Lue keskustelun säännöt.
Rakkaushormoni selittää eläinrakkauden <3 Eläinrakkaus voi piillä geeneissä
09.01.2019 |
Eläinrakkauteen vaikuttaa moni asia, kuten esimerkiksi ihmisen luonne ja varhaiset elämänkokemukset. Nyt on saatu viitteitä siitä, että myös geeneillä on sormensa pelissä.
Skotlantilaisen Roslin-instituutin tutkijat värväsivät tutkimukseensa 161 opiskelijaa. Heidän dna:nsa tutkittiin ja lisäksi he vastasivat kysymyksiin, joilla mitattiin heidän suhtautumistaan eläimiin.
Kävi ilmi, että niillä opiskelijoilla, jotka tuntevat suurinta empatiaa eläimiä kohtaan, on erilainen muoto oksitosiinia tuottavasta geenistä kuin muilla.
Oksitosiinia kutsutaan myös rakkaushormoniksi – se vahvistaa ihmisten välistä kiintymystä ja luottamusta toisiinsa.
Tutkijoiden mukaan nyt on ensimmäistä kertaa havaittu, että sama hormoni toimii myös ihmisen ja eläimen välisessä vuorovaikutuksessa.
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ihmiset-kulttuuri/artikkeli-1.357661
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisten pitäisi lisääntyä vain eläinrakkaiden kanssa. Näin ihmiskunta pysyisi empaattisena ja rakastavana.
Hoivaushormoni 🙂. Minäkin rakastan eläimiä, mutta ihmisistä välitän vain omista lapsistani, siis syvästi.
No onhan se nyt selvää että geenit ja hormonit on mukana pelissä. Kuten ihan kaikessa muussakin toiminnassa, tunteissa ja ajattelussa.
Itse voin melkein tuntea sen oksitosiini-dopamiinisuihkun aivoissani kun nuuskin kissan päälakea kun se kehrää ja leipoo sylissä. Ei sen suurempaa rakkauden huumaa olekaan.
Itse olen lapsesta saakka ollut erittäin eläinrakas, ja olen edelleen.