Lue keskustelun säännöt.
Kuka/mikä voisi valmentaa ihmisen parisuhdekelpoiseksi?
08.01.2019 |
Erosin pari vuotta sitten ja sen jälkeen en ole edes käynyt treffeillä. Exäni tosin sanoi aluksi suhtautuvansa negatiivisesti siihen, jos tapaisin uuden ihmisen, joten sekin jarrutti intoani. Lisäksi olem alkanut tottuakin yksinäisyyteeni ja hieman ikänikin (35+) rajoittaa, kun flaksini ei olisi paras mahdollinen, vaikka olisinkin huippukunnossa muuten.
Onko Suomessa sinkuille mitään parisuhdevalmentajia tai matchmakereita? Nimittäin koko ajatus siitä prosessista tuntuu lähes musertavalta. Pitäisi olla personal trainer, uusia koko vaatevarasto, opetella small talkia ja fiksailla ulkonäköä ja kotia. Olisiko vinkkejä aiheeseen liittyen?
En siis käy baareissa, menopaikoissa tai ole missään järjestöissä mukana, enkä käytä nettideittipalveluita tai Tinderiäkään, mutta vinkit totaaliseen elämånmuutokseen kiinnostaisivat, jotta ehkä joskus vielä voisin saada parisuhteen.
T. Nainen 35+ Helsingistä
Kommentit (20)
Ja ymmärrän, että nuoret naiset ja varakkaat miehet sekä huippuhyvännäköiset yksilöt löytävät aina kumppanin ilman vaivannäköä. Mutta sitten on muita väliinputoajia ja liian tavallisia sekä sellaisia, joissa on korjattavaa ja heille olisi apua muutoksesta.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En sinuna harkitsisi parisuhdetta ennen intensiivistä parin vuoden terapiaa. Menet yksityiselle ja kerrot epäileväsi olevasi tunne-elämältäsi epävakaa ja että tarvitset intensiivistä psykoterapiaa. Sanon tämän kaikkea hyvää toivoen.
Ap, sinä kelpaat kyllä! Ei toisen ihmisen kohtaamiseen mitään kursseja tarvita. Ensin keskityt itseesi ja teet elämästäsi kivan. Tapaat kyllä jonkun. Valitse tällä kertaa aidosti tasapainoinen kumppani.
Vierailija kirjoitti:
En sinuna harkitsisi parisuhdetta ennen intensiivistä parin vuoden terapiaa. Menet yksityiselle ja kerrot epäileväsi olevasi tunne-elämältäsi epävakaa ja että tarvitset intensiivistä psykoterapiaa. Sanon tämän kaikkea hyvää toivoen.
En ole sinänsä tunne-elämältäni epävakaa. Lisäksi mulla ei kovin intensiiviseen psykoterapiaan ole aikaa, mutta voisin käydä välillä juttelemassa. Toki voin terapoida henkisiä heikkouksiani, mutta pitäisi muuttua myös fyysisesti nykyihanteita paremmin vastaavaksi, sillä maailma on äärimmäisen tekopyhä ja epäreilu paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinä kelpaat kyllä! Ei toisen ihmisen kohtaamiseen mitään kursseja tarvita. Ensin keskityt itseesi ja teet elämästäsi kivan. Tapaat kyllä jonkun. Valitse tällä kertaa aidosti tasapainoinen kumppani.
Kiitoksia! En vain tosiaan tiedä, missä ihmisiä voi edes tavata käytännössä. Pelkään myös tekeväni virheitä. En haluaisi epäonnistua uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
En sinuna harkitsisi parisuhdetta ennen intensiivistä parin vuoden terapiaa. Menet yksityiselle ja kerrot epäileväsi olevasi tunne-elämältäsi epävakaa ja että tarvitset intensiivistä psykoterapiaa. Sanon tämän kaikkea hyvää toivoen.
Siellä terapiassa saisit itsellesi toivottavasti tukevan jalansijan elämään ja ymmärtäisit ettei sinun koko ajan tarvitse yrittää muuttua kokonaan toiseksi ihmiseksi ja jonkun muun mielen mukaiseksi mitä tässäkin taas yrität. Se strategia on johtanut tähän asti katastrofaalisiin lopputuloksiin. Riität omana itsenäsi kun saat terapian kautta nimenomaan tuon spesifin ongelmasi parantamiseen tarkoitettua terapiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sinuna harkitsisi parisuhdetta ennen intensiivistä parin vuoden terapiaa. Menet yksityiselle ja kerrot epäileväsi olevasi tunne-elämältäsi epävakaa ja että tarvitset intensiivistä psykoterapiaa. Sanon tämän kaikkea hyvää toivoen.
