Ystäväni loukkaantui, kun en ollut kertonut hänelle raskaudestani

Et ole tehnyt mitään väärää.

Oma asiasi se on, milloin kerrot.

Täällä menossa rv 16, enkä ole kertonut kenellekään. Mies kertonut muutamalle omalle sukulaiselle ja kaverille.

Eipä ole tullut mieleenkään että joku voisi tuosta suuttua. Saapi nähdä onko joukko vihaisia ihmisiä vastassa, kun ajattelin rv 25 aikaisintaan kertoa asiasta.

Näin kävi minullekin että yksi ystävä suuttui kun kerroimme raskaudesta vasta viikolla 12.

Oletkohan kypsä äidiksi, jos olet noin epävarma? Eihän sun tarvi puhua kenellekään mitään, jos ei huvita.

Ei kuule tarvitse yhtään huolehtia asiasta! Se on täysin oma asiasi milloin kerrot raskaudestasi, ja keille et edes kerro. Liittyipä asiaan mikä syy sitten. Toivottavasti ystäväsi tajuaa, että ei tuollaisen takia pidä ottaa herneitä nenään. Ehkä siinä kestää jonkun aikaa, mutta uskon, että hän tajuaa ettei siitä riitaa kannata tehdä.

Noin vuosi sitten kaksi kaveriani saivat lapsen. Ei oltu edes kovin läheisiä, entisiä kämppiksiä, mutta yhä isommassa kaveriporukassa läheteltiin viestiä ja päätettiin pitkästä aikaa tavata. He eivät aluksi meinanneet ehtiä paikalle, mutta kun he tulivatkin, heillä oli vauva mukana. Toki oltiin hiukan järkyttyneitä, mutta he sanoivat, että heillä on ollut ongelmia raskauden suhteen, niin kyllä siitä pääsi nopeasti yli ja keskittyi olennainseen, eli siihen söpöön lapseen! Mutta joo, oli teillä sitten mikä syy tahansa, tai ei mitään syytä miksi ei kertoisi kenellekkään raskaana ollessaan, niin se on ok! 

Miksi kertoa ollenkaan? Kyllä se sitten näkyy kun näkyy. Itse olin kuskina kavereilla 7. kuulla ja moni ihmetteli miksen juo. Koska olin raskaana 7. kuukaudella, mutta se ei juuri näkynyt. Paino nousi 9 kg koko raskauden aikana.

Vierailija kirjoitti:

Ystävälläni on lapsi ja hän kertoi minulle raskaudestaan melko varhaisilla viikoilla kun näimme ensimmäistä kertaa hänen raskautumisensa jälkeen. Olisikohan ollut viikolla 7 tai 8. Hänellä ei ole lisäkseni kuin yksi hyvä ystävä.

Nyt olen itse raskaana viikolla 12. Kävin tällä viikolla ultrassa ja kun siellä oli kaikki tällä hetkellä hyvin, kerroimme raskaudestani ystävillemme. Edelleenkään en aio asiasta kertoa tutuille, ellei nyt tule jostain puheeksi.

Minulla on laaja ystäväpiiri, enkä kertonut kenellekään raskaudestani ennen tuota ultraa. Mutta nyt tämä yksi ystäväni loukkaantui tästä ihan verisesti, koska olimme tavanneet kaksi kertaa raskauteni aikana ja puhuneet hänen aloitteestaan mm. lapsista.

Olen surullinen tästä, vaikka järki sanookin, että minulla on oikeus pitää omana tietonani juuri se mitä haluan. Hänen käytöksensä saa minulle sellaisen olon, kuin olisin pettänyt hyvän ystäväni. 😔

Kannattaisi tajuta hänen käytöksensä perusteella, ettei sinulla ole hänessä hyvää ystävää. Hänellä saattaa olla syynsä ja traumansa regoida noin, mutta se paljasta, ettei hän ole ystäväsi.

Hän siis olettaa, että sinä et ole ystävä sen pohjalta, mikä on hänen kriteerinsä jollekin asialle.

Voi että mua v*tuttaa tuollaiset ihmiset aivan saatana sti.

