti tilanteesi. Pidätysvaivat varmasti pyritään korjaamaan ja mahdollisesti vatsalihaserkauma ja nahkapussi kirurgisesti. Sinulla on hyvä tilanne, jos on vakityöpaikka ja mieskin. Ellette aio hankkia lisää lapsia, niin julkisenpuolen hoitojen jälkeen katsopa esim. Kauneusklinikoiden palveluja Virossa. Voisit teettää vatsan ja rintojen korjauksen siellä ja maksaa kuukausilaskulla. Jos näihin ei ole mahdollisuutta niin hanki muotoilevat alusvaatteita ja korosta parhaimpia puoliasi.
Täällä ihmiset haukkuvat tajuamatta, että harva äiti pystyy itse vaikuttamaan saamiinsa vaurioihin. Minäkin katselen vanhoja kuvia itkuisena, koska koko vartalo tuhoutui raskaus- ja imetysaikana. Syynä huono kudostyyppi, jossa iho ei jousta vaan arpeutuu ja repeää pahasti. Olen itse pienikokoinen ja sain suuren vauvan. (160 cm ja lapsesta tulossa n. 190 cm aikuinen) Mikään määrä kuntoilua ja rasvausta ei auttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä kuuntele ilkeitä kommentteja. Niitä riittää joka aloitukseen. Itse vasta raskaana ja kehon muutokset tuntuvat välillä hurjilta. Tottunut omaan vanhaan kroppaan niin olisihan se outoa jos muuttuva keho ei hämmentäisi. Myös raskauden jälkeinen aika mietityttää. Olenkin yrittänyt jo raskausaikana panostaa liikkumiseen ja hyvään ravintoon. Suosittelen kysymään neuvoa pt:ltä ja juttelemaan asiasta vielä uudelleen neuvolassa. Meillä ainakin mahdollista saada neuvolan psykiatriselta sh:lta keskusteluapua, joka liittyy nimenomaan raskauteen, lapsiarkeen ja omaan jaksamiseen. On selvää että huono fiilis kuormittaa jaksamista. Heillä varmasti myös vinkkejä lantiopohjan lihasten vahvistamiseen. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos taas kommenteista, tämä ei ole provo. Tiedostan kyllä itsekin että tämä asenteeni kehoani kohtaan ei luultavasti enää ole normaalia, siksi kysyinkin täältä apua minne minun kannattaisi mennä puhumaan. Koska en haluaisi hukata nuoruuttani olemalla koko ajan epävarma. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa että kärsin päivittäin säryistä alapäässäni ja lievästä ulosteenkarkailusta koska sain pahat repeämät. Ja kyllä olen sen vuoksi menossa lääkäriin. Ja tällä hetkellä varmasti olisinkin pulkkamäessä jos en olisi neljättä päivää kipeänä.
Olen ensinäkin todella surullinen siitä että synnytys on aiheuttanut mulle luultavasti koko loppuelämän vaivat. Kaikenlisäksi tämä nykyaika, missä meille pamahtaa joka paikassa esim. Instagramissa vähäpukeisia ja ns täydellisiä naisia, ei helpota oloa. Otan siitä kauheat paineet itselleni, vaikkei pitäisi. Synnytys oli traumaattinen ja kaikki vaivat sen jälkeen, minun on pakko päästä puhumaan jollekin entä kun vatvon näitä asioita oman pääni sisällä päivästä toiseen.
Ap
Synnytyksessä tulleista vaurioista ei saa puhua. Jos jollakin menee synnytys hyvin ja palautuu ennalleen niin kaikki muidenkin synnytykset menee samalla kaavalla. Ei ymmärretä, että naiset ovat kropaltaan erilaisia. Joillakin tulee vaurioita eikä keho palaudu ikinä ennalleen.
Raskaus menee kuin tanssi. Ei peräpukamia, raskausarpia tai suonikohjuja. Laitoksella on sixpax valmiina kun synnytys on ohi. Todellisuus on ihan muuta. Esim. 25% suomalaisella naisella on laskeuma ja siihen ei tarvitse edes synnytystä. Suomalaisessa yhteiskunnassa on tabua puhua kuukautisista, synnytyksestä, erektiohäiriöstä tai limakalvojen kuivumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos taas kommenteista, tämä ei ole provo. Tiedostan kyllä itsekin että tämä asenteeni kehoani kohtaan ei luultavasti enää ole normaalia, siksi kysyinkin täältä apua minne minun kannattaisi mennä puhumaan. Koska en haluaisi hukata nuoruuttani olemalla koko ajan epävarma. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa että kärsin päivittäin säryistä alapäässäni ja lievästä ulosteenkarkailusta koska sain pahat repeämät. Ja kyllä olen sen vuoksi menossa lääkäriin. Ja tällä hetkellä varmasti olisinkin pulkkamäessä jos en olisi neljättä päivää kipeänä.
