Lue keskustelun säännöt.
Olen todella masentunut raskauden jälkeisestä kropastani
13.01.2019 |
Vaikka synnytyksestä on jo 3 vuotta, en vieläkään tunne minua ”minuksi”. Ennen raskautta olin hoikka hyväkroppainen, nyt rinnat ovat venähtäneet ja vatsassa löysää ja joka puolella raskausarpia. Alapää näyttää hirveältä ja menee ilmaa. Voisin vaan itkeä koko ajan. En tunnea itseäni naiseksi tai haluttavaksi. En ole koskaan halunnut lapsia mutta (oma vika) en muistanut ottaa ajallaan e- pillereitä. En pääse tästä yli, murehdin tätä joka päivä. Tuntuu kuin tämä olisi jo joku pakkomielle. Olen itsekin nuori mutta kadehdin hirveästi muita hyväkroppaisia nuoria ja olen miettinyt jo rintaleikkausta ja alapääleikkausta. Missä voisin käydä puhumassa ongelmastani? Itken nytkin kun tätä kirjoitan... :’(
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Aihe on edelleen iso tabu Suomessa. Naiset vielä itse kannattavat suu vaahdossa alatiesynnytystä, koska "onhan se nyt vaan tosiäidin merkki".
Tottakai kroppa menee remonttiin raskauden myötä. Käytä öljyjä arpiisi, aloita hikitreenaaminen (intervallia, tehokasta kuntosalia, mitä vain hikeä puskevaa) ja käy korjauttamassa rintasi, jos asia sinua häiritsee. Alapään korjaus on myös mahdollinen. Kuulat ja alapääjumppa saattavat vähän auttaa, mutta eiväthän nekään mustaa aukkoa poista.
Tsemppiä!
Höpö höpö heijaa vaan, että kroppa menisi piloille! 😊 Olen kolme isohkoa lasta synnyttänyt ja ihan hyvin on kroppa palautunut. Jotakin ehkä on, mutta mitä ihmettä sitten? Ei se ole ainakaan minun elämääni pilannut, että raskausarpia tms. on yhä vieläkin yli 12 vuoden jälkeen viimeisestä synnytyksestä. Ap:n suurimmat ongelmat ovat syvällä hänen päänsä sisällä, ei tisseissä tai ihossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka vanha olet? 19? Olet kyllä varmaan muutenkin aika masentunut tyyppi, mutta nyt saat tästä mukavasti syytettyä raskautta ja sitä kautta myös lasta. On varmasti kiva lapsenkin tajuta, että mamma parkuu räkä poskella hänen takiaan... Hae ap hoitoon ja anna kauheasta elämästäsi koko ajan muistuttava lapsi adoptioon ellet ole sitä vielä tehnyt.
Teetätä myös heti sterilisaatio.
Olen 25. En ole muuten masentunut, minulla on mies, vakityö ja taloudellinen tilanne kohillaan ja ystäviä ja hyvä tukiverkosto ympärillä. En ole ikinä ajatellut että tämä minun oloni on lapsen vika, ei hän ole päättänyt että haluaa syntyä tänne. Ja luuletko että pystyisin antamaan 3 vuotiaan lapseni adoptioon, jos en pystynyt aborttiakaan tekemään vaikka olen ajatellut pysyväni velana? Vaikka aikomuksesi oli toki vain ärsyttää. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aihe on edelleen iso tabu Suomessa. Naiset vielä itse kannattavat suu vaahdossa alatiesynnytystä, koska "onhan se nyt vaan tosiäidin merkki".
Tottakai kroppa menee remonttiin raskauden myötä. Käytä öljyjä arpiisi, aloita hikitreenaaminen (intervallia, tehokasta kuntosalia, mitä vain hikeä puskevaa) ja käy korjauttamassa rintasi, jos asia sinua häiritsee. Alapään korjaus on myös mahdollinen. Kuulat ja alapääjumppa saattavat vähän auttaa, mutta eiväthän nekään mustaa aukkoa poista.
