Lenkkeilystä kiukku päälle?

Aina sanotaan että, kun alkaa liikkumaan niin tulee "pakottava tarve" lähteä lenkille. No ei tullut, kerran päätin että teen joka toinen päivä lenkin ja joka ikinen päivä piti kovasti käskeä itseäni lenkille, puolitoista vuotta jaksoin, sitten lopetin.

Minä voin ottaa tuohon kantaa kymmenien vuosien kokemuksella. Olen kohta 60v ja liikun oletettavasti riittävästi ainakin ikääni nähden. En ole ikinä tykännyt liikunnasta, en minkäänlaisesta. Enkä koskaan ole kokenut liikunnan iloa. Luulisi, että tähän ikään mennessä olisi se ilo tullut, jos tullakseen. Liikun pelkästään terveydellisistä syistä , kävelyä ja voimistelua lähinnä. Mitään välineurheilua en jaksaisi ryhtyä harrastamaan. Pitkät kävelylenkit ovat todella pitkästyttäviä ja niiden yhteyteen kehittelin siksi kaikenlaista "älyllistä" toimintaa, jotteivät lenkit olisi vain sitä, että koko ajan v-----aa. Eli, kirjoitan paperille (minulla ei ole älypuhelinta) esim. vieraan kielen sanalistoja, joita sitten opettelen kävellessäni tai kaikenlaisia listauksia, esim. korkeushypyn olympiavoittajat kautta aikojen. Ihan mitä tahansa millä saa huomion pois itse liikunnasta. Huomaan, että muistini on pysynyt hyvänä, ehkäpä juuri näiden harjoitusten vuoksi. Olen niin perusnegatiivinen ihminen, että jostain syystä juuri kävellessä tai mitä tahansa yksinkertaista tehtävää suorittaessa alkavat kaikenlaiset turhuttavat ajatukset puskea päälle (kaikenlaiset jonninjoutavat muistot kymmenien vuosien takaa) ja sitten ahdistaa.

Ap lisää ekan vastauksen luettuaan että minä nimenomaan pidän itse liikunnasta ja tämä kiukutus on päällä heti aamusta.

Kai toi jotain ylirasituksen oireilua on. Onko sun elämä muuten tosi kuormittavaa? Jos sulla on ensin hirveän rankka duuni, niin pienikin määrä liikuntaa voi rasittaa liikaa, jos kroppa kaipaisi todellisuudessa vain lepoa. Silloin liikunta pitää aloittaa hitaasti.

Voisiko olla, että olet syönyt liian vähän tuon lenkin jälkeen? Etenkin hiilihydraatteja. Verensokerit alhaalla muutenkin yön jälkeen ja liian vähäisen syömisen takia sitten ihan pohjalukemissa lenkkiä seuraavana aamuna ja vielä hirveä energiavaje päällä? Oletko muuten kiinittänyt huomiota siihen, tuleeko sinulla esim. liian pitkän syömistauon seurauksena "näkäkiukkua" eli jos ruokailu jää välistä tai ruokailujen väli venyy selvästi normaalia pitemmäksi, alkaako kaikki ärsyttää ja hermostutko helpommin turhasta? 

Mä olen aina ihmetellyt sitä, kun kaikki mesoaa jostain liikunnan jälkeisestä euforiasta. Että kun vaan jaksaa lähteä salille/lenkille/mihin vaan, niin sen jälkeen on mielettömän hyvä olo.

Vaikea samaistua. Itse olen vähänkin rankemman liikunnan jälkeen kiukkuinen ja väsynyt. Euforiasta ei ole tietoakaan, päin vastoin. Siksi en varsinaisesti liikukaan.

N26

Tuttua minulle! Olenkin ihmetellyt, että mistä johtuu lenkin jälkeinen kiukku! Voisiko joku kertoa? Vastaus saattaa olla hiilihydraatti-jutussa. Nimittäin, silloin kun olen syönyt uuniperunan ja pinaattia (ja juonut lasillisen rasvatonta maitoa), niin jaksan juosta kohtuullisen hyvin. Juoksu on jotenkin kevyttä. Silti jälkeenpäin olen kiukkuinen - vaikka lähdin lenkille, koska työttömyys masentaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina ihmetellyt sitä, kun kaikki mesoaa jostain liikunnan jälkeisestä euforiasta. Että kun vaan jaksaa lähteä salille/lenkille/mihin vaan, niin sen jälkeen on mielettömän hyvä olo.

