Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miten pystyn ikinä antamaan anteeksi alkoholisti äidilleni?

Vierailija
14.05.2006 |

Äitini on ihana, mutta alkoholisti. Hän on kohdellut minua lapsena niin huonosti, että pelkkä asian muisteleminen saa minut pahoinvoivaksi. En tiedä miten suhtautuisin äitiini, vaikka hän nykyään on todella upea ihminen. Haluaisin ymmärtää, mutten pysty. Olen niin katkera, vihainen, surullinen. En ymmärrä, miksi hän teki minulle näin? Miksi hän kohteli minua niin huonosti ja antoi muidenkin kohdella minua huonosti? Miksei hän rakastanut minua niin paljon, että olisi yrittänyt parantua?



Minä olen kärsinyt oppimisvaikeuksista yms... Keskittymiskykyni on surkea ja koulussa jouduin tekemään töitä kahden edestä, jotta pysyin muiden mukana. Kaikki tämä vain siksi, ettei äitini voinut olla juomatta raskausaikana. Onneksi olen kunnianhimoinen, sillä muuten olisin varmasti antanut periksi jo aikoja sitten. Mutta entä jos olisin normaali? Miten suurta potentiaalia minussa voisikaan olla, JOS äitini ei olisi juonut. Mitä hän on minulta pilannut? Sitä en saa koskaan tietää.



Lapsuuteni oli pelkkää sairastamista, sillä olin niin herkkä. Masennusta ja paniikkihäiriöitä jo alle kouluikäisenä. Terapiaa, terapiaa ja lisää terapiaa vuosikausia ja yhä muserrun helposti, jos elämässä on vastoinkäymisiä. Pelkään koko ajan, että lähimmäisenä hylkäävät minut, kuten äiti silloin. En uskalla luottaa kehenkään. Miten äiti voi tehdä näin? Miksi hän pilasi minulta niin monta vuotta turhaan?



Minun sydämeni murtuu, kun katson pientä poikaani ja tunnen elämääkin suurempaa rakkautta häntä kohtaan. Eikö minun äitini koskaan tuntenut niin minua kohtaan? Miten minä voin antaa koskaan anteeksi äidilleni? Lapsen saaminen herätti nämä kysymykset minussa uudelleen... =(



Anteeksi. Piti vain päästää tämä ulos edes kerran elämässä =(

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 |
14.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

kuin normilapset. Se että sulla on perhe ja pystyt lastasi rakastamaan tekee sinusta jo tosi vahvan taustasi huomioon ottaen. Meilläkin oli aika rankkaa, viina kuvioissa koko elämäni ajan paitsi nyt kun isäni kuoli. HÄn kyllä yritti rakastaa mutta aivan " väärällä" tavalla. toisaalta yritti kannustaa mutta toisaalta oli katkera ja kateellinen lapsilleen. se on niin surkeeta ja niin perseestä aina pohtia vanhempiensa juttuja mutta itse yritän selvitä sen ajatuksen avulla että isäni oli SAIRAS. hänen lapsuutensa oli SAIRAS joten hänkin oli sairas. pystynkö sairauden keskeyttämään omassa perheessä -se on haaste

Vierailija
2/2 |
14.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

läpi vaikka ammattilaisen kanssa ;) Anteeksiannon ja oman elämän hyväksymisen kanssa on paljon helpompi ja vapauttavampi elää, kuin katkeruuden ja vihan kanssa...

Vaikka antaisitkin anteeksi, niin omaa menneisyyttä ei tarvitse unohtaa... Riittää kun hyväksyy oman historiansa sekä itsensä ;) Siitä se hyvä olo lähtee...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi yhdeksän yhdeksän