Tsemppiä!
Höpö höpö heijaa vaan, että kroppa menisi piloille! 😊 Olen kolme isohkoa lasta synnyttänyt ja ihan hyvin on kroppa palautunut. Jotakin ehkä on, mutta mitä ihmettä sitten? Ei se ole ainakaan minun elämääni pilannut, että raskausarpia tms. on yhä vieläkin yli 12 vuoden jälkeen viimeisestä synnytyksestä. Ap:n suurimmat ongelmat ovat syvällä hänen päänsä sisällä, ei tisseissä tai ihossa.
Et ehkä ymmärrä olevasi yksi miljoonasta. Naisen kroppa todellakin muuttuu raskauden myötä, ei se ole mikään höpöhöpö-juttu. Muutenhan me kaikki näyttäisimme parikymppisiltä, mutta miksi totuus leikkikentillä on päinvastainen?
Ärsyttää tuollaiset kommentit. Joko näet kroppasi parempana kuin se onkaan, olet tehnyt ison työn nykyiseen ulkomuotoosi tai omaat pirun harvinaiset lottovoittogeenit.
Höpsö ulkonäkökeskeinen Ap! Mulla on kolme lasta ja kroppa tuma, mutta ei haittaa yhtään! Tuli pidätysongelmia, sulkijalihas repesi (4. Asteen repeämä), tuli paha vatsalihaserksuma, tuli riippuvaa nahka, tuli toisesta synnytyksestä sektiomahapussi, kaikki roikkuu!
Edelleen, ei haittaa. Määrittelen itseni ihan jonkun muun kuin ulkonäön kautta. Mulla on hyvä ura, vaativa työ, olen hyvä äiti, ystävä, puoliso. Joku ulkonäkö on sijalla sata niiden asioiden joukossa jota arvostan.
Mitäpä jos ap arvoisi itseään muilla kuin ulkonäöllä? Kai tiedät että ei sulla naisrna ole mitään velvoitetta olla kaunis?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aihe on edelleen iso tabu Suomessa. Naiset vielä itse kannattavat suu vaahdossa alatiesynnytystä, koska "onhan se nyt vaan tosiäidin merkki".
Tottakai kroppa menee remonttiin raskauden myötä. Käytä öljyjä arpiisi, aloita hikitreenaaminen (intervallia, tehokasta kuntosalia, mitä vain hikeä puskevaa) ja käy korjauttamassa rintasi, jos asia sinua häiritsee. Alapään korjaus on myös mahdollinen. Kuulat ja alapääjumppa saattavat vähän auttaa, mutta eiväthän nekään mustaa aukkoa poista.
Tsemppiä!
Höpö höpö heijaa vaan, että kroppa menisi piloille! 😊 Olen kolme isohkoa lasta synnyttänyt ja ihan hyvin on kroppa palautunut. Jotakin ehkä on, mutta mitä ihmettä sitten? Ei se ole ainakaan minun elämääni pilannut, että raskausarpia tms. on yhä vieläkin yli 12 vuoden jälkeen viimeisestä synnytyksestä. Ap:n suurimmat ongelmat ovat syvällä hänen päänsä sisällä, ei tisseissä tai ihossa.
Nimenomaan! Palstalle on löytänyt nyt ilmeisesti joku sektioaktivistikin, jolla on hahmottamisongelmia eikä siksi ymmärrä miksi alatiesynnytys on (silloin kun sille ei ole esteitä) parempi vaihtoehto. Alapää palautuu tasan omaksi itsekseen raskaudesta ja synnytyksestä ja jos ei, niin lääkäriin. Omaa aloitekyvyttömyyttä väittää, että "tabu, eikä mahd. vaurioille tehdä mitään". Hakeudu hoitoon niin asia korjataan.