Vaikea samaistua. Itse olen vähänkin rankemman liikunnan jälkeen kiukkuinen ja väsynyt. Euforiasta ei ole tietoakaan, päin vastoin. Siksi en varsinaisesti liikukaan.

N26

Tuota on ihan tutkittukin eli on olemassa ihmisryhmä (selkeä vähemmistö), jolla liikunta ei tuota hyvää oloa. Se on ilmeisesti ihan fysiologista eli heillä endorfiinien ja muiden hyvän olon hormonien eritys on erilaista kuin valtaosalla ihmisistä. Voi siis hyvin olla, että kuulut tuohon ryhmään, jolloin et valitettavasti koskaan tule tuntemaan sitä liikunnan jälkeistä euforiaa. Kannattaa kuitenkin sinunkin kokeilla ensin sitä, että syöt liikuntapäivinä riittävästi sekä ennen liikuntaa että sen jälkeen ja etenkin tarpeeksi hiilihydraatteja, sillä on hyvinkin mahdollista, että kiukku ja huono olo johtuu vain energiavajeesta ja matalasta verensokerista. Jos verensokeri vaihtelee muutenkin herkästi, rankka liikuntasuoritus saattaa tipauttaa sen todella alhaiseksi, varsinkin, jos aiemmin päivällä on syöty heikosti (sekä määrällisesti että myös laadullisesti). Tällainen ns. reaktiivinen hypoglykemia on huomattavasti yleisempää naisilla kuin miehillä.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina ihmetellyt sitä, kun kaikki mesoaa jostain liikunnan jälkeisestä euforiasta. Että kun vaan jaksaa lähteä salille/lenkille/mihin vaan, niin sen jälkeen on mielettömän hyvä olo.

Vaikea samaistua. Itse olen vähänkin rankemman liikunnan jälkeen kiukkuinen ja väsynyt. Euforiasta ei ole tietoakaan, päin vastoin. Siksi en varsinaisesti liikukaan.

N26

Se euforian tunne muodostuu siitä, että tulipas lähdettyä lenkille/salille vaikkei MILLÄÄN olisi haluttanut lähteä ja kuitenkin on pakko kun kaikki muut ihmiset ympärillä ovat liikunnallisia ja itsekin pitäisi ladata instagramiin kuvia, jotka kertoisivat siitä, että tässä on moderni, ajan hengen mukaan elävä, valaistunut yksilö, jolla pystyy ottamaan itsestään kaiken irti. Ei se sinänsä mikään euforian tunne ole, vaan se euforia tulee siitä, että voi näyttää muille miten meitsi ahkeroi salilla niin tulee sellainen käsitys, että ahkeroi kaikessa muussakin. Euforia tulee instassa tykkäämisistä, ei itse liikunnasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina ihmetellyt sitä, kun kaikki mesoaa jostain liikunnan jälkeisestä euforiasta. Että kun vaan jaksaa lähteä salille/lenkille/mihin vaan, niin sen jälkeen on mielettömän hyvä olo.

Vaikea samaistua. Itse olen vähänkin rankemman liikunnan jälkeen kiukkuinen ja väsynyt. Euforiasta ei ole tietoakaan, päin vastoin. Siksi en varsinaisesti liikukaan.

N26

Tuota on ihan tutkittukin eli on olemassa ihmisryhmä (selkeä vähemmistö), jolla liikunta ei tuota hyvää oloa. Se on ilmeisesti ihan fysiologista eli heillä endorfiinien ja muiden hyvän olon hormonien eritys on erilaista kuin valtaosalla ihmisistä. Voi siis hyvin olla, että kuulut tuohon ryhmään, jolloin et valitettavasti koskaan tule tuntemaan sitä liikunnan jälkeistä euforiaa. Kannattaa kuitenkin sinunkin kokeilla ensin sitä, että syöt liikuntapäivinä riittävästi sekä ennen liikuntaa että sen jälkeen ja etenkin tarpeeksi hiilihydraatteja, sillä on hyvinkin mahdollista, että kiukku ja huono olo johtuu vain energiavajeesta ja matalasta verensokerista. Jos verensokeri vaihtelee muutenkin herkästi, rankka liikuntasuoritus saattaa tipauttaa sen todella alhaiseksi, varsinkin, jos aiemmin päivällä on syöty heikosti (sekä määrällisesti että myös laadullisesti). Tällainen ns. reaktiivinen hypoglykemia on huomattavasti yleisempää naisilla kuin miehillä.

