Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle XII
Kommentit (6113)
Vierailija kirjoitti:
Sanoit rakastavasi mua elämäsi loppuun asti ja ettei kukaan voi viedä sulta muistoja meistä pois. Mitä, jos antaisin uuden mahdollisuuden? Saisitko asiasi selvitettyä niin, että voidaan jatkaa siitä, mihin jäätiin?
Kyllä. Sanottu pätee yhä. Epämääräisyyksien tilalle on hiipinyt varmuus siitä, että juuri sen mahdollisuuden haluan saada ja hyödyntää, kävipä miten kävi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mieltä vaivaa vieläkin miksi olit joulukuussa niin suuttuneen oloinen ja oletko vieläkin. Lokakuussa olit vielä mua kohtaa iloinen, marraskuussa sellainen neutraali, ihan mukavakin, vaikka minä en ollut sulle. Sitten joulukuussa yhtäkkiä suuttuneen oloinen, vaikka minäkin olin ollut mielestäni ystävällisempi. Ei olla nähty sen jälkeen enkä tiedä olisitko vieläkin samanlainen, enkä että mistä se johtuu. Kertoisitpa.
Onks tää miehelle vai naiselle? Mut villi veikkaus et tolla että sä et oo ollut hänelle mukava saattais olla jotain tekemistä asian kanssa. Mitä luulet?
Niin no jos hän ois ollut mulle suuttunut marraskuussa, niin ymmärtäisin. Sitä en ymmärrä että oli suuttunut vasta joulukuussa, kun olin ollut ystävällisempi ja pyytänyt marraskuun puolella anteeksikin marraskuista hetkellistä töykeyttäni.
Lisään vielä sen, että olen nyt jokseenkin varma, että sinä olet se oikea, jos sellaista on olemassakaan. Tässä elämän murroskohdassa on tullut koettua asioita sekä muisteltua ja pohdittua aiemmin koettuja. Ei mikään vedä vertoja sinulle ja sille tunteelle ja yhteisille kokemuksillemme. Ei ole vetänyt, enkä usko tulevan vetämäänkään. Kaikki muu on aina jotenkin "mahtavaa, mutta..." tai "voisihan tästä tulla jotain, jos...". Sussa ei ole muttia ja josseja. On vaan kaikki tai ei mitään. Sinä vaan olet. Me olemme. All-in, pääpotti tai täystuho. Ei vaihtoehtoja, ei varauksia. Asiat voi päätyä moneen, mutta sittenpä on ainakin selvyys ja varmuus. Elämän tarkoitus tai merkityksettömyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mieltä vaivaa vieläkin miksi olit joulukuussa niin suuttuneen oloinen ja oletko vieläkin. Lokakuussa olit vielä mua kohtaa iloinen, marraskuussa sellainen neutraali, ihan mukavakin, vaikka minä en ollut sulle. Sitten joulukuussa yhtäkkiä suuttuneen oloinen, vaikka minäkin olin ollut mielestäni ystävällisempi. Ei olla nähty sen jälkeen enkä tiedä olisitko vieläkin samanlainen, enkä että mistä se johtuu. Kertoisitpa.
Onks tää miehelle vai naiselle? Mut villi veikkaus et tolla että sä et oo ollut hänelle mukava saattais olla jotain tekemistä asian kanssa. Mitä luulet?
Niin no jos hän ois ollut mulle suuttunut marraskuussa, niin ymmärtäisin. Sitä en ymmärrä että oli suuttunut vasta joulukuussa, kun olin ollut ystävällisempi ja pyytänyt marraskuun puolella anteeksikin marraskuista hetkellistä töykeyttäni.
Ehkäpä hän on miettinyt asioita sen jälkeen ja tullut tulokseen että sä oot kohdellut häntä huonosti vaikka pyysitkin anteeksi. Tai ehkäpä kyseessä on väärinkäsitys. Tai vaikkapa joku on mustamaalannut sua. Yleensä tuollaiseen käytökseen löytyy joku syy. Miksi et kysy häneltä? Sillee varovaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Rakkaani, missä oikein olet?
