Lue keskustelun säännöt.
Kun yhtäkkiä huomaat, että ihastuksesi kohde onkin äklötys
10.01.2019 |
Maailmankuva meni uusiksi. Ihastuin itseäni pari vuotta vanhempaan, korkeasti koulutettuun mieheen. Mies antoi itsestään kuvan älykkäänä, kultturellina ja myötätuntoisena yksilönä. Puhui myös olevansa huomaavainen rakastaja, ja avoin sänkykamarissa. Ihastuin.
Sitten pikkuhiljaa alkoi paljastua erikoisia päähänpinttymiä seksissä, katkeruutta eksäänsä ja muita naisia kohtaan, joilta oli saanut pakit. Valheita paljastui. Kulttuurintietämys rajoittui Spotifyn hittilistoihin ja amerikkalaisiin sitcomeihin. Klarinettia hän oli aikoinaan soittanut, joten klassisen musiikin tuntemus oli parempi kuin minulla.
En tiedä, miten kaikki nämä hälyttävät piirteet (muitakin oli, en vain halua avata liikaa) jäivät minulta huomaamatta. Hän puhui itsestään aina eräänlaisena uhrina, mutta minusta on alkanut tuntua, että tilanne olikin päinvastainen.
Muilla samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne kuuluisat vaaleanpunaiset lasit. Tuttua itsellenikin. Mä olin ihastunut kaksi kokonaista vuotta. Välillä ihmettelin joitakin hänen kummallisia töksäytyksiään, esimerkiksi rasistisia kommentteja, ulkonäkööni liittyviä huomautuksia ja yleissivistyksen puutteesta kieliviä ihmettelyitä. Laitoin sen kuitenkin aina lopulta huumorin piikkiin, ajattelin että hän vain vitsailee. Hän myös piti minua erikoisesti varpaillani, lupaili tapaamisia ja yhteydenpitoa, mutta veti usein lupauksiaan takaisin. Hän myös piti mykkäkoulua ja antoi minun ymmärtää erilaisten epämiellyttävien tekojensa johtuvan jostakin piirteestäni, sanomastani tai tekemästäni. Olin aina valmiina tapaamaan ja perumaan omia menojani hänen vuokseen. Suhteemme oli täysin epäsuhtainen. Olimme nuo kaksi vuotta hyvin tiiviisti yhteydessä. Emme seurustelleet, mutta lopulta päädyimme sänkyynkin. Olin kaikesta huolimatta vakuuttunut, että hän on sielunkumppanini ja ymmärtää minua täydellisesti.
Sitten meille tuli olosuhteiden pakosta hieman pitempi yhteydenpitotauko ja tuon tauon aikana pääsin irtautumaan miehestä henkisesti. Silloin ne vaaleanpunaiset lasitkin tipahtivat silmiltäni ja näin eri tavalla miehen kommentit ja epämiellyttävän käytöksen. Siitä ei sitten enää ollutkaan paluuta, eivätkä lasit enää olleet laitettavissa takaisin. Kun seuraavan kerran taas olin yhteydessä miehen kanssa, kerroin hänelle, etten halua enää jatkaa yhteydenpitoa tiiviisti vaan katsella välillä elämässäni muita polkuja. En ole sen jälkeen kuullut hänestä, enkä ole katunut.
"Hän puhui itsestään aina eräänlaisena uhrina, mutta minusta on alkanut tuntua, että tilanne olikin päinvastainen."
Tuo kuulostaa hieman tutulta yhden exäni kohdalla. Hänen exänsä olivat ihan kauheita ja haukkuneet häntä jne. Voi olla tottakin, mutta mies paljastui sitten aika hankalaksi - suuttui ja sai yllättäviä raivareita mielestäni pienistä asioista. Vikaa oli varmasti minussakin ja asiat olivat toki varmaan hänelle suurempia, mutta asioista ei voitu puhua, kun hänellä jutut menivät raivokohtauksiin ja inttämiseen. En ole muissa ihmisissa saanut aikaan sellaisia reaktioita. Olin varmaan sitten se seuraava ihan kauhea ex hänen puheissaan.
Tuollaisiin itsensä paremmaksi (kulttuuritietäjäksi tms) valehtelijoihin en ole törmännyt, mutta usein ihmisissä huomaa, että moittivat toisia asioista, joista heitä itseään voisi moittia. Esim. yksi tuttuni puhui, että toinen (rikas) tuttu on todella pihi ja tarkka rahoistaan. Tuo rikas on kyllä tavallaan tarkka, haluaa aina ostaa laatua ja tuskin ihminen rikastuisi ja pysyisi rikkaana, jos ei olisi tarkka, mutta pihi hän ei todellakaan ole. Toi aina kivoja tuliaisia meille kummallekin, jos kyläili luonamme ja muutenkin oli varsin antelias ja esim. reilu alaisiaan kohtaan ja vuokraemäntänä. Tämä joka haukkui toista pihiksi varasti itse wc-paperia työpaikaltaan.
Toinen on, että jos kovasti väittää, ettei ole sellainen ihminen joka välittää jostakin asiasta, niin luultavasti välittää kovastikin. Esim. opiskelukaverini paheksuu sitä, kun erään ryhmässämme on pakko aina päteä ja "no jos ei ole mitään muuta kuin kouluarvosanat elämässä...". Itse en ole huomannut, että tuon yhden olisi pakko päteä (on oikeastikin fiksu, mutta ei mielestäni mitenkään ärsyttävällä tavalla tuo sitä esiin) eikä hän muistaakseni ikinä ole puhunut arvosanoista. Kaverini sitten taas on itse vetänyt kilareita arvosanoistaan ja tehnyt valituksia niistä.