En ole sinänsä tunne-elämältäni epävakaa. Lisäksi mulla ei kovin intensiiviseen psykoterapiaan ole aikaa, mutta voisin käydä välillä juttelemassa. Toki voin terapoida henkisiä heikkouksiani, mutta pitäisi muuttua myös fyysisesti nykyihanteita paremmin vastaavaksi, sillä maailma on äärimmäisen tekopyhä ja epäreilu paikka.
Koko tämä sinun tekstisi kertoo psyykkisistä ongelmista ja tarvitsisit nyt sitä terapiaa ymmärtääksesi miksi.
Mä olin ihan norminnäköinen 33v yh, kun löysin nykyisen mieheni. Nyt kun olen kohta just 40, niin varmaan jäisin vain yksikseni oleskelemaan ja teemään mitä ikinä mieleni tekisi milloinkin, kuin alkaisin enää etsimällä etsimään kumppania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sinuna harkitsisi parisuhdetta ennen intensiivistä parin vuoden terapiaa. Menet yksityiselle ja kerrot epäileväsi olevasi tunne-elämältäsi epävakaa ja että tarvitset intensiivistä psykoterapiaa. Sanon tämän kaikkea hyvää toivoen.
En ole sinänsä tunne-elämältäni epävakaa. Lisäksi mulla ei kovin intensiiviseen psykoterapiaan ole aikaa, mutta voisin käydä välillä juttelemassa. Toki voin terapoida henkisiä heikkouksiani, mutta pitäisi muuttua myös fyysisesti nykyihanteita paremmin vastaavaksi, sillä maailma on äärimmäisen tekopyhä ja epäreilu paikka.
Jos ikäsi on 35+, niin ilmeisesti etsit suurinpiirtein samanikäistä seuraa? Ne on ne pikkupennut jotka kotkottaa nykyihanteiden perään, tuon ikäisellä miehellä on jo se oma mielipide, ja näkemys elämästä ja naisista, joka vastaa hänen mieltään, ei minkään mystisen nykyajan, johon tuon ikäisillä ei ole enää mitään asiaa, elleis sitten hae itselleen tätä nuorempaa väkeä kumppaniksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sinuna harkitsisi parisuhdetta ennen intensiivistä parin vuoden terapiaa. Menet yksityiselle ja kerrot epäileväsi olevasi tunne-elämältäsi epävakaa ja että tarvitset intensiivistä psykoterapiaa. Sanon tämän kaikkea hyvää toivoen.
En ole sinänsä tunne-elämältäni epävakaa. Lisäksi mulla ei kovin intensiiviseen psykoterapiaan ole aikaa, mutta voisin käydä välillä juttelemassa. Toki voin terapoida henkisiä heikkouksiani, mutta pitäisi muuttua myös fyysisesti nykyihanteita paremmin vastaavaksi, sillä maailma on äärimmäisen tekopyhä ja epäreilu paikka.
Koko tämä sinun tekstisi kertoo psyykkisistä ongelmista ja tarvitsisit nyt sitä terapiaa ymmärtääksesi miksi.
Voisitko perustella? Kun siis ei minulle ole tullut tosiaan mitään treffikutsuja enää vuosiin. Joskus 18-19-vuotiaana niitä sain ainakin viikoittain ilman, että kävin baareissa/menopaikoissa tai olin nettipalveluissakaan saatavilla. Olen myös itseeni tyytymätön: haluaisin olla paremman näköinen ja sivistyneempi -> olisi mukavaa muuttua tasokkaammaksi. Vai onko niin, että vaillinaisia pinnallisia ominaisuuksia selitetään psyykkisiksi ongelmiksi?
Siis se, kun flaksini on huono, kertoo siitä, että olen oikeastikin jotenkin "huono" yleisemmin? Olin psyykkisessä mielessä ihan yhtä ehjä silloin 18-vuotiaana kuin nytkin, mutta tuolloin olisin kelvannut miehille ja enää en kelpaa (olen itse asiassa tasapainoisempikin nykyisin, mutta siltikään en kelpaa ilmeisesti ikäni vuoksi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olin ihan norminnäköinen 33v yh, kun löysin nykyisen mieheni. Nyt kun olen kohta just 40, niin varmaan jäisin vain yksikseni oleskelemaan ja teemään mitä ikinä mieleni tekisi milloinkin, kuin alkaisin enää etsimällä etsimään kumppania.
