Lue keskustelun säännöt.
Huskyn päivittäinen liikunnantarve?
12.01.2019 |
Vaatiiko joka pv. yli 10km lenkkejä vai riittääkö esim 3krt/vk pidemmät ja 4krt/vk ns. normi lenkit?
Seurana olisi toinen koira jonka kanssa painia myös kotioloissa.
Kommentit (90)
Kyseessä on työkoira. Nykyinen suuntaus ottaa huskyja seurakoiraksi on ehdottoman väärä. Meidänkin rapussamme asuu nuoripari, jolla on husky, jota lenkitetään kuten jotain helppoa pikkukoiraa. Se ulvoo päivät pitkät turhautumistaan. Samoin fb:n koirapalstoilla kysellään usein haastavien huskyjen käytösongelmista. Usein paljastuu, että taustalla on liian vähäinen liikunta.
Husky kaipaa ihan älyttömän määrän liikuntaa - 10 km on huskyn tyyppiselle kestävyysjuoksuelukalle alkulämppä (ja mille tahansa käyttökoiralle ihan minimi liikuntamäärä päivässä, ei todellakaan paljon) . Usein niillä on riistaviettiä, joten irtipito on hankalaa. Varsinkaan kytkettynä huskya ei saa kävellen väsytettyä.
Huskyn pitäisi päästä päivittäin juoksemaan, tekemään päivittäin pitkiä lenkkejä ja vetotreeniä (taakanveto, vetohiihto, -pyöräily, -juoksu tms) useamman kerran viikossa. Se vaatii urheilullisen omistajan tai paikan, jossa on valjakko. Se voi olla aika vaikea motivoitava ja sen kouluttaminen voi olla varsin työlästä. Huskyja karkailee paljon ja niiden äänekkyys voi yllättää.
Lähtökohtaisesti pitäisi olla valjakko- tai vetourheilusta kiinnostunut ihminen, joka haluaisi koiran harrastukseen. Ei niin, että halutaan husky kun se näyttää makeelta ja vähän sudelta ja jos se kuitenkin sopeutuisi ajan kanssa seurakoiraksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huskyt ei minusta sovi hyvin peruslemmikiksi. Ne on juoksukoneita. Niitä ei edes kiinnosta niin touhuta ihmisten kanssa. Aina kun mahdollista ne karkaa. Miellyttämisen tarve aivan olematon. Jotenkin kissamaisia luonteeltaan.
Tiedän että eivät ole kovin miellyttämishaluisia eikä tulisi ns. peruslemmikiksi. Itse työskentelen erätoiminnassa ja meidän perhekin liikkuu ja eräilee paljon. Hakisin lähinnä eräkaveria.
Olen silti tottunut miellyttämishaluisiin harrastuskoiriin, ja olisi minulla tavoitteet kouluttaa koira niin että perus käskyt onnistuisi ja arki olisi suht helppoa. Onko utopiaa haaveilla että Husky oppisi tulemaan autosta vasta luvan saatuaan tai ei karkailisi oven raosta?
Onko Alaskanmalamuutissa ja Huskyssä tämän suhteen eroja?
Yksilökohtaista toki, mutta yleisesti ajatellen mietin. En tiedä olisiko minulla kuitenkaan kärsivällisyyttä katsoa aivan päätöntä menoa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on työkoira. Nykyinen suuntaus ottaa huskyja seurakoiraksi on ehdottoman väärä. Meidänkin rapussamme asuu nuoripari, jolla on husky, jota lenkitetään kuten jotain helppoa pikkukoiraa. Se ulvoo päivät pitkät turhautumistaan. Samoin fb:n koirapalstoilla kysellään usein haastavien huskyjen käytösongelmista. Usein paljastuu, että taustalla on liian vähäinen liikunta.
Husky kaipaa ihan älyttömän määrän liikuntaa - 10 km on huskyn tyyppiselle kestävyysjuoksuelukalle alkulämppä (ja mille tahansa käyttökoiralle ihan minimi liikuntamäärä päivässä, ei todellakaan paljon) . Usein niillä on riistaviettiä, joten irtipito on hankalaa. Varsinkaan kytkettynä huskya ei saa kävellen väsytettyä.
