Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Millaista sisustusta/kotia kadehdit?
09.01.2019 |
Onko se moderni ja iso omakotitalo vai vanha vuosisadan alun kivikerrostalo? Entä millainen sisustus on sellainen, jonka ottaisit itsellesi?
Minä kadehdin ns. kulttuurikoteja, joissa on vanhaa, monta kerrostumaa, paljon kirjoja, taidetta ja huoleton tyyli, mutta silti kokonaisuus on toisiinsa sopiva.
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Valoisa, vaalea sisustus. Ei liikaa tavaraa. Kauniita yksityiskohtia. Ja ihan ehdottomasti kotikirjasto, yksi huone jossa paljon kirjoja sekä muutama mukava nojatuoli.
Tämä! En malta odottaa että saamme tän taas takaisin. Nyt huone on vaihto-oppilaalla. Joka kiva hänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauniiden ja rohkeiden Stephanie Forresterin talon sisustus. Näytti hyvältä 80-luvulla ja näyttää edelleen. Tavallaan samalla hyvin moderni ja klassinen.
http://photobucket.com/gallery/user/cltpics/media/cGF0aDovYmJfYnRzXzIwM…
http://photobucket.com/gallery/user/cltpics/media/cGF0aDovYmJfYnRzXzIwM…
En kyllä kadehdi minkaanlaista kotia. Puolestaan ihailen sellaista joka on persoonallinen. Tylsiä ovat ne, joissa on kaikki samat trendit kopioitu vailla minkaanlaista kerroksellisuutta tai persoonaa. Matkimalla ei voi saavuttaa sellaista, jonka äärellä huokailisi ihastuksesta. Oma tyyli. 👌🏻
Vierailija kirjoitti:
Vanha pieni mökki maaseudulla. Leivinuuni, puuhella, toimivia kakluuneja. Narisevat lankkulattiat ja portaat. Yläkerrassa nukkumakammari. Kuisti/veranta ja vanhat ovet ja vetimet. Tunnelmallinen puulämmitteinen pihasauna ja saunakammari, missä istuskella kynttilöiden ja öljylamppujen valossa, juoda saunan jälkeen muumilimua ja syödä kiuasmakkaraa.
Tämä olisi ihana. Olen tyytyväinen nykyiseen kotiini, omannäköinen kaksio hyvällä sijainnilla. Ehkä sitten joskus se vanha omakotitalo...
Vierailija kirjoitti:
Onko se moderni ja iso omakotitalo vai vanha vuosisadan alun kivikerrostalo? Entä millainen sisustus on sellainen, jonka ottaisit itsellesi?
Minä kadehdin ns. kulttuurikoteja, joissa on vanhaa, monta kerrostumaa, paljon kirjoja, taidetta ja huoleton tyyli, mutta silti kokonaisuus on toisiinsa sopiva.
Minä olen kulttuurikodin lapsi, tosin tyyli on jämähtänyt 80-luvulle. Vihaan lapsuuden kotiani. Rumia tauluja jotka ovat perhetuttujen taiteilijiden tekemiä, rumaa artekia, pölyinen kirjasto, arabiaa 1900-luvun alusta, hopeaa, ryijyjä, kelimiä, käsitöitä jne. Olen uupunut siivoamiseen ja raivaamiseen, meillä on kaikkea roinaa 1900-luvun alusta lähtien, olen raivannut 18 vuotta. Se johti siihen että ihailen minimalismia. Nyt minulla itselläni on minimalistinen, kaikkien vihaama valkea koti. Saatte vihata vapaasti, en ole kutsumassa ketään kylään. Lapsuuden koti on silti kontollani. En tiedä mitä teen tauluille, haisevalle antiikille ja kirjastolle, itse en siivousurakan vuoksi kestä enää pölyä ja vanhoja haisevia esineitä. Hampaat menee irveen kun luen tuon sanan kerroksellisuus.
Homeinen mökkikin tupineen oli maalla. Luojan kiitos pääsin siitä eroon!
En siis kadehdi. Minulla on nyt ihana pieni, harmoninen kaunis kaksio jossa on vain kaikista tarpeellisin. Tilaa hengittää. Ihana maisema, tähdet ja kuu näkyy avarista ikkunoista, luontopolut vieressä. Jos nyt jotain kadehdin niin sellaista jolla on kerrostaloasunto josta näkyy merinäköala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se moderni ja iso omakotitalo vai vanha vuosisadan alun kivikerrostalo? Entä millainen sisustus on sellainen, jonka ottaisit itsellesi?