Eli siis noin 6 vuotta tarkoittaa sitä, että on peruuttamattomasti passé? Siis ei voi enää saada kumppania? Tuo vahvistaa niitä pelkojani kyllä. :/
Minua oikeastaan kiukuttaa se miten nykyään tyrkytetään jenkkihenkistä "muutu niin kelpaat" -ajatusta. Älä kuvittele että sinulta vaaditaan nyt mitään muuta kuin sitä että olet oma itsesi. Esittämällä muuta voit löytää kumppanin jollekin muulle, mutta jos haluat kumppanin itsellesi ole rehellisesti oma itsesi. Et ole itsekään hakeutumassa yksiin pelkän kropan tai jonkun treffiammattilaisen kanssa, vaan ihan kokonaisen ihmisen, samanlaisen kuin sinäkin.
Mikään taho ei jaa todistuksia siitä että nyt kelpaat kumppaniksi. Muista että tässä maassa on tälläkin hetkellä satojatuhansia ihan hyvin toimivia, rehevän rosoisia tavallisten ihmisten ihmissuhteita joissa kuitenkin ollaan ja eletään oikeastaan ihan onnellisina vaikka niistä ei tehdäkään instagramiin tai tosi-tv-sarjaan siloiteltua materiaalia.
Irtoripset, muodikkaat harrastukset tai meikkikerrokset eivät ratkaise sitä tärkeintä eli sitä kenen kanssa viihdyt ja kuka viihtyy kanssasi.
Tsemppiä ja onnea!
M38.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sinuna harkitsisi parisuhdetta ennen intensiivistä parin vuoden terapiaa. Menet yksityiselle ja kerrot epäileväsi olevasi tunne-elämältäsi epävakaa ja että tarvitset intensiivistä psykoterapiaa. Sanon tämän kaikkea hyvää toivoen.
En ole sinänsä tunne-elämältäni epävakaa. Lisäksi mulla ei kovin intensiiviseen psykoterapiaan ole aikaa, mutta voisin käydä välillä juttelemassa. Toki voin terapoida henkisiä heikkouksiani, mutta pitäisi muuttua myös fyysisesti nykyihanteita paremmin vastaavaksi, sillä maailma on äärimmäisen tekopyhä ja epäreilu paikka.
Jos ikäsi on 35+, niin ilmeisesti etsit suurinpiirtein samanikäistä seuraa? Ne on ne pikkupennut jotka kotkottaa nykyihanteiden perään, tuon ikäisellä miehellä on jo se oma mielipide, ja näkemys elämästä ja naisista, joka vastaa hänen mieltään, ei minkään mystisen nykyajan, johon tuon ikäisillä ei ole enää mitään asiaa, elleis sitten hae itselleen tätä nuorempaa väkeä kumppaniksi.
Miehiäkin on monenlaisia ja moni neli-viisikymppinenkin on vielä aika raakile. Monet vanhemmatkin miehet arvostavat yleisempiä ihanteita ja trendejä. Ne syvälliset, itsenäiset ajattelijat ovat harvassa, joten en voi laskea sen varaan, että sellaisen kohtaisin jossain. En ole itsekään täydellinen, joten en vaadi mieheltä sitä, että hänen pitäisi olla jotenkin äärimmäisen kypsä ja syvällinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sinuna harkitsisi parisuhdetta ennen intensiivistä parin vuoden terapiaa. Menet yksityiselle ja kerrot epäileväsi olevasi tunne-elämältäsi epävakaa ja että tarvitset intensiivistä psykoterapiaa. Sanon tämän kaikkea hyvää toivoen.
En ole sinänsä tunne-elämältäni epävakaa. Lisäksi mulla ei kovin intensiiviseen psykoterapiaan ole aikaa, mutta voisin käydä välillä juttelemassa. Toki voin terapoida henkisiä heikkouksiani, mutta pitäisi muuttua myös fyysisesti nykyihanteita paremmin vastaavaksi, sillä maailma on äärimmäisen tekopyhä ja epäreilu paikka.
Koko tämä sinun tekstisi kertoo psyykkisistä ongelmista ja tarvitsisit nyt sitä terapiaa ymmärtääksesi miksi.