Huskyn pitäisi päästä päivittäin juoksemaan, tekemään päivittäin pitkiä lenkkejä ja vetotreeniä (taakanveto, vetohiihto, -pyöräily, -juoksu tms) useamman kerran viikossa. Se vaatii urheilullisen omistajan tai paikan, jossa on valjakko. Se voi olla aika vaikea motivoitava ja sen kouluttaminen voi olla varsin työlästä. Huskyja karkailee paljon ja niiden äänekkyys voi yllättää.
Lähtökohtaisesti pitäisi olla valjakko- tai vetourheilusta kiinnostunut ihminen, joka haluaisi koiran harrastukseen. Ei niin, että halutaan husky kun se näyttää makeelta ja vähän sudelta ja jos se kuitenkin sopeutuisi ajan kanssa seurakoiraksi.
Kiitos asiantuntevasta selkeästä vastauksesta. Onko siis niin, että jos eräilemme Huskyn kanssa, ei voisi kuvitellakaan pitävänsä koiraa irti? Tätä en tullut ajatelleeksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on työkoira. Nykyinen suuntaus ottaa huskyja seurakoiraksi on ehdottoman väärä. Meidänkin rapussamme asuu nuoripari, jolla on husky, jota lenkitetään kuten jotain helppoa pikkukoiraa. Se ulvoo päivät pitkät turhautumistaan. Samoin fb:n koirapalstoilla kysellään usein haastavien huskyjen käytösongelmista. Usein paljastuu, että taustalla on liian vähäinen liikunta.
Husky kaipaa ihan älyttömän määrän liikuntaa - 10 km on huskyn tyyppiselle kestävyysjuoksuelukalle alkulämppä (ja mille tahansa käyttökoiralle ihan minimi liikuntamäärä päivässä, ei todellakaan paljon) . Usein niillä on riistaviettiä, joten irtipito on hankalaa. Varsinkaan kytkettynä huskya ei saa kävellen väsytettyä.
Huskyn pitäisi päästä päivittäin juoksemaan, tekemään päivittäin pitkiä lenkkejä ja vetotreeniä (taakanveto, vetohiihto, -pyöräily, -juoksu tms) useamman kerran viikossa. Se vaatii urheilullisen omistajan tai paikan, jossa on valjakko. Se voi olla aika vaikea motivoitava ja sen kouluttaminen voi olla varsin työlästä. Huskyja karkailee paljon ja niiden äänekkyys voi yllättää.
Lähtökohtaisesti pitäisi olla valjakko- tai vetourheilusta kiinnostunut ihminen, joka haluaisi koiran harrastukseen. Ei niin, että halutaan husky kun se näyttää makeelta ja vähän sudelta ja jos se kuitenkin sopeutuisi ajan kanssa seurakoiraksi.
Kiitos asiantuntevasta selkeästä vastauksesta. Onko siis niin, että jos eräilemme Huskyn kanssa, ei voisi kuvitellakaan pitävänsä koiraa irti? Tätä en tullut ajatelleeksi.
Ap
Et saa muutenkaan pitää koiraa irti kuin omistamillasi mailla. Rauhoitusaikana, eli maaliskuusta elokuun loppupuolelle, ei edes siellä.
Jos jollakin on ehdottaa rotua joka sopisi minun ajatuksiini niin ottaisin ilolla vastaan:
- Täytyy olla aktiivinen ja ketterä, jaksaa esim vaelluksilla. Husky olisi siitä hyvä että vetohommat olisi plussaa.
- Kylmänkestävä ja sellainen turkki että pystyy nukkua talvella myös ulkona.
- Tottelevaisuus olisi toki plussaa.
- Pitää olla reipas ja aina innokkaana lähtemään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa huskyista on ns houdineja, jotka oikeasti hakevat karkaamismahdollisuutta joka tilanteessa. Mutta kyllä keskivertohusky peruskäskyt kuitenkin oppii. Ei sataprosenttisesti, mutta niin että arjessa pärjää. Malamuutti on sitten taas taakanvetäjä, paljon liikuntaa vaatii sekin. On itsepäisempi kuin husky ja voi olla varsin dominoiva eikä tule välttämättä toisten koirien kanssa toimeen. Huskyt ovat yleensä sosiaalisempia, mutta eivät nekään aina saman sukupuolen edustajia hyväksy.