Minä kadehdin ns. kulttuurikoteja, joissa on vanhaa, monta kerrostumaa, paljon kirjoja, taidetta ja huoleton tyyli, mutta silti kokonaisuus on toisiinsa sopiva.
Minä olen kulttuurikodin lapsi, tosin tyyli on jämähtänyt 80-luvulle. Vihaan lapsuuden kotiani. Rumia tauluja jotka ovat perhetuttujen taiteilijiden tekemiä, rumaa artekia, pölyinen kirjasto, arabiaa 1900-luvun alusta, hopeaa, ryijyjä, kelimiä, käsitöitä jne. Olen uupunut siivoamiseen ja raivaamiseen, meillä on kaikkea roinaa 1900-luvun alusta lähtien, olen raivannut 18 vuotta. Se johti siihen että ihailen minimalismia. Nyt minulla itselläni on minimalistinen, kaikkien vihaama valkea koti. Saatte vihata vapaasti, en ole kutsumassa ketään kylään. Lapsuuden koti on silti kontollani. En tiedä mitä teen tauluille, haisevalle antiikille ja kirjastolle, itse en siivousurakan vuoksi kestä enää pölyä ja vanhoja haisevia esineitä. Hampaat menee irveen kun luen tuon sanan kerroksellisuus.
Homeinen mökkikin tupineen oli maalla. Luojan kiitos pääsin siitä eroon!
En siis kadehdi. Minulla on nyt ihana pieni, harmoninen kaunis kaksio jossa on vain kaikista tarpeellisin. Tilaa hengittää. Ihana maisema, tähdet ja kuu näkyy avarista ikkunoista, luontopolut vieressä. Jos nyt jotain kadehdin niin sellaista jolla on kerrostaloasunto josta näkyy merinäköala.
Voin ottaa nuo tavarat, tänne Hki seudulle vaan, kiitos! :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se moderni ja iso omakotitalo vai vanha vuosisadan alun kivikerrostalo? Entä millainen sisustus on sellainen, jonka ottaisit itsellesi?
Minä kadehdin ns. kulttuurikoteja, joissa on vanhaa, monta kerrostumaa, paljon kirjoja, taidetta ja huoleton tyyli, mutta silti kokonaisuus on toisiinsa sopiva.
Minä olen kulttuurikodin lapsi, tosin tyyli on jämähtänyt 80-luvulle. Vihaan lapsuuden kotiani. Rumia tauluja jotka ovat perhetuttujen taiteilijiden tekemiä, rumaa artekia, pölyinen kirjasto, arabiaa 1900-luvun alusta, hopeaa, ryijyjä, kelimiä, käsitöitä jne. Olen uupunut siivoamiseen ja raivaamiseen, meillä on kaikkea roinaa 1900-luvun alusta lähtien, olen raivannut 18 vuotta. Se johti siihen että ihailen minimalismia. Nyt minulla itselläni on minimalistinen, kaikkien vihaama valkea koti. Saatte vihata vapaasti, en ole kutsumassa ketään kylään. Lapsuuden koti on silti kontollani. En tiedä mitä teen tauluille, haisevalle antiikille ja kirjastolle, itse en siivousurakan vuoksi kestä enää pölyä ja vanhoja haisevia esineitä. Hampaat menee irveen kun luen tuon sanan kerroksellisuus.
Homeinen mökkikin tupineen oli maalla. Luojan kiitos pääsin siitä eroon!
En siis kadehdi. Minulla on nyt ihana pieni, harmoninen kaunis kaksio jossa on vain kaikista tarpeellisin. Tilaa hengittää. Ihana maisema, tähdet ja kuu näkyy avarista ikkunoista, luontopolut vieressä. Jos nyt jotain kadehdin niin sellaista jolla on kerrostaloasunto josta näkyy merinäköala.