Voisitko perustella? Kun siis ei minulle ole tullut tosiaan mitään treffikutsuja enää vuosiin. Joskus 18-19-vuotiaana niitä sain ainakin viikoittain ilman, että kävin baareissa/menopaikoissa tai olin nettipalveluissakaan saatavilla. Olen myös itseeni tyytymätön: haluaisin olla paremman näköinen ja sivistyneempi -> olisi mukavaa muuttua tasokkaammaksi. Vai onko niin, että vaillinaisia pinnallisia ominaisuuksia selitetään psyykkisiksi ongelmiksi?
Siis se, kun flaksini on huono, kertoo siitä, että olen oikeastikin jotenkin "huono" yleisemmin? Olin psyykkisessä mielessä ihan yhtä ehjä silloin 18-vuotiaana kuin nytkin, mutta tuolloin olisin kelvannut miehille ja enää en kelpaa (olen itse asiassa tasapainoisempikin nykyisin, mutta siltikään en kelpaa ilmeisesti ikäni vuoksi).
No tämä sinun vimmattu hinkusi muuttua toiseksi ihmiseksi ja sitten kuvittelet että kelpaat. Se on täysin päinvastoin kuin se mikä saisi sinut oikeasti pariutumaan jonkun kivan ja psyykkisesti terveen miehen kanssa. Jos olet lähempänä neljääkymmentä mikään määrä muuttumista ei tule tuomaan takaisin sitä huomiota mitä sait 18-vuotiaana. Useat ihmiset ovat jo kertoneet tässä ketjussa ja aiemmissa ketjuissasi että terve parisuhde lähtee oman itsensä hyväksymisestä, ei muuttamisesta. Et pysty ymmärtämään edes mitä he tarkoittavat oikeasti ja siihen tarvittaisiin nyt sitä terapiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sinuna harkitsisi parisuhdetta ennen intensiivistä parin vuoden terapiaa. Menet yksityiselle ja kerrot epäileväsi olevasi tunne-elämältäsi epävakaa ja että tarvitset intensiivistä psykoterapiaa. Sanon tämän kaikkea hyvää toivoen.
En ole sinänsä tunne-elämältäni epävakaa. Lisäksi mulla ei kovin intensiiviseen psykoterapiaan ole aikaa, mutta voisin käydä välillä juttelemassa. Toki voin terapoida henkisiä heikkouksiani, mutta pitäisi muuttua myös fyysisesti nykyihanteita paremmin vastaavaksi, sillä maailma on äärimmäisen tekopyhä ja epäreilu paikka.
Koko tämä sinun tekstisi kertoo psyykkisistä ongelmista ja tarvitsisit nyt sitä terapiaa ymmärtääksesi miksi.
Voisitko perustella? Kun siis ei minulle ole tullut tosiaan mitään treffikutsuja enää vuosiin. Joskus 18-19-vuotiaana niitä sain ainakin viikoittain ilman, että kävin baareissa/menopaikoissa tai olin nettipalveluissakaan saatavilla. Olen myös itseeni tyytymätön: haluaisin olla paremman näköinen ja sivistyneempi -> olisi mukavaa muuttua tasokkaammaksi. Vai onko niin, että vaillinaisia pinnallisia ominaisuuksia selitetään psyykkisiksi ongelmiksi?
Siis se, kun flaksini on huono, kertoo siitä, että olen oikeastikin jotenkin "huono" yleisemmin? Olin psyykkisessä mielessä ihan yhtä ehjä silloin 18-vuotiaana kuin nytkin, mutta tuolloin olisin kelvannut miehille ja enää en kelpaa (olen itse asiassa tasapainoisempikin nykyisin, mutta siltikään en kelpaa ilmeisesti ikäni vuoksi).
No tämä sinun vimmattu hinkusi muuttua toiseksi ihmiseksi ja sitten kuvittelet että kelpaat. Se on täysin päinvastoin kuin se mikä saisi sinut oikeasti pariutumaan jonkun kivan ja psyykkisesti terveen miehen kanssa. Jos olet lähempänä neljääkymmentä mikään määrä muuttumista ei tule tuomaan takaisin sitä huomiota mitä sait 18-vuotiaana. Useat ihmiset ovat jo kertoneet tässä ketjussa ja aiemmissa ketjuissasi että terve parisuhde lähtee oman itsensä hyväksymisestä, ei muuttamisesta. Et pysty ymmärtämään edes mitä he tarkoittavat oikeasti ja siihen tarvittaisiin nyt sitä terapiaa.