Mites lapinporokoira? Just eräretkeilijät tykkäävät. Nauttii patikkaretkistä, jaksaa varmasti pidemmälle kuin ihminen muttei hypi seinille, vaikka liikuntaa tulisi välillä vähemmän. Sään- ja kylmänkestävä ja paimenena paljon helpompi hallita kuin nuo vetokoirat, vaikka jnkv itsenäisempiä ovatkin kuin peruspaimenet. Eivätkä nämä vaadi panostusta rodunomaiseen treeniin samalla lailla kuin vetokoirat, jotka ihan aikuisten oikeasti vaativat sitä useamman kerran viikossa, eli jollain tasolla pitäisi omistajaakin kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on työkoira. Nykyinen suuntaus ottaa huskyja seurakoiraksi on ehdottoman väärä. Meidänkin rapussamme asuu nuoripari, jolla on husky, jota lenkitetään kuten jotain helppoa pikkukoiraa. Se ulvoo päivät pitkät turhautumistaan. Samoin fb:n koirapalstoilla kysellään usein haastavien huskyjen käytösongelmista. Usein paljastuu, että taustalla on liian vähäinen liikunta.
Husky kaipaa ihan älyttömän määrän liikuntaa - 10 km on huskyn tyyppiselle kestävyysjuoksuelukalle alkulämppä (ja mille tahansa käyttökoiralle ihan minimi liikuntamäärä päivässä, ei todellakaan paljon) . Usein niillä on riistaviettiä, joten irtipito on hankalaa. Varsinkaan kytkettynä huskya ei saa kävellen väsytettyä.
Huskyn pitäisi päästä päivittäin juoksemaan, tekemään päivittäin pitkiä lenkkejä ja vetotreeniä (taakanveto, vetohiihto, -pyöräily, -juoksu tms) useamman kerran viikossa. Se vaatii urheilullisen omistajan tai paikan, jossa on valjakko. Se voi olla aika vaikea motivoitava ja sen kouluttaminen voi olla varsin työlästä. Huskyja karkailee paljon ja niiden äänekkyys voi yllättää.
Lähtökohtaisesti pitäisi olla valjakko- tai vetourheilusta kiinnostunut ihminen, joka haluaisi koiran harrastukseen. Ei niin, että halutaan husky kun se näyttää makeelta ja vähän sudelta ja jos se kuitenkin sopeutuisi ajan kanssa seurakoiraksi.
Kiitos asiantuntevasta selkeästä vastauksesta. Onko siis niin, että jos eräilemme Huskyn kanssa, ei voisi kuvitellakaan pitävänsä koiraa irti? Tätä en tullut ajatelleeksi.
Ap
Mielestäni juuri näin. Ne karkailee ihan siitä juoksemisen ilosta ilman että edes näkisivät mitään mielenkiintoista. Ne haluaa vaan juosta. Nimenomaan päätöntä menoa.
2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni muu koirarotu sopisi tuohon tarkoitukseen paljon paremmin. Miten olisi esimerkiksi suomenlapinkoira tai lapinporokoira?
2 on sama kuin 7. Ja lisään vielä, että väittäisin, että on oikeasti aika pieni todennäköisyys saada huskysta luotettavasti irtipidettävä. Kyllä ne kytkettyinä pysyvät ihan tosiharrastajillakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on työkoira. Nykyinen suuntaus ottaa huskyja seurakoiraksi on ehdottoman väärä. Meidänkin rapussamme asuu nuoripari, jolla on husky, jota lenkitetään kuten jotain helppoa pikkukoiraa. Se ulvoo päivät pitkät turhautumistaan. Samoin fb:n koirapalstoilla kysellään usein haastavien huskyjen käytösongelmista. Usein paljastuu, että taustalla on liian vähäinen liikunta.
Husky kaipaa ihan älyttömän määrän liikuntaa - 10 km on huskyn tyyppiselle kestävyysjuoksuelukalle alkulämppä (ja mille tahansa käyttökoiralle ihan minimi liikuntamäärä päivässä, ei todellakaan paljon) . Usein niillä on riistaviettiä, joten irtipito on hankalaa. Varsinkaan kytkettynä huskya ei saa kävellen väsytettyä.
