Ystäväni loukkaantui, kun en ollut kertonut hänelle raskaudestani

Itsekin olen rv 16 enkä ole kertonut muille kuin lähiomaisille asiasta. Muille kerron vasta sitten kun itse huomaavat raskauteni, en tykkää toitottaa koko maailmalle että nyt meillä ollaan paksuna.

Yksi kaverikin kysyi tässä yksi päivä kun työntelin hänen 10kk ikäistä vauvaansa vaunuissa, että ”eikö tuu yhtään vauvakuume kun saat työnnellä niitä vaunuja?” Vastasin vaan ympäripyöreesti jotain että ”no muistuu ainakin mieleen meidän isomman lapsen vauva-aika”.

En sanonut mitään että ei tässä mitään vauvakuumeita enää tarvita kun pulla on jo uunissa. Huomatkoon milloin huomaa.

Ja muutenkin oli puhetta yhden toisen tutun raskaudesta, jonka la on kk ennen omaa laskettua aikaani. En silloinkaan kertonut mitään omasta raskaudestani.

Itse tykkään mielummin siitä että muut tulevat multa kysymään että onko teille tulossa vauva kuin siitä että itse julistaisin koko maailmalle että meille on tulossa lapsi.

Provo. Joku teki aikaisemmin provon samasta aiheesta, jossa anoppi oli jäänyt ilman tietoa. Ap, mitä jos keksisit ihan omat provot?

Samanlainen aloitus ollut, josta otettu mallia. Ei mene läpi.

-100/5

Ymmärrän ystävää, tiedä sitten johtuuko siitä että olen jollain tapaa läheisriippuvainen ja ajoittain rajaton. Varmaankin logiikka on se että kokee tulleensa hylätyksi ystävänä kun et ole jakanut asioita kuten hän on jakanut ja olettanut että jakaisitte yhdessä. Olen itsekin ollut läheisen ihmisen kanssa tilanteessa jossa olen arvannut että on raskaana mutta hän ei sitä kertonut vaikka puhuimmekin aiheesta.

Mutta olet silti toiminut ihan oikein. Itsekin olen myöhemmällä iällä oppinut ettei kaikkea tarvitse jakaa ja jokainen nyt vain elämässään määrittelee omista lähtökohdistaan mitä jakaa ja mitä ei ja missä vaiheessa. Viimeksi eilen olin tilanteessa jossa yleisesti jaettiin omaa historiaa ja toinen henkilö kertoi elämästään samoja kokemuksia kuin itselläni on, mutta joista en taas itse halunnut puhua.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki nyt jankuttavat kuinka ei ole mitään velvollisuutta kertoa ja se on tietysti aivan totta. Mutta ei tässä varsinaisesti ole kyse siitä. Jos luulee että ollaan niin läheisiä että halutaan jakaa tällaiset asiat, niin se on inhimillistä pettyä kun huomaa olevansa väärässä. Itsellä näin kävi häävalmistelujeni kanssa, kun pyysin parasta ystävääni mukaan katsomaan mm. hääpukuja ja juhlapaikkoja, mutta hän ei halunnutkaan omalla vuorollaan jakaa suunnitteluhuumaa minun kanssani. Tietysti jokaisella on oikeus valita mitä asioita elämässä jakaa kenenkin kanssa, mutta on kohtuutonta vaatia ettei se saisi vaikuttaa mihinkään.

Tämä. Itse kuulin kaasoni raskaudesta hänen työkaveriltaan siinä vaiheessa, kun oli laskettu aika jo käsillä. Ajattelin (ja ajattelen edelleen), että olin luullut meidän olevan läheisempiä minun kuin hänen mielestä. Nyt on välit viilenneet niin, että pariin vuoteen ei ole enää pidetty yhteyttä. Tuolloin pari vuotta sitten vielä kutsuin hänet meidän lapsen ristiäisiin, mutta ei tainnut edes vastata kutsuun enää.

Miehen sisko on katkera vieläkin, lapsi on jo 11v... Oltiin heillä yötä viikolla 4 tai 5 eikä hiiskuttu sanaakaan, sulateltiin itsekin asiaa vasta :)

Vierailija kirjoitti:

Miehen sisko on katkera vieläkin, lapsi on jo 11v... Oltiin heillä yötä viikolla 4 tai 5 eikä hiiskuttu sanaakaan, sulateltiin itsekin asiaa vasta :)

OMG 😬

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen sisko on katkera vieläkin, lapsi on jo 11v... Oltiin heillä yötä viikolla 4 tai 5 eikä hiiskuttu sanaakaan, sulateltiin itsekin asiaa vasta :)

OMG 😬

Siis miehen siskoa

Vierailija kirjoitti:

Ystävälläni on lapsi ja hän kertoi minulle raskaudestaan melko varhaisilla viikoilla kun näimme ensimmäistä kertaa hänen raskautumisensa jälkeen. Olisikohan ollut viikolla 7 tai 8. Hänellä ei ole lisäkseni kuin yksi hyvä ystävä.

