Lue keskustelun säännöt.
Olen purkanut vihaani ja pahaa oloani mieheeni
10.01.2019 |
Minua ihmetyttää se, että hän ei ole asetellut sille rajoja. Ei ole sanonut mitään, ei kertonut mille se tuntuu eikä estänyt. En ymmärrä???? En mä antaisi kenenkään kohdella aikuista minääni huonosti, muhun vihaansa tai pahaa oloaan purkava voi tehdä niin kaksi kertaa, ensimmäisen ja viimeisen.
Voi tosin olla, ettei kumppanini ole tajunnut kyseessä oleva vihan purun. Ehkä hän on luullut, että olen oikeasti niin tyhmä tai ilkeä. Vaikkakin hän on kyllä sanonut tajuavansa, etten mä oikeasti ole. Mutta mulla on todella vaikeaa olla purkamatta vihaani läheisiini, siksi koska minua on kohdeltu sillälailla. Se ei ole ollut väärin eikä rangaistavaa, eikä siitä ole koitunut tekijälle mitään. Se on vaurioittanut suhtautumistani itseeni, jolloin ei nouse hyviä keinoja käsitellä vihaa, vaan ainoastaan huonoja. Mullakin on oikeus ihmissuhteisiin, ja tarvitsen apua, että läheiseni voisivat voida hyvin kanssani, eivätkä joutuisi vihani purun kohteeksi.
Toisaalta mä taas katson oikeudekseni purkaa vihaani läheisiini (en lapsiin) koska heillä on vastuu itsestään ja siitä, miten antavat itseään kohdella. Mutta jos oikeasti välittävät minusta, eivät antaisi minun kohdella itseään satuttavasti. Siksi pidän sitä outona, että mieheni on sallinut sen. Ehkä ei välitä minusta oikeasti todella paljon. Toisaalta on vaikeaa ymmärtää, miksei sitten ole mennyt minnekään.
Kommentit (7)
Olet normaali nainen, kaikki tuota tekee. Ei jaksa enää innostua turhasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun äitini ei ikinä sanonut, että ei halua pahaa minulle, eikä tunnustanut edes toimineensa väärin minua kohtaan. Eli hänen maailmassaan oli oikein purkaa vihaansa läheisiinsä ja saada nämä (eli minut) tuntemaan itseni ihan paskaksi ja sen, että hän se paska ei ollut. :(
Minä ajattelen, että jos ei terapeutti osaa auttaa, ainoa apu on se, että en vietä aikaa läheisteni kanssa. Silti minullakin on oikeus ihmissuhteisiin ja tulla kuulluksi ja nähdyksi ja ymmärretyksi. Mitä ymmärtämistä mieheltä se oikein on, että antaa satuttaa itseään? En mä sitä halunnut, ois pitänyt varansa. Nyt on olevinaan mun vastuulla, miten hän antoi kohdella itseään en aio ottaa sitä vastuuta. Olen pahoillani, en muuta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olet normaali nainen, kaikki tuota tekee. Ei jaksa enää innostua turhasta.
Minusta se on silti huono asia, jokaisella on siinä silloin kasvamisen paikka.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet normaali nainen, kaikki tuota tekee. Ei jaksa enää innostua turhasta.
Minusta se on silti huono asia, jokaisella on siinä silloin kasvamisen paikka.
Ap
Voihan sitä kasvaa vaikka koko elämänsä, siinä vaan jää se elämä elämättä jos se on pääasia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet normaali nainen, kaikki tuota tekee. Ei jaksa enää innostua turhasta.
Minusta se on silti huono asia, jokaisella on siinä silloin kasvamisen paikka.
ApVoihan sitä kasvaa vaikka koko elämänsä, siinä vaan jää se elämä elämättä jos se on pääasia.
No, se on ainakin omalla kohdallani äitini vika. Jos sinusta on ihan ok olla p*skapäinen porsas, niin nauti vaan sellaisesta elämästä, itselleni se ois kauhea kärsimys. Plus että eipä tarvitse ahdistua vanhuksena, kun tietää ratkoneensa kaikki itselle aiheutetut viat.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkäpä se miehesi ei välitä itsestään kun antaa sun purkaa paskasi hänen niskaan? Tai sitten hän todella välittää ja rakastaa sinua koska sallii sinulta sen käytöksen. En tajua mistä oikein revit ajatuksen ettei hän välitä SINUSTA tarpeeksi kun sallii sinun purkaa ja kiukutella tai kohdella kuten kohtelet? Sillä normaali ihminen kyllä lähtee menemään tai pistää rajat epäsopivalle käytökselle varsinkin silloin kun ei välitä ko.henkilöstä eli tässä esimerkissäsi mies lähtisi kävelemään jos ei välittäisi sinusta.
Ja kolmanneksi, oletko ajatellut että todellakin jatkat ja toimit itse aivan samalla tavalla miestäsi kohtaan kuten äitisi toimi sinua kohtaan eli sinä silti lapsenrakkaudessasi hyväksyit ja sallit äitisi käytöksen niin vastaavasti mies sallii rakkaudessaan sinua kohtaan sinun käytöksesi. Vähän loogisuutta lisää kiitos vaikka äitisi ei sinua rakastanutkaan tai kohteli kaltoin ja mitä näitä nyt on tullut esille.
Sinä itse olet itsesi pahin vihollinen ja tuhoat tuolla äitipaskallasi kaiken sen vähänkin hyvän mitä ympärilläsi on koska viljelet siitä yhtymäkohtia kaikkiin asioihin elämässäsi.
Olen kyllä masentanut häntä, ja olen siltä osin vastuussa hänen olostaan, en vain millään tajunnut, ettei aikuinen ihminen ota vastuuta itse siitä, miltä toisen kohtelu saa tuntua, ja miltä ei. Että jos se tuntui pahalle, niin miksei tehnyt mitään? Nyt joku sanoo mulle, että miksen mä tehnyt, no, ei minusta tuntunut pahalle, kuin hyvälle se oman vihan purkaminen pois itsestä, olkoon se vaikka toiseen, eihän sekään ollut väärin ja rangaistavaa, miten äitini kohteli minua. Tuntuihan se pahalle minusta, mutta mitä siitä on äidilleni seurannut? Mitä? Miten se on häntä haitannut, häh? Ei mitenkään. En halua olla samanlainen ja se, mitä olen tehnyt on ollut hakeutua terapiaan ja hakea apua sieltä, on sitten heidän tehtävänsä osata tunnistaa ongelma ja auttaa.
Ap