Olen ensinäkin todella surullinen siitä että synnytys on aiheuttanut mulle luultavasti koko loppuelämän vaivat. Kaikenlisäksi tämä nykyaika, missä meille pamahtaa joka paikassa esim. Instagramissa vähäpukeisia ja ns täydellisiä naisia, ei helpota oloa. Otan siitä kauheat paineet itselleni, vaikkei pitäisi. Synnytys oli traumaattinen ja kaikki vaivat sen jälkeen, minun on pakko päästä puhumaan jollekin entä kun vatvon näitä asioita oman pääni sisällä päivästä toiseen.
Ap
Synnytyksessä tulleista vaurioista ei saa puhua. Jos jollakin menee synnytys hyvin ja palautuu ennalleen niin kaikki muidenkin synnytykset menee samalla kaavalla. Ei ymmärretä, että naiset ovat kropaltaan erilaisia. Joillakin tulee vaurioita eikä keho palaudu ikinä ennalleen.
Tämä. Sanotaan että olisit tyytyväinen että sait terveen lapsen vaikka joutuisi käyttämään vaippaa loppuelämänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos taas kommenteista, tämä ei ole provo. Tiedostan kyllä itsekin että tämä asenteeni kehoani kohtaan ei luultavasti enää ole normaalia, siksi kysyinkin täältä apua minne minun kannattaisi mennä puhumaan. Koska en haluaisi hukata nuoruuttani olemalla koko ajan epävarma. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa että kärsin päivittäin säryistä alapäässäni ja lievästä ulosteenkarkailusta koska sain pahat repeämät. Ja kyllä olen sen vuoksi menossa lääkäriin. Ja tällä hetkellä varmasti olisinkin pulkkamäessä jos en olisi neljättä päivää kipeänä.
Olen ensinäkin todella surullinen siitä että synnytys on aiheuttanut mulle luultavasti koko loppuelämän vaivat. Kaikenlisäksi tämä nykyaika, missä meille pamahtaa joka paikassa esim. Instagramissa vähäpukeisia ja ns täydellisiä naisia, ei helpota oloa. Otan siitä kauheat paineet itselleni, vaikkei pitäisi. Synnytys oli traumaattinen ja kaikki vaivat sen jälkeen, minun on pakko päästä puhumaan jollekin entä kun vatvon näitä asioita oman pääni sisällä päivästä toiseen.
Ap
Miksihän mun eteen ei pamahda tällaisia kuvia? Ai niin, en ole missään Instagramissa. Näin helppoa! Ja noiden Iltiksien ym. kuvat voi ohittaa, eikös niin? Muista myös se, että lähes kaikki kuvat kaikkialla on nykyään niin photoshopattuja ja laitettu filttereitä sun muita kikka kolmosia, että älä todellakaan kuvittele, että noiden kuvien naiset olisivat sen näköisiä oikeassa elämässä.
Yksi hyvä esimerkki on ennen Geordie Shoressa ollut Vicky Pattison. Hän on varmaan kuvien muokkauksen maailmanmestari, koska Insta vs. todellisuus eivät kohtaa. Alla esimerkit:
https://www.instagram.com/p/BsVwnCBBVue/
https://www.instagram.com/p/BsOXTbMBJc3/
https://www.instagram.com/p/BsDTE-mh6Tt/
Tosellisuus:
Nyt te molemmat (sinä ja mies) suljette Instagramin, niin elämäkin alkaa näyttää paremmalta. Ja jos mies haluaa jatkaa kuvien kuolailua, niin onko hän oikea mies sinulle kuitenkaan? En nyt ensimmäisekis ehdota eroamista, mutta omalla kohdallani sekin mahdollisuus ei olisi kaukana. En vaan voisi olla miehen kanssa, joka selailee Instan herkkupeppuja päivät pitkät. Pitää olla muuta sisältöä elämässä. Kuten sinullakin ap.
Mietin vielä, että voisikohan kohdallasi olla kyse myös synnytyksen jäkeisestä masennuksesta, joka on jäänyt hoitamatta? Toki sinulla on oikeita fyysisiäkin ongelmia, jotka pitää hoitaa, mutta onhan tuollainen jatkuva vellominen epävarmuudessa ja muihin ihmisiin vertailu hieman epätasapainoista ja huolestuttavaa.
Kun kuitenkin synnytyksestä on jo 3 vuotta, niin olisihan tässä ollut aikaa tehdä kropalle jotain, ellet tosiaan ole ainakin lievästi masentunut ja siksi se ei ole kiinnostanut, ainakaan tätä hetkeä aiemmin. Tk-lääkäri voi laittaa lähetteen eteenpäin psyk.polille tai juttelemaan terveysaseman hoitsun kanssa, joka on erikoistunut mielenterveyteen.