Eikä sektio ole mikään pieni ja helppo viilto, jonka avulla alapää säästetään kaikelta pahalta. Mutta onneksi sektiostakin palautuu yleensä hyvin ja onneksi sektio on hädän hetkellä vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
3 vuotta synnytyksestä ja nyt alat suunnitella lääkärissä käyntiä ulosteenkarkailun ja minkä lie vuoksi.... tästä syystä en usko, 0/5. Tietenkin joku voi revetä pahastikin, mutta harva itseään kunnioittava nainen antaa "alapäänsä olla riekaleina" vuosikaudet. Ja sopivasti kun tänään ja eilen palstalla on joku hullu taas tehnyt parhaansa todistellakseen, että naisen alapää romuttuu alatiesynnytyksestä lopullisesti.... sinä taas?
Jos ongelma on tosi niin elämäntavat kuntoon, lääkärille ja fyssarille ensin niin saat itsellesi sopivat ohjeet treenin alkuun jos kerran taustalla on normaalia rajumpi synnytys voi olla, ettei esim vatsalihasten erkauman kanssa lankutus tai laskeuman kanssa lenkkeily ole heti alkuun hyväksi.
Olen sanonut asiasta 3 kertaa. Ensimmäisen kerran jälkitarkastuksen jälkeen, no siellä ultrattiin ja sanottiin että kaikki ok ei pitäisi olla mitään vikaa. Toisella kerralla sama juttu. Kolmannella kerralla minut otettiin jo tosissaan ja olen 3 kk odottanut aikaa gastrokirurgille. Ja niinkuin sanoin että karkailu on ollut lievää, olen ajatellut että no ehkä tämä on sitten normaalia synnytyksen jälkeen ja minun pitää vain elää sen kanssa, vaikka syvällä sisimmässäni tiedän että näin ei todellakaan ole. Nyt olenkin kyllästynyt tähän itsesääliini ja alkanut tekemään asioille jotakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aihe on edelleen iso tabu Suomessa. Naiset vielä itse kannattavat suu vaahdossa alatiesynnytystä, koska "onhan se nyt vaan tosiäidin merkki".
Tottakai kroppa menee remonttiin raskauden myötä. Käytä öljyjä arpiisi, aloita hikitreenaaminen (intervallia, tehokasta kuntosalia, mitä vain hikeä puskevaa) ja käy korjauttamassa rintasi, jos asia sinua häiritsee. Alapään korjaus on myös mahdollinen. Kuulat ja alapääjumppa saattavat vähän auttaa, mutta eiväthän nekään mustaa aukkoa poista.
Tsemppiä!
Höpö höpö heijaa vaan, että kroppa menisi piloille! 😊 Olen kolme isohkoa lasta synnyttänyt ja ihan hyvin on kroppa palautunut. Jotakin ehkä on, mutta mitä ihmettä sitten? Ei se ole ainakaan minun elämääni pilannut, että raskausarpia tms. on yhä vieläkin yli 12 vuoden jälkeen viimeisestä synnytyksestä. Ap:n suurimmat ongelmat ovat syvällä hänen päänsä sisällä, ei tisseissä tai ihossa.
Nimenomaan! Palstalle on löytänyt nyt ilmeisesti joku sektioaktivistikin, jolla on hahmottamisongelmia eikä siksi ymmärrä miksi alatiesynnytys on (silloin kun sille ei ole esteitä) parempi vaihtoehto. Alapää palautuu tasan omaksi itsekseen raskaudesta ja synnytyksestä ja jos ei, niin lääkäriin. Omaa aloitekyvyttömyyttä väittää, että "tabu, eikä mahd. vaurioille tehdä mitään". Hakeudu hoitoon niin asia korjataan.
Eikä sektio ole mikään pieni ja helppo viilto, jonka avulla alapää säästetään kaikelta pahalta. Mutta onneksi sektiostakin palautuu yleensä hyvin ja onneksi sektio on hädän hetkellä vaihtoehto.