Huskyn pitäisi päästä päivittäin juoksemaan, tekemään päivittäin pitkiä lenkkejä ja vetotreeniä (taakanveto, vetohiihto, -pyöräily, -juoksu tms) useamman kerran viikossa. Se vaatii urheilullisen omistajan tai paikan, jossa on valjakko. Se voi olla aika vaikea motivoitava ja sen kouluttaminen voi olla varsin työlästä. Huskyja karkailee paljon ja niiden äänekkyys voi yllättää.
Lähtökohtaisesti pitäisi olla valjakko- tai vetourheilusta kiinnostunut ihminen, joka haluaisi koiran harrastukseen. Ei niin, että halutaan husky kun se näyttää makeelta ja vähän sudelta ja jos se kuitenkin sopeutuisi ajan kanssa seurakoiraksi.
Kiitos asiantuntevasta selkeästä vastauksesta. Onko siis niin, että jos eräilemme Huskyn kanssa, ei voisi kuvitellakaan pitävänsä koiraa irti? Tätä en tullut ajatelleeksi.
Ap
Et saa muutenkaan pitää koiraa irti kuin omistamillasi mailla. Rauhoitusaikana, eli maaliskuusta elokuun loppupuolelle, ei edes siellä.
Tiedän, mutta en ole kovin aktiivinen tätä noudattamaan. En toki koskaan pidä koiraa irti taajamassa tai liikenteen lähellä, mutta parasta liikuntaa koiralle juuri vapaana. Tottakai koiran pitää olla hallittavissa, tämä nykyinen on vaikka tulisi riistaa, siksi pidän. Sillä mietin onko mahdollista saada Huskysta koulutettua sellaista että pystyisi pitämään? Toki riistavietti on riistavietti eikä voimakasviettistä pidä mikään.
Ap
Ap
10 km juoksulenkki per päivä + muut lenkit. Talvella tärkeää vetohiihto, potkurinveto, pulkanveto jne. Laita vaikka halkoja pulkkaan, joita saa vetää. Kesällä kärryt pyörillä. Vaellus on hyvä homma ja siinähän tulee myös kantamista keveiden laukkujen muodossa. Talvivaelluksella kevyen tavara-ahkion vetoa vuorotellen itsellä ja koiralla. Koirakaveri kotona on hyvä, koska voivat purkaa energiaa leikkien, mutta se ei pelkästään riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä huskyn ja saksanpaimenkoiran risteytys. Tuli todella yllätyksenä kuinka kovapäinen on vaikka vain puolet huskya. Todellakin karkaa aina tilaisuuden tullen kotipihasta mutta kun käydään metsässä ja juoksee irti, tulee kyllä käskystä takaisin. Remmin kun ottaa esille alkaa hirveä joiku ja ulina kun on niin innoissaan. Toki remmillä ei meillä tee yhtään mitään kun ei poika malta kävellä, pitää aina juosta täysillä. Eli remmissä kävely ei onnistu mitenkään, hyppii takajaloillaan ja muutenkin sekoilee. Jaksaa vetää pulkkaa missä yksi aikuinen ja yksi lapsi, vaikka sitä ei erityisesti treenata.. On kyllä loistava seurakoira, nukkuu vieressä ja on tosi läheisyyden kipeä sisällä ollessa.
Vierailija kirjoitti:
Osa huskyista on ns houdineja, jotka oikeasti hakevat karkaamismahdollisuutta joka tilanteessa. Mutta kyllä keskivertohusky peruskäskyt kuitenkin oppii. Ei sataprosenttisesti, mutta niin että arjessa pärjää. Malamuutti on sitten taas taakanvetäjä, paljon liikuntaa vaatii sekin. On itsepäisempi kuin husky ja voi olla varsin dominoiva eikä tule välttämättä toisten koirien kanssa toimeen. Huskyt ovat yleensä sosiaalisempia, mutta eivät nekään aina saman sukupuolen edustajia hyväksy.
Mites lapinporokoira? Just eräretkeilijät tykkäävät. Nauttii patikkaretkistä, jaksaa varmasti pidemmälle kuin ihminen muttei hypi seinille, vaikka liikuntaa tulisi välillä vähemmän. Sään- ja kylmänkestävä ja paimenena paljon helpompi hallita kuin nuo vetokoirat, vaikka jnkv itsenäisempiä ovatkin kuin peruspaimenet. Eivätkä nämä vaadi panostusta rodunomaiseen treeniin samalla lailla kuin vetokoirat, jotka ihan aikuisten oikeasti vaativat sitä useamman kerran viikossa, eli jollain tasolla pitäisi omistajaakin kiinnostaa.