Mulla on jokin sellainen juttu, etten ehkä edes haluaisi jotain tosi tasapainoista ja mukavaa miestä, mutta siis en nyt toki väkivaltaistakaan halua. Mutta tykkään siitä, että mahdollinen puolisoehdokas on hieman vaikea/haastava ja että hänessä on tiettyä särmää. Tosin ehkä suhde sellaisen kanssa ei toimi ja se vaikeus ja haastavuus vain tarkoittaa sitä, ettei se toinen aidosti välitä tai rakasta tai sitten hänellä on jokin persoonallisuushäiriö oikeasti.
En edes tunnista niistä tavallisen kivoista, että ovatko ne kiinnostuneita minusta. Jos on liian varovainen ja kohtelias, niin se on jopa turn-off. Pitäisi löytää jokin tasapaino noiden väliltä. Melkein kaikki ihmiset, joita kohtaan tunnen vetoa, ovat lyhytpinnaisia, aggressiivisia ja omahyväisiä/lievästi narsistisia. Sama pätee naispuolisiin kavereihini myös. Sellaisissa ihmisissä on jotain todella houkuttelevaa vain (avoin ja rehellinen vastaukseni).
Äitini oli minua kohtaan ankara, julma, kylmä ja törkeäkin, kun olin lapsi. Hän nimitteli ja haukkui sekä oli fyysisesti kovakourainen. Jotenkin alitajuisesti ilmeisesti koetan lääkitä sitä hakemalla samantyyppistä puolisoa, joka yllättäen muuttuisikin rakastavaksi... :/ Tajusinpa taas juuri.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Minua oikeastaan kiukuttaa se miten nykyään tyrkytetään jenkkihenkistä "muutu niin kelpaat" -ajatusta. Älä kuvittele että sinulta vaaditaan nyt mitään muuta kuin sitä että olet oma itsesi. Esittämällä muuta voit löytää kumppanin jollekin muulle, mutta jos haluat kumppanin itsellesi ole rehellisesti oma itsesi. Et ole itsekään hakeutumassa yksiin pelkän kropan tai jonkun treffiammattilaisen kanssa, vaan ihan kokonaisen ihmisen, samanlaisen kuin sinäkin.
Mikään taho ei jaa todistuksia siitä että nyt kelpaat kumppaniksi. Muista että tässä maassa on tälläkin hetkellä satojatuhansia ihan hyvin toimivia, rehevän rosoisia tavallisten ihmisten ihmissuhteita joissa kuitenkin ollaan ja eletään oikeastaan ihan onnellisina vaikka niistä ei tehdäkään instagramiin tai tosi-tv-sarjaan siloiteltua materiaalia.
Irtoripset, muodikkaat harrastukset tai meikkikerrokset eivät ratkaise sitä tärkeintä eli sitä kenen kanssa viihdyt ja kuka viihtyy kanssasi.
Tsemppiä ja onnea!
M38.
Tässä on hyvin sanottu mitä sulle ap on jo pitempään yritetty tolkuttaa. Ja silti avaat jatkuvasti uusia uusia aloituksia joissa haaveilet toiseksi ihmiseksi muuttumisesta ja niistä välittyy rivien välistä hätä. Ota iisisti. Ei tarvitse muuttua. Tarvitsee vain opetella rakastamaan sitä mitä omasta sisimmästä löytyy ja muutos tapahtuu itsestään ja pakottamatta.
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli minua kohtaan ankara, julma, kylmä ja törkeäkin, kun olin lapsi. Hän nimitteli ja haukkui sekä oli fyysisesti kovakourainen. Jotenkin alitajuisesti ilmeisesti koetan lääkitä sitä hakemalla samantyyppistä puolisoa, joka yllättäen muuttuisikin rakastavaksi... :/ Tajusinpa taas juuri.
T. Ap
Juuri näin se menee. Mutta korvaava kokemusta ei tule vaan tulee se sama helvetti. Kuten kävi eksäsi kanssa. Ja samaa on tiedossa uudestaan jos lähdet näistä lähtökohdista parisuhteeseen mitä tässä taas yrität.
Pitäisi myöskin käydä jollain mentorilla/shrinkillä setvimässä edellisen parisuhteen (ja väkivallan ja nöyryyttämisen kohteena olon) aiheuttamat traumat. Sanoisin, että kokonaisvaltaiselle parisuhdevalmennukselle olisi markkinoita Suomessa.
T. Ap