Vaihtaistko lastasi, jos saisit tietää että hän on vaihtunut sairaalassa heti synnytyksen jälkeen

Ei olisi voinut vaihtua kun olimme synnytyksen jälkeen yhdessä koko ajan ja tyttö oli vielä ihan minun ja äitini näköinen. Olisin huomannut jos joku olisi käynyt hänet vaihtamassa vaikka yöllä kun nukuimme.

Mun lapsi yritettiin vaihtaa sairaalassa. Se ranneke oli lian löysällä ja pudonnut lapsen petiin siinä vaiheessa, kun hoitaja vei lapsen johonkin tarkastukseen. Toinen hoitaja toi pelkän lapsen takaisin ja kun menin etsimään sitä vuodetta, niin siellä oli vieras lapsi. Hoitaja ryntäsi paikalle ja yritti väittää, että minulla oli väärä lapsi sylissä ja pieni taistelu sanallisesti käytiin siitä, olinko imettänyt omaa vai vierasta lasta.

Onneksi oma oli poika ja vieras lapsi tyttö. Hoitajat jäivät sitten miettimään, että kenen tämä mahtaa olla.

PHKS 2004

Sarjassamme kysymyksiä, joita voi kyllä pohtia, mutta joihin on täysin mahdoton oikeasti vastata muuten kuin tosipaikan tullen.

Kauheata ajatellakin. Vaikea vastata, ehkä sekoaisin. Onneksi toisella lapsella on erikoinen syntymämerkki jonka näin jo synnytyssalissa, tuskin toista samanlaista  olisi ollut jollain muulla vauvalla. Kummastakin lapsesta myös näkee että ovat sisaruksia ja molemmat muistuttavat mua ulkonäöltään niin paljon ettei voi erehtyä. Jos näitä tunnistettavia asioita ei olisi ja vauvat olisivat vaihtuneet, rakastaisin kyllä heitä yhtä paljon kuin ennenkin. Tuntuisi kyllä äärettömän pahalta että oma biologinen olisi toisilla vanhemmilla. Yrittäisin varmaan taistella hänet itselleni. En halua että muut kasvattavat lapseni. Mutta kauhea kriisi se olisi. En varmaan koskaan toipuisi siitä. 

Minä olin vaihtua 80-luvun alussa. Äitini meni tupakalle ( tuohon aikaan lienee yleistä eikä paheksittua) ja hoitaja  kanniskeli minua, jostain syystä hoitaja vei minut väärään huoneeseen, kun olin nukahtanut ja  herätti siellä makoilleen naisen joka  huusi kauhistuneena ettei vauva ole hänen, olin kuulemma liian pieni ja vähätukkainen.  Samassa äitini tuli tupakalta ja alkoi huutaa että missä se  hoitaja ja missä miun tyttö?!

Tämä vauvojen kanssa sekoillut hoitaja oli äidin mukaan vanhahko ja kyllä' tulee mieleen jonkinlainen muistisairaus, kun unohtaa noin viidessätoista minuutissa äitini huoneen, ulkonäön ja sen että tämä oli tupakalla eikä nukkumassa..

Niin ja sen minut saaneen naisen vauva oli jossain kokeissa.  Äitini ja tämä nainen antoivat olla (loppu hyvin kaikki hyvin), nykyään tuosta olisi isot otsikot somessa  .

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen ja ihana kysymys.

Mun mielestä mielenkiintoinen ja karmiva.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin vaihtua 80-luvun alussa. Äitini meni tupakalle ( tuohon aikaan lienee yleistä eikä paheksittua) ja hoitaja  kanniskeli minua, jostain syystä hoitaja vei minut väärään huoneeseen, kun olin nukahtanut ja  herätti siellä makoilleen naisen joka  huusi kauhistuneena ettei vauva ole hänen, olin kuulemma liian pieni ja vähätukkainen.  Samassa äitini tuli tupakalta ja alkoi huutaa että missä se  hoitaja ja missä miun tyttö?!

Tämä vauvojen kanssa sekoillut hoitaja oli äidin mukaan vanhahko ja kyllä' tulee mieleen jonkinlainen muistisairaus, kun unohtaa noin viidessätoista minuutissa äitini huoneen, ulkonäön ja sen että tämä oli tupakalla eikä nukkumassa..

Niin ja sen minut saaneen naisen vauva oli jossain kokeissa.  Äitini ja tämä nainen antoivat olla (loppu hyvin kaikki hyvin), nykyään tuosta olisi isot otsikot somessa  .

Kyllä synnärillä tupakointi oli paheksuttua, jotkut poltti silti. Ihan kuten nykyäänkin.

Vierailija kirjoitti:

Kauheata ajatellakin. Vaikea vastata, ehkä sekoaisin. Onneksi toisella lapsella on erikoinen syntymämerkki jonka näin jo synnytyssalissa, tuskin toista samanlaista  olisi ollut jollain muulla vauvalla. Kummastakin lapsesta myös näkee että ovat sisaruksia ja molemmat muistuttavat mua ulkonäöltään niin paljon ettei voi erehtyä. Jos näitä tunnistettavia asioita ei olisi ja vauvat olisivat vaihtuneet, rakastaisin kyllä heitä yhtä paljon kuin ennenkin. Tuntuisi kyllä äärettömän pahalta että oma biologinen olisi toisilla vanhemmilla. Yrittäisin varmaan taistella hänet itselleni. En halua että muut kasvattavat lapseni. Mutta kauhea kriisi se olisi. En varmaan koskaan toipuisi siitä. 

Niin unohdin vastata yhteen kysymykseen. En kyllä tosta vaan olisi valmis luopumaan ei biologisesta lapsesta jos hänen vanhempansa vaatisivat.

Pari vuotta sitten Keski-Suomessa kävi niin ja ainakin toinen äiti oli päässyt kotiinkin väärän vauvan kanssa ja oli siellä katsellut lasta ja päätynyt siihen ettei ole heidän. Palasivat sairaalaan ja olivat oikeassa ja lapset vaihdettiin oikeiksi. Toinen äiti ei ollut huomannut mitään.

Miksiköhän vauvoille ei voida laittaa mikrosirua ennen napanuoran leikkausta?

Kyllähän sen sirun voi sitten vanhempana leikata pois jos ei halua sitä pitää.

Tai rannekkeet joka raajaan ja vielä vyötärölle. Sekä leima joka lähtee kulumalla aikaisintaan viikon kuluttua. Ja niitä leimoja ympäri kehoa. Miten niin yksinkertaista asiaa ei voida tehdä kunnolla?

Tunnistan lapseni jos olen hänet nähnyt. Keskonen intuboitiin ennenkuin vilaukselta esiteltiin, joten oli oudon näköinen happiletku nenän alle teipattuna. Hänet onkin ehkä vaihdettu, koska on fiksumpi kuin isänsä ja äitinsä yhteensä. Kuopus oli kopio minusta pillusta tullessaan ja nyt. Nuorempi tietenkin. Hassua, kuin olisin synnyttänyt itseni.

Minäkään en vaihtaisi ja pyrkisin luomaan suhteen myös biologiseen lapseen ja antaisin myös itselleni tulleen väärän lapsen tutustua biologisiin vanhempiinsa ja luoda heihin suhteet. Olisi lapsille aivan liian julmaa lähteä ykskaks vaihtamaan. Luulen, että ihannetilanteessa tällaisessa tapauksessa tavallaan kummallakin perheellä olisi kaksi lasta ja kummallakin lapsella kahdet vanhemmat.