Vetohommat kiinnostaisivat myös minua ja paljon tulee hiihdettyä merenjäällä. Ongelma vain siinä että sen verran etelässä että pariin vuoteen meri ei ole ollut jäässä ja hiihtokelitkin jäänyt 2vk/vuosi.
Mietin mitä kesät tekisi ?
Pitääpä perehtyä tuohon lapinporokoiraan myös. Kiitos vinkistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on työkoira. Nykyinen suuntaus ottaa huskyja seurakoiraksi on ehdottoman väärä. Meidänkin rapussamme asuu nuoripari, jolla on husky, jota lenkitetään kuten jotain helppoa pikkukoiraa. Se ulvoo päivät pitkät turhautumistaan. Samoin fb:n koirapalstoilla kysellään usein haastavien huskyjen käytösongelmista. Usein paljastuu, että taustalla on liian vähäinen liikunta.
Husky kaipaa ihan älyttömän määrän liikuntaa - 10 km on huskyn tyyppiselle kestävyysjuoksuelukalle alkulämppä (ja mille tahansa käyttökoiralle ihan minimi liikuntamäärä päivässä, ei todellakaan paljon) . Usein niillä on riistaviettiä, joten irtipito on hankalaa. Varsinkaan kytkettynä huskya ei saa kävellen väsytettyä.
Huskyn pitäisi päästä päivittäin juoksemaan, tekemään päivittäin pitkiä lenkkejä ja vetotreeniä (taakanveto, vetohiihto, -pyöräily, -juoksu tms) useamman kerran viikossa. Se vaatii urheilullisen omistajan tai paikan, jossa on valjakko. Se voi olla aika vaikea motivoitava ja sen kouluttaminen voi olla varsin työlästä. Huskyja karkailee paljon ja niiden äänekkyys voi yllättää.
Lähtökohtaisesti pitäisi olla valjakko- tai vetourheilusta kiinnostunut ihminen, joka haluaisi koiran harrastukseen. Ei niin, että halutaan husky kun se näyttää makeelta ja vähän sudelta ja jos se kuitenkin sopeutuisi ajan kanssa seurakoiraksi.
Kiitos asiantuntevasta selkeästä vastauksesta. Onko siis niin, että jos eräilemme Huskyn kanssa, ei voisi kuvitellakaan pitävänsä koiraa irti? Tätä en tullut ajatelleeksi.
Ap
Et saa muutenkaan pitää koiraa irti kuin omistamillasi mailla. Rauhoitusaikana, eli maaliskuusta elokuun loppupuolelle, ei edes siellä.
Tiedän, mutta en ole kovin aktiivinen tätä noudattamaan. En toki koskaan pidä koiraa irti taajamassa tai liikenteen lähellä, mutta parasta liikuntaa koiralle juuri vapaana. Tottakai koiran pitää olla hallittavissa, tämä nykyinen on vaikka tulisi riistaa, siksi pidän. Sillä mietin onko mahdollista saada Huskysta koulutettua sellaista että pystyisi pitämään? Toki riistavietti on riistavietti eikä voimakasviettistä pidä mikään.
Ap
Ap
Ei huskya vapaaksi. Husky tappaa hetkessä myös tuntemattoman pikkukoiran jos sattuu olemaan vietti päällä. Muutenhan useimmat ovat pääasiassa ystävällisiä toisille koirille.
Liikaa teitsille. Luovuta. Et jaksa.
Niin ja lisäksi vielä meillä tuo husky- sakemanni saa juosta kaikki päivät irti pihalla, sähköpannalla pysyy tontilla, mikään muu ei pidättele. 2m korkuiset aidatkin on mutta tulee heittämällä yli. Eli jos puhdasta huskya suunnittelet niin todellakin pitää olla puitteet kotona kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on työkoira. Nykyinen suuntaus ottaa huskyja seurakoiraksi on ehdottoman väärä. Meidänkin rapussamme asuu nuoripari, jolla on husky, jota lenkitetään kuten jotain helppoa pikkukoiraa. Se ulvoo päivät pitkät turhautumistaan. Samoin fb:n koirapalstoilla kysellään usein haastavien huskyjen käytösongelmista. Usein paljastuu, että taustalla on liian vähäinen liikunta.
