Kun kaikki ottaa pattiin

Mulla on ihan hyvä elämä. Ei suurempia taloudellisia huolia, hyvä parisuhde, kivoja kavereita, ok työ. Silti huomaan, että olen koko ajan pahalla tuulella ja kilahtelen ihmisille milloin mistäkin. Olen luonteeltani temperamenttinen, mutta viime vuosina musta on tullut lisäksi todella kiukkuinen. Se ei välttämättä näy päällepäin, mutta minut saa ärsytettyä ihan tavallisilla asioilla siihen pisteeseen, että olen todella lähellä räjähdystä. Ärsyttäväksi asiaksi riittää vaikka metrossa puhelimen näppäinäänten päällä pitäminen, monesti kuvittelen miten nappaan puhelimen käyttäjänsä kädestä ja heitän sen kaaressa seinään. Vielä toistaiseksi en ole mielikuvaani toteuttanut, mutta tunnen oikein miten raivo puskee pintaan. Joskus olen saattanut sanoa rumasti minua ärsyttäneelle ihmiselle, ja jälkikäteen häpeän omaa käytöstäni, koska tiedän tekeväni itse vastaavia, ärsyttäviä asioita. Vihanhallintakurssilleko tässä pitäisi lähteä?
Veikkaisin, että ärsytyksen takana on pettymys ja turhautuminen muihin ihmisiin ja yhteiskuntaan. Pettymystä vain pitäisi osata käsitellä jotenkin aikuismaisemmin. Muita kohtalotovereita?