Mielenkiintoista, kiitos! Tuo ruokajuttukin voi kyllä pitää osin paikkansa kohdallani, tosin vielä teininä kun jaksoin lenkkeillä ja touhuta niin yritin keskittyä syömään hyvin ennen lenkkiä ja sen jälkeen. Juurikin siksi, että huomasin itsekin alhaisen verensokerin pahentavan lenkinjälkeiskiukkua ekspontentiaalisesti. En siis usko että ainakaan kokonaan on kyse verensokerista, mutta se saattaa olla osasyy.

Olen kyllä jo hyväksynyt sen faktan, että itse en tule kokemaan liikunnan jälkeistä euforiaa muuta kuin muiden kertomusten kautta. Olen siis keskittynyt liikkumaan omalla tyylilläni ja vain sellaisilla tavoilla, jotka ovat itselleni todella mieluisia. Toisinsanoen samoilen metsissä ja ratsastan. Juoksulenkit ja salihikoilun jätän niille, jotka saavat niistä jotain irti.

/6

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina ihmetellyt sitä, kun kaikki mesoaa jostain liikunnan jälkeisestä euforiasta. Että kun vaan jaksaa lähteä salille/lenkille/mihin vaan, niin sen jälkeen on mielettömän hyvä olo.

Vaikea samaistua. Itse olen vähänkin rankemman liikunnan jälkeen kiukkuinen ja väsynyt. Euforiasta ei ole tietoakaan, päin vastoin. Siksi en varsinaisesti liikukaan.

N26

Se euforian tunne muodostuu siitä, että tulipas lähdettyä lenkille/salille vaikkei MILLÄÄN olisi haluttanut lähteä ja kuitenkin on pakko kun kaikki muut ihmiset ympärillä ovat liikunnallisia ja itsekin pitäisi ladata instagramiin kuvia, jotka kertoisivat siitä, että tässä on moderni, ajan hengen mukaan elävä, valaistunut yksilö, jolla pystyy ottamaan itsestään kaiken irti. Ei se sinänsä mikään euforian tunne ole, vaan se euforia tulee siitä, että voi näyttää muille miten meitsi ahkeroi salilla niin tulee sellainen käsitys, että ahkeroi kaikessa muussakin. Euforia tulee instassa tykkäämisistä, ei itse liikunnasta.

Jaa, tää oli mulle uutta! Jännä että miehenikin on aina liikkumisen jälkeen hyvällä tuulella, rento ja iloinen vaikka ei somessa olekaan. Itselläni ei ole instagramia enkä kuvaa itseäni koskaan, pitäisi ehkä kokeilla niin josko se euforiakin löytyisi?

Tai ehkä puhutaan kuitenkin eri asiasta.

/6

Olisinpa muistanut mainita heti aloituksessa että:

a) nautin itse lenkeistä ja liikunnasta luonnon helmassa, siis ihan oikeasti ja ilman tarvetta raportoida asiasta somessa tai kehuskella kenellekään

b) lenkin jälkeen illalla on hyvä, tyytyväinen ja sopivan raukea olo

c) kiukku nousee vasta seuraavana päivänä

Kiitos nro 4 ja 5. Täytyy yrittää syödä lisää, ravinnon laatuun olen yrittänyt kiinnittää runsaasti huomiota mutta ehkä lenkkipäivän ruokamäärää pitää lisätä.

Stressiä on, runsaasti. Sen purkaminen tai vähentäminen onkin aikamoinen haaste, ongelmat ovat jatkuneet varsin pitkään. Samoin uni on varsin pätkittäistä osittain uniapnean ja osittain ahdistuksen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina ihmetellyt sitä, kun kaikki mesoaa jostain liikunnan jälkeisestä euforiasta. Että kun vaan jaksaa lähteä salille/lenkille/mihin vaan, niin sen jälkeen on mielettömän hyvä olo.

Vaikea samaistua. Itse olen vähänkin rankemman liikunnan jälkeen kiukkuinen ja väsynyt. Euforiasta ei ole tietoakaan, päin vastoin. Siksi en varsinaisesti liikukaan.