P.s. Välttämättä mitkään kauneusleikkaukset (en tarkoita alapään) eivät poista epävarmuuttasi, vaan saavat sinut janoamaan lisää korjauksia. Siitä tulee kierre ja et enää voi olla tyytyväinen mihinkään kohtaan naamassasi ja kropassasi. Onhan näitä nähty lehdissä, varoittavia esimerkkejä. Eli pään sisäinen homma kuntoon ensiksi ja sitten vasta mietintään muut asiat.
Kiitos viestistäsi. Naisena olen tietoinen kuinka kuvakulmatkin saa aikaan aikamoisen muutoksen. Tai vaikka korkeavyötäröiset housut. Turhauttaa vaan että mies näitä puolialastomien naisten kuvia kuolaa niin paljon. Tiedän, etten itse näytä samalta ja olen sanonut miehelleni kriisitäni ja hänen katseluistaan, mutta sama jatkuu. Olen ottanut välillä liikaa itseeni ja se taas pahentaa tätä päänsisäistä oravanpyörääni ja olen tuntenut itseni riittämättömäksi.
En ole ainakaan tuntenut itseäni masentuneeksi. Tai ehkä en ole vain ajatellut niin. Ulkoapäin olen kyllä iloinen mutta pääni sisällä olen ollut todella surullinen. Ja ehdottomasti menen ammattilaisen puheille. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka vanha olet? 19? Olet kyllä varmaan muutenkin aika masentunut tyyppi, mutta nyt saat tästä mukavasti syytettyä raskautta ja sitä kautta myös lasta. On varmasti kiva lapsenkin tajuta, että mamma parkuu räkä poskella hänen takiaan... Hae ap hoitoon ja anna kauheasta elämästäsi koko ajan muistuttava lapsi adoptioon ellet ole sitä vielä tehnyt.
Teetätä myös heti sterilisaatio.
Ei ap syytä lasta, älä vääristele. Aiheesta ap kirjoittaa. Pitäiskö kakan tulo housuun vaan hyväksyä?
Ymmärrän ap sinua. Mutta toisaalta, olet kohdannut yhden elämän ikävistä realiteeteista, ja jossain määrin varmaan kroppaasi voi korjata, mutta täysin ehkä ei, ja ei ole muuta vaihtoehtoa kuin sopeutua. Kroppa voi mennä pilalle sairauden vuoksi, lääkityksen vuoksi, onnettomuuden vuoksi tai raskauden vuoksi, eikä näille aina mitään voi. Muuta kuin opetella elämään sen "ruman" vartalon kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti kannattaa käydä ne rinnat ja vatsa korjaamassa. Sen voi maksaa myös kuukausimaksulla, ei kenenkään nuoren naisen tarvitse noin kärsiä kerran apua on tarjolla. Tottakai täällä mammat paheksuu ja haukkuu, jos se ei itselle ole mahdollisuus, mutta sinulle voi hyvinkin olla. Alapäästä kannattaa tehdä kunnon valitus ja haaste, miksi ei ole korjattu aikanaan. Ei tarvitse hyväksyä särkyjä eikä ulosteenkarkailua, ei sinun tarvitse hyväksyä mitään tuosta tilanteesta.
Olen itsekin raskaana ja jos tästä jäljet jää esim. Vatsaan niin leikattavaksi menen. Enkä häpeä yhtään.
- Hyvä fysioterapeutti auttaa alkuun lantiopohjan kuntoutuksen kanssa.
- Pt auttaa löytämään syvät lihakset (mutta kannattaa ottaa joku kokenut eikä mitään teiniä joka ei tiedä mistään mitään).
- Kuuntele omaa kroppaasi ja hyväksy mihin pystyt ja mihin et. Kuntoilun ei tarvitse olla itse tarkoitus vaan väline siihen että voit paremmin ja jaksat arjessa.
- Poista koko instagram puhelimestasi esim. puoleksi vuodeksi. Se on pelkkää feikkiä bimboilua jota kukaan ei tarvitse mihinkään. Korostaa vain ihmisten huonoja puolia, pinnallisuutta ja itsekkyyttä.
Sinulla on ap varmasti ihana lapsi ja elämästäsi tulee parempaa, kun saat itsesi kuntoon. Toivoa on, tsemppiä.
hyvä että olet kuitenkin jaksanut pitää terveellisen ruokavalion ja liikunnan elämässäsi säännöllisesti useita kertoja viikossa.
Ajattele jos olisit vielä ylipainoinen, sitten asiat olisi vielä huonommin.