Mä suhtutuisin itse häneen tästä eteenpäin kylmästi, jos hänet sillä menettäisin, ei ole oikean ystäv

N menetys. Jos ei ännmä tajua sitä, että menettää tuollaisella asenteella ystävänsä, niin olkoon tajuamatta. Tai, ehkä hän ois mullekin vain seuraa, eikä ystävä koskaan ollutkaan. Sääli tietenkin menettää seuraakin, mutta jos olisin toivonut että ollaan ystäviä, eikä ollakn, niin heipppa.

Kaikki nyt jankuttavat kuinka ei ole mitään velvollisuutta kertoa ja se on tietysti aivan totta. Mutta ei tässä varsinaisesti ole kyse siitä. Jos luulee että ollaan niin läheisiä että halutaan jakaa tällaiset asiat, niin se on inhimillistä pettyä kun huomaa olevansa väärässä. Itsellä näin kävi häävalmistelujeni kanssa, kun pyysin parasta ystävääni mukaan katsomaan mm. hääpukuja ja juhlapaikkoja, mutta hän ei halunnutkaan omalla vuorollaan jakaa suunnitteluhuumaa minun kanssani. Tietysti jokaisella on oikeus valita mitä asioita elämässä jakaa kenenkin kanssa, mutta on kohtuutonta vaatia ettei se saisi vaikuttaa mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki nyt jankuttavat kuinka ei ole mitään velvollisuutta kertoa ja se on tietysti aivan totta. Mutta ei tässä varsinaisesti ole kyse siitä. Jos luulee että ollaan niin läheisiä että halutaan jakaa tällaiset asiat, niin se on inhimillistä pettyä kun huomaa olevansa väärässä. Itsellä näin kävi häävalmistelujeni kanssa, kun pyysin parasta ystävääni mukaan katsomaan mm. hääpukuja ja juhlapaikkoja, mutta hän ei halunnutkaan omalla vuorollaan jakaa suunnitteluhuumaa minun kanssani. Tietysti jokaisella on oikeus valita mitä asioita elämässä jakaa kenenkin kanssa, mutta on kohtuutonta vaatia ettei se saisi vaikuttaa mihinkään.

Opa itsekästä ajattelua. Varsinkn tämän raskauden suhteen. En nyt oikein edes tajunnut, mitä vuoroa sä oikein häiden suhteen tarkoitat? Vuoroa? Olet ällö minä minä -ihminen. Aito ystävä ei elä muiden elämää, vaan omaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävälläni on lapsi ja hän kertoi minulle raskaudestaan melko varhaisilla viikoilla kun näimme ensimmäistä kertaa hänen raskautumisensa jälkeen. Olisikohan ollut viikolla 7 tai 8. Hänellä ei ole lisäkseni kuin yksi hyvä ystävä.

Nyt olen itse raskaana viikolla 12. Kävin tällä viikolla ultrassa ja kun siellä oli kaikki tällä hetkellä hyvin, kerroimme raskaudestani ystävillemme. Edelleenkään en aio asiasta kertoa tutuille, ellei nyt tule jostain puheeksi.

Minulla on laaja ystäväpiiri, enkä kertonut kenellekään raskaudestani ennen tuota ultraa. Mutta nyt tämä yksi ystäväni loukkaantui tästä ihan verisesti, koska olimme tavanneet kaksi kertaa raskauteni aikana ja puhuneet hänen aloitteestaan mm. lapsista.

Olen surullinen tästä, vaikka järki sanookin, että minulla on oikeus pitää omana tietonani juuri se mitä haluan. Hänen käytöksensä saa minulle sellaisen olon, kuin olisin pettänyt hyvän ystäväni. 😔

Kannattaisi tajuta hänen käytöksensä perusteella, ettei sinulla ole hänessä hyvää ystävää. Hänellä saattaa olla syynsä ja traumansa regoida noin, mutta se paljasta, ettei hän ole ystäväsi.

Hän siis olettaa, että sinä et ole ystävä sen pohjalta, mikä on hänen kriteerinsä jollekin asialle.

Voi että mua v*tuttaa tuollaiset ihmiset aivan saatana sti.