N26

Tuota on ihan tutkittukin eli on olemassa ihmisryhmä (selkeä vähemmistö), jolla liikunta ei tuota hyvää oloa. Se on ilmeisesti ihan fysiologista eli heillä endorfiinien ja muiden hyvän olon hormonien eritys on erilaista kuin valtaosalla ihmisistä. Voi siis hyvin olla, että kuulut tuohon ryhmään, jolloin et valitettavasti koskaan tule tuntemaan sitä liikunnan jälkeistä euforiaa. Kannattaa kuitenkin sinunkin kokeilla ensin sitä, että syöt liikuntapäivinä riittävästi sekä ennen liikuntaa että sen jälkeen ja etenkin tarpeeksi hiilihydraatteja, sillä on hyvinkin mahdollista, että kiukku ja huono olo johtuu vain energiavajeesta ja matalasta verensokerista. Jos verensokeri vaihtelee muutenkin herkästi, rankka liikuntasuoritus saattaa tipauttaa sen todella alhaiseksi, varsinkin, jos aiemmin päivällä on syöty heikosti (sekä määrällisesti että myös laadullisesti). Tällainen ns. reaktiivinen hypoglykemia on huomattavasti yleisempää naisilla kuin miehillä.

Tuo oli yllättävä tieto, että useamman kokevat mielihyvää liikunnasta. Ei ole pitkä aika kun juttelin ystävieni kanssa tästä asiasta ja kaikki heistä sanoivat, että liikkuvat vain siksi, että kunto pysyy hyvänä tai sitten painonhallinan vuoksi, mutta kaikki yhdessä totesimme, että jos kunto pysyisi hyvänä ja läskiä ei kertyisi niin kukaam meistä ei viitsisi liikkua omaa pihaansa kauemmaksi. Tunnen yhden henkilön, joka rakastaa liikkumista ja haluaisi aina olla liikkeessä. Hän lähtee kuudelta aamulla juoksemaan 10-15 km lenkin ja kun hän pääsee töistä, hän syö välipalan ja lähtee taas juoksulenkille ja sitten vielä ennen nukkumaanmenoa tekee yhden lenkin. Ihmettelen miten hänen jalkansa kestävät juoksemista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina ihmetellyt sitä, kun kaikki mesoaa jostain liikunnan jälkeisestä euforiasta. Että kun vaan jaksaa lähteä salille/lenkille/mihin vaan, niin sen jälkeen on mielettömän hyvä olo.

Vaikea samaistua. Itse olen vähänkin rankemman liikunnan jälkeen kiukkuinen ja väsynyt. Euforiasta ei ole tietoakaan, päin vastoin. Siksi en varsinaisesti liikukaan.

N26

Tuota on ihan tutkittukin eli on olemassa ihmisryhmä (selkeä vähemmistö), jolla liikunta ei tuota hyvää oloa. Se on ilmeisesti ihan fysiologista eli heillä endorfiinien ja muiden hyvän olon hormonien eritys on erilaista kuin valtaosalla ihmisistä. Voi siis hyvin olla, että kuulut tuohon ryhmään, jolloin et valitettavasti koskaan tule tuntemaan sitä liikunnan jälkeistä euforiaa. Kannattaa kuitenkin sinunkin kokeilla ensin sitä, että syöt liikuntapäivinä riittävästi sekä ennen liikuntaa että sen jälkeen ja etenkin tarpeeksi hiilihydraatteja, sillä on hyvinkin mahdollista, että kiukku ja huono olo johtuu vain energiavajeesta ja matalasta verensokerista. Jos verensokeri vaihtelee muutenkin herkästi, rankka liikuntasuoritus saattaa tipauttaa sen todella alhaiseksi, varsinkin, jos aiemmin päivällä on syöty heikosti (sekä määrällisesti että myös laadullisesti). Tällainen ns. reaktiivinen hypoglykemia on huomattavasti yleisempää naisilla kuin miehillä.

Tuo oli yllättävä tieto, että useamman kokevat mielihyvää liikunnasta. Ei ole pitkä aika kun juttelin ystävieni kanssa tästä asiasta ja kaikki heistä sanoivat, että liikkuvat vain siksi, että kunto pysyy hyvänä tai sitten painonhallinan vuoksi, mutta kaikki yhdessä totesimme, että jos kunto pysyisi hyvänä ja läskiä ei kertyisi niin kukaam meistä ei viitsisi liikkua omaa pihaansa kauemmaksi. Tunnen yhden henkilön, joka rakastaa liikkumista ja haluaisi aina olla liikkeessä. Hän lähtee kuudelta aamulla juoksemaan 10-15 km lenkin ja kun hän pääsee töistä, hän syö välipalan ja lähtee taas juoksulenkille ja sitten vielä ennen nukkumaanmenoa tekee yhden lenkin. Ihmettelen miten hänen jalkansa kestävät juoksemista.

