Lue keskustelun säännöt.
Nykyiset kasvatusmetodit
Ennen oli paremmin
10.01.2019 |
Mielipiteitä nykyisistä kasvatusmetodeista.
Tarhassa on kielletty nykyisin oikeastaan kaikenlaiset kuritoimenpiteet.
Itse kun olin 90-luvulla tarhalla, jäähytettiin tai rangaistiin muuten, jos ei käyttäydytty. Jos ruoaksi oli jotain, mitä ei halunnut syödä, istuttiin pöydässä niin kauan, kunnes oli syöty. Peruskoulussa laitettiin jälki-istuntoon, jos ei käyttäytynyt. Kotona kun ei käyttäytynyt, tukistettiin ja laitettiin kotiarestiin, kunnes muistettiin, että aikuisia totellaan.
Omien vanhempieni ollessa lapsia 60-luvulla isoisät antoivat selkää nahkavyöllä kun ei totellut, koulussa annettiin karttakeppiä sormille tai laitettiin nurkkaan häpeämään muiden pilkattavaksi.
Vanhempani eivät ole traumatisoituneet mitenkään, ovat molemmat yliopistot käyneitä menestyviä aikuisia. Eivät ole katkeria kurinpitoisesta lapsuudestaan omille vanhemmille.
Itse en ole katkera tarhatädeille tukistamisesta, en vanhemmille selkäsaunoista enkä jäähyistä. Itse olen myös kouluni käynyt ja menestynyt työelämässä.
Oma lapseni nyt 2010-luvulla ei käyttäydy koulussa. Opettajat valittavat Wilman kautta kotiin, kun eivät voi itse tehdä mitään. Jäähylle ei saanut lasta laittaa tarhassakaan, koska on epäinhimillistä. Jos kajoaa kuritusmielessä fyysisesti kerrankin, lapset otetaan huostaan ja saat rikosrekisterin.
On ihanaa katsoa vierestä kykenemättömänä, kun lapsestani on tullut kutosen oppilas ja odottelen, missä kohtaa ilmoitetaan, että on koulukiusaaja. Kotona kyllä ollaan raivottukin ja rajoitetaan kännykkäaikoja (yms. muita nykyajan pullamössörangaistuksia) mutta eivät ne mene enää perille, kun lapsi on huomannut, että yhteiskunnan kaikki auktoriteetit ovat lopulta voimattomia, jos hän niin päättää. En usko, että lapseni tulee pääsemään lukioon, saati menestymään töissään.
Missä kohtaa meni vikaan, yhteiskunta ja kasvatusmetodit?
Kommentit (14)
Niin ja lisäten vielä, ennenkuin myrsky repeää, lapsi on saanut rakkautta, syliä ja ymmärrystä enemmän kuin tarpeeksi koko lapsuutensa. En ole kurittanut fyysisesti koskaan, yritetty keskustella asioista, mutta pää tuntuu olevan kovempaa kuin puu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei nykyisin uskalla tehdä mitään, kun vähintään naapurit ovat kernaasti heti soittamassa lastensuojeluun, kun asunnosta kuuluu vähän lapsen huutoa. Pitää ilmeisimmin vaan toivoa, että on hyvä käytön geeneissä!
Nää ihmiset, jotka on saanu lapsena piiskaa ja tukkapöllyjä, on usein sitä mieltä, että se on oikea rangaistuskeino ja heistäkin on kasvanut ihan normaaleja aikuisia. Niin - normaaleja aikuisia, jotka kannattavat ruumiillista kuritusta ”kasvatusmetodina”.
Kyllä kouluissa ja päiväkodeissa on nykyäänkin keinot, jos köytös on huonoa. Meillä ainakin on lapsi ollut puhuttelussa, mussä on ihan piirtämisen keinoin läpikäyty tilanne opettajan kanssa kahdestaan ja mietitty yhdessä mitä tapahtui, miksi ja mitä siitä seurasi. Ja lapsi oli myös pyytänyt anteeksi, kun oli ymmärtänyt mitä käytös aiheutti. Oli sen verran hyvä ja syvällinen opetus, että toista kertaa ei ole samanlaisesta käytöksestä tarvinnut moittia.
Nykyäänkin on kympin oppilaita, joita ei kuitenkaan kotona tai koulussa hakata. Jos lapsi saa kutosia todistukseen, niin ehkä ongelma on jossain muualla. Tai sitten ongelmaa ei ole ollenkaan, lapsi ei vain ole akateemiseesyi lahjakas. Hän voi kuitenkin olla hyvä monissa muissa asioissa, vaikka lukupäätä ei olisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pieni korjaus 60-luvun kasvatusmetodeista. Silloin ei saanyt käyttää väkivaltaa oppilaita kohtaan, eikä lyödä karttakepillä. Ei pk-ssudulla.Siihen olisi kyllä puututtu, elleivät sinun vanhempani käyneet koulua jossakin ihan syrjäseudulla ja kaukana sivistyksestä. Äitini nimittäin toimi silloin jo opettajana ja hänen ei olisi tullut mieleenkään kohdella oppilaitaan väkivaltaisesti saati suhtautua oppilaisiin liian autoritäärisesti.