Mä suhtutuisin itse häneen tästä eteenpäin kylmästi, jos hänet sillä menettäisin, ei ole oikean ystäv

N menetys. Jos ei ännmä tajua sitä, että menettää tuollaisella asenteella ystävänsä, niin olkoon tajuamatta. Tai, ehkä hän ois mullekin vain seuraa, eikä ystävä koskaan ollutkaan. Sääli tietenkin menettää seuraakin, mutta jos olisin toivonut että ollaan ystäviä, eikä ollakn, niin heipppa.

No sinä se varsinaiselta ruusunnupulta kuulostatkin. Ehkä ap on kuitenkin normaali eikä tuollainen kitkerä pahanilmanlintu.

Mä en kans turhia raskaudesta huudellut. Ne ketkä mua näki ni huomas sittenkun huomasivat ja ne ketkä ei nähneet kerroin facessa että tyttö on syntynyt. Mä en kellekään ruvennut soittelee et nyt täällä ootellaan vauvaa jos kukaan ei kysy mitä kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki nyt jankuttavat kuinka ei ole mitään velvollisuutta kertoa ja se on tietysti aivan totta. Mutta ei tässä varsinaisesti ole kyse siitä. Jos luulee että ollaan niin läheisiä että halutaan jakaa tällaiset asiat, niin se on inhimillistä pettyä kun huomaa olevansa väärässä. Itsellä näin kävi häävalmistelujeni kanssa, kun pyysin parasta ystävääni mukaan katsomaan mm. hääpukuja ja juhlapaikkoja, mutta hän ei halunnutkaan omalla vuorollaan jakaa suunnitteluhuumaa minun kanssani. Tietysti jokaisella on oikeus valita mitä asioita elämässä jakaa kenenkin kanssa, mutta on kohtuutonta vaatia ettei se saisi vaikuttaa mihinkään.

Oot varmaan sellainen rasitteeksi käyvä muiden lahkeessa roikkuja, joka luulee olevansa välittävä, vaikka ei oikeasti välitä, kuten kommentist näkyy.

No, mun ystäväni suuttui, kun en kertonut koirani päässeen koiranruokamainokseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki nyt jankuttavat kuinka ei ole mitään velvollisuutta kertoa ja se on tietysti aivan totta. Mutta ei tässä varsinaisesti ole kyse siitä. Jos luulee että ollaan niin läheisiä että halutaan jakaa tällaiset asiat, niin se on inhimillistä pettyä kun huomaa olevansa väärässä. Itsellä näin kävi häävalmistelujeni kanssa, kun pyysin parasta ystävääni mukaan katsomaan mm. hääpukuja ja juhlapaikkoja, mutta hän ei halunnutkaan omalla vuorollaan jakaa suunnitteluhuumaa minun kanssani. Tietysti jokaisella on oikeus valita mitä asioita elämässä jakaa kenenkin kanssa, mutta on kohtuutonta vaatia ettei se saisi vaikuttaa mihinkään.

Opa itsekästä ajattelua. Varsinkn tämän raskauden suhteen. En nyt oikein edes tajunnut, mitä vuoroa sä oikein häiden suhteen tarkoitat? Vuoroa? Olet ällö minä minä -ihminen. Aito ystävä ei elä muiden elämää, vaan omaansa.

Vuoro = hän meni vuorostaan naimisiin. En tiedä kyllä mitä itsekästä siinä mielestäsi on, että haluan ystävyydeltä myös molemminpuolisuutta. Joko molemmat jakaa asioita tai kumpikaan ei jaa. Ei siinä mitään, kyllä minä voin olla pinnallinen ystäväkin ja etsiä ne "avautumisystävät" muualta. Siitä on vaan ihan turha kenenkään vetää herneitä nenään.

Itse näin sattumalta unen, että ystäväni on raskaana. Kerroin ystävälleni asiasta huvittuneena, hän kielsi asian suorastaan pontevasti. Ihmettelin sitä, mutta en jäänyt pohtimaan asiaa. No, parin kuukauden päästä 

hän kertoi olevansa raskaana, koska oli viikolla 12. 