Minulla vaikuttaa ihan valtavasti että mistä liikunnasta on kyse. En saa esim. saliharjoittelusta yhtään mitään irti vaan se on pakonomaista aina kun sitä yritän tehdä. Sitten taas kun maisemat vaihtuvat ja kävelen, hiihdän tai pyöräilen maiseman halki, olen ihan elementissäni lähes säästä riippumatta. AP.

Mulle tulee liikunnasta todella hyvä olo ja ennemmin melkein ahdistaa jos en pääse ulos lenkille tai treenaamaan muuten. MUTTA liikuntasuorituksen jälkeen tai jopa sen aikana olen kieltämättä todella äkäinen ja pahantuulinen. Ehkä liittyy jotenkin hormoneihin, seksihalutkin nousee. En tiedä, mitä enemmän kuntoilen, sitä kireämmällä pinna on, vaikka olen virkeämpi ja voin paremmin. Ärsyttävää!

Tämä nyt ei ole sama asia, mutta kun liikuntaa suositellaan yleisesti mm. masentuneille, niin ei se ainakaan minulla toimi. Ihan riippumatta tehosta, juoksulenkin jälkeen olen ihan yhtä masentunut tai tympääntynyt kuin ennenkin. Ilmeisesti joillakin homma toimii siten, että liikunta tosiaan aktivoi niitä mielihyväkeskuksia ja endorfiinituotantoa, minulla ei sitten yhtään. Juokseminen ja kävely ovat sen verran yksinkertaista ja yksitotista touhua, että aivoilla ilmeisesti on enemmän aikaa märehtiä niitä ongelmia, joten fyysisen rasituksen tuoma hyöty on ihan plusmiinus nolla.

Minulle liikunta on pelkkää kunnon ylläpitämistä ja painonhallintaa. Nautin sinänsä luonnosta ja ulkona liikkumisesta, mutta koen hyvin harvoin iloa ja fyysistä hyvää oloa vaikkapa nyt lenkkeilystä. Olen ehkä pari kertaa viimeisen 15 vuoden lenkkeilyistä saanut päälle jonkinlaisen flow-tilan jossa juokseminen tuntuu helpolta ja ihan kivalta, mutta seuraavat kerrat ovat taas ihan samanlaista taaperrusta kuin ennenkin.

Kiukkua minulla ei tule, mutta jonkinlaista turhautumista se aiheuttaa, kun kaiken joutuu tekemään ihan pakolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina ihmetellyt sitä, kun kaikki mesoaa jostain liikunnan jälkeisestä euforiasta. Että kun vaan jaksaa lähteä salille/lenkille/mihin vaan, niin sen jälkeen on mielettömän hyvä olo.

Vaikea samaistua. Itse olen vähänkin rankemman liikunnan jälkeen kiukkuinen ja väsynyt. Euforiasta ei ole tietoakaan, päin vastoin. Siksi en varsinaisesti liikukaan.

N26

Tuota on ihan tutkittukin eli on olemassa ihmisryhmä (selkeä vähemmistö), jolla liikunta ei tuota hyvää oloa. Se on ilmeisesti ihan fysiologista eli heillä endorfiinien ja muiden hyvän olon hormonien eritys on erilaista kuin valtaosalla ihmisistä. Voi siis hyvin olla, että kuulut tuohon ryhmään, jolloin et valitettavasti koskaan tule tuntemaan sitä liikunnan jälkeistä euforiaa. Kannattaa kuitenkin sinunkin kokeilla ensin sitä, että syöt liikuntapäivinä riittävästi sekä ennen liikuntaa että sen jälkeen ja etenkin tarpeeksi hiilihydraatteja, sillä on hyvinkin mahdollista, että kiukku ja huono olo johtuu vain energiavajeesta ja matalasta verensokerista. Jos verensokeri vaihtelee muutenkin herkästi, rankka liikuntasuoritus saattaa tipauttaa sen todella alhaiseksi, varsinkin, jos aiemmin päivällä on syöty heikosti (sekä määrällisesti että myös laadullisesti). Tällainen ns. reaktiivinen hypoglykemia on huomattavasti yleisempää naisilla kuin miehillä.