Selkäsaunat eivät myöskään olleet samalla vuosikymmenellä yleisiä, vaan siinäkin oli jo ristiriitaa onko se oikein lasta kohtaan. Laki ei kuitenkaan kieltänyt kurittamasta saati olisi kutsuttu lastensuojelu paikalle.
Kotiväkivalta oli samanlaista kuin nytkin.
Kasvatuksemme oli kyllä tiukkaa, rajat vedettiin ja lapsia ei kannustettu samalla tavalla kuin nyt koetetaan. Joten sillä on nimenomaan vaikutuksensa siihen, että olemme antaneet lastemme kasvaa kuin pellossa ns vapaalla kasvatuksella. Ja ikävä kyllä vapaan kasvatuksen saaneista lapsista sekä heidän lapsistaan on nyt ikävä seurauksensa, josta sinun vanhempiesi ja minun ikäpolvi saa maksaa kalliin hinnan.
Vierailija kirjoitti:
Nykyäänkin on kympin oppilaita, joita ei kuitenkaan kotona tai koulussa hakata. Jos lapsi saa kutosia todistukseen, niin ehkä ongelma on jossain muualla. Tai sitten ongelmaa ei ole ollenkaan, lapsi ei vain ole akateemiseesyi lahjakas. Hän voi kuitenkin olla hyvä monissa muissa asioissa, vaikka lukupäätä ei olisikaan.
Lapsella löytyy kyllä älyä (ollut aikanaan hyvä oppilas kun koulu kiinnosti), mutta koulu ei kiinnosta, harrastukset eivät kiinnosta, mutta mihinkään ei voi pakottaa.
Itse olin lapsena aika lailla samanlainen, mutta silloin vanhemmat "pakottivat" panostamaan kouluun ja harrastuksiin. Näin aikuisena siitä on jälkikäteen kiitollinen, esim. nyt aikuisena kun musiikin harrastaminen on alkanut jälleen kiinnostaa, on tyytyväinen, että vanhemmat pakottivat käymään pianotunneilla, vaikka ei kiinnostanut. Jos olisin lopettanut siihen kun halusin (kuten lapseni sai tehdä), kaikki opitut taidot olisivat pudonneet nollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pieni korjaus 60-luvun kasvatusmetodeista. Silloin ei saanyt käyttää väkivaltaa oppilaita kohtaan, eikä lyödä karttakepillä. Ei pk-ssudulla.Siihen olisi kyllä puututtu, elleivät sinun vanhempani käyneet koulua jossakin ihan syrjäseudulla ja kaukana sivistyksestä. Äitini nimittäin toimi silloin jo opettajana ja hänen ei olisi tullut mieleenkään kohdella oppilaitaan väkivaltaisesti saati suhtautua oppilaisiin liian autoritäärisesti.
Selkäsaunat eivät myöskään olleet samalla vuosikymmenellä yleisiä, vaan siinäkin oli jo ristiriitaa onko se oikein lasta kohtaan. Laki ei kuitenkaan kieltänyt kurittamasta saati olisi kutsuttu lastensuojelu paikalle.
Kotiväkivalta oli samanlaista kuin nytkin.
Kasvatuksemme oli kyllä tiukkaa, rajat vedettiin ja lapsia ei kannustettu samalla tavalla kuin nyt koetetaan. Joten sillä on nimenomaan vaikutuksensa siihen, että olemme antaneet lastemme kasvaa kuin pellossa ns vapaalla kasvatuksella. Ja ikävä kyllä vapaan kasvatuksen saaneista lapsista sekä heidän lapsistaan on nyt ikävä seurauksensa, josta sinun vanhempiesi ja minun ikäpolvi saa maksaa kalliin hinnan.
Omat vanhempani kasvoivat molemmat maaseudulla, siksi varmaan vanhankansan tasoinen kuri. Nykynuoria kun katsoo, miettii vaan, millainen kaaos täällä puhkeaa, kun nykyinen "kunnolla" kasvatettu sukupolki jää eläkkeelle... Tiedä häntä tekeekö ruummiillinen kurituskin vielä comebackin joskus 2080-luvulla kun tajutaan, kuinka kädettömiä ollaan :D
Nykyvanhemmat stressaa ihan liikaa ja se heijastuu lapsiin levottomuutena. Ei lapsia ole ennen sen kummemmin kasvatettu, siinä ne ovat kasvaneet. Mutta nykyään ylianalysoidaan jokainen kasvonilme ja käytös
.Kannattaako niistä kaikista wilma merkinnöistä hikeä ottaa? Opi suodattamaan ja valitsemaan sotasi. Istutte alas laaditte yhdessä säännöt, mitä seuraan kun rikotaan ja mitä saa, jos kaikki sujuu. Ei kouluikäistä lasta enää kasvateta rankaisemalla vaan pitämällä keskusteluyhteys kunnossa, antamalla tilaa ja vastuuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyäänkin on kympin oppilaita, joita ei kuitenkaan kotona tai koulussa hakata. Jos lapsi saa kutosia todistukseen, niin ehkä ongelma on jossain muualla. Tai sitten ongelmaa ei ole ollenkaan, lapsi ei vain ole akateemiseesyi lahjakas. Hän voi kuitenkin olla hyvä monissa muissa asioissa, vaikka lukupäätä ei olisikaan.
