Lue keskustelun säännöt.
Työharjoittelija kertoi lapselleni ettei joulupukkia ole olemassa
11.01.2019 |
4v tyttöni päiväkotiryhmässä on aloittanut nuori lähihoitajaksi opiskeleva työharjoittelija. Tulin hakemaan tyttöä päiväkodista niin hän kertoi, että tämä harjoittelija oli kertonut, ettei joulupukkia ole olemassa. Lapsi oli siis keskustellut joulusta vuotta vanhemman päiväkotikaverinsa kanssa, joka alkoi väittää ettei pukkia ole olemassa. Hetken väiteltyään he kysyivät asiasta harjoittelijalta, joka kertoi kaverin olevan oikeassa, että joulupukki on vain satuhahmo.
Olin vihainen harjoittelijalle, koska joulupukki kuuluu lasten jouluun ja nyt lapseltani menee seuraavat joulut täysin pilalle. Harjoittelija kertoi arvostavansa totuutta ja ettei lapsen kysyessä saa valehdella.
Kerroin kotona miehelle ja hänen mielestä ylireagoin. Ajattelin kuitenkin ilmoittaa asiasta päiväkodin esimiehelle. Onko mielestänne ylireagointia ja miten itse olisitte ottaneet asian?
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Taitaapa olla Porvoon päiväkoti kyseessä. 1/5
Miksi näin epäilet? Ettekö te uskottele lapsillenne, että joulupukki on olemassa? Olen muutenkin vähän ihmeissäni näistä vastauksista, sillä oletin suurimman osan olevan kanssani samaa mieltä.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta joulupukki, hammaskeiju yms. eivät todellakaan ole valehtelua. Lapseni uskoivat kouluikään asti joulupukkiin, eivätkä mitenkään ole tästä vanhemmille vihaisia.
Vierailija kirjoitti:
Minusta joulupukki, hammaskeiju yms. eivät todellakaan ole valehtelua. Lapseni uskoivat kouluikään asti joulupukkiin, eivätkä mitenkään ole tästä vanhemmille vihaisia.
Satu on satua vain jos lasta samalla tuetaan erottamaan satu ja todellisuus. Muuten se on valhe. Näkki on satua jos se on satukirjan hahmo, mutta jos koko kylä kertoo lapsille vakavalla naamalla järvessä vaanivasta näkistä, ehkä jopa lavastaa tilanteita tarinan tueksi, niin mitä se on jos ei valhe?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta joulupukki, hammaskeiju yms. eivät todellakaan ole valehtelua. Lapseni uskoivat kouluikään asti joulupukkiin, eivätkä mitenkään ole tästä vanhemmille vihaisia.
Satu on satua vain jos lasta samalla tuetaan erottamaan satu ja todellisuus. Muuten se on valhe. Näkki on satua jos se on satukirjan hahmo, mutta jos koko kylä kertoo lapsille vakavalla naamalla järvessä vaanivasta näkistä, ehkä jopa lavastaa tilanteita tarinan tueksi, niin mitä se on jos ei valhe?
Kyllä mua ainakin vitutti kun vanhemmat sanoi joo ei joulupukkia oikeasti ole. Varsinkin kun pukilla kiristettiin et saa lahjoja jos tontut näkee.
Nää joulupukkifantasiat ovat vain vanhempien tapa jotenkin elää joulumieltä lastensa kautta. Sitten tulee paha mieli ja kyynel, kun se "joulufiilis" koetetaan menetetyksi kun lapsi ei enää pukkiin uskokaan.
Itsekästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin mikä olis ollu paras vastaus. Ehkä harjoittelija olisi voinut käskeä lasta kysymään lapsen vanhemmilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muiden pitää mennä mukaan sinun valehteluun?
Jos ei halua ”valehdella” niin olisi kierrellyt vastauksen tai vaikka vaihtanut puheenaihetta. Joulupukki on aina ollut meidän perheessä joulun kohokohta ja nyt sekin on pilattu. Joulupukki on se, jota odotetaan jo lokakuusta asti ja se joka tuo suurimman ilon meidän jouluun.
AP
Miten alunperin ajattelit selvitä siitä että kaikki lapsesi ovat niin vanhoja etteivät usko j-pukkiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
4v tyttöni päiväkotiryhmässä on aloittanut nuori lähihoitajaksi opiskeleva työharjoittelija. Tulin hakemaan tyttöä päiväkodista niin hän kertoi, että tämä harjoittelija oli kertonut, ettei joulupukkia ole olemassa. Lapsi oli siis keskustellut joulusta vuotta vanhemman päiväkotikaverinsa kanssa, joka alkoi väittää ettei pukkia ole olemassa. Hetken väiteltyään he kysyivät asiasta harjoittelijalta, joka kertoi kaverin olevan oikeassa, että joulupukki on vain satuhahmo.
