Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei tahdo kannustaa lahjakasta lastamme
07.01.2019 |
Seitsemäsluokkalaisemme on poikkeuksellisen lahjakas matematiikassa, mutta mies ei huomioi sitä, vaikka opettaja erikseen mainitsi tytön lahjakkuudesta.
Muuten on hyvä isä. Viettää paljon aikaa lasten kanssa, hassuttelee ja saa lapset nauramaan, huomioi, kyselee, lukee kirjoja, varmistaa että läksyt on tehty ja auttaa läksyissä, hoivaa, hoitaa ja osoittaa rakkautta, mutta tytön erityislahjakkuutta ei huomioi mitenkään. Antaa samat peruskehut kuin muussakin koulunkäynnissä.
Syyksi ei sano muuta kuin "kyllä tässä elämässä ehtii sen minkä tarvitseekin".
Minua ahdistaa, koska tuntuu, että tytön lahjakkuus jää hyödyntämättä. Pelkään myös, että tyttö myöhemmin on meille katkera, jos emme nyt tarjoa hänelle lahjakkuuden tasoisia virikkeitä.
Kommentit (8)
No miten sinä sitä erityislahjakkuutta erityisesti itse korostat tyttärelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No miten sinä sitä erityislahjakkuutta erityisesti itse korostat tyttärelle?
Opettaja tarjosi mahdollisuutta siirtyä korkeamman tason opetukseen. Siitä olen tytöltä kysellyt ja vihjannut siihen suuntaan, että eikö olisi kiva, kun olet niin hyvä matikassa. Lisäksi kaupungissa on matemaattisille lapsille kerho, mutta se ei ole oman koulun yhteydessä.
Tällä hetkellä ainoa "lisätuki" on opettajan antamat ylimääräiset tehtävät.
Minä en ajattelisi tuota niin päin, että lahjakkuus jää hyödyntämättä - vaan pikemmin niin, että lapsi saattaa turhautua jos koulussa ei saa riittävästi haastetta. Jos hän on matematiikasta kiinnostunut, niin niitä haasteita voi yrittää etsiä vapaa-ajan puolelta. Netissä on jotain tehtäviäkin, mitä voi laskeskella omaksi iloksi, toivottavasti joku matematiikanopettaja ilmaantuu kertomaan tarkemmin. Tai ehkä paikkakunnaltanne löytyy jotain matematiikkakerhoja?
Päivölässä on yleensä ollut kesäisin viikon mittainen matematiikkaleiri yläasteikäisille. Sinne nyt ainakin voisi mennä, jos ei muuta löydy.
Kannattaa nyt tässä kohtaa olla itse aktiivinen, toki myös lasta kuunnellen. Eivät kaikki matemaattisesti lahjakkaat halua siitä matematiikasta harrastusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miten sinä sitä erityislahjakkuutta erityisesti itse korostat tyttärelle?
Opettaja tarjosi mahdollisuutta siirtyä korkeamman tason opetukseen. Siitä olen tytöltä kysellyt ja vihjannut siihen suuntaan, että eikö olisi kiva, kun olet niin hyvä matikassa. Lisäksi kaupungissa on matemaattisille lapsille kerho, mutta se ei ole oman koulun yhteydessä.
Tällä hetkellä ainoa "lisätuki" on opettajan antamat ylimääräiset tehtävät.
No mitä se lapsi itse haluaisi tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai se kysymys kuitenkin on siitä, että haluaako lapsi itse sitä haastetta lisää? Vai onko tämä vain sun ajatus, että pakotat lapsen (ja isän) tähän juttuun mukaan?
Meidän tytöllä matematiikan harrastus alkoi tuossa iässä. Seiskaluokan jälkeen kävi Päivölän matikkaleirillä kesällä (viikon leiri) ja sitten kasiluokkalaisena oli Ursan tutkijakerhossa, jossa opiskeltiin lähinnä matematiikkaa. Kasiluokkalaisena hän kävi myös Päivölässä matematiikan olympiavalmennuksessa. Sinne saa mennä kuka vaan kiinnostunut ja nuorimmat ovat yläasteikäisiä. Kuuden viikon välein ovat nuo valmennusviikonloput ja siellä on kaksi tasoryhmää. Eikä haittaa vaikkei ihan kärryillä pysyisikään. Siellä saa kuitenkin vähän haastetta ja olympiamatematiikka on aika erilaista kuin tavallinen koulumatematiikka, joten siellä saa myös vaihtelua siihen matemaattiseen ajatteluun. Valmennuskuvioihin kuuluu myös tehtäviä, joita tehdään etukäteen (jos haluaa) ja niistä saa sitten palautetta.
Meidän tytölle tuo oli sellainen kiva harrastus, mutta intohimoa siitä ei koskaan tullut. Pärjäsi kuitenkin lukiolaisten kisoissa ihan hyvin ja sai kaikista lukion matematiikan kursseista kymppejä. Mutta ohjelmointi kiinnosti enemmän ja tietotekniikkaa hän nyt opiskelee. Ja näiden nörttiharrastusten rinnalla on ollut myös piirtämistä, pianonsoittoa ja käsitöitä. Kannattaa tukea niissä harrastuksissa mistä nuori on kiinnostunut, ne tuo kuitenkin vaihtelua siihen koulutyöhön ja ovat myös toisenlaista aivojumppaa kuin matematiikka.
Jos tytöllä ei tunnu olevan kiinnostusta matematiikkaa kohtaan, niin turha sitä on ajaa kuin käärmettä pyssyyn. Jos on todella lahjakas, niin kyllä sen huomaa viimeistään peruskoululaisten matematiikkakilpailussa (kannattaa osallistua jo kasiluokkalaisena ensimmäisen kerran) ja siinä kohtaa voi sitten miettiä haluaako panostaa siihen enemmänkin.
Alue: Aihe vapaa
Fiksu isä, aivosolut ovat varmaan periytyneet sieltä.