Lapsella löytyy kyllä älyä (ollut aikanaan hyvä oppilas kun koulu kiinnosti), mutta koulu ei kiinnosta, harrastukset eivät kiinnosta, mutta mihinkään ei voi pakottaa.
Itse olin lapsena aika lailla samanlainen, mutta silloin vanhemmat "pakottivat" panostamaan kouluun ja harrastuksiin. Näin aikuisena siitä on jälkikäteen kiitollinen, esim. nyt aikuisena kun musiikin harrastaminen on alkanut jälleen kiinnostaa, on tyytyväinen, että vanhemmat pakottivat käymään pianotunneilla, vaikka ei kiinnostanut. Jos olisin lopettanut siihen kun halusin (kuten lapseni sai tehdä), kaikki opitut taidot olisivat pudonneet nollaan.
Yhteiskunnan vika, että et osaa vaikuttaa lapseesi ohjaamalla tätä oikeaan suuntaan?
Vierailija kirjoitti:
Pieni korjaus 60-luvun kasvatusmetodeista. Silloin ei saanyt käyttää väkivaltaa oppilaita kohtaan, eikä lyödä karttakepillä. Ei pk-ssudulla.Siihen olisi kyllä puututtu, elleivät sinun vanhempani käyneet koulua jossakin ihan syrjäseudulla ja kaukana sivistyksestä. Äitini nimittäin toimi silloin jo opettajana ja hänen ei olisi tullut mieleenkään kohdella oppilaitaan väkivaltaisesti saati suhtautua oppilaisiin liian autoritäärisesti.
Selkäsaunat eivät myöskään olleet samalla vuosikymmenellä yleisiä, vaan siinäkin oli jo ristiriitaa onko se oikein lasta kohtaan. Laki ei kuitenkaan kieltänyt kurittamasta saati olisi kutsuttu lastensuojelu paikalle.
Kotiväkivalta oli samanlaista kuin nytkin.
Kasvatuksemme oli kyllä tiukkaa, rajat vedettiin ja lapsia ei kannustettu samalla tavalla kuin nyt koetetaan. Joten sillä on nimenomaan vaikutuksensa siihen, että olemme antaneet lastemme kasvaa kuin pellossa ns vapaalla kasvatuksella. Ja ikävä kyllä vapaan kasvatuksen saaneista lapsista sekä heidän lapsistaan on nyt ikävä seurauksensa, josta sinun vanhempiesi ja minun ikäpolvi saa maksaa kalliin hinnan.
Mitä tarkoitat vapaalöa kasvatuksella? Millaonen kasvatusfilosofia siinä on ja millaista se on käytännössä? Jotain esim. Rosseaun ajatteluun pohjaavaa? Kun aina niin usein tästä "vapaasta kasvatuksesta" puhutaan, niin kiinnostaisi tietää onko joskus oikeasti ollut yleisesti vallaöla jokun sellainen vapaan kasvatuksen ajattelu, että koulut ja kodit olisivat käytännössä toteuttaneet jotain vapaan kasvatuksen oppeja? Ja mitä se on tarkoittanut? Lapsen on annettu tehdä niinkuin itse haluaa ja kärsiä itse valintojensa seuraukset sekä oppia sitä kautta? Vai onko "vapaa kasvatus" vain joku tyhjä fraasi, jota käytetään kahvipöytäkeskusteluissa, kun halutaan kauhistella nykymenoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa niistä 90-luvun tukistetuista ja kuritetuista lapsista on jollain tapaa mielenterveyshäiriöisiä. Jos ei diagnosoitua masennusta tai syömishäiriötä löydy niin vähintään ahdistuneisuutta ja kiintymyssuhdeongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa niistä 90-luvun tukistetuista ja kuritetuista lapsista on jollain tapaa mielenterveyshäiriöisiä. Jos ei diagnosoitua masennusta tai syömishäiriötä löydy niin vähintään ahdistuneisuutta ja kiintymyssuhdeongelmaa.
Onko sinulla esittää väitteelle jotain todisteita? Ja että aiheuttajana noille on juurikin fyysinen kuritus?
Lihavat digiajan lapset kukkoilevat ja vanhemmat ovat aivan kädettömiä.