Mielestäni kenelläkään ei ole velvollisuutta kertoa asioitaan muille, itse jokainen asian määrittelee. Mutta samalla ihminen määrittelee/ilmaisee myös ystävyyssuhteen läheisyyden, itse tein tästä omasta "tapauksesta" päätelmän, että olemme tuttavia. Jälkeenpäin katsottuna asia oli aina ollut niin. Toivotan kaikkea hyvää, jos joku minut tästä tunnistaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki nyt jankuttavat kuinka ei ole mitään velvollisuutta kertoa ja se on tietysti aivan totta. Mutta ei tässä varsinaisesti ole kyse siitä. Jos luulee että ollaan niin läheisiä että halutaan jakaa tällaiset asiat, niin se on inhimillistä pettyä kun huomaa olevansa väärässä. Itsellä näin kävi häävalmistelujeni kanssa, kun pyysin parasta ystävääni mukaan katsomaan mm. hääpukuja ja juhlapaikkoja, mutta hän ei halunnutkaan omalla vuorollaan jakaa suunnitteluhuumaa minun kanssani. Tietysti jokaisella on oikeus valita mitä asioita elämässä jakaa kenenkin kanssa, mutta on kohtuutonta vaatia ettei se saisi vaikuttaa mihinkään.

Oot varmaan sellainen rasitteeksi käyvä muiden lahkeessa roikkuja, joka luulee olevansa välittävä, vaikka ei oikeasti välitä, kuten kommentist näkyy.

Täh? Enhän minä mitään roikkunut, päinvastoin tajusin mikä on tilanne ja annoin olla. Ei kai ystävyyssuhdekaan mikään vankila ole?

Vierailija kirjoitti:

Itse näin sattumalta unen, että ystäväni on raskaana. Kerroin ystävälleni asiasta huvittuneena, hän kielsi asian suorastaan pontevasti. Ihmettelin sitä, mutta en jäänyt pohtimaan asiaa. No, parin kuukauden päästä 

hän kertoi olevansa raskaana, koska oli viikolla 12. 

Mielestäni kenelläkään ei ole velvollisuutta kertoa asioitaan muille, itse jokainen asian määrittelee. Mutta samalla ihminen määrittelee/ilmaisee myös ystävyyssuhteen läheisyyden, itse tein tästä omasta "tapauksesta" päätelmän, että olemme tuttavia. Jälkeenpäin katsottuna asia oli aina ollut niin. Toivotan kaikkea hyvää, jos joku minut tästä tunnistaa!

Olishan toi kiusallinen tilanne, jos oltais päätetty, ettei kerrota kenellekään ihan alussa, mutta ehkä kiertäisin asian jotenkin. En ainakaan valehtelisi noin. Tai jos valehtelisin pyytäisin myöhemmin anteeksi ja selittäisin tilanteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävälläni on lapsi ja hän kertoi minulle raskaudestaan melko varhaisilla viikoilla kun näimme ensimmäistä kertaa hänen raskautumisensa jälkeen. Olisikohan ollut viikolla 7 tai 8. Hänellä ei ole lisäkseni kuin yksi hyvä ystävä.

Nyt olen itse raskaana viikolla 12. Kävin tällä viikolla ultrassa ja kun siellä oli kaikki tällä hetkellä hyvin, kerroimme raskaudestani ystävillemme. Edelleenkään en aio asiasta kertoa tutuille, ellei nyt tule jostain puheeksi.

Minulla on laaja ystäväpiiri, enkä kertonut kenellekään raskaudestani ennen tuota ultraa. Mutta nyt tämä yksi ystäväni loukkaantui tästä ihan verisesti, koska olimme tavanneet kaksi kertaa raskauteni aikana ja puhuneet hänen aloitteestaan mm. lapsista.

Olen surullinen tästä, vaikka järki sanookin, että minulla on oikeus pitää omana tietonani juuri se mitä haluan. Hänen käytöksensä saa minulle sellaisen olon, kuin olisin pettänyt hyvän ystäväni. 😔

Kannattaisi tajuta hänen käytöksensä perusteella, ettei sinulla ole hänessä hyvää ystävää. Hänellä saattaa olla syynsä ja traumansa regoida noin, mutta se paljasta, ettei hän ole ystäväsi.

Hän siis olettaa, että sinä et ole ystävä sen pohjalta, mikä on hänen kriteerinsä jollekin asialle.