Husky kaipaa ihan älyttömän määrän liikuntaa - 10 km on huskyn tyyppiselle kestävyysjuoksuelukalle alkulämppä (ja mille tahansa käyttökoiralle ihan minimi liikuntamäärä päivässä, ei todellakaan paljon) . Usein niillä on riistaviettiä, joten irtipito on hankalaa. Varsinkaan kytkettynä huskya ei saa kävellen väsytettyä.
Huskyn pitäisi päästä päivittäin juoksemaan, tekemään päivittäin pitkiä lenkkejä ja vetotreeniä (taakanveto, vetohiihto, -pyöräily, -juoksu tms) useamman kerran viikossa. Se vaatii urheilullisen omistajan tai paikan, jossa on valjakko. Se voi olla aika vaikea motivoitava ja sen kouluttaminen voi olla varsin työlästä. Huskyja karkailee paljon ja niiden äänekkyys voi yllättää.
Lähtökohtaisesti pitäisi olla valjakko- tai vetourheilusta kiinnostunut ihminen, joka haluaisi koiran harrastukseen. Ei niin, että halutaan husky kun se näyttää makeelta ja vähän sudelta ja jos se kuitenkin sopeutuisi ajan kanssa seurakoiraksi.
Kiitos asiantuntevasta selkeästä vastauksesta. Onko siis niin, että jos eräilemme Huskyn kanssa, ei voisi kuvitellakaan pitävänsä koiraa irti? Tätä en tullut ajatelleeksi.
Ap
Et saa muutenkaan pitää koiraa irti kuin omistamillasi mailla. Rauhoitusaikana, eli maaliskuusta elokuun loppupuolelle, ei edes siellä.
Tiedän, mutta en ole kovin aktiivinen tätä noudattamaan. En toki koskaan pidä koiraa irti taajamassa tai liikenteen lähellä, mutta parasta liikuntaa koiralle juuri vapaana. Tottakai koiran pitää olla hallittavissa, tämä nykyinen on vaikka tulisi riistaa, siksi pidän. Sillä mietin onko mahdollista saada Huskysta koulutettua sellaista että pystyisi pitämään? Toki riistavietti on riistavietti eikä voimakasviettistä pidä mikään.
Ap
Ap
Ok. Jospa jätät sitten koiran hankkimatta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä huskyn ja saksanpaimenkoiran risteytys. Tuli todella yllätyksenä kuinka kovapäinen on vaikka vain puolet huskya. Todellakin karkaa aina tilaisuuden tullen kotipihasta mutta kun käydään metsässä ja juoksee irti, tulee kyllä käskystä takaisin. Remmin kun ottaa esille alkaa hirveä joiku ja ulina kun on niin innoissaan. Toki remmillä ei meillä tee yhtään mitään kun ei poika malta kävellä, pitää aina juosta täysillä. Eli remmissä kävely ei onnistu mitenkään, hyppii takajaloillaan ja muutenkin sekoilee. Jaksaa vetää pulkkaa missä yksi aikuinen ja yksi lapsi, vaikka sitä ei erityisesti treenata.. On kyllä loistava seurakoira, nukkuu vieressä ja on tosi läheisyyden kipeä sisällä ollessa.
Tämä on muuten tärkeä huomio! En kestä yhtään vetävää koiraa, tulisin hulluksi ellei hihnakäyttäytymistä saisi opetettua. Itse olen opettanut aikuisia täysin pellossa kasvaneita riuhtojia kulkemaan nätisti eli luulisin osaavani opettaa mutta kaikki nämät ovat olleet miellyttämishaluisia rotuja kuten noutajia tm.
Onko väärin ajatella että Huskylle voisi opettaa pitkäjänteisellä työllä kulkemaan nätisti hihnassa ja vetämään valjaissa?
Ap
Ei, ei, ei, ei ja ei. Husky ei ole yhtään sitä mitä sä haet. Suomenlapinkoiraa ehdotan minäkin.
Huskyt ei minusta sovi hyvin peruslemmikiksi. Ne on juoksukoneita. Niitä ei edes kiinnosta niin touhuta ihmisten kanssa. Aina kun mahdollista ne karkaa. Miellyttämisen tarve aivan olematon. Jotenkin kissamaisia luonteeltaan.