Vierailija kirjoitti:
"Hän puhui itsestään aina eräänlaisena uhrina, mutta minusta on alkanut tuntua, että tilanne olikin päinvastainen."
Tuo kuulostaa hieman tutulta yhden exäni kohdalla. Hänen exänsä olivat ihan kauheita ja haukkuneet häntä jne. Voi olla tottakin, mutta mies paljastui sitten aika hankalaksi - suuttui ja sai yllättäviä raivareita mielestäni pienistä asioista. Vikaa oli varmasti minussakin ja asiat olivat toki varmaan hänelle suurempia, mutta asioista ei voitu puhua, kun hänellä jutut menivät raivokohtauksiin ja inttämiseen. En ole muissa ihmisissa saanut aikaan sellaisia reaktioita. Olin varmaan sitten se seuraava ihan kauhea ex hänen puheissaan.
Tuollaisiin itsensä paremmaksi (kulttuuritietäjäksi tms) valehtelijoihin en ole törmännyt, mutta usein ihmisissä huomaa, että moittivat toisia asioista, joista heitä itseään voisi moittia. Esim. yksi tuttuni puhui, että toinen (rikas) tuttu on todella pihi ja tarkka rahoistaan. Tuo rikas on kyllä tavallaan tarkka, haluaa aina ostaa laatua ja tuskin ihminen rikastuisi ja pysyisi rikkaana, jos ei olisi tarkka, mutta pihi hän ei todellakaan ole. Toi aina kivoja tuliaisia meille kummallekin, jos kyläili luonamme ja muutenkin oli varsin antelias ja esim. reilu alaisiaan kohtaan ja vuokraemäntänä. Tämä joka haukkui toista pihiksi varasti itse wc-paperia työpaikaltaan.
Toinen on, että jos kovasti väittää, ettei ole sellainen ihminen joka välittää jostakin asiasta, niin luultavasti välittää kovastikin. Esim. opiskelukaverini paheksuu sitä, kun erään ryhmässämme on pakko aina päteä ja "no jos ei ole mitään muuta kuin kouluarvosanat elämässä...". Itse en ole huomannut, että tuon yhden olisi pakko päteä (on oikeastikin fiksu, mutta ei mielestäni mitenkään ärsyttävällä tavalla tuo sitä esiin) eikä hän muistaakseni ikinä ole puhunut arvosanoista. Kaverini sitten taas on itse vetänyt kilareita arvosanoistaan ja tehnyt valituksia niistä.
Kuulostaa tuo alku ihan nykyiseltäni. Lienetkö yksi niistä kamalista existä. 😆
Tutustumisvaiheessa kertoi entisistä suhteistaan, miten huonosti häntä oli kohdeltu lähes kaikkien naisten toimesta, narsisti-korttikin vedettiin esiin. Minä olin hyväuskoinen ja myötätunto heräsi, että onpa kamala menneisyys ja ihmettelin, että miten kamalia naisia on ollut.
Myöhemmin alkoi sitten selviämään, että oli itse perseillyt ties mitä joten ihan ansaittua on varmasti ollut häntä kohtaan se kaikki (jos sitä nyt on edes tapahtunut). Ja tuttua on myös raivokohtaukset. On kyllä valitettavasti saanut sitten samalla mitalla takaisinkin. Olen laittanut selvät rajat, että minua ei tarvitse edes yrittää alistaa, ja että asiat keskustellaan, eikä huudeta. Ja myös hän saa ottaa kritiikin vastaan.
Jos ero tulee joskus, niin olen kyllä miettinyt että olen siinä kamalien exien (joista mies joutunut myöntämään, ettei ne niin kamalia olekaan kaikki ollut ja suurin vika on hänessä itsessään) joukossa. Varmaan se pahin narsisti, kun sitä korttia heilutellut minullekin.
Se on ikävää, kun huomaa ihastuneensa laasa.slaiseen. Se ei tullut heti ilmi. Jossain vaiheessa mies alkoi avautua enemmän arvomaailmastaan, ja se pakkomielle "markkina-arvoon" oli jotain kammottavaa. Onneksi ihastus oli loppujen lopuksi yksipuolista, en ilmeisesti ollut tarpeeksi "korkeatasoinen" hänelle. Näin rakkauslasien pudottua, voin todeta, että kuka tahansa markkina-arvoa pohtiva mies on automaattisesti alinta kastia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on ikävää, kun huomaa ihastuneensa laasa.slaiseen. Se ei tullut heti ilmi. Jossain vaiheessa mies alkoi avautua enemmän arvomaailmastaan, ja se pakkomielle "markkina-arvoon" oli jotain kammottavaa. Onneksi ihastus oli loppujen lopuksi yksipuolista, en ilmeisesti ollut tarpeeksi "korkeatasoinen" hänelle. Näin rakkauslasien pudottua, voin todeta, että kuka tahansa markkina-arvoa pohtiva mies on automaattisesti alinta kastia.
Sama, kun ihastuu feministiin.
Teininä oli kova kolaus, kun runopoikana pitämäni baskeripäinen poika alkoi harrastaa jotain taistelulajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tajusin totuuden ihastukseni äklöttävyydestä vasta pari kuukautta sen jälkeen kun se oli dumpannut mut. Niin hukkaan heitettyä aikaa.
Up