Ai, missä luuhaan? :D Asioita hoitamassa ja nyt odotan, että yksi juttu valmis niin pääsen jatkamaan seuraavaan paikkaan. Mikä siinäkin, että aina kiireessä jotain hidastavia esteitä ilmaantuu? Tänään loistin peruutustaidoillani. En onneksi törmännyt mihinkään, mutta saatoin jäädä jumiin... Kaipauksen täyteistä päivää kaikille ja terveiset kaivatulleni! :)
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä sen, että olen nyt jokseenkin varma, että sinä olet se oikea, jos sellaista on olemassakaan. Tässä elämän murroskohdassa on tullut koettua asioita sekä muisteltua ja pohdittua aiemmin koettuja. Ei mikään vedä vertoja sinulle ja sille tunteelle ja yhteisille kokemuksillemme. Ei ole vetänyt, enkä usko tulevan vetämäänkään. Kaikki muu on aina jotenkin "mahtavaa, mutta..." tai "voisihan tästä tulla jotain, jos...". Sussa ei ole muttia ja josseja. On vaan kaikki tai ei mitään. Sinä vaan olet. Me olemme. All-in, pääpotti tai täystuho. Ei vaihtoehtoja, ei varauksia. Asiat voi päätyä moneen, mutta sittenpä on ainakin selvyys ja varmuus. Elämän tarkoitus tai merkityksettömyys.
Kuinka kauan olette tunteneet? Mieheltä naiselle?
Kauanko olette kaivanneet ihastustanne? Onko täällä joitain tosi vanhoja ketjulaisia?
Itsellä ”vasta” vuoden vanha kaipaus.
Vierailija kirjoitti:
Kauanko olette kaivanneet ihastustanne? Onko täällä joitain tosi vanhoja ketjulaisia?
Itsellä ”vasta” vuoden vanha kaipaus.
Mä en kaipaa ihastusta. Kirjoitan tänne aina kun mun tekee mieli sanoa jollekin ihmiselle jotain, mutta en irl uskalla.
Ikävä. Tarvitsisin sua nyt tähän lähelleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mieltä vaivaa vieläkin miksi olit joulukuussa niin suuttuneen oloinen ja oletko vieläkin. Lokakuussa olit vielä mua kohtaa iloinen, marraskuussa sellainen neutraali, ihan mukavakin, vaikka minä en ollut sulle. Sitten joulukuussa yhtäkkiä suuttuneen oloinen, vaikka minäkin olin ollut mielestäni ystävällisempi. Ei olla nähty sen jälkeen enkä tiedä olisitko vieläkin samanlainen, enkä että mistä se johtuu. Kertoisitpa.
Onks tää miehelle vai naiselle? Mut villi veikkaus et tolla että sä et oo ollut hänelle mukava saattais olla jotain tekemistä asian kanssa. Mitä luulet?
Niin no jos hän ois ollut mulle suuttunut marraskuussa, niin ymmärtäisin. Sitä en ymmärrä että oli suuttunut vasta joulukuussa, kun olin ollut ystävällisempi ja pyytänyt marraskuun puolella anteeksikin marraskuista hetkellistä töykeyttäni.
Ehkäpä hän on miettinyt asioita sen jälkeen ja tullut tulokseen että sä oot kohdellut häntä huonosti vaikka pyysitkin anteeksi. Tai ehkäpä kyseessä on väärinkäsitys. Tai vaikkapa joku on mustamaalannut sua. Yleensä tuollaiseen käytökseen löytyy joku syy. Miksi et kysy häneltä? Sillee varovaisesti.