Millä tavalla se on kontollasi? Tarkoitatko, että sinun pitää selvittää se sitten, kun vanhempasi kuolevat? Ihan kaikkien pitää tehdä se. Sinun vanhempiesi kodissa on kuvauksestasi päätellen keskimääräistä enemmän arvokasta tavaraa, joten voit ottaa yhteyttä paikkaan, joka realisoi kuolinpesiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Villa Maireassa on täydellinen sisustus.
Tykkään tosi monen tyylisistä, mutta ehkä kadehdin semmoisia taloja joissa on paljon huoneita kun minulla ei ole varaa. Tosin ei ehkä liity sisustukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun lapsuudenkotini oli kulttuurikoti ja omani on, mutta puhdas, raikas ja pölytön. Ryijyt viein kaikki mökille.
Vierailija kirjoitti:
Kauniiden ja rohkeiden Stephanie Forresterin talon sisustus. Näytti hyvältä 80-luvulla ja näyttää edelleen. Tavallaan samalla hyvin moderni ja klassinen.
http://photobucket.com/gallery/user/cltpics/media/cGF0aDovYmJfYnRzXzIwM…
http://photobucket.com/gallery/user/cltpics/media/cGF0aDovYmJfYnRzXzIwM…
Oho! Odotin jotain ihan muuta. Toihan oli kiva. En ottaisi itselleni, koska liikaa esineitä, mutta silti kiva.
Minäkään en kadehdi negatiivisella tavalla, vaan ihailen ja joskus inspiroidun. Tykkään meidän kodista, joka on erikoinen rivitaloasunto, jonka olemme rempanneet lattiasta kattoon. Meillä on sekaisin uutta ja vanhaa, minusta harmonisesti, joku toinen ei ehkä tykkäisi.
Ainoa mikä harmittaa on se, että kaikki vanha on miehen puolelta. Minulla on perittynä 70-luvun kampauspöytä ilman tuolia, ja puinen suodatinpussiteline missä lukee pohjassa "made in Japan". Olen ostellut jotain vanhaa tai funkkista, ja onhan se tietysti itse ansaittua. Mutta historiaa ei minun puoleltani ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaista, missä kalusteet ja värit sopivat yhteen, eikä näytä sekavalta toisin kuin oma kämppäni. En oikein osaa sisustaa, eikä viitsisi ostella hirveästi uusia tavaroita.
Ihania nuo 80-luvun sisustuskuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Temosten talo ja pihamaa varsinkin on aika lähellä täydellistä imo. En tiedä millainen on sisältä. Näin vain kuvan ulkoa joskus.
Näyttää sisältäkin tosi hienolta kuvien perusteella!
Ainoastaan kadehdin toimivaa kodinhoitohuonetta, koska meiltä puuttuu sellainen. Ja nimenomaan semmoinen mikä on kodissa oikealla paikalla ja minne mahtuisi kaikkien käyttövaatteet, lakanat, pyyhkeet jne. Ei mikään kodin perimmäisessä nurkkauksessa kämänen parin neliön läpikulkuhuone pikku ikkunalla ja huonolla valaistuksella.
Vierailija kirjoitti:
Sellaista, missä kalusteet ja värit sopivat yhteen, eikä näytä sekavalta toisin kuin oma kämppäni. En oikein osaa sisustaa, eikä viitsisi ostella hirveästi uusia tavaroita.
Sekavuus tulee siitä että puuttuu katseenvangitsija.
Mä en erikoisesti kadehdi, kun tähän ikää oppinu ettei silleen niitä sen paremmin saa.
Kotoisa koti. Ne on ihania. Jotkut saa kodin ankeesta kerrostaloasunnosta, toinen ei hirsihuvilastakaan.
Liika lasiseinäisyys on minusta hankalan näköistä. Ja huonekorkeus yli 5m, ei kiitos.
Itsellä normi koti, mutta ei mitään ikeaa, ei marimekkoja tms suomidesingiä.
Versaillesin linnan sisustusta, sekä melkein mitä tahansa eurooppalaisen kaupungin vanhan linnamaisen kaupunginosan arkkitehtuurin aikakauden mukaista sisustusta. Vain palatseja ja antiikkia minulle kiitos!
Alue: Aihe vapaa
Valoisa, vaalea sisustus. Ei liikaa tavaraa. Kauniita yksityiskohtia. Ja ihan ehdottomasti kotikirjasto, yksi huone jossa paljon kirjoja sekä muutama mukava nojatuoli.