Olin vihainen harjoittelijalle, koska joulupukki kuuluu lasten jouluun ja nyt lapseltani menee seuraavat joulut täysin pilalle. Harjoittelija kertoi arvostavansa totuutta ja ettei lapsen kysyessä saa valehdella.
Kerroin kotona miehelle ja hänen mielestä ylireagoin. Ajattelin kuitenkin ilmoittaa asiasta päiväkodin esimiehelle. Onko mielestänne ylireagointia ja miten itse olisitte ottaneet asian?
Ja miten asia olisi mielestäsi tullut hoitaa? Sanoa, että oikeassa ollut lapsi valehtelee?
Noissa kohdissa luovitaan järkevästi, kuten "Joulupukki on olemassa niille, jotka siihen uskovat" tms.
Olen kyllä samaa mieltä ap:n kanssa, että tahditonta sanoa tuota pikkulapselle. Miksi siitä lasten mielikuvitusrikkaasta maailmasta pitäisi kiireellä päästä tähän koruttomaan aikuisten maailmaan?
En ymmärrä miksi lapselle pitää valehdella joulupukin olemassaolosta. Työharjoittelija toimi aivan kuten aikuisen ihmisen pitääkin tuollaisessa tilanteessa; kertoi rehellisesti kumpi lapsista on oikeassa.
Valehtelemalla lapselleen joulupukista vanhempi tietoisesti asettaa lapsensa siihen tilanteeseen, että totuus jonain päivänä lapselle selviää, melko todennäköisesti toisen lapsen kautta. Itse en lapsilleni koskaan joulupukista valehdellut. Joulu aina ollut heille merkityksellinen ja ihana juhla aivan muiden asioiden kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi lapselle pitää valehdella joulupukin olemassaolosta. Työharjoittelija toimi aivan kuten aikuisen ihmisen pitääkin tuollaisessa tilanteessa; kertoi rehellisesti kumpi lapsista on oikeassa.
Valehtelemalla lapselleen joulupukista vanhempi tietoisesti asettaa lapsensa siihen tilanteeseen, että totuus jonain päivänä lapselle selviää, melko todennäköisesti toisen lapsen kautta. Itse en lapsilleni koskaan joulupukista valehdellut. Joulu aina ollut heille merkityksellinen ja ihana juhla aivan muiden asioiden kautta.
Kiellätkö kaikki muutkin sadut lapsilta? Vai muistutatko joka välissä, ettei näitä sitten ole olemassa?
Itse sanoin lapselleni jo varhain, että joulupukki on leikki, jota leikitään yhdessä. Meillä oli joulupukin naamari kotona, ja lapsi näki, kuinka pukkihahmo syntyy. Jouluna häntä kyllä jännitti kovasti pukin saapuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joulupukki on vanhempien ja lasten yhteinen leikki, hassuttelua, jota nykyajan lapsilla on vanhempiensa kanssa liian vähän. Monet asiantuntijat ovat tätä mieltä ja puoltavat joulupukista satuilua.
Itse harjoittelijana olisin vastannut tyylillä, että joulupukki on todellinen heille, jotka joulupukkiin uskovat. Ja sen jälkeen painottanut, että jokainen saa uskoa mihin haluaa ja toisen tehtävä ei ole mitätöidä toisen uskoa. Erilaiset näkemykset ovat arvokkaita ja tärkeitä. Riitelyn sijaan voi kuunnella toisen mielipiteen ja perustella omansa.
Olipas lapsellinen harjoittelija. Olisi kiertänyt kysymyksen ja jättänyt arvoituksen myöhemmin ratkeavaksi. Kyllä nelivuotias elää vielä ihan sadun maailmassa ja se hänelle suotakoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joulupukki on vanhempien ja lasten yhteinen leikki, hassuttelua, jota nykyajan lapsilla on vanhempiensa kanssa liian vähän. Monet asiantuntijat ovat tätä mieltä ja puoltavat joulupukista satuilua.
Itse harjoittelijana olisin vastannut tyylillä, että joulupukki on todellinen heille, jotka joulupukkiin uskovat. Ja sen jälkeen painottanut, että jokainen saa uskoa mihin haluaa ja toisen tehtävä ei ole mitätöidä toisen uskoa. Erilaiset näkemykset ovat arvokkaita ja tärkeitä. Riitelyn sijaan voi kuunnella toisen mielipiteen ja perustella omansa.
Samaa mieltä. Minusta täällä on vähän turhanpäiten dramatisoitu tätä joulupukkiasiaa. Tiedättekö ihan oikeasti ketään ihmistä, joka olisi jotenkin hirveästi traumatisoitunut huomatessaan, ettei joulupukki olekaan totta? Ennemminkin se on satua, josta hiljalleen kasvetaan ulos ajan myötä. Jos se ei itsestä tunnu mukavalta, niin sitten vaan jättää pukin pois omasta joulusta.
