Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Poka soitti armeijasta itku kurkussa kun ei pääsekään viikonloppuna kuulemma lomille
08.01.2019 |
Eikös sieltä pääse aina viikonlopuksi kotiin, onkohan törttöilyt heti siellä jotain.
Kommentit (26)
Aikoinaan meni alussa kolme viikkoa ja palvelus 240 päivää ja nyt jo pitkittynyt sairauskin jo pistää pihalle nykyisillä päivillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No onpahan taas supermiehet viestejään kirjoittamassa.
Oma armeijamuistoni on -80 luvulta ja se alkuaika on suoraansanoen vittumaista kokea.
Täysin vieraassa ympäristössä jo nukkuminen aiheuttaa ongelmia ja siihen kun vielä lisätään helvetinmoinen kylmyys ulkona, sarkapuvun rikkihieroma kaula (ylänappi kiinni alokas, imetättekö te), häsläys ja sähläys varusteidenhaussa, arvomerkkien opettelu, mihin aikoinaan kuului vittumaiset ohis kysymykset tyyliin "tunnetteko Pispalan haulitornin?". En herra alikersantti, mutta tiedän ja ensimmäinen puhelu jonka sain äidiltäni, kyllä siinä sai henkeä vetää ja nieleskellä kyyneleitä, ettei vain paljastaisi tunteitaan.
Suomalainen mieshän ei saa itkeä perkele koskaan, eikä ainakaan tunnustaa kuinka paljon oma äiti elämään vaikuttaa.
Kuollessaan taistelukentällä saa sitten henkäistä viimeisillä voimillaan "äiti", se on jo sankarillista.
No voi hellanlettas! Itse muistelen noita morttiaikoja lähinnä suurella lämmöllä ja enemmänkin naurattaa se silloinen touhu. Mm. yöpyminen taivasalla makuupussissa -40c pakkasessa Suomussalmella on kokemus ja muisto, mitä en vaihtaisi pois. Aamulla oli silmäripset niin jäässä että piti hetken painella kämmenillä, että sai toisenkin silmän auki. (Olisimme siis voineet yöpyä puolijoukkueteltassa, mutta halusimme kokea tämän).
Ainut mikä aiheutti hetken vitutusta oli kun joku kohta kotiutuvista varusmiehistä varasti minun märät kintaat kuivaushuoneesta, eli pisti ns. vahingon kiertämään. Minä jouduin sitten kustantamaan "hukkaamani" valtiolle vähistä rahoistani. Nykyäänhän sieltä pääsee lomillekin joka viikonloppu, kun siinäkin kohden säästetään. Vähän kuin töissä kävis.
Vituttaa vieläkin näin parin vuosikymmenen jälkeen nämä intin varastelijat, jotka kuivaushuoneesta varastivat minultakin kamoja.
Jos olisi ollut silloin enemmän munaa, olisin mennyt huutamaan kapteenille, että joko varas kiinni tai meen tekemään rikosilmoituksen.
Ensiviikonlopuksi sitten uusi poka
Minä olin v 80 viisi viikkoa kiinni ennen ensimmäistä viikonloppuvapaata.
Alue: Aihe vapaa
No onpahan taas supermiehet viestejään kirjoittamassa.
Oma armeijamuistoni on -80 luvulta ja se alkuaika on suoraansanoen vittumaista kokea.
Täysin vieraassa ympäristössä jo nukkuminen aiheuttaa ongelmia ja siihen kun vielä lisätään helvetinmoinen kylmyys ulkona, sarkapuvun rikkihieroma kaula (ylänappi kiinni alokas, imetättekö te), häsläys ja sähläys varusteidenhaussa, arvomerkkien opettelu, mihin aikoinaan kuului vittumaiset ohis kysymykset tyyliin "tunnetteko Pispalan haulitornin?". En herra alikersantti, mutta tiedän ja ensimmäinen puhelu jonka sain äidiltäni, kyllä siinä sai henkeä vetää ja nieleskellä kyyneleitä, ettei vain paljastaisi tunteitaan.
Suomalainen mieshän ei saa itkeä perkele koskaan, eikä ainakaan tunnustaa kuinka paljon oma äiti elämään vaikuttaa.
Kuollessaan taistelukentällä saa sitten henkäistä viimeisillä voimillaan "äiti", se on jo sankarillista.