Lue keskustelun säännöt.
Vaihtaistko lastasi, jos saisit tietää että hän on vaihtunut sairaalassa heti synnytyksen jälkeen
11.01.2019 |
Lapsen vaihtuminen sairaalassa toisen äidin lapseen on monen "saippuasarjan" juonenkäänne.
Suomessa sellainen on lähes mahdotonta. Lapselle leitetaan "tunnistuslaatta" käteen heti synnytyksen jälkeen. Jos oikein muistan niin, ennen napanuoran leikkaamista.
Mutta jos tällainen asia oli päässyt tapahtumaan mitä tekisit?
Vaatisitko omaa biologista lasta itsellesi?
Jos lapsen biologiset vanhemmat vaatisivat oman lapsensa itselleen, suostuisitko tuosta vaan?
Tämän kymyksen takan on ajatus siitä, että onko lapsen ja vanhempien suhde enempi biologiaa vai onko se yhdessä kasvamisen kautta tullut suhde?
Rakastaistko lastasi vähempi jos saisit tietää, että hän ei ole biologinenlapsesi?
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Erään lukioaikaisen luokkatoverin kanssa huomattiin, että meillä on sama syntymäpäivä ja kävi ilmi, että ollaan samassa sairaalassakin synnytty. Ja meillä on hyvin samanlaiset sukunimet, tyyliin Kallio ja Hallio, joten ajatella jos meidät onkin vaihdettu? Siihen aikaan tunniste oli ainoastaan kaulassa roikkuva numerolaatta.
Muistuttiko hän vanhempiasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni ovat jo 9 ja 6 v, joten en todellakaan vaihtaisi ! Jos biologinen äiti vaatisi sitä, kysyisin haluaako todella kotiinsa lapsen joka itkee ja raivoaa kun kaipaa "kotiinsa" ja äitiään? Minä en ainakaan pystyisi kiintymään ventovieraaseen lapseen, vaikka tällä miten olisi geenini ! Tapaamisiin toki suostuisin ja haluaisin tutustua oikeaan lapseeni, sekä antaa vaihdokkaan tutustua vanhempiinsa.
Onneksi tätä ei tarvitse pelätä, esikoinen näytti vauvasta taaperoksi ihan isältään ja nuorempi on minun kopioni :D
Vierailija kirjoitti:
Tosta tunnistuslaatasta tuli mieleen, että omalta tyttäreltäni tuo irtosi jo synnytyssairaalassa, joten teoriassa olisi mahdollista vauvojen vaihtuminen.
Meilläkin tuo irtoili, lisäksi hoitaja vei yöllä tietämättäni vauvan viereltäni, ja juotti kiellosta huolimatta luovutusmaitoa, ilmeisesti lukutaidoton...
Ja nro 18 jatkaa:
Olimme hyvin samantyyppisiä: molemmat lyhyitä ja tummia ja koulussa aikamoista hikareita.
Vein kerran kotiini tämän "kaksoseni" ja äitini oli poikkeuksellisen ystävällinen hänelle (ei yleensä piitannut kavereistani) ja katseli meitä pitkään, kun teimme yhtä kouluhommaa keittiön pöydän ääressä.
Tiemme sitten erosivat, hän lähti vaihtoon ulkomaille ja meidän perhe muutti toiselle puolelle Suomea.
Siihen aikaan ei ollut sähköpostia eikä facea, joten parin kirjeen jälkeen yhteys katkesi.
Jos minulle annettu lapsi paljastuisi äpäräksi, vaihtaisin. Minun lapset kun ovat oikeita avioliitossa syntyneitä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En missään nimessä. Yrittäisin toki rakentaa yhteistyötä toisen perheen kanssa, jotta voisi olla mukana biologisen lapsensa elämässä (ja sama tietty toisinpäin).
Vierailija kirjoitti:
En usko että näin voisi tapahtua. Kyllä mä nyt huomaisin jos yhtäkkiä olisi synnärillä vieras lapsi sylissä.
Mutta asiaan. Lapseni on nyt 2-vuotias enkä todellakaan vaihtaisi häntä pois.
Harvemmin varmaan niissä tapauksissa, joissa kaikki on mennyt kuin elokuvissa ja saatu heti vauva syliin.
Mutta esimerkiksi itse jouduin kiireelliseen sektioon. Vauva näytettiin minulle vain nopeasti ja vietiin pois. Parsimisen jälkeen olin n. kaksi tuntia heräämössä ilman lasta.
Mutta nykyään vauvoille laitetaan tunnisterannekkeet sekä käteen että nilkkaan, joten alkaa olla häviävän pieni mahdollisuus, että vauvat vaihtuisivat keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikinä, tappelisin vaihtoa vastaan viimeiseen asti. Biologisen lapseni haluaisin nähdä ja olla ehkä mukana tämän elämässä. Samoin sallisin lapseni biologisten vanhempien tulon elämäämme. Siis kyläilyjä ja tapaamisia. Mutta haluaisin pitää lapseni. Sillä hän on omani vaikka meillä eri geenit olisikin.