Enpä taida uskaltaa. Oon varma että se vain pahentaa tilannetta. Eikä me nähdäkään juuri koskaan. Sikäli sillä ei kai väliä. Mua harmittaa vain kun meillä oli aiemmin ihan mukavat välit ja nyt ne on pilalla enkä ymmärrä syytä. Tai kun ei juuri nähdä, niin hänelle jäi loppuelämäksi huono muisto minusta, kai yhden töykäisyn takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauanko olette kaivanneet ihastustanne? Onko täällä joitain tosi vanhoja ketjulaisia?
Itsellä ”vasta” vuoden vanha kaipaus.
Mä en kaipaa ihastusta. Kirjoitan tänne aina kun mun tekee mieli sanoa jollekin ihmiselle jotain, mutta en irl uskalla.
Ok. Miksi sitten vastasit, kerran kysymys ei ollut osoitettu sinulle?
Olen aina ihmetellyt ihmisiä ketkä töksäyttelee ilkeitä ja luulee että kaikki pitää sitä normina. Se ei kuulu hyviin käytöstapoihin, sitä ei tarvitse sietää. Jos on roskasakissa kasvanut ja se on itselle normaalia niin kannattaa silloin hakea seura sieltä missä se on ok.
Sitten on niin tökeröitä ettei osata pyytää anteeksi loukkaustaan. Jollekin toisen paha mieli on polttoainetta jatkaa kiusaamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauanko olette kaivanneet ihastustanne? Onko täällä joitain tosi vanhoja ketjulaisia?
Itsellä ”vasta” vuoden vanha kaipaus.
Mä en kaipaa ihastusta. Kirjoitan tänne aina kun mun tekee mieli sanoa jollekin ihmiselle jotain, mutta en irl uskalla.
Ok. Miksi sitten vastasit, kerran kysymys ei ollut osoitettu sinulle?
On se tavallaan osoitettu. Aika pitkään oon kuitenkin täällä käynyt. Tiedän esim. kuka on Kihis ja osallistun toisinaan ketjuhahmojen muistelointiin. Siitä saa varmaan kuvan, että olen ollut vuosia ihastunut. Ehkä kaikki muutkaan vanhat ketjulaiset ei ole ollut koko tätä aikaa ihastuneita tai ainakaan samaan henkilöön ihastuneita. Täällä kai saa lähetellä terveisiä muillekin kuin ihastuksille.
Hyvin kysytty, kauanko olet kaivannut ihastustasi!
Nimittäin itsekin ensin ihastuin ja vasta myöhemmin kaipasin.
Olen kaivannut reilu pari vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ihmetellyt ihmisiä ketkä töksäyttelee ilkeitä ja luulee että kaikki pitää sitä normina. Se ei kuulu hyviin käytöstapoihin, sitä ei tarvitse sietää. Jos on roskasakissa kasvanut ja se on itselle normaalia niin kannattaa silloin hakea seura sieltä missä se on ok.
Sitten on niin tökeröitä ettei osata pyytää anteeksi loukkaustaan. Jollekin toisen paha mieli on polttoainetta jatkaa kiusaamista.
En mä yleensä ikinä töksäyttelekään. Oli aika rankka syksy tai kesä ja syksy ja oikeastaan viime vuodetkin. Etenkin syksyllä kuitenkin tuntui, että kaikki kaatui päälle ja luvassa on vain lisää hankaluuksia. Jokin naksahti päässä, kun vaikutti siltä että hänkin yrittää luoda mulle lisää ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saisinpa mies nähdä sinut pian, hyvää yötä H!
Pitäisi tosiaan nähdä taas, taisit epähuomiossa ottaa viiksivahani kun en viime kerran jälkeen ole enää sitä löytänyt?
Hanski, Turuust
Väärä mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mieltä vaivaa vieläkin miksi olit joulukuussa niin suuttuneen oloinen ja oletko vieläkin. Lokakuussa olit vielä mua kohtaa iloinen, marraskuussa sellainen neutraali, ihan mukavakin, vaikka minä en ollut sulle. Sitten joulukuussa yhtäkkiä suuttuneen oloinen, vaikka minäkin olin ollut mielestäni ystävällisempi. Ei olla nähty sen jälkeen enkä tiedä olisitko vieläkin samanlainen, enkä että mistä se johtuu. Kertoisitpa.