Sanoo alatiefanaatikko, jolla kokemus on nimenomaan alatiesynnytyksestä. Huoh. :D
Ap on toisekseen jo synnyttänyt, joten nämä eipäs juupas -inttämiset voidaan jättää väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai aapee on asioista puhunut miehen, vanhempiensa ja/tai ystävien kanssa?
Unohtui vielä mainita että kannattaa varmaan lopettaa itsensä vertailu kaikenmaailman instavosuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä menisin varmaan leikkauttamaan alapään eli ns. Korjausleikkaus. Sitte tietenkin personal trainerin juttusille ja tosi tiukka treeniohjelma. Hyvää, puhdasta ruokaa säännöllisesti+ paljon treeniä niin lihaskuntoa kuin aerobistakin. Tällä alkuun niin hyvä tulee. Liikunta laittaa vatsan ja rinnat kuntoon (nehän oli ongelmasi?) Varsinkin juoksu toimii roikkuviin rintoihin hyvin ja tekee ne timmimmäksi.
Nää on näitä tabuja joista ei saisi puhua. Kun itse olin raskaana, tein päätöksen että pari kuukautta synnytyksestä minun täytyy painaa saman verran kuin ennen raskautta. Noh, se kävi toteen🤗
Mutta tosiaan... Joillekin tulee pysyviä haittoja kuten seksielämään ongelmia, virtsankarkailua yms.. semmonen varmaan ihan kamalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse hankin lapsen jälkeen personal trainerin jonka kanssa treenasin n. 6kk, sekä rintoja kävin kohottamassa kun imetys oli kunnolla ohitse. En ymmärrä mikseivät naiset TEE asioille jotain. Nykyään on oikeesti mahdollista korjata jos minkälaista vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa taas todella fiksuja kommentteja.
Ja tämäkö sinun kommenttisi oli fiksu? Miten autoit siinä tai ehdotitko ratkaisuja?
Kunhan totesin näille kommentteja lauonneille, olisiko pitänyt katsoa vierestä vaan kun toiset haukkuu ja nälviä? Itse en osaa APta auttaa koska en ole koskaan edes synnyttänyt joten en rupea tyrkyttämään omia ajatuksia. Varmasti täällä on ihmisiä joilta löytyy oikeita apuja ja neuvoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huoh, mitä te olette tuomitsemaan ap:ta hänen ulkonäköpaineistaan? Teille ei ulkonäkö ole joskaan ollut tärkeä, ap:lle on. Hienoa jos jollain muulla on eri tärkeysjärjestykset elämässä, se on sinun elämäsi, ei ap:n. Jos on aina ollut hyvässä kunnossa, totta hitossa se ahdistaa jos se viedään pois! Tämä on itseasiassa yksi niistä syistä miksi en lapsia itse tee.
Ap, suosittelisin (niinkuin moni muukin) kunnon treenipohjelmaa ja hanki osaava pt, mutta ei mitään kuntosaliketjujen pilipali trainereita, vaan joku joka osaa asiansa. Saat varmasti kroppasi takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Kai aapee on asioista puhunut miehen, vanhempiensa ja/tai ystävien kanssa?
Olen puhunut miehelleni, mutta en muiden. Mies on sanonut ettei minussa ole mitään vikaa ja että minun pitäisi käydä puhumassa jollekkin ammattilaiselle. Tämä kuulostaa varmaan naurettavalta, mutta ehkä miehen somekäyttäytyminen myös edesauttaa kriisiäni. Samalla kun tuskailen muuttuneen kroppani kanssa, hän katselee päivittäin näitä puolialastomia instagram käyttäjiä. Vaikka monet ehkä ajattelee että niin ne kaikki miehet tekee. Mutta jotenkin se satuttaa kaiken läpikäymäni jälkeen ja osuu arkaan paikkaan tällä hetkellä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Huoh, mitä te olette tuomitsemaan ap:ta hänen ulkonäköpaineistaan? Teille ei ulkonäkö ole joskaan ollut tärkeä, ap:lle on. Hienoa jos jollain muulla on eri tärkeysjärjestykset elämässä, se on sinun elämäsi, ei ap:n. Jos on aina ollut hyvässä kunnossa, totta hitossa se ahdistaa jos se viedään pois! Tämä on itseasiassa yksi niistä syistä miksi en lapsia itse tee.