Voi että mua v*tuttaa tuollaiset ihmiset aivan saatana sti.

Mä suhtutuisin itse häneen tästä eteenpäin kylmästi, jos hänet sillä menettäisin, ei ole oikean ystäv

N menetys. Jos ei ännmä tajua sitä, että menettää tuollaisella asenteella ystävänsä, niin olkoon tajuamatta. Tai, ehkä hän ois mullekin vain seuraa, eikä ystävä koskaan ollutkaan. Sääli tietenkin menettää seuraakin, mutta jos olisin toivonut että ollaan ystäviä, eikä ollakn, niin heipppa.

No sinä se varsinaiselta ruusunnupulta kuulostatkin. Ehkä ap on kuitenkin normaali eikä tuollainen kitkerä pahanilmanlintu.

Heh, mihin kohtaan kolahti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki nyt jankuttavat kuinka ei ole mitään velvollisuutta kertoa ja se on tietysti aivan totta. Mutta ei tässä varsinaisesti ole kyse siitä. Jos luulee että ollaan niin läheisiä että halutaan jakaa tällaiset asiat, niin se on inhimillistä pettyä kun huomaa olevansa väärässä. Itsellä näin kävi häävalmistelujeni kanssa, kun pyysin parasta ystävääni mukaan katsomaan mm. hääpukuja ja juhlapaikkoja, mutta hän ei halunnutkaan omalla vuorollaan jakaa suunnitteluhuumaa minun kanssani. Tietysti jokaisella on oikeus valita mitä asioita elämässä jakaa kenenkin kanssa, mutta on kohtuutonta vaatia ettei se saisi vaikuttaa mihinkään.

Opa itsekästä ajattelua. Varsinkn tämän raskauden suhteen. En nyt oikein edes tajunnut, mitä vuoroa sä oikein häiden suhteen tarkoitat? Vuoroa? Olet ällö minä minä -ihminen. Aito ystävä ei elä muiden elämää, vaan omaansa.

Vuoro = hän meni vuorostaan naimisiin. En tiedä kyllä mitä itsekästä siinä mielestäsi on, että haluan ystävyydeltä myös molemminpuolisuutta. Joko molemmat jakaa asioita tai kumpikaan ei jaa. Ei siinä mitään, kyllä minä voin olla pinnallinen ystäväkin ja etsiä ne "avautumisystävät" muualta. Siitä on vaan ihan turha kenenkään vetää herneitä nenään.

Jaa, ilmaisitpa asian kummallisesti. Sen voi tietenkin ymmärtää, että on outoa, ettei halunnut jakaa hääsuunnittelua kanssasi, jos ei mitään syytäkään oikein ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki nyt jankuttavat kuinka ei ole mitään velvollisuutta kertoa ja se on tietysti aivan totta. Mutta ei tässä varsinaisesti ole kyse siitä. Jos luulee että ollaan niin läheisiä että halutaan jakaa tällaiset asiat, niin se on inhimillistä pettyä kun huomaa olevansa väärässä. Itsellä näin kävi häävalmistelujeni kanssa, kun pyysin parasta ystävääni mukaan katsomaan mm. hääpukuja ja juhlapaikkoja, mutta hän ei halunnutkaan omalla vuorollaan jakaa suunnitteluhuumaa minun kanssani. Tietysti jokaisella on oikeus valita mitä asioita elämässä jakaa kenenkin kanssa, mutta on kohtuutonta vaatia ettei se saisi vaikuttaa mihinkään.

Oot varmaan sellainen rasitteeksi käyvä muiden lahkeessa roikkuja, joka luulee olevansa välittävä, vaikka ei oikeasti välitä, kuten kommentist näkyy.

Täh? Enhän minä mitään roikkunut, päinvastoin tajusin mikä on tilanne ja annoin olla. Ei kai ystävyyssuhdekaan mikään vankila ole?

Minusta jo se pettyminen on vankilaa sille toiselle. Aivan kuin pettyjää ois kohdeltu jotenkin pahasti tai huonosti. Vaikkei ole, paitsi hänen omassa päässään. Millainen hyvä ystävä se pettyjä tulevaisuudessa on?