Onks tää miehelle vai naiselle? Mut villi veikkaus et tolla että sä et oo ollut hänelle mukava saattais olla jotain tekemistä asian kanssa. Mitä luulet?
Niin no jos hän ois ollut mulle suuttunut marraskuussa, niin ymmärtäisin. Sitä en ymmärrä että oli suuttunut vasta joulukuussa, kun olin ollut ystävällisempi ja pyytänyt marraskuun puolella anteeksikin marraskuista hetkellistä töykeyttäni.
Ehkäpä hän on miettinyt asioita sen jälkeen ja tullut tulokseen että sä oot kohdellut häntä huonosti vaikka pyysitkin anteeksi. Tai ehkäpä kyseessä on väärinkäsitys. Tai vaikkapa joku on mustamaalannut sua. Yleensä tuollaiseen käytökseen löytyy joku syy. Miksi et kysy häneltä? Sillee varovaisesti.
Enpä taida uskaltaa. Oon varma että se vain pahentaa tilannetta. Eikä me nähdäkään juuri koskaan. Sikäli sillä ei kai väliä. Mua harmittaa vain kun meillä oli aiemmin ihan mukavat välit ja nyt ne on pilalla enkä ymmärrä syytä. Tai kun ei juuri nähdä, niin hänelle jäi loppuelämäksi huono muisto minusta, kai yhden töykäisyn takia.
Nyt on kyllä pakko sanoa että vastuu on sulla. Voit jättää hänelle susta huonon fiiliksen tai tehdä jotain asialle ja mahdollisesti parantaa tilannetta. Itsellä samanmoinen tilanne oli aikoinaan pitkäaikaisen ystävän kanssa, sisimmässäni tiesin että oon kunnollisen anteeksipyynnön velkaa ja mun piti niellä ylpeyteni (koska syy oli mun) , ja lopulta monen vuoden jälkeen uskalsin ja kirjoitin pitkän kirjeen tälle ihmiselle. Nykyään ollaan ihan kavereita onneksi ja sain itseltäni kiven sydämeltä pois ja tärkeän ihmisen takaisin elämään.
Toki jos sulla joku viime aikainen tuttu/ihastus mikä vaan, voi kynnys olla suuri. Mutta saat ainaki ite paremman mielen jos edes yrität.
Vielä ihmettelen että miksi olet töytäissyt häntä tai ollut ei-mukava alun alkaenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauanko olette kaivanneet ihastustanne? Onko täällä joitain tosi vanhoja ketjulaisia?
Itsellä ”vasta” vuoden vanha kaipaus.
Mä en kaipaa ihastusta. Kirjoitan tänne aina kun mun tekee mieli sanoa jollekin ihmiselle jotain, mutta en irl uskalla.
Ok. Miksi sitten vastasit, kerran kysymys ei ollut osoitettu sinulle?
On se tavallaan osoitettu. Aika pitkään oon kuitenkin täällä käynyt. Tiedän esim. kuka on Kihis ja osallistun toisinaan ketjuhahmojen muistelointiin. Siitä saa varmaan kuvan, että olen ollut vuosia ihastunut. Ehkä kaikki muutkaan vanhat ketjulaiset ei ole ollut koko tätä aikaa ihastuneita tai ainakaan samaan henkilöön ihastuneita. Täällä kai saa lähetellä terveisiä muillekin kuin ihastuksille.
Saa tietenkin, mutta kysyin nimenomaan ihastuksen pituutta.
Onks tää miehelle vai naiselle? Mut villi veikkaus et tolla että sä et oo ollut hänelle mukava saattais olla jotain tekemistä asian kanssa. Mitä luulet?