Nyt olen itse raskaana viikolla 12. Kävin tällä viikolla ultrassa ja kun siellä oli kaikki tällä hetkellä hyvin, kerroimme raskaudestani ystävillemme. Edelleenkään en aio asiasta kertoa tutuille, ellei nyt tule jostain puheeksi.

Minulla on laaja ystäväpiiri, enkä kertonut kenellekään raskaudestani ennen tuota ultraa. Mutta nyt tämä yksi ystäväni loukkaantui tästä ihan verisesti, koska olimme tavanneet kaksi kertaa raskauteni aikana ja puhuneet hänen aloitteestaan mm. lapsista.

Olen surullinen tästä, vaikka järki sanookin, että minulla on oikeus pitää omana tietonani juuri se mitä haluan. Hänen käytöksensä saa minulle sellaisen olon, kuin olisin pettänyt hyvän ystäväni. 😔

Taitaa olla hän joka on ravun merkeissä syntynyt, perhe ja ystävät ovat hänelle äärettömän tärkeät ja hän haluaa heidän elämässään olla ja ohjailla, jakaa lahjoja ja lahjuksia.

Kieltämättä minustakin olisi outoa kuulla hyvän ystävän raskaudesta vasta loppumetreillä, tyyliin lähellä laskettua aikaa.

Sen sijaan rv12 tai vaikkapa rakenneultran jälkeen kertomisesta ei mielestäni voi juuri tehdä johtopäätöksiä ystävyyssuhteen läheisyydestä. Riippuu paljon siitä minkä verran esim yritysvaiheessa näitä asioita on ko. suhteessa jaettu, onko taustalla esim keskenmenoja jne.

Itse yllätyin siitä, miten vähän raskauden halusi alkuvaiheessa jakaa muiden kanssa. Oma olo oli epävarma ja koko asia tuntui niin epätodelliselta. Asiaa ei yksinkertaisesti tehnyt mieli kelleen hehkuttaa. Se ei ole sulkenut millään tavalla pois suht intiimiäkin ajatusten vaihtoa aiheen ympäriltä sitten hiukan myöhemmin. Onneksi omat ystävät eivät kaiketi loukkaantuneet tai tulkinneet että ollaan vain tuttavia, vaikka saivat tietää raskaudesta rv15 paikkeilla! Enkä muuten usko heidän edes laskeneet millä viikolla olin, kunhan saivat la:n tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki nyt jankuttavat kuinka ei ole mitään velvollisuutta kertoa ja se on tietysti aivan totta. Mutta ei tässä varsinaisesti ole kyse siitä. Jos luulee että ollaan niin läheisiä että halutaan jakaa tällaiset asiat, niin se on inhimillistä pettyä kun huomaa olevansa väärässä. Itsellä näin kävi häävalmistelujeni kanssa, kun pyysin parasta ystävääni mukaan katsomaan mm. hääpukuja ja juhlapaikkoja, mutta hän ei halunnutkaan omalla vuorollaan jakaa suunnitteluhuumaa minun kanssani. Tietysti jokaisella on oikeus valita mitä asioita elämässä jakaa kenenkin kanssa, mutta on kohtuutonta vaatia ettei se saisi vaikuttaa mihinkään.

Tämä. Itse kuulin kaasoni raskaudesta hänen työkaveriltaan siinä vaiheessa, kun oli laskettu aika jo käsillä. Ajattelin (ja ajattelen edelleen), että olin luullut meidän olevan läheisempiä minun kuin hänen mielestä. Nyt on välit viilenneet niin, että pariin vuoteen ei ole enää pidetty yhteyttä. Tuolloin pari vuotta sitten vielä kutsuin hänet meidän lapsen ristiäisiin, mutta ei tainnut edes vastata kutsuun enää.

- Työkavereiden kanssa kun vietät aikaa 40h/vko ja ystävän kanssa todennäköisesti vain pari tuntia jos sitäkään. Paljon on iloja ja suruja tullut jaettua työkavereille, mutta se johtuu juurikin siinä, että he ovat aina siinä läsnä ja lähellä. 

No ystävä pettyi koska oletti olevansa sulle niin läheinen että kertoisit raskaudestasi heti. Tavallaan ymmärrän. Minä ja parhaat ystäväni ollaat jaettu raskausuutiset varmaan heti positiivisen raskaustestin jälkeen, samoin ollaan sitten pari kertaa jouduttu kertomaan keskenmenoista. Mutta ihmiset on erilaisia sen suhteen mitä haluvat ystävilleen jakaa, toiset on valmiita kertomaan enemmän. 

Minä kyllä ymmärrän ystävääsi. Hän kuvitteli olevansa hyvä ystäväsi, jonka kanssa tuollaiset asiat jaetaan lähestulkoon heti, mutta joutuikin toteamaan, että näin ei ole.