Ap, suosittelisin (niinkuin moni muukin) kunnon treenipohjelmaa ja hanki osaava pt, mutta ei mitään kuntosaliketjujen pilipali trainereita, vaan joku joka osaa asiansa. Saat varmasti kroppasi takaisin.
❤️
Tsemppiä ap, arvista ei pääse eroon, mutta paljon voi nykypäivänä korjata! Olet nuori, personal trainerin avustuksella pääset varmasti todella pitkälle kunhan sitoudut tekemään töitä vartalosi eteen. Sitten vain alat laittamaan rahaa sivuun rintoja ja alapään korjausta varten. Täällä eletään kuitenkin vain kerran, joten miksi turhaan jäädä märehtimään jos jotakin voi muuttaa parempaan suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Itse hankin lapsen jälkeen personal trainerin jonka kanssa treenasin n. 6kk, sekä rintoja kävin kohottamassa kun imetys oli kunnolla ohitse. En ymmärrä mikseivät naiset TEE asioille jotain. Nykyään on oikeesti mahdollista korjata jos minkälaista vaivaa.
Missä kävit kohottamassa rintasi ja oletko tyytyväinen lopputulokseen?
Vierailija kirjoitti:
Mä menisin varmaan leikkauttamaan alapään eli ns. Korjausleikkaus. Sitte tietenkin personal trainerin juttusille ja tosi tiukka treeniohjelma. Hyvää, puhdasta ruokaa säännöllisesti+ paljon treeniä niin lihaskuntoa kuin aerobistakin. Tällä alkuun niin hyvä tulee. Liikunta laittaa vatsan ja rinnat kuntoon (nehän oli ongelmasi?) Varsinkin juoksu toimii roikkuviin rintoihin hyvin ja tekee ne timmimmäksi.
Nyt on kyllä maailmanennätysluokan sheissea. Vai että hölkkä laittaa rinnat kuntoon ja tekee roikkuvat rinnat timmimmiksi! Varsinainen aivopieru. Kyn iho venyy, se on kuule silloin venynyt, eikä kutistu enää. Samoin kudostyypistä riippuen limakalvot venyvät, eivät jokaisella palaudu entisellern. Minäkin kävi plastiikkakirurgilla näyttämässä synnytyksenjälkeistä vatsaani ja hän sanoi, ettei venyneeseen ihoon ja vatsanpeitteisiin ja limakalvoihin auta mikään jumppa vaan ainostaan veitsi.
3 vuotta synnytyksestä ja nyt alat suunnitella lääkärissä käyntiä ulosteenkarkailun ja minkä lie vuoksi.... tästä syystä en usko, 0/5. Tietenkin joku voi revetä pahastikin, mutta harva itseään kunnioittava nainen antaa "alapäänsä olla riekaleina" vuosikaudet. Ja sopivasti kun tänään ja eilen palstalla on joku hullu taas tehnyt parhaansa todistellakseen, että naisen alapää romuttuu alatiesynnytyksestä lopullisesti.... sinä taas?
Jos ongelma on tosi niin elämäntavat kuntoon, lääkärille ja fyssarille ensin niin saat itsellesi sopivat ohjeet treenin alkuun jos kerran taustalla on normaalia rajumpi synnytys voi olla, ettei esim vatsalihasten erkauman kanssa lankutus tai laskeuman kanssa lenkkeily ole heti alkuun hyväksi.