Vaihtaisin ja olisin helpottunut, tuo oma on niin mahdoton että ei voi kyllä olla minun jalojen geenieni jatke
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisipa lapsena/teininä aivan kauhea tilanne. Kasvaisit köyhässä kodissa, kunnes kuulisit että olet oikeasti kaupungin rikkaimman perheen lapsi.
Haluaisiko vaihtaa perhettä, haluaisiko se joka on vahingossa päätynyt siihen rikkaaseen kotiin?
Hmmmm 🤔
Ilmankos minulla on niin vittumainen tytär...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kuopukselle ei edes laitettu sitä ranneketta :,D Taisivat unohtaa ja tajusin itsekkin vasta kotona. Vauva oli minun kanssa kyllä koko ajan, paitsi kerran hoitaja vei verensokerimittaukseen. Siinä olisi voinut vaihtua jos jossitellaan. Mutta olen 100% varma että lapsi on minun, ei voi erehtyä koska piirteet jne.
Ja ei, en suostuisi vaihtamaan.
Ainakin haluaisin sen oman lapseni itselleni, muuten jäisi häiritsemään elämää. Ehkä tämä on joku miesjuttu.
Vaikea sanoa miten vaikeaa olisi luopua siitä väärästä, riippuisi missä vaiheessa virhe huomattaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin se, joka vaihdettiin vauvana!
Kiitos vain piittaamattomalle ja huolimattomalle hoitajalle, joka sekoitti vastasyntyneet. Onneksi äitini huomasi asian eikä antanut periksi, sairaalassa väitettiin tapahtuneen olevan mahdotonta ja kiistivät sen aluksi, mutta tutkimusten jälkeen joutuivat myöntämään virheensä. Toinen äiti ei ollut huomannut mitään, ja oli myös järkyttynyt hoitohenkilökunnan huolimattomuudesta kun totuus valkeni.
Äitini on useasti miettinyt tapahtunutta, ja yhdessäkin siitä keskusteltu, ja kyllä sellainen laittaa miettimään. Aika paljon olisi elämä kaikilla sekaannuksen osapuolilla erilaista, jos vaihtoa ei olisi havaittu.
Olkaa valppaina synnärillä älkääkä luottako kaikkeen sinisilmäisesti ja kuunnelkaa äidin vaistoanne!
Vierailija kirjoitti:
Olisipa lapsena/teininä aivan kauhea tilanne. Kasvaisit köyhässä kodissa, kunnes kuulisit että olet oikeasti kaupungin rikkaimman perheen lapsi.
Haluaisiko vaihtaa perhettä, haluaisiko se joka on vahingossa päätynyt siihen rikkaaseen kotiin?
Hmmmm 🤔
Aika viileät välit silloin vanhemmilla ja lapsella, jos lapsen silmissä se varallisuustaso menisi kaiken edelle.
Entä jos se toiselle päätynyt lapsesi olisi kuollut, ja tämä tapaus olisi selvinnyt vasta sen jälkeen. Mitä luulette haluaisiko perhe oman lapsensa takaisin varsinkin tässä tilanteessa? Tappelisitteko silloinkin että ette saa kakaraanne takaisin? Järjettömän itsekästä. Miettikääpä tilanne toisinpäin.
Pakko vaihtaa, jos toinen perhe haluaisi oman biolapsensa takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Pakko vaihtaa, jos toinen perhe haluaisi oman biolapsensa takaisin.
Lapsen mielipidettä varmaa kysyttäisiin tietyn ikäiseltä.
Vierailija kirjoitti:
En usko että näin voisi tapahtua. Kyllä mä nyt huomaisin jos yhtäkkiä olisi synnärillä vieras lapsi sylissä.
Mutta asiaan. Lapseni on nyt 2-vuotias enkä todellakaan vaihtaisi häntä pois.
Ei ole uskon asia. Suomessakin on näitä sattunut, ja maailmalla myös. Ja ei äiti sitä välttämättä huomaa, jos on vaikka ollut hätäsektio tai muuten hankala synnytys. Voi vain arvailla, kuinka monta lasta on mennyt tällä tavalla vaihtoon, jota ei välttämättä koskaan saa edes tietää.
Ranskassa oli kerran tällainen juttu. Vauvat olivat vaihtuneet. Kaiken lisäksi toinen lapsista oli tumm aihoinen tai ainakin puoliksi. Se tumma lapsi siis päätyi valkoisille vanhemmille. Kun lapsi kasvoi, alkoi hän olla yhä vaan tummempi. Kylillä juoruiltiin että äiti oli pettänyt miestään kun lapsi niin tumma. Äiti ihan ihmeissään kun itse tiesi ettei ole pettänyt. En muista enää että miten tuo vaihtuminen sitten tuli ilmi, mutta lasten ollessa teini-ikäisiä perheet tapasivat toisensa mutta kumpikaan ei halunnut vaihtaa lapsiaan pois vaan tyttäret jatkoivat "väärissä" perheissä.