Tuo oli yllättävä tieto, että useamman kokevat mielihyvää liikunnasta. Ei ole pitkä aika kun juttelin ystävieni kanssa tästä asiasta ja kaikki heistä sanoivat, että liikkuvat vain siksi, että kunto pysyy hyvänä tai sitten painonhallinan vuoksi, mutta kaikki yhdessä totesimme, että jos kunto pysyisi hyvänä ja läskiä ei kertyisi niin kukaam meistä ei viitsisi liikkua omaa pihaansa kauemmaksi. Tunnen yhden henkilön, joka rakastaa liikkumista ja haluaisi aina olla liikkeessä. Hän lähtee kuudelta aamulla juoksemaan 10-15 km lenkin ja kun hän pääsee töistä, hän syö välipalan ja lähtee taas juoksulenkille ja sitten vielä ennen nukkumaanmenoa tekee yhden lenkin. Ihmettelen miten hänen jalkansa kestävät juoksemista.

Mun entinen poikaystävä juoksi noin paljon. Hänelle tuli nivelrikko jotain 30- vuotiaana. Lääkäri kielsi juoksun kokonaan. Kävi kyllä sääliksi.

Hänellä oli jo aiemmin polvi tähystetty kertaalleen. Ja sitten hänelle tuli uudelleen vaivaa ja nivelrikko todettiin.

Jatkaa edelleen pyörälenkkejä sitten, kun juosta ei voi.

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt ei ole sama asia, mutta kun liikuntaa suositellaan yleisesti mm. masentuneille, niin ei se ainakaan minulla toimi. Ihan riippumatta tehosta, juoksulenkin jälkeen olen ihan yhtä masentunut tai tympääntynyt kuin ennenkin. Ilmeisesti joillakin homma toimii siten, että liikunta tosiaan aktivoi niitä mielihyväkeskuksia ja endorfiinituotantoa, minulla ei sitten yhtään. Juokseminen ja kävely ovat sen verran yksinkertaista ja yksitotista touhua, että aivoilla ilmeisesti on enemmän aikaa märehtiä niitä ongelmia, joten fyysisen rasituksen tuoma hyöty on ihan plusmiinus nolla.

Minulle liikunta on pelkkää kunnon ylläpitämistä ja painonhallintaa. Nautin sinänsä luonnosta ja ulkona liikkumisesta, mutta koen hyvin harvoin iloa ja fyysistä hyvää oloa vaikkapa nyt lenkkeilystä. Olen ehkä pari kertaa viimeisen 15 vuoden lenkkeilyistä saanut päälle jonkinlaisen flow-tilan jossa juokseminen tuntuu helpolta ja ihan kivalta, mutta seuraavat kerrat ovat taas ihan samanlaista taaperrusta kuin ennenkin.

Kiukkua minulla ei tule, mutta jonkinlaista turhautumista se aiheuttaa, kun kaiken joutuu tekemään ihan pakolla.

Kiitos vastauksesta, pitääpä sanoa että olet ehkä sinnikkäin tietämäni ihminen jos olet jaksanut 15 vuotta lenkkeilyä vain parin flow-kokemuksen varassa! Tai no, kuten sanoit niin luonto ja ulkoilma motivoivat joitakin meistä kummasti.

Kun mielialani romahti tänä(kin) syksynä täysin, sain lääkäriltä ohjeeksi että joka päivä pitää ulkoilla 30 minuutin ajan niin että ei tule hiki, ja keskittyä esim. luonnon havainnoimiseen ja tuulen suhinaan. Suorittaminen piti jättää pois, ja ajatus oli tosiaan keskittyä olemaan ja elämään hetkessä jotta pakkoajatukset olisivat pysyneet paremmin kurissa. Voin sanoa että tuo laji oli äärimmäisen vaikea. AP.

En usko, että selkeä enemmistö saa iloa liikunnasta.

Jospa ei liity suoranaisesti liikkumiseen vaan psyykkiseen stressiin, joka korostuu vastakohtana liikkumisen jälkeiseen hyvänoloon... Eli oravanpyörässä menet, vaikka eilen nautitkin liikkumisesta.