Vaihtaistko lastasi, jos saisit tietää että hän on vaihtunut sairaalassa heti synnytyksen jälkeen
Lapsen vaihtuminen sairaalassa toisen äidin lapseen on monen "saippuasarjan" juonenkäänne.
Suomessa sellainen on lähes mahdotonta. Lapselle leitetaan "tunnistuslaatta" käteen heti synnytyksen jälkeen. Jos oikein muistan niin, ennen napanuoran leikkaamista.
Mutta jos tällainen asia oli päässyt tapahtumaan mitä tekisit?
Vaatisitko omaa biologista lasta itsellesi?
Jos lapsen biologiset vanhemmat vaatisivat oman lapsensa itselleen, suostuisitko tuosta vaan?
Tämän kymyksen takan on ajatus siitä, että onko lapsen ja vanhempien suhde enempi biologiaa vai onko se yhdessä kasvamisen kautta tullut suhde?
Rakastaistko lastasi vähempi jos saisit tietää, että hän ei ole biologinenlapsesi?
Kommentit (52)
En vaihtaisi! Haluaisin kuitenkin tapaamisoikeuden biologiseen lapseeni. Voisin antaa oman lapseni biologiselle vanhemmalle myös tapaamisoikeuden, mutta kyllähän se lapsi on oma lapsi, jota olen kasvattanut. Eri asia jos vaihtuminen selviäisi heti alussa.
Näin oman lapseni vasta kun hän oli vuorokaudenikäinen ja se ranneke oli irronnut. Periaatteessa olisi voinut olla vieras vauva.
Tosta tunnistuslaatasta tuli mieleen, että omalta tyttäreltäni tuo irtosi jo synnytyssairaalassa, joten teoriassa olisi mahdollista vauvojen vaihtuminen.
En vaihtaisi, mutta haluaisin ehdottomasti tutustua biologiseen lapseeni. Omaa tytärtäni en voisi koskaan, milloinkaan, ikinä lakata rakastamasta, vaikka olisi mikä tilanne.
Mielenkiintoinen ja ihana kysymys.
En tietenkään vaihtaisi. Lapsen silmin katsottuna olis kamalaa joutua yhtäkkiä täysin vieraaseen perheeseen ja jättää kaikki tutut ja rakkaat ihmiset, ja aikuisena ruveta rakastamaan väkisin jotain vierasta lasta...
Suomessa muuten oli 1970-luvulla tällainen tapaus. Lapset vaihtoivat perheitä, olivat jo noin 11-12-vuotiaita. Monissa lehdissä kirjoitettiin asiasta ja perheet esiintyivät ihan nimillään ja kuvillaan jutuissa.
En voisi luopua enkä rakastaisi yhtään vähempää, mutta tieto siitä, että se oma lapsi on tuolla jossain ja tietämättömyys kaiken muun suhteen nakertaisi kyllä sielua.
En vaihtaisi, mutta haluaisin tutustua biologiseen lapseeni myös. Ja jos suinkin mahdollista, eivätkä perheiden kemiat kovin hankaisi, ruveta olemaan tiiviissä tekemisissä!
Riippuu missä vaiheessa, ehkä ensimmäisen vuoden kohdalla, muuten en. Olisin sitten biologisen lapseni ylimääräinen kummi jatkossa.
Vaihtaisin ja vaatisin korvauksia sairaalalta.
En todellakaan. Enkä haluaisi repiä lasta vanhemmilta, joihin hän on kiintynyt. Lapset nyt 3 ja 1.
Mutta kyllä haluaisin tutustua perheeseen ja sitä myöten lapseen, sekä antaa lapselleni myös mahdollisuuden luoda suhteen biologisiin vanhempiinsa.
Ei olisi ollut mitenkään mahdollista, että lapseni olisi mennyt sekaisin, onhan minulla silmät päässä ja katsoin kyllä tarkkaan kuka ulos tuli, oltiin kuitenkin 9 kk häntä odotettu.... mutta jos oletetaan, että lapset olisivat sekoittuneet ja nyt 4-vuotiaan lapsemme huomattaisiin olevan jonkun toisen, niin ei, en mielelläni vaihtaisi. Toinen asia sitten mitä laki sanoo, mutten usko, että se olisi lapsen edunmukaista vaihtaa päikseen enää tässä vaiheessa. Eri asia ehkä jos sen toisen perheen lapsi olisi kuollut tai aivan vihannes, haluaisivat varmaan vaihtaa. Vaan olisivatko he hyviä ihmisiä ja vanhempia jos vaatisivat lasten vaihtoa? Eivät minusta, se olisi lapselle kohtuuttoman traumaattista. Eli en antaisi vaan karkaisimma lasten kanssa vaikka tutkimattomaan viidakkoon. Sori vaan.
Jos tämä liittyy aiemmin käytyisin isyyskeskusteluihin niin tämä ei ole verrattavissa oleva esimerkki sillä tällaisessa sekaannuksessa olisi kyse vahingosta, ei petoksesta. Ymmärrän jos mies minut jättäisi jos lapsi paljastuisi jonkun toisen lapseksi, ei varmasti kyllä katkaisisi välejä lapseemme.
Jos ajatellaan lapsen etua, niin olisi todella julmaa heitää hänet kodistaan vieraille ihmisille.
En siis vaihtaisi, mutta haluaisin kyllä tutustua ja olla osa elämää myös tällä muualla asuvalle biologiselle lapselleni.
Riippuu lapsen iästä ! Joku 2kk joka ei muistaisi minua olisi eri asia, kuin 3 tai 5 tai 8 v jota olisin rakastanut ja kasvattanut, jolle olisin valinnut nimen.
Tästä on tehty Japanilainen elokuva "Like Father, Like Son". Oli koskettava ja ajatuksia herättävä, kannattaa katsoa. Pojat ovat siinä noin 7-vuotiaita kun vanhemmat saavat tietää.
En usko että näin voisi tapahtua. Kyllä mä nyt huomaisin jos yhtäkkiä olisi synnärillä vieras lapsi sylissä.
Mutta asiaan. Lapseni on nyt 2-vuotias enkä todellakaan vaihtaisi häntä pois.
Erään lukioaikaisen luokkatoverin kanssa huomattiin, että meillä on sama syntymäpäivä ja kävi ilmi, että ollaan samassa sairaalassakin synnytty. Ja meillä on hyvin samanlaiset sukunimet, tyyliin Kallio ja Hallio, joten ajatella jos meidät onkin vaihdettu? Siihen aikaan tunniste oli ainoastaan kaulassa roikkuva numerolaatta.
Vierailija kirjoitti:
Tästä on tehty Japanilainen elokuva "Like Father, Like Son". Oli koskettava ja ajatuksia herättävä, kannattaa katsoa. Pojat ovat siinä noin 7-vuotiaita kun vanhemmat saavat tietää.
Joo ja myös mm. Täydellisissä naisissa on ollut, salkkareissa...
Lapset 8 ja 15 vuotiaita. En missään nimessä luopuisi heistä.
Mut samalla kiinnostaisi nähdä oma biologinen lapsi.
Kamala tilanne olisi kyllä.