Joka tapauksessa minusta tuossa tilanteessa olisi tullut keksiä sellainen vastaus, joka ei lyttää kumpaakaan lasta. Minusta tämä on ihan perusdiplomatiaa, joka tulisi hallita myös aikuisten välisessä kanssakäymisessä. Näyttää siltä, että täällä ei kovin monella tätä taitoa ole.
Satuja meillä toki luettiin paljon, mutta en missään vaiheessa väittänyt niiden olevan totta, kuten joulupukista valehtelevat aikuiset tekevät.
Mua naurattaa tää ihan kamalasti. Anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
4v tyttöni päiväkotiryhmässä on aloittanut nuori lähihoitajaksi opiskeleva työharjoittelija. Tulin hakemaan tyttöä päiväkodista niin hän kertoi, että tämä harjoittelija oli kertonut, ettei joulupukkia ole olemassa. Lapsi oli siis keskustellut joulusta vuotta vanhemman päiväkotikaverinsa kanssa, joka alkoi väittää ettei pukkia ole olemassa. Hetken väiteltyään he kysyivät asiasta harjoittelijalta, joka kertoi kaverin olevan oikeassa, että joulupukki on vain satuhahmo.
Olin vihainen harjoittelijalle, koska joulupukki kuuluu lasten jouluun ja nyt lapseltani menee seuraavat joulut täysin pilalle. Harjoittelija kertoi arvostavansa totuutta ja ettei lapsen kysyessä saa valehdella.
Kerroin kotona miehelle ja hänen mielestä ylireagoin. Ajattelin kuitenkin ilmoittaa asiasta päiväkodin esimiehelle. Onko mielestänne ylireagointia ja miten itse olisitte ottaneet asian?
Ja miten asia olisi mielestäsi tullut hoitaa? Sanoa, että oikeassa ollut lapsi valehtelee?
Noissa kohdissa luovitaan järkevästi, kuten "Joulupukki on olemassa niille, jotka siihen uskovat" tms.
Olen kyllä samaa mieltä ap:n kanssa, että tahditonta sanoa tuota pikkulapselle. Miksi siitä lasten mielikuvitusrikkaasta maailmasta pitäisi kiireellä päästä tähän koruttomaan aikuisten maailmaan?
Ei lapsuus lopu siihen jos 4-vuotias kysyy onko lohikäärmeitä oikeasti olemassa ja aikuinen vastaa että ei. Eikä se lopu siihen kun lapsi kysyy onko joulupukki olemassa ja aikuinen sanoo ei. Eikä siihen jos lapsi kysyy tuoko haikara vauvoja ja aikuinen kertoo että ei.
Ei mielikuvitus kuole tai eläytymiskyky lopu siihen että lapsi tietää ettei satu ole totta, vaan siitähän se nimenomaan alkaa! Eihän totuutena pidettyyn asiaan uskominen vaadi mielikuvitusta. Niin kauan kun joulupukki on lapselle fakta se vaatii yhtä paljon mielikuvitusta kuin se että naapurin Rekku on koira ja että Afrikassa on leijonia. Eli ei lainkaan.
Kesy harjoittelija - olis ollut mielenkiintoisempaa kuulla kuinka harjoittelija olisi sepittänyt pukille hurjemman lopun. Jokainen lapsi tajuaa viimeistään toisena jouluna pukin olevan satuhahmo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi lapselle pitää valehdella joulupukin olemassaolosta. Työharjoittelija toimi aivan kuten aikuisen ihmisen pitääkin tuollaisessa tilanteessa; kertoi rehellisesti kumpi lapsista on oikeassa.
Valehtelemalla lapselleen joulupukista vanhempi tietoisesti asettaa lapsensa siihen tilanteeseen, että totuus jonain päivänä lapselle selviää, melko todennäköisesti toisen lapsen kautta. Itse en lapsilleni koskaan joulupukista valehdellut. Joulu aina ollut heille merkityksellinen ja ihana juhla aivan muiden asioiden kautta.
Kiellätkö kaikki muutkin sadut lapsilta? Vai muistutatko joka välissä, ettei näitä sitten ole olemassa?
On pikkuisen eri asia lukea monenlaisia satukirjoja kuin puhua kuukausi vuodesta vaikkapa Nalle Puhista, väittää että Nalle Puhin kaverit kurkkii ikkunoista, rekrytä koko pitäjä kyselemään lapselta joko hän odottaa Nalle Puhia, laittaa lapsi kirjoittamaan kirje Nalle Puhille, palkata näyttelijä esittämään Nalle Puhia, väittää lapselle että kotiin ilmestyvät tavarat on tuonut Nalle Puh... eikö vaikuttaisi yhtään pipiltä? Ja jos tähän ei ryhdy, sen täytyy tarkoittaa että kieltää lapselta kaiken mielikuvituksen ja lukee kirjoja niin että joka kolmanneksi lauseeksi lisää "tämä ei muuten ole totta"?
Provotutka toimii. Mikähän ilo siinäkin on.